TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Töölöön, vanhalle Taivallahden kasarmille vastikään avattu ravintola Kaarti on jo paikkansa puolesta ainutlaatuinen. Vanha kasarmirakennus on itsessään mielenkiintoinen ja hieman kolkostakin tilasta on saatu mukavan kutsuva. Eikä voi jättää sivuuttamatta ravintolan seinälle vuonna 1935 maalattua maailmankarttaa. Historiallinen kartta on todella hieno ja siihen tutustumisessa vierähtää aikaa tovi, jos toinenkin. Suosittelen ehdottomasti kaikkia tutustumaan Kaartin maistuviin annoksiin ja kekseliäisiin viineihin, mutta jo vanha kartta on itsessään käynnin arvoinen.
Maltettuamme lopettaa karttaseinän tutkimisen, siirryimme tutustumaan illan antimiin. Kaarti tarjoilee hinta-laatusuhteeltaan mainion maistelumenun (35€), jonka annoksia saa myös erikseen, jos tuntuu, ettei koko menu mahdu. Myös viinipaketti (35€) on kokemisen arvoinen, ainakin tammikuussa viinit yllättivät mielenkiintoisuudellaan. Alkuun tarjoillaan hauskasti talon lonkeroa, josta voi lukea tarkemmin Cityn ja TableOnlinen Ravintolatutkasta.
Emme oikein tiedä mitä odottaa menulta, mutta jo alkuruoka räjäyttää potin. Rapea kampasimpukka yhdistettynä teriyakipaahdettuun pekoniin ja verigreippivaahtoon on raikas ja elämyksellinen, mitään tällaista emme ole syöneet koskaan. Kampasimpukan pehmeys yhdistettynä pekonin makean suolaiseen makuun ja verigreipin raikkauteen on mielenkiintoinen yhdistelmä. Vahvanmakuiset lisäkkeet jyräävät hieman herkkää simpukkaa, mutta maut toimivat hyvin sekä yhdessä että erikseen. Viininä kevyt Adegas Valmiñorin tuottama Albariño toimii annoksen kanssa erinomaisesti.
Seuraavaksi saamme eteemme karamellisoitua punajuurikeittoa paahdetulla cashewcrumblella. Annos on kaunis ja lautasen muoto hauska. Maukas keitto lämmittää talvipäivänä mukavasti, mutta se jää edellisen annoksen makujen ilotulituksen varjoon. Välikeittona annos voisi olla jopa hieman pienempi. Cashewpähkinälisuketta syö oikein mielellään, se on kivan rapea lisä keittoon. Meyer-Fonnén Gentilin aromaattisessa Alsace-blendissä on mukavasti Muscatin tuomaa makeutta ja se on kivan ryhdikäs viini simppelille keitolle.
Vaikka miljöö ja ruoka ovat Kaartissa jo itsessään kokemisen arvoisia, tuo mukava henkilökunta tärkeän lisän illan kulkuun. Tunnelma on rento ja kuulemme paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia sekä ruuasta että juomasta. Pääruoaksi tarjoillaan paahdettua siikaa ja kasviksia, lisänä marsalavelouté. Annos itsessään on todella maistuva ja sille paritettu viini on yllättävä ja rohkea valinta. Unkarilainen Fox Brosin Furmint tuoksuu bensiinille ja maistuu kuivatuille hedelmille. Meille kerrotaan viinitalon viinien olleen Neuvosto-Venäjällä erittäin suosittuja kaviaariviinejä, sillä ne sopivat erinomaisesti suolaisten ja rasvaisten ruokien kanssa. Siika-annos on aseteltu kauniisti tarjolle vaaleille lautasille, kala on paistettu hyvin ja sen nahka on ihanan rapea. Myös annoksen ruusukaalit ovat erinomaisen makuisia, rapeita ja napakoita.
Jälkiruoassa on leikitelty kivasti tekstuureilla ja se on kauniisti rikottu lautaselle. Annoksesta löytyy kaikkea, niin pehmeää ja lämmintä sokerikakkua, rapeaa marenkia, kuin kylmää sitruunasorbettiakin. Sekä lakritsikreemiä, jota suurena lakritsinystävänä olisin voinut syödä enemmänkin. Annos on kuin hauska maailmanympärimatka, johon on napsittu ideoita vähän sieltä ja täältä, nam! Viininä ilahduttaa sopivan makea chileläinen Anakenan Viognier.
Kaarti uusii menuaan säännöllisesti ja käyntimme jälkeen se on ehtinyt jo kerran vaihtua. Nykyisessä menussa on esimerkiksi punajuuri-vodkagraavattua lohta, limemarinoitua fenkolia, karitsan paahtopaistia sekä kirsikkajäätelöä. Kuulostaa myös tutustumisen arvoiselle kokonaisuudelle.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kokit Thomas Hudson ja Markus Fogelholm avaavat kunnianhimoisesti ja kekselijäästi vuoden 2017 aikana neljästi, aina uuteen paikkaan ja uudella nimellä, ravintolan, joka tarjoaa kausimakuja suoraan tiloilta hankituista raaka-aineista. TableOnlinella on ollut ilo olla osa tapahtuman järjestelyjä ja päästä aitopaikalle seuraamaan tapahtumakokonaisuuden rakentumista (jos et ole vielä tutustunut, lue Cityn ennakkojuttu Säsongista alkupalaksi).
Kun illalliskortit tammikuisena maanantaina tulivat TableOnlineen tarjolle Säsongin ensimmäiseen näytökseen, talviseen Vinter-ravintolaan, myytiin ne lähes loppuun muutamissa tunneissa ja viimeisetkin paikat jaettiin heti keskiviikkona.
Kokkien rautaisen ammattitaidon lisäksi paljon antoi odottaa jo paikkavalintakin Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa, ainutlaatuisella paikalla, keskellä Helsinkiä. Vaikka se miljöönsä puolesta voisi hyvin sijaita myös jossain aivan muualla. Paikka ja alue ovat kauniit ja sisätilat oltiin saatu tunnelmallisiksi monien kynttilöiden avulla. Pitkä ja pimeä kulku käytävillä ei kuitenkaan antanut unohtaa millainen historia paikkaan sisältyy. Vinter-ravintolan tapahtumapaikaksi valitut tilat toimivat nykyisin Loop-hävikkiruokaravintolana, joka toisaalta myös alleviivaa kokkikaksikon kausi- ja hävikkiajattelua.
Todettakoon heti, että kaikki viinit sopivat hyvin annoksiinsa ja tukivat niitä, mutta ne eivät olleet tällä illallisella se juttu. Viinit antoivat annoksille tilaa loistaa ja lähialueiden ajankohtaisetkin raaka-aineet olivat illan tähtiä, vaikka talvi onkin haastavampaa aikaa kausiajattelulle.
Heti pöytään tuodusta spelttileivästä lähtien suomalaisuus, lähiruoka ja kausiajattelu olivat vahvasti esillä koko illallisen ajan. Ensimmäisenä annoksena tarjoillaan vaaleassa kulhossa vaaleaa soppaa, joka paljastuu paahdetuksi sellerikeitoksi, jossa on lisäksi ilmakuivattua poronpaistia ja itsetehdystä siideristä valmistettua siiderivaahtoa. Poro on raastettu hauskasti samettisen sellerikeittovaahdon sekaan ja tulos on pehmeä ja kevyt, eikä yhtään liian rasvainen. Pöytäseurueen jäsenet ihastelevat syövänsä parasta keittoa aikoihin. Sellerit keittoon tulivat Rekolan puutarhalta Kangasalta, omenat Nurmijärveltä ja poro Sallasta.
Kausimakujen lisäksi Säsongin kantavana teemana on myös hävikin vähentäminen ja ruoanvalmistuksesta jääville tähteille onkin keksitty useita käyttötarkoituksia. Toinen, aamiaismainen, annos sisältää 65-asteisen luomukananmunan Huittisista, mateen mätiä sekä rapeaa mateen nahkaa, eilisen leipää ja herakastiketta. Hävikkiajattelu tulee tässä kauniissa lautasellisessa vahvasti esiin. Ilahduttavaa on myös kananmunan käyttö ennakkoluulottomasti illallisannoksen yhtenä pääraaka-aineena. Lautaselle on saatu sopiva kokonaisuus kaikkea, niin rapeutta kuin pehmeyttäkin, joita kastike korostaa erinomaisesti.
Tähänastiset kaksi annosta ovat olleet loistavia, melkein toinen toistaan parempia, mutta kolmas on todellinen yllätys. Annos itsessään näyttää maastolta ja siinä on kiviä ja metsäisyyttä, mutta siinä on leikitelty myös makujen osalta. Karamellisoituja maa-artisokkia, kallioimarre-smetanakastiketta, mäntyöljyä ja rapeita tattareita sisältävä annos saa koko seurueen huokailemaan ihastuksesta. Siitepölyn makeus ja maa-artisokan pehmeys kruunattuna rapeilla tattareilla, jotka ovat kuin popkornia vie kielen mennessään. Mitään tällaista ei kukaan meistä ole ennen syönyt. Tämä annos on myös lähiruoka-ajattelua parhaimmillaan, sen maa-artisokat ovat Liljendalista, kallioimarre on haettu Helsingin keskuspuistosta ja mänty Lapinlahdelta oven ulkopuolelta.
Jos edellinen annos oli ihmeellinen, on seuraavakin aivan loistava: perunarisottoa, ruskistetussa voissa paistettua madetta, kalakermaa ja perunasipsejä. Tähän annokseen ”made palasi” ja näin ollen se tuli käytettyä maksaa lukuun ottamatta kokonaan. Perunarisottoon oli valittu kolmea lajiketta myrskyläläiseltä Gobbas Gårdilta ja sen pehmeys yllättää. Perunachipsien tuoma rapeus ja hyvä suola tekevät annoksesta yhtä aikaa todella maukkaan ja lohdullisen. Tätä haluaisin syödä kylminä talvi-iltoina kulhoittain. Miten jotain näin hyvää ja niin erilaista voi saada varsin tutuista aineksista?
Illan varsinaiseksi pääruoaksi katettiin härän haudutettua kieltä ja kasviksia Majvikin tilalta, kastikkeena häränhäntä-hapankaalihöystö. Kaali oli saatu mukaan Kangasalta ja härkä Runnista. Pehmeässä ja herkässä annoksessa oli paljon mietoja suomalaisia makuja.
Juustoannoksena tarjoillaan briejuustoquiche, jossa olevaan kimchiin on käytetty hyödyksi Labbyn puutarhan ylikasvaneita salaatinlehtiä. Kaunis annos kruunataan pikkelöidyillä pikkuporkkanoilla. On hyvä idea viedä juustoannos palojen lautaselle asettelua pidemmälle ja tässä illan teema nousee myös erinomaisesti esiin ylivuotisten salaattien hyödyntämisellä; kaikki käyttöön. Annoksen kruunaa kuitenkin tieto siitä, että pikkuporkkanat on kasvatettu Markus Fogelholmin ikkunalaudalla – todellista asialleen omistautumista!
Porkkanakakkua ja piimäjäätelöä on tuttu ja turvallinen, vuodenaikaan sopiva lopetus, joka hellii vatsaa ja mieltä vielä illan viimeiset hetket ja lusikalliset. Porkkanat kakkuun tulivat Majvikista Kirkkonummelta ja piimä Ahlmanin tilalta.
Vinteriä fillistellään myös Cityn jutussa, josta löytyy tunnelmakuvia illalta. Parasta Säsongin konseptissa on ehdottomasti se, että näitä iltoja on vielä kolme edessä. Kutkuttavaa, kukaan ei tiedä mitä, missä ja milloin, voimme vain odottaa. Emmekä enää tämän illan jälkeen malttaisi odottaa sitä seuraavaa, Vår nähdään toukokuussa!
Katja/TableOnline.fi Kuvat Tiia Rantanen
Säsongin seuraavista ravintoloista ilmoitetaan ensimmäisenä TableOnlinen Facebookissa ja uutiskirjeessä. Illalliskortit tulevat myyntiin ennakkoon ilmoitettuun aikaan vain TableOnlinelle, laita siis viimeistään nyt kaikki TableOnlinen kanavat seurantaan!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Pian viisi vuotta täyttävä Patrona oli perustettaessaan yksi ensimmäisistä uuden aallon meksikolaisista ravintoloista Helsingissä. Viime vuonna se myytiin ja tämän jälkeen paikka on saanut kävijöiltä sekä ruusuja että risuja. Itse olen vuosien varrella käynyt muutaman kerran Patronassa ja kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Nyt lähdimme katsomaan oliko ravintola muuttunut ja testaamaan juuri valmistunutta uutta menua.
KUUMA TUNNELMA
Kontrasti oli melkoinen kun astuimme viileänä tammikuisena iltana sisään Patronaan. Vaikka paikka ei ollut läheskään täynnä, niin silti tunnelma oli kuin Tijuanassa; iloista puheensorinaa ja yleistä hälinää, avokeittiöstä leijaileva herkullinen tuoksu ja pienehkön ravintolan ääriään myöten täyttävä lämpö. Suosittelenkin itseasiassa pukeutumaan niin, että pystyy keventämään lyhythihaiselle, sillä Patronassa on todella kuuma ja tulinen ruoka ei taatusti helpota tilannetta.
Tunsimme olomme heti hyvin tervetulleiksi. Meidät ohjattiin ovelta oitis pöytäämme ja saimme listat eteemme. Tarjoilija puhui englantia, mikä on nykyään aika normaalia pääkaupunkimme etnisemmissä ravintoloissa ja on ollut Patronassa tuttua alusta asti. Varmasti tämäkin on omiaan lisäämään kansainvälistä fiilistä. Ravintolassa istui varsin kirjavaa väkeä; ryhmä opiskelijatyttöjä, seniorimpi rouva aikuisen poikansa ja miniänsä kanssa, erilaisia ja -ikäisiä kaveriporukoita sekä pariskuntia.
Tilasimme alkuun cocktailit. Itse valitsin reilun kymmenen juoman listalta Sol Negron, joka on Patronan versio Averna Sour -drinkistä. Seuralaiseni tiedusteli alkoholittomia aperitiiveja ja kävi ilmi, että useampaa listan juomaa voidaan rakentaa myös ilman prosentteja. Valituksi tuli mojitomainen Picante Y Fresco. Kummatkin juomat maistuivat, mutta hyvin freesi ja chilinen holiton liemi kenties jopa paremmalle.
CHILIVETTÄ – MEKSIKOLAISTA CEVICHEÄ
Aperitiivien nauttimisen ohella saimme tilattua alkupalat ja nämä saapuivatkin verraten nopeasti. Perinteinen nacho-salsa-guacamole-setti sekä lohi-aguachile, joka on meksikolaisten voimakkaasti maustettu versio cevichestä. Lime-habanero -liemessä raakakypsynyt lohi oli annoksena paitsi kaunis niin myös erittäin herkullinen. Tämän kanssa nautittavaksi tarjoilijamme suositteli espanjalaista Blanc de Pacs -luomuvalkkaria ja tuo hedelmäinen viini kieltämättä sopi todella hyvin raikkaan ja tulisen alkuruoan ohelle.
Pääruoaksi valitsin kuningasrapua ja Pipian Verdeä, joka on kurpitsansiemeniin ja tomatilloihin (ei tomaatteihin) pohjautuva klassinen meksikolainen kastike. Annos oli jälleen näyttävä, mutta maultaan se ei valitettavasti yltänyt vanhojen Patrona-suosikkieni tasolle ja niin maukkaan alkuruoan jälkeen jäi hivenen vaisuksi. Sen sijaan seuralaiseni tacot revityn kanan kera olivat kuulemma mehukkaita ja ihania. Kooltaan kummatkin annokset olivat erittäin runsaita.
BACK TO THE ROOTS
Pääruoat syötyämme kello lähenteli kymmentä ja Patrona oli jo sen verran hiljentynyt, että kehtasimme pyytää meistä hyvää huolta pitänyttä ja iloisesti meille tarjoillutta Juan Pabloa juttusille. Tiedustelimme muun muassa millaisia ajatuksia on uuden ruokalistan takana ja millaisia muutoksia on tehty omistajanvaihdoksen jälkeen. Juan Pablo osasi kertoa, että tuore menu on meksikolaisen pääkokin suunnittelema ja linjana on paluu juurille. Tacotkin kun ovat alkaneet kärsiä samanlaista inflaatiota kuin sushit jo aiemmin, niin nyt olisi tarkoitus tehdä entistäkin autenttisempaa meksikolaista. Ruokaa, joka maistuu sikäläisten isoäitien tekemältä, mutta näyttää paremmalta.
Keskustelumme koventuneesta kilpailusta uusien ravintoloiden myötä keskeytyi iloiseen huutoon läheisestä pöydästä. Kosinta! Sormus nimettömään ja vilpittömän onnelliset ilmeet. Meillä on ollut täällä oikein hyvä ilta, mutta eräillä taitaa olla vielä astetta ikimuistoisempi. Onnea heille.
Juan Pablo mainitsi vielä, että menuja viilataan edelleen ja palautteeseen reagoidaan. Listalle on myös palaamassa neljän ruokalajin tasting menut, joita ei vielä ollut saatavilla. Hän myös suositteli tekemään pöytävaraukset Patronaan ajoissa, sillä pieni ravintola täyttyy usein isommista ryhmistä.
Mukavan rupattelutuokion jälkeen olo oli edelleen hyvin kylläinen, mutta tilasimme makeaa siihen toiseen mahaan. Oma valintani oli Lime-piiras, vaan Juan Pablohan saikin minut vaihtamaan sen paahtovanukkaaseen mustikkakastikkeella ja pähkinämuruilla. Eikä vaihtaminen jäänyt harmittamaan, sillä vanukas oli kerrassaan suussa sulava. Seuralaiseni nautti kevyemmän limesorbetin, joka oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään yllättävää.
SUMMA SUMMARUM
Kuten alkuun mainitsin, Patrona on jakanut kovasti kävijöiden mielipiteitä omistajanvaihdoksen jälkeen. Nyt voin omasta puolestani todeta, että pidin vanhasta Patronasta ja pidän uusiutuneesta myös. Tunnelma on pysynyt hyvin samanlaisena. Annokset ovat toki muuttuneet, mutta makumaailma ei paljoakaan. Jos pidät chilistä, limestä ja korianterista sekä haluat hieman Meksikon lämpöä räntäpäivien keskelle, niin Annankadulta löydät varmasti hetken helpotuksen.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Näin tammikuussa vatsa kurnien, toisessa kädessä porkkana ja toisessa omena, ei ole ihme, että ajatukset harhailevat ja siirtyvät holtittomasti asiasta toiseen, lähinnä ruokaa koskeviin. Niin kuin nytkin, muutaman viikon takaiseen Sinne Porvoon visiittiin. Se oli sitä aikaa… loppuvuotta, kun vielä oli lupa riehaantua nautinnosta ja ruokkia rakasta kroppaani estoitta eteeni kannetuilla herkuilla.
Sinne Porvoo on siitä kummallinen paikka, että vaikka kaikki sen tietävät, niin kaikki eivät siellä jostain syystä ole käyneet. En ollut minäkään. Kuullut olin kaikenlaista, mutta jotenkin se Porvoo nyt vaan on muka niin kaukana. Luonnollisesti tällaista hedonistia ja ruokarakastajaa harmittaa, että löysin tämän paikan vasta nyt, paljon sen jälkeen, kun monet ruokadiggarit ovat jo siirtyneet kuluttamaan uusien paikkojen trendikkäästi kierrätettyjä designtuoleja.
Olisin ehtinyt nauttimaan tästä jo monen monituista kertaa, jos vain olisin saanut aikaiseksi lähteä Porvooseen!
Yhtenä perjantai-iltana me sitten lähdimme. Menimme oikein bussilla, että saa nauttia viiniäkin, vaikka olisihan sieltä Porvoosta varmasti joku mukava B&B:kin löytynyt. Matka ei kauan kestä ja koska olimme hieman etuajassa, kävimme kirpakan pakkaspäivän kunniaksi nauttimassa naapuriravintolassa kuumat glögit. Lämpöisin mielin suunnistimme kohti Taidetehdasta, missä Kai Kallion luotsaama Sinne Porvoo sijaitsee.
Ravintolan sijainti vilkkaan elokuvateatterin ja Taidehallin yhteydessä ei ole varman päälle pelattu juttu, vaikka ihmisiä tässä osoitteessa liikkuukin päivittäin paljon. Minusta sijainti on kuitenkin ravintolalle mitä parhain. Kun astut sisään, unohdat välittömästi, että nurkan takana myydään eskapismia ja ylisuuria popcorn-boxeja, sillä skandinaavisen valoisa, jopa hieman industriaalinen miljöö korkeine kattoineen ja hitaasti katossa heiluvine lamppuineen kutsuu astumaan sisään rennolle makumatkalle.
Ravintolasta löytyy mainioita yksityiskohtia: viherseinää, kauniita lamppuja, pieni paikallistuotteiden myyntitiski. Jopa WC:n seinä on hyödynnetty ja sieltä löytyykin talon oman spelttileivän resepti. Sisustuksessa on käytetty puuta ja betonia sulassa sovussa. Tunnelma on viihtyisä, jotenkin kiireettömän oloinen ja taustamusiikki sopii hyvin tilaan ja tunnelmaan. Voisin kuvitella tulevani tänne niin kikattavan tyttöporukan, vanhempieni tai kuten nyt, puolisoni kanssa.
Iltamme alkaa Janisson-Baradonin samppanjalla. Rapean paahteinen, Pinot Noir -vetoinen kupliva on oiva valinta talviseen iltaan. Tuskin maltamme odottaa, mitä yllätysmenumme tänään sisältää!
Kvaak!
Miedosti savustettua ankkaa, punajuurta, vadelmia Wärtsilästä ja paahdettua Malmgårdin emmeriä. Annos on kaikin puolin moitteeton aloitus. Vadelma on kirpeää, emmer tuo popcornimaisen vivahteen annokseen ja ruualle valittu saksalaisen viinitalon J2 Spätburgunder korostaa ankan makua hienosti. Nappialoitus!
Suomalainen tako
Pikkelöityä selleriä, riimihirveä ja katajanmarjamajoneesia. Tässä taisi olla illan visuaalisesti näyttävin annos. Sesonkiin hyvin istuvat maut ja upea esillepano. Annos on näppärä sormin syötävä ja jälleen kerran viini komppaa annosta täydellisesti. Julien Schaalin raikas Riesling ”Nature” Ranskan Alsacesta yllätti tässä kohtaa minut täysin. Olen itse pitänyt kyseistä viiniä aika keskinkertaisena, mutta nyt oli juoma oikeassa seurassa. Viini toimi hienosti nostaen katajanmarjan aromeja pieninä välähdyksinä pintaan. Tako oli viimeistely paahdetulla sipulilla ja jos jotain pitäisi kritisoida, niin ehkä sitä, että sipulin maku jäi pyörimään suussani viimeisenä.
Syksyn sävelet
Seuraavaksi eteemme saapuu paistettua kotimaista siikaa. Lisukkeina kuorineen paahdettua maa-artisokkaa, selleripyreetä, rapulientä ja aiolia. Paistettu kala tuoksuu ihanalta ja vesi herahtaa nopeasti kielelle! Annos on ajaton ja herkkä makumaailma myötäilee klassista esillepanoa.
Napakka maa-artisokka ja aioli tuovat annokseen kaivattua rosoisuutta ja makeahko selleripyree pyöristää makuja kauniisti. Itse olisin toivonut selleripyreen ja aiolin balanssin olevan toisin, sillä ahneena haarukoin maukkaan selleripyreen liian nopeasti. Loppuajan toivoin löytäväni sitä lautaselta lisää, mutta onnistuin jotenkin aina kaapimaan vain kasan aiolia suuhuni! Jälleen kerran viini oli tarkoin mietitty ja ranskalaisen viinitalon, Domaine Guy Robinin viinintekijän, Marie Angen valloittava ja puhdaspiirteinen Chablis toimii erinomaisesti ruuan
kanssa.
Salla
Illan toinen lämmin ruoka on liha-annos. Lautaselta löytyy poroa kahdella tavalla sekä perunapyreetä, tyrniä, kurpitsaa ja sipulia.
Poromies Hannu Lahtela on toimittanut mitä laadukkainta poroa ravintolaan. Ulkofilee on riistaisaa ja suorastaan sulaa suuhun. Ruokailun jälkeen on pakko vielä tarkistaa, että söinhän varmasti ulkofileetä, niin samettisen pehmeää se oli. Poron kateenkorva puolestaan on harvinaista herkkua meille etelässä. Puolisoni ja minä, olemme kumpikin suuria kateenkorvan ystäviä ja osasimme arvostaa tätä erikoisuutta, jolla poromiehet yleensä ruokkivat koiransa. Toista kuuluisaa herkkua, tuota C-vitamiinipommia ja pohjolan appelsiinipuuta, tyrniä oli myös käytetty annoksessa tyylikkäästi. Se toi annokseen moniulotteisuutta ja mukavia, happaman kirpeitä makupiikkejä.
Annokselle valittu, Scaian tuottama italialainen punaviini oli makuuni hieman liian tuhti, vaikka sen hapankirsikkaisuus ja aavistus yrttisyyttä sopikin annoksen luonteeseen hyvin. Ei vain tällä kertaa minun juttuni. Seuralaiseni piti viinistä kovasti ja on ihan tervettä, että emme ole koko ajan samaa mieltä makuyhdistelmistä!
Pääruuan jälkeen yllätykset jatkuvat. Keittiö on valmistanut mesiangervosta mehujäätä. Mehujäätä dipataan sokeri-sitruunajauheeeen, joka ihanasti poksuu, ritisee ja ratisee suussa kuin lapsuuden popping candyt. Tämä oli hauska ja ihanan viilentävä yllätys täysinäiselle vatsalle!
Juusto
Menu on loppusuoralla ja ennen jälkiruokaa saamme vielä palan juustoa. Tämä annos ei olekaan ihan perinteinen juustoannos vaan Mosagårdin leipäjuustoa, lakkahilloa ja kinuskia. Ai että olen onnellinenonnellinenonnellinen! Pidän kovasti leipäjuustosta ja lakoista, ja makea kinuskikastike oli piste i:n päälle! Rakastin tätä annosta, vaikka seuralaiseni mielestä se oli ehkä hiukan tylsä. Pieni ripaus suolaa kinuskin päälle olisi ehkä viimeistellyt annoksen, mutta tuollainen pieni sivuseikka ei minua juuri nyt haittaa, sillä makea, lähes hunajainen Kracherin beerenauslese siivittää juustoannoksen illan kärkikolmikkooni.
Pop my cherry
Menun päättää jälkiruoka, josta tällä kertaa löytyy suklaata monessa muodossa sekä kirsikkasorbettia. Tässä annoksessa on konvehtirasian kaikki parhaimmat maut. Suklaata on niin kakun, moussen, keksin kuin ganachen muodossa ja sorbetti tuo mukavaa raikkautta annokseen. Mas Amiel, makea ranskalainen viini, on suklaan kanssa ”match made in heaven”. Viini on elegantti, hieman portviiniä makumaailmaltaan muistuttava ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä joskus portviinin sijaan.
Ehdimme vielä nauttimaan espressot ja pienet avecit ennen kuin meidän on aika siirtyä kohti bussiasemaa.
Kaiken kaikkiaan iltamme oli kaikin puoli onnistunut. Mahtava illallinen viihtyisässä miljöössä, huolehtivan ja asiantuntevan henkilökunnan huomassa. Mitä muuta sitä voi perjantai-illaltaan toivoa?
Sinne Porvoo on ehdottomasti paikka, jonka takia kannattaa nähdä hieman vaivaa, hypätä vaikka siihen Porvoon Liikenteen pikavuoroon ja viettää ilta ystävien kanssa hyvän ruuan ja juoman merkeissä.
Tammi-helmikuussa Sinne Porvoossa on vielä mahtavia tarjouksia, jotka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Tarjolla on ”Pimeät illat” jolloin menu nautitaan pelkän kynttilän valossa ja voit maksaa ruokailusta juuri niin paljon kuin haluat sekä ”Yltäkylläisyyden talvimenu”, jonka etukäteen lunastamalla saat kaksi menua yhden hinnalla. Menut myydään varmasti nopeasti loppuun, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Clarion-hotellien yhteyteen Helsinkiin sekä Vantaalle avautuneet Marcus Samuelssonin suunnittelemat Kitchen & Table -ravintolat herättivät jo ennen avajaisia paljon kiinnostusta – ja avaamisen jälkeen paljon loppuunvarattuja iltoja – joten myös TableOnline lähti katsastamaan mistä ravintoloissa mahtaa olla kyse.
Ravintolatila Jätkäsaaren Kitchen & Table Helsingissä on sisustettu skandinaavisen pelkistetysti, jolla on saatu avara tila kauniin kutsuvaksi. Onpa sisustuksen sekaan ripoteltu myös humoristisia elementtejä ja hauskoja ideoita. Ravintolan ikkunoista avautuvat maisemat ovat Jätkäsaaressa maininnan arvoiset ja niihin pääsee tutustumaan tarkemmin myös hotellin yläkerran cocktailbaarissa.
Alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan mahtuu kerralla useita seurueita, osaa pöydistä tosin varataan hotellin asiakkaille. Ruokalista on suuri, niin annosten lukumäärän, kuin fyysisen kokonsakin puolesta ja makukirjoa on valittavana ravintolan idean mukaisesti paikallisten pientuottajien tuotteista aina New Yorkin kaduille saakka. Snackseista ja alkuruoista kokoamassamme alkupalavalikoimassa ravintolan ideana toimiva ”Harlem kohtaa Helsingin” avautuu lisää. Snack-kokoisista annoksista valikoidussa Fried Chicken Bitesissä (8€) kana on rapea, mutta siinä on silti mukavasti rasvaa. Ohessa tarjoiltu salsa on ihanan tuoretta ja majoneesi sen kaverina mukavan mietoa. Hauskasti nimetyn Hot Doggi Dog -hodarin (6,50€) makkaran tulisuutta taittaa erinomaisesti katkarapusalaatti, joka on mehevä sekä yllättävä lisä. Yrtit raikastavat annosta sopivasti ja erikoisplussa täytyy antaa hodarin sämpylästä, joka on kivan rapea, eikä liian pulla. Alkuruokien puolelta valittu The Tartar (12€) on yllättävä, jopa erikoinen, mutta myös erinomainen. Itse liha on hyvää ja lisäkkeinä olevista wasabista ja inkivääristä johtuen annoksesta välittyy sushimaisuus, joka toimii! Annoksessa on myös melkoinen kasa perunalettuja, jotka ovat kuin toisesta maailmasta, joka taas muistuttaa ravintolan ydinajatuksesta. Perunaletut ja tartar ovat kokonaisuutena raskas, mutta maut toimivat hyvin yhteen. Suolaa annoksessa on riittävästi ja kiitos wasabin ja inkiväärin siinä on paljon muitakin makuja. Paistinpannulta tarjoiltu tartar on leikkisä ja hieno idea!
Alkuruokien kanssa meille tarjoillaan lasit kuohuvaa, mutta myös ravintolan cocktailit olisivat olleet ehdottomasti suosittelemisen arvoisia. Pääruokia valitessa pääsemme tutustumaan myös näihin talon kekseliäisiin juomiin. Hauskasta cocktail-listasta valittu Jackie Brown on rehevä, mausteinen, jopa uskalias ja se maistuu itsetehdyltä. Kaveriinsa verrattuna mieto Paloma on aivan erilaisesta makumaailmasta ja on jopa aika laimea juoma. Cocktail-valikoima ravintolassa on hyvä se sisältää sekä klassikoita että ihan uusia, ravintolan omia juttuja. Mummonkurkkuja sisältävää drinkkiä olisi kannattanut ehdottomasti suositella jo heti alkuun, se olisi toiminut hyvin ruokahalunherättäjänä.
Kitchen & Tablen suosituimpiin annoksiin kuuluvassa KT Kimchi Burgerissa (18€) liha on mehevää ja miedosti maustettua. Hampurilaisen välissä olevassa kimchissä taas on paljonkin potkua ja se tekee hampurilaisesta mehevän ja erilaisen. Burgerin kanssa tarjoiltujen ranskalaisten maustamiseen on käytetty tulista mausteseosta, kivan poikkeuksellista.
Butcher’s & Gardner’s -annoksen (27€) kylki näyttää kauniille ja hyvin kypsyneelle ja se onkin myös erinomaisen makuista. Tomatillo- ja jalapeno-salsa on hauska ja erilainen lisäke. Annoksen toiseksi lisäkkeeksi saa valita ranskalaiset tai salaatin, joista sivusalaatti yllättää positiivisesti. Se on ihanan raikas ja rapea, juuri sellainen salaatti, joka kannattaa kattaa tähän annokseen. Viiniksi suositeltu Fog Head Pinot Noir sopii lihaisiin pääruokiin mainiosti.
Italian Neighbor -jugurttipannacottajälkiruoassa (10€) on kaikki kohdallaan. Tyrni tuo annokseen pirskahtelevaa raikkautta ja lakritsista leviää suuhun ihanan hento mutta täyteläinen jälkimaku. Annoksessa on lisänä hunajakennoa, joka toimii aina. Pekaanipähkinäannos (10€) on pähkinäisen runsas ja täyteläisen tahmea, jota yrtit raikastavat. Vaikkei muissakaan eteen kannetuissa annoksissa ole valittamista, ovat jälkiruoat ehdottomasti illallisen parasta antia. Jälkiruokaviineiksi suositellut italialainen vaaleampi Hekate Passito sekä Dow’s Nirvana portviini sopivat annoksiin pisteeksi iin päälle.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Stockan kulman pienessä liiketilassa on ennättänyt olla vuosien saatossa vaikka ja mitä. Nyt tila on kokenut todellisen muodon- ja tunnelmanmuutoksen AKA Oriental GastroBarin avattua ovensa.
AKAn miljöö on runsas, värikäs ja rehevä. Sisustusta on paljon, siinä on käytetty värejä ja se on hauska. Aina kun pään kääntää, löytää jotain uutta ihmeteltävää. Ravintolan ulkonäkö ja sen tarjoama ruoka kulkevat kivasti käsikädessä, molempien ollessa rentoja, omanlaisia ja yllättäviä. Haastavaan tilaan on saatu sovitettua mukava määrä pöytiä, eikä tila silti ole ahdas. Pöydät ovat baarimaisia ja ne kutsuvat lounaalle tai afterworkille hyvien cocktailien luo. Samallahan voi aina napostella paikan kehuttuja oriental tapaksia, joita meillekin kannetaan pöytään runsain mitoin.
Alkuruoan kanssa nautimme viineinä punaista Italiasta ja valkoista Itävallasta. Bruniton punainen on Toscanan alueelle tyypillisten rypäleiden sangiovesen ja merlotin sekoitus ja Loisin tuottama valkoviini on tehty puolestaan Itävallan kenties tunnetuimmasta rypälelajikkeesta, Gruner Veltlinerista. Viinit sopivat ruokiin ja ne ovat turvallisia valintoja joka makuun. Drinkit ovat kuitenkin se AKA Oriental GastroBarin juttu. Ne sopivat niin aperitiiviksi, ruokien kanssa kuin ruoan jälkeenkin nautittaviksi. Cocktail-valikoima on laaja, hauska ja erilainen. Niiden nimeämisessä on käytetty luovuutta ja osan pääsee jopa sekoittamaan itse!
Alkuun tarjoilluista oriental tapaksista ei löydy moitteen sijaa. Annokset ovat hauskoja ja keskenään sopivan erilaisia, mutta silti kuin samasta sarjasta. Pieniä annoksia jaksaa ja haluaa syödä useamman. Siihen annosten hintakin on aivan kohdallaan. Smoky (4€) on pehmeän sämpylän välissä tarjoiltua savulohta ja retikkaa, joita maustaa sriracha, pikkelöity inkivääri ja minttu. Smoky on täynnä hyviä, tulisia ja savuisia makuja, joita inkivääri vielä korostaa. On hienoa, että suosituissa bun-annoksissa on tarjoilla välillä muutakin kuin possua.
– Vaikkei possuversiossakaan mitään vikaa ole! Bum Shaka Akassa sämpylän välissä on possunkylkeä, hosinkastiketta, srirachaa, kurkkua ja korianteria. Possu on mehevää, liha kypsää ja kaikessa on paljon makua ja tulisuutta. Ihanan pehmeä kokonaisuus! TableOnlinen Instagramista pääsee vilkaisemaan mille Smoky näytti.
Tuumaamme seuralaiseni kanssa, että Dumplingsit (7€) ovat varmasti yhdet parhaista koskaan syömistämme. Ne eivät ole liian rasvaisia ja kahden eri koon ja maun sekoittaminen on hauska idea.
Lehtikaalia ja lohta sisältävä annos (8€) on mausteinen ja aasialaishenkinen. Lohessa on kuitenkin myös paljon savun makua, joka tekee annoksesta kivan erilaisen; aasia kohtaa juhannuksen. Paahdetusta porkkanasta ja hyvin maustetusta tofusta koottu salaattimainen lautasellinen (6€) taas on tyyliltään aiemmista tapaksista poikkeavampi annos, johon idut tuovat kivan rapean lisän. Myös mozzarella-annos (mozzarellaa, wasabihunajaa, yrttejä ja edamamepapuja 7€), poikkeaa tulisemmista vaihtoehdoista. Se on raikas, erilainen ja kevyt, eikä läheskään niin mausteinen kuin muut annokset. Alkuruokien aikana ravintolan idea vahvistuu; ruokien kulmakivenä ovat mausteet ja tulisuus. Listalla ja lautasella on paljon kaikkea, kuten ravintolan seinilläkin.
Ennen pääruokia valkoviini vaihdetaan ranskalaiseen Arthur Metzin Rieslingiin, joka on raikkaudessaan oikein hyvä valinta. Pääruokakokoisemmat annokset, ”isommat”, on hauskasti nimetty. Nimestään huolimatta ne ovat ihan maltillisen kokoisia, mutta kyllä niissä syömistä riittää. Erityisesti lihassa ei ole näissä annoksissa säästelty. Kanansiipiä, coleslawta ja maapähkinöitä sisältävä annos (14€) on ilahduttavan pelkistetty, konstailematon ja se pitää syödä sormin. Annoksen coleslaw on huippuhyvää, mehevää ja rasvaisen oloista, mutta siinä on kuitenkin ripaus raikkautta. Siivet ovat tulisia, coleslaw taittaa hyvin niiden makua ja tekee annoksesta kokonaisuudessaan mukavan miedohkon. Pähkinät ovat kiva rapeutta tuova lisä. Ramen-kulhossa (16€) on nuudelia ja possua, jotka tarjoillaan runsailla sesonginmukaisilla lisäkkeillä. Annoksessa on paljon kaikkea ja se on omiaan mausteiden, erityisesti chilin ja korianterin ystäville.
Jälkiruokia tarjolla on vain yksi, mutta se ei haittaa, suklaa toimii aina. Rikotun suklaakakun (7€) marinoitu ananas yllättää, se on aika kovaa eikä kovin makea. Suklaa taas on makeaa ja ihanan pehmeää. Yrttisyys tuo suklaaseen kivaa twistiä ja sitoo jälkiruoan muihin tarjolla oleviin annoksiin. Juomalistan Irish coffee with a twist toimii jälkkärin kanssa mainiosti.
AKA Oriental GastroBar on ravintola jota on hankala kuvailla. Se on jo paikan itsensä (ja cocktailien!) takia parempi käydä kokemassa. Ravintolan yläpuolelle avautuu pian samojen ravintoloitsijoiden toinen taidonnäyte, sitä odotellessa!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Pacific7 on Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva ravintolakokonaisuus. Baarin puolella rentoa menoa ylläpitää vaihtuva tarjonta live-musiikkia ja urheilua isoilta screeneiltä. Päivisin rauhallisessa ja tilavassa ravintolassa tarjoillaan noutopöytälounas ja lounasajan ulkopuolella listalta löytyy mainio kattaus runsaita annoksia, joissa vilahtelee erilaisia etnisiä makuja. Ruokalista on napakan tiivis, mutta valinnanvaikeus iskee silti. Haluamme kaikkea!
Palvelu ravintolassa on erinomaisen huomaavaista, mutta silti rentoa. Meille annetaan hyvin aikaa tutustua listaan ja siihen kehotetaan paneutumaan rauhassa Ron de Jeremyn kanssa. Pacific7:n erikoisuuksia on drinkeissä käytettävät Ron de Jeremyn ginit ja rommit. Ginipohjainen drinkki tarjoillaan kalamaljaa muistuttavasta lasista ja sekaan lisätään tonic-vettä, rosépippuria, kanelia sekä appelsiininkuorta. Joulukausi maistuu myös toisessa juomassa, johon Ron de Jeremyn 15-vuotias XO-rommi saa seurakseen glögiä, karpalomehua, sitruunaa ja limeä. Juomavalikoima on muutenkin oikein mainio, erikoisoluina hanasta suositellaan lakritsa-portteria tai vehnäolutta, jotka ovat molemmat suomalaisia.
Ruokalistasta on vaikea valita mieleisiä ja päätämme syödä vähän kaikkea. Alkuun pyydämme kokoamaan annoksen listan snacks & sides -osiosta. Pöytään kannetaan rapeita perunankuorista tehtyjä sipsejä, pikkelöityjä kauden kasviksia, rapeaksi paistettua kukkakaalia sekä steam buneja. Bunit maksavat 8€ ja muut sivusyömiset hyvin maltillisesti 3,5€ kappale. Koska naposteluun tarkoitetut sormisyötävät eivät ole annoksina erityisen isoja, otamme alkuun myös keittiöstä suositellun Kingi beeffi -salaatin (15€). Salaattikaan ei ole suurensuuri ja se toimiikin parhaiten juuri snacks & sides -annosten rinnalla tai pieneen nälkään. Ruokaisuutta annokseen tuo pohjalta löytyvä perunasalaatti. Annos on kaunis ja kesäisen keveä, jopa raikas, vaikka liha onkin nimensä mukaisesti annoksen kingi. Myös salaatissa on käytetty hyväksi pikkelöityjä kasviksia, joissa on mukavan miedosti makua. Etikka ei hallitse liikaa vaan kasvikset ovat peräti hieman makeita.
Pienistä sormisyötävistä koottu annos näyttää turmiollisen houkuttelevalle ja ulkonäön lisäksi myös maussa on kaikki kohdillaan. Perunankuoret ja kukkakaalit ovat pelkistetyn yksinkertaisia ja niiden kanssa tarjoiltavat lisukkeet toimivat hyvin; tahini on sopivan mieto ja sen pähkinäisyys on kukkakaalille mainio makupari. Perunankuoria on kiva dipata aioliin sekä korianterimajoneesiin, jossa korianteri tulee esiin mukavan mietona. Ja ne Steam Bunit! Useita höyrytettyjä possusämpylöitä elämänsä aikana syönyt avec ei ylisanoja säästellyt. Kertoipa hän Pacific7:n versioiden maistuvan melkein samalle, kuin millaisia saa New Yorkin parhaimmista bun-paikoista korealaisten kokkien tekeminä. Alkuun kaadettu Jacob's Creek Reserve Barossa Riesling toimii mainiosti annosten kanssa.
Alkuruokien ollessa pieniä ja aika keveitä, ovat pääruoat eri maailmasta. Annokset ovat isoja ja tuhteja. Perinteinen meksikolainen kanapata, Pozole (19€), hurmaa kirpeydellään. Maku on todella raikas, vaikka avokado, smetana ja maissi tuovat ruokaisuutta annokseen.
Lohiannoksessa (21,50€) riittää syömistä. Kala on hyvää, se on grillattu kivasti ja sitä on paljon. Kalan kaverina on käytetty trendikkäästi myskikurpitsaa ja lehtikaalia. Punaviiniksi suositellaan Jacob's Creek Reserve Barossa Shirazia, joka sopii pääruoille erittäin hyvin.
Koska jo alusta alkaen ilta lähti överimmälle linjalle, annetaan sen jatkua. Talon burgereita kehaistaan erinomaisiksi, joten pitäähän sitäkin kokeilla. Savupekonihillokkeella kruunattu hampurilainen toimii ja hilloke tekee burgerista mehevän erilaisen. Savun maku on silti maltillinen, sitä ei ole liikaa. Tämäkin annos on iso, nälkä lähtee varmasti.
Pacific7 on tähän asti ylittänyt odotuksensa annos annokselta, eivätkä jälkiruoatkaan tuota pettymystä. Xoxocolate -kakku (9€) kolmesta suklaasta ja maapähkinävoista on kunnon pähkinäpamaus! Maapähkinämousse on ihanaa; yhtä aikaa makeaa, suolaista ja rasvaista. Vaniljajäätelö on tarpeellinen lisä ja se raikastaa annoksen. Toinen jälkiruoka, valkosuklaata, vadelmasorbettia ja lakritsia sisältävä Lèlle (6€), on täysi kymppi. Valkosuklaa-namelaka ei korostu liian makeana, sillä vadelmasorbetti tuo sen rinnalle raikkautta ja lakritsa suolaisuutta. Paahdettu valkosuklaa kruunaa kaiken, se rouskuu kivasti hampaissa muuten pehmeässä annoksessa. Näitä on pakko päästä maistamaan pian uudelleen!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tällä kertaa vierailumme kohteena on luolaravintola Caverna, joka on erityisen kuuluisa brasilialaisista churrasco -lihavartaistaan ja japanilaisesta teppanyaki -kokkaustavastaan. Churrasco on brasilialaistyylistä grilliruokaa, joka valmistetaan erityisessä grillivartaassa ja sana teppan tulee japaninkielisestä sanasta rautalevy ja yaki tarkoittaa grillattua tai friteerattua. Kokki valmistaa siis annoksen kuuman rautalevyn päällä, yleensä asiakkaan nähden.
Sen lisäksi, että ravintolassa on tietojemme mukaan pohjoismaiden ainoa churrasgueira eli varrasgrilli, sekä churrasgueiro, vartaita valmistava kokki, on saliin palkattu myös pasadore, joka kiertelee salissa vartaan kanssa, veistäen siitä lautasellesi haluamasi kokoisia annoksia.
Saapumisestamme lähtien, koko ilta tuntuu siltä kuin olisimme ulkomailla ja päätyneet lomakohteemme suosittuun ravintolaan. Ensin sitä saapuu hieman hämmentyneenä hyvin valoisaan kellarikerrokseen, etkä oikein tiedä miten kaikkeen tulisi suhtautua ja seuraavaksi löydät itsesi opastetulta turistikierrokselta!
Ja ennen kuin huomaatkaan, olet pulassa ylitsevuotavan ruokatarjonnan kanssa! Sillä se, jos mikä, on noutopöytäruokailun haaste: miten selviän tästä ilman, että syön liikaa ja miten varmistan, että osaan valita ruokataivaasta juuri ne parhaat herkut? Onneksi ravintolapäällikkö Antti Ruotanen oli antanut hieman vinkkejä etukäteen, muuten varmaan kiertäisimme edelleen buffetia ympäri ruuanhimosta kiiluvin silmin.
Kuulet ympärilläsi niin suomea, englantia, saksaa kuin espanjaakin, kuten kunnon turistikohteessa konsanaan ja asiakaskunta on monenkirjavaa opiskelija- ja kaveriporukoista aina perheisiin ja turisteihin asti.
Tilaaminen tapahtuu pöytään tuotavan padin avulla. Päästäksemme alkuun, opastaa hovimestarimme huolellisesti, miten laitetta käytetään. Apua, näin teknistä tilaustilannetta minulla ei aiemmin ole ollutkaan, vaikka tapa on hyvin yleinen ulkomailla!
Aperitiiveista nauttiessamme , tarjoilija avaa tilaamamme viinipullon ja olemme valmiina koitokseen! Iltamme sujuu tästä eteenpäin hyvin selkeän kaavan mukaan: käymme buffetista noutamassa haluamamme tuotteet, siirrymme pöytään ruokailemaan ja toistamme tämän lukemattomia kertoja illan aikana! Osa tuotteista on heti valmiina nautittavaksi kuten keitto, sushit ja erilaiset kylmät alkupalat, mutta suuri osa raaka-aineista on esillä vain sitä varten, että valitset niistä mieleisesi teppanyaki-kokin kypsennettäväksi. Henkilökunta keräilee tyhjiä lautasia edestämme parhaansa mukaan ja täyttää viinilasimme säännöllisin väliajoin.
Kumpikin meistä pitää sushista, joten skippaamme salaattipöydän ja siirrymme suoraan asiaan. Testi-iltana sushit ovat raikkaita ja tuoreita. Tarjoiluvadit ovat vuorotellen tyhjinä, kun innokkaat illastajat täyttävät lautasiaan. Nigirit pysyvät hyvin kasassa ja makirullissa on mukavan napakka koostumus. Soijan sekaan lorautamme buffetista löytynyttä makeahkoa lientä ja tulemme vahingossa luoneeksi illan suosikkikastikkeemme!
Salissa on useampi buffet-pöytä ja jossain vaiheessa iltaa etenemisemme hidastuu uhkaavasti. Housujen nappi kiristää ikävästi ja muutenkin olo on epäilyttävän pinkeä?!
Tämä toteamus vaarantaa lähes kokonaan suunnitelmamme, sillä emme ole ehtineet maistamaan lähellekään kaikkea mitä aioimme. Niinpä joudumme tekemään pikaisesti pienen muutoksen suunnitelmaamme ja päätämme harkita tästedes valintojamme hieman tarkemmin.
Emme kuitenkaan epäröi, kun churrasco-varras tuodaan pöytäämme. Tuo ihanan rasvainen, tirisevä pala suussa sulavaa picanhaa ( Picanha on ruohon osa, joka löytyy eläimen selkäpuolelta, hännän juuresta.) leikataan pöydässä lautasellemme ja en voisi olla onnellisempi! Tämä paikka on todellinen liha- ja grilliruokia rakastavan taivas! Toki osa lihasta on kypsempää kuin muu, mutta suurin osa on ihanan punertavaa ja mehukasta. Kastikkeeksi riittää hyvin pöytään ilmestynyt talon oma versio chimichurrista, jossa yritit, valkosipuli ja sitrus sekoittuvat miellyttävästi ja antavat hienon säväyksen lihalle.
Seuraavana vuorossa on teppanyaki, jota olemme lihavartaan ohella hartaasti odottaneet. Illan teppanyaki-kokki on myös aivan omaa luokkaansa! Hyväntuulinen showmies, Rodolfa, jaksaa viihdyttää ja naurattaa asiakkaitaan. Loppuillasta käy ilmi, että hän on myös mitä mainioin laulaja ja haastammekin toisemme jossain hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan leikkimieliseen karaoke-kisaan. Ja tiedoksi teille kanssalaulajille: Cavernasta löytyy äänieristetty pieni karaoke-huone, jonne voi siirtyä illallisen jälkeen tai jonka voi halutessaan vuokrata omalle seurueelleen! Tätä aion testata ystävieni kanssa pian!
Kun viimein koittaa jälkiruuan aika, on selvää, että nyt on oltava varovainen. Pulppuava suklaalähde, tuo viikonloppujen syntinen jälkiruokaherkku, vetää kuitenkin puoleensa magneetin lailla, emmekä voi vastustaa kiusausta: dippailemme hedelmiä ja keksejä syntiseen kaakaolaavaan. Muut makeat jätämme suosiolla odottamaan seuraavaa vierailukertaa.
Cavernan valikoimaan on listattu myös tuttuja à la carte-annoksia, mutta mielestäni kyseinen lista on jokseenkin turha tässä ravintolassa. Jos halutaan nostaa esiin talon spesialiteetteja; lihavartaita ja teppanyakia, miksi sekoittaa pakkaa? Liian laajaan ruokalistaan on moni ravintolatoiminta kompastunut ja buffetissa on kyllin valikoimaa kaikille.
Caverna sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa, Yliopistonkadulla. Sijainnin tulisi kaiken järjen mukaan olla todella ihanteellinen, mutta jostain syystä kyseisen kiinteistön historia ravintolatoiminnan saralla on ollut tähän mennessä jokseenkin pitkä ja kivikkoinen. Osoitteessa on toiminut niin salsaravintola kuin karaokekuppilakin ja pihvilihaakin on jo tarjottu aiemmin monessa eri muodossa. Miksi siis tällä kertaa kaikki olisi toisin?
Ehkä siksi, että tällä kertaa asiakkaat tuntuvat viimeinkin olevan valmiita tällaiselle konseptille. Lisäksi ravintolan buffet-valikoimassa on totisesti jokaiselle jotakin, eikä hinnankaan pitäisi olla esteenä.( 38€, syö niin paljon kuin jaksat! )
Suosittelen paikkaa erityisesti isommille seurueille, sillä ravintolassa on runsaasti tilaa ja buffet-tyyli soveltuu suurien seurueiden illanviettoon hyvin. Pikkujoulut, syntymäpäiväjuhlat, yritysjuhlat, tyttöjen ilta -you name it- tänne mahtuu kyllä! Toki perjantai- ja lauantai-illat ovat jo näin loppuvuodesta kysyttyjä, joten suosittelen tekemään ajoissa varauksen!
Millainen iltamme sitten kokonaisuudessaaan oli?
Ilta oli kerta kaikkiaan sydämellinen ja todellinen irtiotto perusravintolavisiitistämme. Kaiken ei aina tarvitse olla aseteltu millilleen lautaselle eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Kun itse saapuu paikalle avoimin mielin, voi kitschinkin ulkokuoren alta löytyä ravintolaelämys vailla vertaa!
Cavernan tulisi ehdottomasti ratsastaa lihavartaiden ja teppanyakin lisäksi myös palvelualttiilla ja vieraanvaraisella henkilökunnallaan.
He tekivät illastamme juuri niin onnistuneen kuin se oli!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Katajanokalla toimi vankila vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen tilat saneerattiin hotelliksi. Hotel Katajanokan tiloissa yövieraita ja paikalle poikkeavia ravitsee ravintola Linnankellari. Jo ravintolan nimessä alleviivataan tyylikkäästi alueen historiaa ja illallisen aikana viitteitä linnassa istumiseen keksii useampia.
Ravintolan miljöö on trendikkään lämmin ja on vaikea uskoa, että vielä muutama vuosi sitten samoja käytäviä vaelsi vankeja selleihinsä. Linnankellariin on jätetty muutamia osia nykyisestä ravintolasta alkuperäiseen asuunsa ja ruokailu vankilassa on mielenkiintoinen kokemus. – Harvoin sitä pääsee eristyssellin kesken illallisen.
Presidentti Ryti, joka istui osan tuomiostaan Katajanokalla, otti ja tarjosi tarinoiden mukaan mielellään Koskenkorvaryyppyjä ja siksi alkujuomaksi suositellaankin drinkkilistalle valittua Rytin Ryyppyä. Katajanokan historiasta on hauska kuulla ja hienoa, että historiaa on saatu tarinallistettua listalle saakka. Alkujuomaksi valitsen kuitenkin vankilan nimikkodrinkin vadelmaversion, jossa on ravintolassa valmistettua vadelmasiirappia, Gordon’s Giniä, Calvadosta ja soodaa, avecini valitessa lasiinsa Luna de Murviedo Cavaa. Alkujuomien kanssa tarjoiltu leipä, tai pitäisikö sanoa kakku, lähes ui öljyssä. Sen lisäksi, että briossi on todella hyvää, on leipävalinta myös hauska ratkaisu, ihan jo kakku-allegoriansa vuoksi.
Katajanokalla istuneita kuuluisia vankeja, ravintolan tiloissa olevia saneeraamattomia alueita ja historiaa tuodaan tarjoilijoiden osalta mukavasti esiin. Mielestäni paikan ainutlaatuista luonnetta voisi alleviivata enemmänkin. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että tarinoille on löydetty sopiva keskitie, joka ei myöskään ärsytä heitä, jotka tulevat paikalle vain ruoan vuoksi.
Palvelu on koko illan ajan rentoa ja asiantuntevaa ja annokset tulevat joutuisasti, vaikka kanssamme yhtä aikaa illallistaa kaksikin isompaa seuruetta. Viineistä ja ruuasta sai henkilökunnalta suosituksia sekä pyytäessä että pyytämättä.
Annoskateutta alkuruoissa
Tilaan alkuun kuningasrapuja ja kampasimpukoita, joiden lisänä on pinaattia sekä tillisiemenvoita. Annos on moitteeton ja varma. Hyvillä kampasimpukoilla voi harvoin mennä pieleen ja itävaltalainen Grüner Veltliner Rabl tukee hyvin annosta.
Avecini sen sijaan valitsee jänistä, joka on ehkä koko illan vaikuttavin annos. Alkuruokana annos suomalaisia pelmeneitä, ylikypsää metsäjänistä, salviaa, vuolukermaa ja riistalientä, on riistainen, sopivan erikoinen ja samalla tuttu; täysi kymppi. Haluan varastaa annoksen itselleni. Jos mahdollista, seuralaiseni on vielä vakuuttuneempi ja hän pohtii ääneen, josko tilaisi saman annoksen myös pääruoaksi. Annos tuo avecilleni mieleen mummolassa vietetyt syksyt, jolloin mummu valmisti ruokia papan kaatamasta riistasta. Se on hyvä mielleyhtymä, jopa vankilassa. Pieneksi miinukseksi luettakoon se, ettei annokseen katettu lusikkaa, jolla olisi saanut kaavittua riistaliemen viimeistä tippaa myöten. Tarjoilijan mukaan pelmenien kanssa sopii lähes mikä tahansa juoma. Valkoviinin ystävälle pelmenien seuraksi suositeltiin italialaista Astoria Pinot Grigiota, joka olikin kelpo, helppo, viini.
Pääruoan mutkattomia viinivalintoja
Suosittelujen jälkeen valitsen pääruoaksi hiillostettua Murtoveden siikaa ja Ahvenanmaan pannukakkua, joiden lisänä on mustatorvisieniä sekä fermentoitua punakaalia. Annoksen kruunaa kaunis sellerivaahto, joka hävisi mukavasti suussa ja jätti miedon maun jälkeensä. Punakaaliin olisin ehkä kaivannut asteen enemmän potkua, jotta se olisi erottunut enemmän annoksen muista elementeistä.
Tarjoilija suosittelee minua jatkamaan siian kanssa jo alkuruoasta tutulla viinillä ja sehän sopii kyllä. Viini oli mieleeni ja sopi molempiin annoksiin; mitä sitä hyvää vaihtamaan.
Seuralaiseni valitsee grillattua poron vasan sisäpaistia, hiillostettuja syksyn juureksia, pihlajanmarjaa ja sellerijuissia. Porosta näkee jo heti leikatessa, että se on maukasta ja sitä on kypsennetty juuri sopivasti. Rinnalla hyvin toimivat paahdetut kasvikset kruunaavat aterian. Listalta olisi voinut tilata pääruoalle myös lisukkeita, me emme niitä kaivanneet, mutta nälkäisemmille kavereille tarjoilijoiden kannattaisi vinkata niistä. Poron viiniksi tuotiin Vina Leydan Carmenereä Rapel Valleystä, Chilestä. Hieman punaviiniä vierastavalle seurallenikin se maistui mainiosti ja kävi hyvin poron kanssa yksiin. Pihlajanmarjojen lisääminen annokseen oli rohkea veto. Ihailimme myös muiden annoksia niiden kulkiessa ohitsemme. Hampurilaiset näyttivät erityisen hyviltä. Annosten kekseliäinä tarjoiluratkaisuina käytettiin muun muassa laatikkoa ja tiiltä, kuten myös peltiä mukeissa ja tarjoiluastioissa.
Jälkiruoalla illan kaunein annos
Oma jälkiruoka-annokseni puolukka & suklaa sisälsi Linnankellarin näkemyksen puolukkavispipuurosta sekä rosmariinitoffeeta ja suklaata. Kaltaiselleni herkkusuulle annos saisi olla makeampi, mutta kokonaisuutena annos on hyvä ja erilainen. Ei kaikkien aina tarvitse tarjoilla samoja suklaakakkuja ja kuka sellaisen uskaltaisi edes valita; vankilassahan sieltä saattaisi saada viilan lautaselleen.
Seuralaiseni juustotarjotin oli ehdottomasti illan kaunein annos. Juustot on aseteltu kauniisti, mutta tarjoiltaessa ehkä vielä hieman liian jääkaappikylmiä, joten kaikki maut eivät olleet ennättäneet tulla täysin esiin. Juustoina lautaselta löytyy suomalainen cheddar, Helsingin Meijeriliikkeen punahomejuusto Hakaniemi, joka innostaa avecini jo googlaamaan lisätietoja ja jälleenmyyjiä, sekä Wilho -vuohenjuusto. Lisukkeina tarjoillaan kirpeää puolukkapyrettä ja ruislastuja.
Meille on jäänyt laseihin viinejä pääruoalta, eikä tarjoilijankaan mukaan jälkiruokaviini ole valitsemiimme annoksiin välttämättömyys. Pidän henkilökunnan ajatuksesta tarjota henkilökohtaista, tilanteen tasalla olevaa palvelua, jossa suosituksia tehdään hetken, eikä lisämyynnin näkökulmasta.
Lähellä kaikkea omassa maailmassa
Kokonaisuudessaan illallinen on rennon mutkaton, josta kuitenkin näkee, että ruokiin on laitettu ajatusta. Plussaa musiikiksi valitusta ysärivoittoisesta soittolistasta, joka kuulu taustalla muttei huuda. Miinusta tämä illallinen saa hieman vetisestä kahvista - jos sitä olisi tarjottu vangeille, olisi taatusti ollut kapina lähellä. Kauden raaka-aineet, kuten syksyn sienet, juurekset ja päivän järvikalasaalis on hyvin huomioitu listalla. Myös erityisruokavaliota noudattaville lista on iloinen yllätys. Kaikki annokset olivat joko laktoosittomia tai vähälaktoosisia ja suurin osa valmiiksi gluteenittomia tai valmistettavissa gluteenittomasti.
Vaikka, kuten vankilan kuuluukin, Linnankellari on mukavan eristyksissä muusta maailmasta, ovat vangit varmasti kuulleet kaupungin melun selleihinsä, sillä heti muurien ulkopuolella ollaan jo melkein keskellä kaupunkia ja sopivan lähellä kaikkea. Ratikkapysäkkikin on heti portin toisella puolella, joten paikalle voi myös helposti poiketa lusikoimaan kakkua tai lukemaan tiilenpäitä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Nostakoon kätensä ne, jotka omaavat edes jonkinlaisia ennakkoluuloja hotelliravintoloita kohtaan. Suurin osa nostaisi varmasti kätensä pystyyn, kysyttiinpä asiaa keneltä tahansa. Yleinen käsitys on, että hotellien ravintolat ovat vain välttämätön paha hotellin yhteydessä. Toisaalta monissa Suomea eteläisemmissä Europpan maissa tilanne on eri, useat Michelin-tähdillä palkitut ravintolat saattavatkin toimia hotellin yhteydessä.
Testasin Tampereen Lapland Hotellia sekä sen yhteydessä toivimaa ravintola Dabbalia muutaman päivän ajan. Kyseisestä kokemuksesta olen jo aikaisemmin julkaissut kirjoituksen: Testissä Dabbal burgeri & aamupala. Lapland Hotel Tampere sekä Dabbal teki minuun vaikutuksen, varsinkin illallisen osalta!
Ennen illallista oli mukava ottaa muutama cocktail aulassa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Dabbalin cocktailvalikoimaan! Itselleni cocktaileista suosikiksi nousi taivaskero. Itse illallisen osalta valinta oli helppo, minulle ei hetkeksikään tullut mieleen ottaa mitään muuta kuin 5-ruokalajin yllätysmenu sekä suositusviinit.
Dabbal on erotettu hotellin aamiaisalueesta selkästi. Dabbalin ravintolasali sijaitsee respaa vastapäätä, baarista vasemmalle. Kuten koko hotelli, saa Dabbal lappiyksityiskohtien sekä sisustuksen osalta minulta ylistystä. Tykkään lappimeiningistä ja -tunnelmasta, joka on saatu mielestäni hienosti istutettua ravintolaan, tänne kelpaa tuoda ulkomaalaisia vieraita. Vaikka tila on avoin, tuntuu Dabbal intiimiltä ja tavallaan jopa kotoisalta. Jos Dabbaliin esimerkiksi erehtyy huonoille Tidertreffeille, ei kannata huolehtia. Treffiseuralaisen katsetta voi vältellä pitkiäkin aikoja samalla kun tutkiskelee Dabbalin kiehtovaa salia tai isoilla näytöillä pyöriviä lappiaiheisia videopätkiä.
Ensimmäisenä tuodaan itse leivottua vehnä- sekä mallasleipää. Hetken päästä pöytään saapuu keittiön tervehdyksenä sympaattinen pikkukuppi parsakeittoa. Mukava ele, valitettavasti keittoon oli eksynyt hitusen liikaa suolaa, parsan ominaismaku peittyi täysin.
Ennen illallista minulle kerrottiin vähän kuinka paljon keittiössä nähdään oikeasti vaivaa yllätysmenun eteen. Nimenomaan yllätysmenua varten mennään aina askel pidemmälle esimerkiksi keräämällä itse joitain raaka-aineita. Tämän lisäksi kaikista raaka-aineista yritetään ottaa kaikki irti ja hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle ruoanlaittoprosessissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa metsäkastike jonka valmistamisessa on käytetty käpyjä, oksia sekä lehtiä? Minun korvaani se kuulosti mahtavalta enkä malttanut odottaa! Vaikka yllätysmenu on iso vaiva keittiölle, nautitaan sen ideoinnista ja valmistamisesta erityisen paljon, tällöin keittiö pääsee testailemaan uusia juttuja ja näyttämään mihin pystyy. Menun sisältö saattaa hieman vaihdella jopa päivittäin, toki lähinnä niin, että pääraaka-aine ja idea annoksessa säilyy samana. Kaikella muulla pystytään sittenj fiiliksen mukaan kikkailemaan, tästä minä pidän.
Ensimmäinen alkuruoka lupasi enemmän kuin hyvää. Chablista lasiin ja ahventa lautaselle, huippua! Chablista muistaakseni pyysin pienen lisäkaadon koska maistelin sitä antaumuksella ennen annoksen pöytään saapumista. Itse annos oli aivan huippu ja heti alkutilanteessa Dabbal ylitti odotukset yllätysmenun osalta. Annoksessa shown varasti ehdottomasti tillikurkkusorbetti!
Illan viineistä sekä tarjoilusta vastasi vuoropäällikkö Marko Simunaniemi, nuori innokas kaveri, johon toivon törmäävän ensi ruokailun yhteydessäkin.
Tästähän näyttäisi tulevan heti perään toinen napakymppi, Pinot Grisiä Alsacesta ja annos näyttää tältä! Nimikin annoksella on osuva, kasvimaa, siltä se oikeastaan näyttikin.
Lautasalle oltiin kasattu kasvimaa, mullat ja kaikki. Tosin multana (tai sorana) oltiin käytetty mallasta sekä vehnäjauhoja. Lautaselta löytyi myös varhaisperunaa, makeaa hernettä, itse poimittuja ketunleipiä, kurkun kukintoa, retiisiä, auringonkukan siemeniä, naattiporkkanaa sekä fenkolia. Upean näköinen annos, hauska söydä sekä mahtavat raikkaat maut suoraan kasvimaalta. Vaikkakin vakuuttava annos, kasvimaa ei kuitenkaan päätynyt illan lempiannokseksi, tittelin taisi viedä ensimmäinen alkuruoka, ahven, sekä sen kanssa tarjoiltu Chablis.
Seuraavaksi tarjoiltu annos oli vähän hämärän peitossa koska laseihin kaadettiin Wolfbergerin Crémant d'Alsacea Brutia, kuiva kupliva oli erinomaista siemailla itsekseen samalla kun mietiskeli mitä keittiö saapuisikaan.
42 asteinen kirjolohi tarjoiltiin mm. fritatuilla nokkosilla sekä nokkospyreellä. Viereen laskettiin vielä salaatikulho joka sisälsi parsaa, fenkolia, kevätsipulia sekä vinegretteä. Annoskokonaisuus yhdistettynä erinomaisesti sopivan Wolbergerin kuohuvan kanssa oli lähes täydellistä, valitettavasti itse kirjolohi ei säväyttänyt erityisemmin, vaikka olikin mainio. Kala jollain tapaa jäi annoksessa muun kokonaisuuden varjoon. Raikas kesäsalaattikulho oli ehdottoman hieno plussa ja sitä ahmi isommalla antaumuksella kuin itse varsinaista annosta.
Olen tähän mennessä illallista ollut pelkästään ällikällä lyöty. Tiesin, että Dabbalissa oli nähty vaivaa keittiö laatuun, mutta en missään nimessä odottanut tälläistä. Omat ennakkoluulot eivät ole vahvat koska tiesin entuudestaan Dabbalista suhteellisen paljon, siitä huolimatta saavuin illalliselle varovaisin askelin kunnes kaikilta mahdollisilta peloilta ja kauhuskenaarioilta vedettiin totaalisesti matto alta.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin erinomaista Poron ulkofilettä Inarista sekä samalla illan ainoa punaviini. Seuralaiselleni keittiön piti hieman rapsutella päätä, hän ei syö lihaa ja nyt parissa viimeisessä annoksessa on ollut jo kalaa. Hänelle tuotiin keskeliäs, muttei mahdottoman kaunis, annos kasvis-kevätkäärylettä jonka kyytipoikina olivat mm. sipulikastike, maa-artisokka, kanttarelli sekä nokkonen. Vaikka ei ollutkaan puolukka-aika, olisi pieni nokare puolukkahilloketta ehkä täydentänyt jo toki erinomaista kasvisannosta. Plussat keskeliäisyydestä, yksinkertaisuudesta sekä siitä, että annos oli oikeasti ihan täyttäväkin.
Täyteläinen ja tummanpuhuva Dehesa Goga sointui erinomaisesti poron ulkofileen kanssa. Annoksen kastike oli oikeastaan se, mitä olin koko illan odottanut. Pitkän prosessin läpikäynyt metsäkastike oli erinomainen ja mielenkiintoinen lisä annokseen! Kastike sisälsi käytännössä kaikkea metsästä, mitä ei normaalisti suoraan maasta laittaisi suuhun, eli käpyjä, oksia sekä lehtiä, mainiota!
Ennen jälkiruokaan siirtymistä kiittelen Markoa tähänastisesta tarjoilusta sekä vastaanotin suunpuhdistajan. Raparerisorbetti oli hyvää, joskin annoksessa olisi saanut makuuni olla hitusen enemmän jäähilemäistä raikkautta sekä muutenkin raikkaita makuja. Suun puhdistajana toiminut annos oli sellaisenaan kyllä erinomainen, mutta ei paras vaihtoehto suunpuhdistajaksi.
Illan päättää taas ulkonäöltään ilahduttanut annos, jälkiruoassa oli vaikka mitä, sitruunakakkua, vadelmia, hunajakennoa sekä vadellmalehtilientä. Ylivoimaisesti annoksen päätähtenä toimi kuitenkin koivunlehtisorbee, joka oli aivan uskomatonta ja hieno lisä kokonaisuuteen. Jälkkäriviini Castelnau de Suduiraut 2008 korosti hienosti annoksen raikkaita makuja, etenkin sitrunaa. Jälkiruoka oli poikkeuksellisen hyvää makuuni, joskin turhan iso annos tässä vaiheessa iltaa, tähän oli hyvä päättää.
Koko ilta sujui upeasti ja käytännössä ilman minkäänlaista huomautettavaa, varsinkaan palvelun osalta. Keittiö ja sali toimi saumattomasti yhteen, kaikki tuli ajallaan, kaikki oli kohdallaan. Dabbal ja Lapland Hotel Tampere olivat kokemukseltaan kaiken kaikkiaan upeita ja positiivisesti yllättäviä, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä yllätysmenu yllätti.
Juttelin sinä iltana keittiötä vetäneen Veli-Matti "Vellu" Lampisen kanssa pitkän tovin. Keskusteluun oli helppo uppoutua koska Vellun ruoanlaitosta ja asentaasta huokui sellainen into, mikä tarttui helposti minuunkin. Ruoka on intohimo ja sen tulee näkyä, asiakas kyllä tuntee sen pöydässä asti.
Koko illan osalta viinitkin menivät annoksien kanssa oivallisesti. Suurin osa viineistä eivät olleet mitenkään turhan tyyritä tai monimutkaisia. Mielestäni se on oikein, Dabbalin kuuluu olla helposti lähestyttävä, ei yhtään pröystäilevä. Tavoite on viedä asiakas elämysmatkalle hetkeksi pois sivistyksen äärestä. Mielestäni 'jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt' sopisi erinomaisesti tähän lopetuksena, kiitos Vellu, Marko sekä Dabbal. Näemme pian nimittäin olen buukannut Tamperereissun ystävieni kesken tulevaa talvea varten, eipähän tarvitse aina ihan lappiin asti lähteä.
Huom, ruokien hinnat on tarkastettu blogin kirjoittamisen yhteydessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.