Vuoden ensimmäinen Tallinnan reissu ajoittui tänä vuonna jo tammikuun puoleen väliin. Tiukan toimistopäivän jälkeen oli aika jatkaa kollegoiden kanssa iltaa Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Trofe -ravintolaan.

Olin aiemmin käynyt paikassa kerran aika tarkalleen vuosi sitten, kun samainen paikka osallistui historian ensimmäiselle Tallinnassa järjestetylle SYO!-viikoille (Virossa kampanjaa kulkee SÖÖ nimellä).
Sisäänkäynti Trofeen on melko huomaamaton ja kadulta tulee laskeutua portaat alas kellariin. Ahtaiden portaiden selvittäminen palkitaan pääsyllä kauniiseen ja tunnelmalliseen, paksuilla holvikaarilla tuettuun ravintolasaliin. Trofessa on kaksi erillistä salia ja sinne sopii yhteensä noin 80 ruokailijaa.

Edellisestä vierailusta oli jäänyt herkullinen ankka mieleen. Nytkin listalta löytyi ankkaa, mutta päätin tällä kertaa kokeilla jotain muuta. Alkuruoaksi valitsin katajanmarjoilla marinoitua silakkaa. Lasipurkki oli kiva tapa tarjoilla silakka, jossa oli aika vahva happo, mutta mukana ollut raejuusto avokado salaatti piparjuurella tasapainotti hyvin makuja. Annokseen kuului myös kannabissiemenleipää. Tässä kohtaa siis lunastan klikkiotsikon lupauksen kannabiksesta.

Pöytäseuralaisista toinen valitsi kermaisen kurpitsakeiton alkuun ja kehui sen taivaisiin. Toinen taas valitsi salaatin miedosti savustetusta taimenesta, joka sekin oli kuulemma hyvää, mutta ennen kaikkea se annos oli todella kaunis.

Hieman houkutti tilata pääruoaksi ankkaa, koska se edellisellä vierailulla oli niin hyvää, mutta tällä kertaa päädyin kuitenkin riistaan ja tilasin annoksen nimeltä Hirvi ja Puuro. Edellä mainittujen pääkomponenttien lisäksi annoksessa oli hopeasipulihilloa ja mustaherukka-punaviinikastiketta. Hirvi oli haudutettu ylikypsäksi ja pienemmät palat annoksessa oli todella sopivan kypsiä, mutta yksi isompi pala olisi vaatinut vähän enemmän haudutusta. Tästä huolimatta annos oli kokonaisuutena onnistunut ja vaikka se oli tosi reilun kokoinen, tuli se tästä huolimatta ahdettua kokonaan naamariin. Ruoan huuhtelin Malbecilla alas, joka oli oiva valinta hirven kyytipojaksi.

Jälkiruokaalistalla ensimmäisenä vaihtoehtona oli Eestiläinen Kama ja Omena. Mielenkiintoni heräsi heti, että mikäs se tämä on. Virossa on kuitenkin tullut käytyä useamman kerran vuodessa jo kymmenen vuoden ajan ja sitäkin ennen jo jonkin aikaa ja en ole koskaan vielä tähän perinneherkkuun törmännyt. Paikalliset kollegat kertoivat sen olevan eräänlainen jauhoseos, jota on tapana sekoittaa erilaisiin maitotuotteisiin kuten maitoon, jogurttiin tai piimään. Nykyään sitä saa kuulemma jäätelössäkin. Suomessa vastaava tuote lienee talkkuna, joka on kyllä tutumpi, mutta ei sitäkään ole tullut kovin usein nautittua.

Kama tarjoiltiin kauniissa pallomaisessa lasiastiassa ja ensitutustuminen kamaan oli lämmin. Se ei ollut kovin makea annos, joka toimii itselle ja päällä ollut marjaomenahillo toi mukavasti vähän hapokkuutta ja syvyyttä jälkkäriin. Nyt oli siis nautittu illallisella sekä kamaa, että kannabista ja vielä kyytipoikana pari lasia viiniäkin.

Tämä oli oiva päätös aterialle ja oli kiva päästä maistamaan jotain uutta. Sen ollessa Viron perinneruokaa, niin vielä parempi. Trofe onnistui tälläkin kertaa varmasti ja läpi illallisen ja paikkahan on oiva vaihtoehto vaikkapa romanttiselle illalliselle vanhojen holvikaarien alla kynttilänloisteessa. Jos olet hyvin pian Tallinnaan menossa, niin Trofe on tälläkin kertaa mukana SYÖ! -viikoilla eli virolaisittain SÖÖ! Tallinn -kampanjassa.

Varaa pöytä Trofe ravintolaan!

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Kirjoitettaessa soi The Beatles - Lucy in the sky with diamonds