TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on TableOnline.fi.
Workshop Delicatessen aukesi Kankurinkadulle Kanniston leipomon entisiin tiloihin perjantaina 13. päivä toukokuuta. Päätin mennä avajaispäivänä tsekkaamaan minkälaisen meiningin ravintoloitsijat Manu Torchio, Patrik Lindström sekä Lorenzo Dotson-Smith ovat meille loihtineet.
Lorenzo, Manu, Kimi sekä Pate Workshop Delicatessen avajaispäivänä.
Workshop toimii rentona kohtaamispaikkana ravintolatrendikkäässä rööperissä. Sisusta että tunnelma on sekoitus deliä sekä bistroa. Ravintola koostuu kolmesta salista, joista reunimmaiset on selkeästi tarkoitettu illallistaville asiakkaille, keskimmäinen taas delissä hengailua varten. Workshoppiin voikin helposti poiketa olut- tai viinilasilliselle ja jos haluaakin jotain pientä purtavaa, voi kylkeen ottaa vaikka delilautasen. Deli on myös oiva paikka käydä kuulumiset läpi ystävien kesken lasillisen äärellä ennen pöydän vapautumista.
Chef's table / baaritiski -tyylisellä korkealla istuttavalla pöydällä kelpaa tutkia Workshopin sisustaa sekä keittiön toimintaa.
Sisusta on täynnä upeita yksityiskohtia, suurin osa sisutuselementeistä on kierrätetty toisista ravintoloista tai muuten vain kaavittu kasaan jostain pölyisestä varastosta. Sisusta sekä sisustus on sopivan pelkistetty sekä hauskalla tavalla keskeneräisen näköiseksi jätetty. Workshopin ainutlaatuinen tunnelma koostuu mahtavasta henkilökunnasta, rennosta meiningistä, rustiikkisesta sisustasta sekä hyvästä musasta. Rento soittolista sisältää vähän kaikkennäköistä ja kuvastaakin selkeästi omistajiensa musiikkimakua. Ensi käynnillä pitääkin ottaa muutamat biisit muistiin musiikintunnistusapplikaatiolla.
Maistiaisia Workshopin delistä
Saavuin paikalle hieman neljän jälkeen tarkoituksena katsastaa paikat sekä maistella nopeasti yksi annos ennen palaamista takaisin töiden ääreen. Pate ehdotti Karitsan niskaa, alkuun hän kiikutttiin pieni maistiainen delistä. Lautaselta löytyi kaikennäköistä pikkukivaa, joista parhaiten jäi mieleen marinoitu mustekala, kylkeen vielä samettinen pale ale ja hommahan toimii!
Karitsan niskaa, murskattua varhaisperunaa, parsaa, sitruunaa sekä rosmariinia.
Karitsan niska annoksena oli upea suoritus, ei mitään ylimääräistä tai minkäänlaista kaunistelua. Annos tuodaan pöytään rennon letkeällä esillepanolla, eli juuri sellaisena kuin odotinkin Workshopin pojilta. Suussa sulava karitsan niska katosi lautaselta hujauksessa, rosmariini ja sitruuna maistui taustalla raikkaana pienenä twistinä. Parsa sekä varhaisperuna olivat täydellinen lisä karitsalle, lisukkeita ollut myöskään liikaa. Annos kokonaisuudessaan oli kelpo suoritus ja juuri sopivan täyttävä, ihmettelen vain miten hinta on 22 euroa, eikä lähemmäs kolmea kymmentä.
Workshop Delicatessen tarjoaa upeat puitteet rentoon ruokailuun tai ystävien kesken chillailuun lasillisen äärellä. Lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin 11-14, illallinen tiistaista perjantaihin alkaen 16 sekä brunssi lauantaisin kahdessa kattauksessa alkaen kello 10 sekä 13.
Workshopin taustajoikoilla on vaikuttava historia. Lorenzo on tuttu Mille Mozzarellesta, PateLupolosta sekä Bonesista, Manu on ollut perustamassa Patronaa, Palmaa, Lucha Locoa sekä Choloa, jotka hiljattain myytiin Restamaxin sekä Mehdi Younesin yhteisyritykselle.
Workshop on erittäin mielenkiintoinen lisä Helsingin ravintolatarjontaan ja toimiikin eräänlaisena leikkikenttänä, eli workshoppina, sen ravintoloitsijoille. Sällien tarina ei pysähdy Workshoppiin, he ovatkin jo ehtineet perustaa uuden Catering yrityksen MaLoPan, lisäksi uutta projektia pukkaa pian ilmoille. Seuraavaksi on vuorossa Stockan kulmalle kesällä aukeava Smörre -gastrobaari. Lisääkin prokkista on luvassa, tässä vaiheessa me eikä MaLoPan sällit voi asiasta hiiskua sen enempää...
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tocan ovet ovat olleet auki Unioninkadulla vasta kolme vuotta, kuitenkin sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Toca on sopivasti toinen (eli toka!) ravintola joka nappasi Nyt-liitteessä täydet viisi tähteä, pääsi Michelin Guiden suosituslistoille sekä kävi läpi mittavan keittiön laajennusremontin viime vuoden kesän lopussa. Me olimme tieytysti heti kärppänä tsekkailemassa uutta kiiltävää keittiötä sen avajaisissa 21. syyskuuta 2015 (kuten linkin takana olevasta kuvasta näkyy, keskityimme olennaiseen). Tocan pääomistajiin kuuluu pariskunta Elina Valoranta sekä Gennaro Oliviero. Gennaro on mahtava tulinen Italiano, jonka kanssa olen keskustellut useita kertoja ravintoloista, ruoasta, suomalaisesta kulttuurista sekä kaikesta siltä väliltä. Elina on taas aivan mahtava mimmi, hänen kanssaan meillä on tapaamiset ovat venyneet usein pitkiksi, jäämme aina suustamme kiinni. Tykkään molempien tyylistä, he puhuvat asiakkailleen kuin tutuilleen, ei turhaa mielistelyä vaan aitoa ystävällistä lämpöä. Toca nojaakin erittäin paljon omistajiensa sekä työntekijöidensä persoonaan. Jos samoihin tiloihin muuttaisi joku toinen ravintoloitsija niin ettei mitään muutoksia tehtäisi sisustaan tai ravintolan konseptiin, ei Toca olisi enään Toca ja pelkäisin hohdon katoamista.
Toca on ulkoapäin melkein pelkkää ikkunaa ja muutenkin sopivasti tyylikkään pelkistetty.
Itse olen ehtinyt ruokailla Tocassa aikaisemmin jo kaksi kertaa, joista toinen taltiointiin TableOnlinen Facebookkiin. Olen alusta lähtien tykännyt Tocan rennosta ja rehdistä tyylistä. Turhaa mielistelyä tai tärkeilyä ei Tocassa harrasteta salin eikä keittiön puolella. Kaikki tapahtuu omalla rennon letkeällä tyylillä kuitenkin niin, että kaikki hoituu asiallisen ammattitaitoisesti. Molemmilla aikaisemmilla ruokailukäynneillä olen lähtenyt ravintolasta liian tukkoisena ja kylläisenä, jota voitaisiin pitää huonona asiana. Toki lautaselle voi jättää ruokaa, se ei kuitenkaan sovi luonnolleni varsinkin jos ruoka on hyvää!
Toca on pieni ja tunnelmallinen ravintola ilman mitään ylimääräistä bling blingiä. Salissa on kokonainen seinä vierailijoiden tervehdyksiä sekä kehuja varten!
Toca on pieni, asiakaspaikkoja on vähän yli parisenkymmentä, joten varaus kannatta tehdä viikonloppujen lisäksi myös arki-illoille. Sisusta huokuu samaa tunnelmaa kuin ruokafilosofia, ei mitään turhaa kaunistelua. Kaikki on toimivaa ja juuri oikealla paikallaan. Jättisuuri ikkuna Unioninkadulle sekä vierailijoille varattu seinän kokoinen liitutaulu ovat ehdottomasti lempiyksityiskohtiani Tocan sisustassa.
Talon leipänä pöytään Elina tuo focacciaa, ciabattaa sekä rosmariinisuolalalla höystettyä voita. Vaikkakin leivät olivat ihan hyviä, etenkin foccaccia, eivät vaaleat italialaiset leivät ikinä ole minua sytyttäneet, kaikenlisäksi ne ovat todella täyttäviä.
Amuse bouche - punajuuripannacotta sekä kuivatta mustaa oliviia. / Aperitiiviksi nautimme italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen.
Amuse bouchena toiminut punajuuripannacotta kuivatuilla mustilla oliiveilla oli taivaallista herkkua, tässä on pannacotta johon voisinkin tykästyä!
Tocassa yhtenä pienenä erikoisuutena on menulle laadittu olutpaketti, joka kustantaa menun pituudesta riippuen 25 tai 37 euroa. Otimme viinit ruoan kanssa sekä poikkeuksellisesti aperitiivina italialaisen Birra TOZ Easy Pale Alen Elinan suosituksesta. Erittäin kevyt sekä raikas TOZ sisältää vain 4% alkoholia ja sitruunaisella maullaan voisi sopia monelle joka ei normaalisti olutta juo. Tätä pitää saada terassilla!
Ensimmäisenä ruokalajina parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla. Viereisessä kulhossa friteerattua viiriäistä(!) / VIINI: raikas St. Michael-Eppan Montiggl 2014 Riesling.
Elina tuo pöytään parsakeittoa köynnöskrassilla, parsasalaatilla sekä pikkelöidyllä sipulilla, mutta ei siinä vielä kaikki (kuten Ostos-TV:ssä on tapana sanoa) viereen tipahtaa vielä kulho pullollaan friteerattua viiriäistä joka on tarkoitus syödä keiton kanssa. Parsakeitto lisukkeineen oli pelkkää nautintoa. Fritattu viiriäinen oli itse asiassa onnistunut erittäin hyvin. Friteeraus on meilestäni tapa peittää huonoja raaka-aineita rasvalla ja suolalla, normaalisti väistelen frittiruokaa viimeiseen asti. Tocan viiriäiset olivat meheviä sekä frittaus jopa yllättävän freesiä, ehkä jopa hieman makeahkoa. Huomaa ettei kyseessä ollut koko viikon samoissa öljyissä paistettua tavaraa.
Montiggl oli erittäin helposti nautittava raikas riesling, joka ei sisältänyt juurikaan rieslingille ominaista petrolisuutta ja sopi erinomaisesti parsakeiton kanssa. Pikaisella googletuksella selvisi, että montiggl on saanut maailmalla erinomaisia pisteitä sekä joitain palkintojakin.
Pieni pelko hiipii, jatkaako Toca samalla linjalla kuin aikaisemmilla käyntikerroillani. Parsakeitto oli sopivan kokoinen alkupala, kasa fritattuja viiriäisiä kielii rehdistä ja tuhdista ruoasta, saas nähä miten ravintolasta poistutaan, pyörien, kontaten vai kävellen.
Pöytään tuotu kohtuuhintainen Le Rimen Chardonnay-Pinot Grigio oli mutkattoman kevyt sekä sitruksinen valkkari, jota siemaili yksinään ihan mielellään ennen annoksen saapumista.
Odotin annoksen olevan kalaa jossa on mukana raikkaita makuja ja osuinkin oikeaan. Pöytään saapui lohta, tillimajoneesia, tilliöljyä, tillin versoa, mallasleipää, retikkaa, piimäkastiketta sekä sitruunageeliä. Annos ei pelkästään ollut kaunis, mutta kaikenkaikkiaan koko illan paras setti! Lohi oli suussa sulavan täydellistä ja vaikka tilliä oli annoksessa kolmella tavalla, ei se ollut mitenkään dominoivassa roolissa. Piimäkastike sekä murustettu mallasleipä kruunasi kokonaisuuden. Ihan sama mitä Elina tuo pöytään seuraavaksi, olen tehnyt päätökseni.
sitruuna-oliiviöljy-parmesaanirisottoa sekä pulveria kuivatuista tomaateista. / VIINI: Si Soave 2014
Väliannoksena saadaan mielenkiintoinen sitruuna-oliiviöljyrisotto parmesaanilla. Elinan kiikuttaessa annosta salin läpi pöytään luulin kyseessä olevan jonkinlainen pizza. Risotto tarjoillaan matalassa lautasessa paksun pulverikerroksen kera. Pulveri on kuivatuista tomaateista ja maistui erinomaiselta, oikeastaan hyvin paljon aurinkokuivatuilta tomaateilta. Italialainen kuiva soave-viini sopi risoton kanssa hyvin, tämänkään annoksen kanssa ei missään nimessä olisi edes kannattanut pariuttaa liian monimutkaista viiniä.
Elina ei tule pitämään tästä kuvasta, ei sen väliä nimittäin Zuccardin Malbec oli täyteläinen, marjaisa ja onneksi illan ainoa punainen!Härkää, paistettua perunaa, maa-artisokkaa sekä pinaattia.
Malbeccia pöytään ja punaista lihaa lautaselle! Lämpimät ruoat hupentuvat härkäannokseen. Perunaa, pinaattia sekä maa-artisokkaa kylkeen ja avot! Pahoittelen, tein jo lohen kanssa päätöksen illan parhaasta annoksesta, kuitenkin härkä on täydellisen mureaa sekä kypsyysasteeltaan täysosuma. Emme tienneet menusta mitään ja ilmoitimmekin Elinalle ettemme halua minkäänlaisia ennakkotietoja etukäteen. Tästä johtuen oli kiva saada pöytään automaattisesti sopivan punaista härkää, Tocassa tiedetään miten liha pitää tarjoilla.
Härkäannos oli huikea, siitä ei pääse mihinkään. Voidaan oikeastaan sanoa tämän olleen illan annoksista jaetulla ensimmäisellä sijalla tai vähintäänkin hyvänä kakkosena jota täydensi erinomainen marjaisa Malbec.
Viimeisenä illallisen väkinäisin osuus; jälkkäri. Kuitenkin Tocaa kohtaan minulla oli kovat odotukset, viime kerralla maistelin erinomaista suklaa-kirsikkajälkkäriä. Nyt päätähtenä oli sitruuna sekä valkosuklaa. Sitruuna cremo´, valkosuklaa crumble, valkosuklaa-kamomillavaahto, siitepölyä, sitruunasorbettia... tämä toimi! Sopivan kokoinen annos, erinomaista Sauvignon Blanc jälkkäriviiniä sekä raikkaita makuja! Rasvaista valkosuklaata ei ollut liiaksi eikä sen makeus puskenut liiaksi läpi. Toca pääsi yllättämään jälleen!
Illallinen on ohi, kahvit sekä avecit jätämme sikseen. Aikaisemmista kokemuksista poiketen emme pyörineet tahi kontanneet pihalle. Jatkoimme itse asiassa muutamille rommicocktaileille Navy Jerry'siin sopivan kylläisinä keskustelemaan kokemuksesta. Ystäväni piti Tocan illalliskokemusta ehdottomasti yhtenä parhaimpana, ellei jopa parhaimpana.
Tocan viinilista on erittäin lyhyt ja sen sisältö vaihtuu usein. Mitään ylimääräistä ei listoilla pidetä, kaikki käytännössä sovitellaan suoraan annosten kanssa sopiviksi. Tocan viineistä nauttiakseen ei tarvitse olla kokenut viinien kanssa eikä makunystyröiden tarvitse olla turhan hienostuneiksi kehittyneitä. Yksinkertaisuus sekä helposti lähestyttävyys on Tocan suurimpia vahvuuksia ja koska Tocassa ei esitetä mitään mitä he eivät ole, ei sitä odoteta myöskään asiakkaalta.
2015 kesän loppupuolella toteutettu keittiön laajennusremontti oli toivottu uudistus Tocan henkilökunnalle sekä asiakkaille. Vanhassa keittiössä rasvan sekä paistamisen käry välillä leijaili salin puolelle. Lisäksi keittiö oli liian ahdas toteuttaa kaikkia Gennaron visioita. Uudessa keittiössä kaikki paistaminen tapahtuu uudessa erillisessä huoneessa, joka ratkaisee tila- sekä käryongelmat, näin kokit saavat vapaammat kädet sekä enemmän mahdollisuuksia kokeilla uutta, joka taas on tärkeä osa Tocan konseptia sekä viehätystä.
Toca itse asiassa profiloituu suomalais-italialaiseksi ravintolaksi, joten keittiön ruokafilosofia ei ole liian jäykkää. Makuja sekä inspiraatiota haetaan myös muualtakin maailmalta. Tocan menun sisältö saattaa vaihdella jopa päivittäin riippuen saatavilla olevista raaka-aineista. Tocan omien sanojen mukaan tärkeimpinä elementteinä ovat tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet sekä makujen tunnistettavuus ja yksinkertaisuus. Tämäkin puoli Tocasta huokuu jokaisen annoksen kohdalla juuri oikealla tavalla.
Toca on ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsinki -ulkoilmatapahtumassa 16.-19. kesäkuuta "Tämä on iso juttu meille, olemme innoissamme tapahtumasta ja laitammekin Tocan ovet kiinni Taste of Helsinki viikon alussa, jotta voimme keskittyä tapahtumaan täysillä"Elina hehkuttaa.
Toca kannattaakin käydä testaamassa viimeistään 11. kesäkuuta nimittäin ovet Unioninkadulla aukeavat seuraavan kerran vasta elokuun alussa, "Helsinki hiljenee kesäksi, se onkin meidän ainoa mahdollisuus pitää lomaa. Siirrymme Italiaan maistelemaan viinejä sekä viettämään aikaa sukulaisten kanssa. Tänä aikana emme pysty palvelemaan asiakkaitamme juurikaan puhelimitse tai sähköpostitse. TableOnlinen olemassaolo on meille tälläisinä hetkinä korvaamatonta"Elina täydentää pilke silmäkulmassa. Toca on myös mukana uudessa suomalaisessa TV-kilpailurealityssä Tykkää mun ravintolasta. Tocan jakso tulee ulos Taste of Helsingin aikoihin sarjan viimeisessä osassa TV5:ltä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Gustavo koostuu pääsalista sekä useasta pienemmästä kabinetista. Sisusta on sopivan pelkistetty ja upea. Seinillä roikkuu yrttejä, kattiloita sekä muuta härpäkettä. Gustavossa riittää silmäiltävää ja muutenkin ravintolan sisusta huokuu erinomaisen rentoa tunnelmaa.
Gustavon sisusta on siisti, rento ja täynnä hauskoja yksityiskohtia.
Keittiömestarin roolista vastaa yksi omistajista, Markus Rautala. Vaihdoimme muutaman sanan Turun ravintolatarjonnasta sekä muutenkin ravintola-alasta. Kyseessä on erittäin helposti lähestyttävä ja rento mies. Seuraavaksi katsellaan miten keittiössä pysyy kauha ja paistinpannu kourassa.
Markus Rautalan kanssa oli mukava jutella ravintola-alasta, ruoasta ja vaikka mistä.
Istahdan tapaamisen jälkeen pöytään juuri kun ravintola alkaa availemaan oviaan. Alkuun voisi tilata vaikka mitä herkkuja sopivan lyhyeltä ruokalistalta, vitello tonnato, parsaa, sinisimpukoita, päädyn kumminkin vesi kielellä Gustavon cevicheen jonka kanssa otan lasillisen erittäin kohtuuhintaista (9€/16cl) Cesari Pinot Grigio delle Venezien.
Juuren leivottua leipää sekä ruskistettua voita. Gustavon ceviche avokadokreemiä sekä marinoitua kurkkua.
Ravintolapäällikkö Anu Jokisalo tuo pöytään juureen leivottua Gustavon vaaleaa leipää sekä ruskistettua voita. Leivät leivotaan paikan päällä joka päivä, ruskistettu voi on samettista sekä hieman pähkinäistä, herkkua! Cevichen saapuessa pöytään ilahdun, annoksessa on marinoitua kurkkua, tomaattia, ruohosipulia, avokadokreemiä sormisuolalla sekä erittäin maltillisesti limellä marinoitu lohi. Lime maistuu annoksessa juuri ja juuri, joka on hyvä asia. Gustavon ceviche on erittäin raaka-aine keskeinen, missä kaikkien komponenttien makujen, mukaanlukien lohen luonnollinen maku, on tarkoitus tulla esiin. Paras hinta-laatusuhteeltaan oleva ceviche löytyy tällä hetkellä Panzasta, joka viiden euron hinnallaan on lyömätön. Kuitenkaan kahdentoista euron Gustavon ceviche ei yhtään häpeile ja onkin erinomainen suoritus ja nimenomaan hauskaa vaihtelua limessä uitettuihin ja chilillä höystettyihin cevicheihin, suosittelen!
Haudutettua viljaporsaan poskea, rapeaa inkivääriä sekä mintturisottoa parsalla.
Pääruoaksi Markus suositteli haudutettua viljaporsaan poskea sekä mintturisottoa, en laittanut yhtään vastaan, annos kuulosti sen verta houkuttelevalta. Markus vielä varoitti ettei kyseessä ole se kevyin annos johtuen risotosta. Kaveriksi lasillinen Toscanalaista Brunito Cantina di Montalcino, joka halvan hintansa puolesta vähän epäilytti (7€/16cl), vaikkakin turhaan.
Annos saapui pöytään tarjottimella, possu oli erillisessä kulhossa, risotto toisessa. Hyvä idea, asiakas saa annostella lautaselle molempia sopivassa suhteessa. En yhtään ylipäätään epäillyt Markuksen taitoa laittaa risottoa, mutta voi helkkari tämä parsa-mintturisotto oli herkkua! Kuten cevichessä lime, tässä risotossa minttu maistui häilyvästi, eli juuri sopivasti. Risoton kypsyys oli täydellinen, hyvä Markus!
Haudutettu viljaporsaan poski taas oli uskomattoman mehevää, mureaa sekä annoskokonaisuutena huikea. Varoituksen sananen rapeasta inkivääristä, se ei sovi todellakaan kaikille. Tämä lisäksi viinin valinnan kanssa kannattaa olla tarkkana, inkiväärin potku varmasti sotkee monen viinin maut. Itse satun olemaan ikiväärin hyvä ystävä, joten homma kohdallani toimi. Viininä nautitun mausteisen Bruniton ei tarvitse häpeillä tai selitellä halpaa hintaansa, possun kanssa se oli juusi sopivaa eikä inkiväärin kanssa mielestäni kannatakaan leikkiä turhan vaikeilla tai hienostuneilla viineillä.
Vastaavaa pizzauunia ei ihan joka paikasta löydy.
Jätin jälkkärit sikseen, olisittepa nähnyt tarjoilijan ilmeen kun ilmoitin etten välitä makeasta. Kyllä, tälläisiäkin jälkiruokia skippaavia sekasikiöitä on olemassa. Nautin pikkusuolaisista, toisin sanoen alkupalat, tapakset sekä keittiön tervehdykset ovat minulle illallisen parasta antia. Onneksi välimerellisessä keittiössä pikkusuolaista löytyy vaikka kuinka, kun taas jälkiruokavalikoimasta oikein mikään ei tahdo sytyttää.
Pikaisen tutustustumisen sekä testin perusteella voin suositella Gustavoa varauksetta. Kaiken lisäksi Gustavossa väitetään valmistuvan kaupungin parhaat pizzat. Edellytykset uunin, raaka-aineiden sekä Gustavon pizzamestarin osalta ovat ainakin kunnossa, lopullisen päätöksen tekevät kuitenkin asiakkaat :)
Välimerellinen keittiö ei missään nimessä ole omaan makuuni se sytyttävin keittiö, Gustavo yllätti tässä suhteessa erittäin positiivisesti. Markuksen kädenjälki näkyy annoksissa sopivana twistinä. Viinilista on toinen positiivinen yllättäjä. Lista on tarpeeksi kattava mutta oikeasti aika kohtuuhintainen, suurin osa pulloista pyörii 35-50 euron hintahaarukassa. Gustavossa selkeästi rohkaistaan nauttimaan illasta, ruokailijan ei tarvitse pelkää loppulaskussa yllätystä jos tulikin vahingossa juotua enemmän kuin yksi lasillinen viiniä.
Toivotan sydämmeni pohjalta menesystä Markukselle sekä koko Gustavon väelle. Yritän jossain vaiheessa vielä tehdä kunnollisen illallistestin
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kuopion Musta Lammas lukeutuu niihin ravintoloihin, joita olen halunnut pitkään testata, mutten ikinä ole muka saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Lammas on mielestäni aivan turha testata niin, ettei vetäisi yllätysmenua sekä viinipakettia, autolla ei siis kannata olla liikkeellä. Viimeisimmällä Kuopion reissullani majoituin sopivasti Lammasta vastapäätä sijaitsevaan Scandic Kuopioon. Oli hyvä varmistaa, että konttamallakin pääsee turvallisesti perille.
Mustan Lampaan perustamishistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän aina vuoteen 1982 asti, kunnioitettava ikä. Kellariholvit, joissa Musta Lammas sijaitsee, menee historiassa sen sijaan vielä pidemmälle, aina vuoteen 1862. Tähän aikaan Lampaan kolkot holvit olivat valjastettu oluttehtaan käyttöön.
Musta Lammas on ulkoa päin todella hillitty. Kesäisin katolla on muuten upea terassi!
Kellariholvien pitkä historia mahdollistaa erittäin persoonallisen sekä tunnelmallisen miljöön. Kuopiosta on mielestäni mahdotonta löytää upeampaa ravintolaa, kunhan ei pahemmin kärsi D-vitamiinin puutoksesta. Jos joku käskee painua sinne mihin aurinko ei paista, ilmeisemmin tarkoittavat Mustaa Lammasta. Ravintolassa on upeat käytävät, muutama kabinetti sekä periaatteesa kaksi salia, joista toinen, pääsali, on tunnelmaltaan huikea! Ruokailun aikana voi hetken kuvitella olevansa jossain keskiaikaisessa linnassa jossain toisessa maassa.
Mustassa Lampaassa on upea kellariravintolan tunnelma. Ulkomaailman hälyt katoavat kokonaan, samoin stressi.
Neljä kertaa vuodessa sesongin mukaan vaihtuva ruokalista, jatkuvat teemaviikot sekä mahdollisuus valita yllätysmenu on juuri sopivan yksinkertaista ja kaikki mitä tarvitsen ravintolalta. Pisteenä i:n päälle, itse a la carte listakin on täydellisen lyhyt. Muutamia alku- sekä jälkiruokia ja vain kolme pääruokaa. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja paikan päällä.
Paikan päällä leivottua vehnäleipää jossa mukana punajuurta, upean väristä sekä makuista. Tummaa maalaisleipää, pinta glaseerattu. / Siilinjärven Siitakesieniä, Miettisen tilan perunaa.
Keittiön ensimmäinen tervehdys aperitiivien kanssa oli mallaskeksiä sekä hapankermaa, mukavaa pientä naposteltavaa. Mustassa Lampaassa ei ole tarkoitus hyökätä heti kimppuun, illallinen aloitellaan kaikessa rauhassa, tykkään.
Pöytään tuodaan tummaa mallasleipää glaseeratulla pinnalla, hyvää mutta hieman makeahkoa mieleeni. Vehnäleipä on upean värinen, leivonnassa on käytetty hitusen punajuurta joka tuo häilyvän makuvivahteen sekä upean ulkonäön leivälle. Kaikki on paikan päällä leivottua, totta kai.
Keittön varsinaisena tervehdyksenä tuodaan siilinjärven siitakesieni-peruna-annos pienessä lasissa. Aivan upeita makuja, rakastan sieniä kaikissa niiden muodoissa. Rauhallinen tahti ja ote illalliseen jatkuu. Vaikka sali sekä kabinetit ovat täynnä ruokailijoita, sujuu palvelu erittäin sujuvasti ja nimenomaan sopivilla väleillä. Tästä aloituksesta on hyvä edetä.
Possunkylkeä, paistettu 68 asteessa kuusitoista tuntia. Crème Fraîchea sekä punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. / Tournon Mathilda Rose 2015.
Ensimmäinen varsinanen annos on 16 tuntia 68 asteessa haudutettua possunkylkeä, crème fraîchea, punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. Vallan upea annos, kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta, Mustan Lampaan sali on pimeä ja ilman salamaa on vaikea saada näin tummasta annoksesta hyvää kuvaa. Possunkylki oli suussa sulavaa ja kaikin puolin erinomaista, pidin ehdottomasti annoksen punajuurivalikoimasta. Persikkainen sekä hedelmäinen Tournon Mathilda Rose oli aivan upea, pirtsakka, raikas ja ennen kaikkea aivan huikea kaveri possuannoksen kanssa. Kokonaisuus on täyden kympin arvoinen. Edelleenkin sama sopivan huomaamaton sekä täsmällinen palvelu antaa juuri sopivin määrin aikaa maiskutella ja mietiskellä annosta sekä tutkiskella Mustan Lampaan upeaa tunnelmallista ravintolasalia.
Hanhenrintaa Hauhalasta, vesihauteessa kolme tuntia 56 asteessa. / Itävaltalainen Leopold Blaunsteiner zweigelt 2011
Hanhenrintaa Hauhalasta pääruoaksi. Vesihaudutettu kolme tuntia 56 asteessa, aivan uskomattoman mureaa! Mukana myös spelttipuuroa jonka seassa hanhen sisäfilettä, herukkaa sekä helmisipulia. Itävaltalainen biodynaaminen zweigelt sopi erinomaisesti riistan sekä annoksessa olleen herukan kanssa. Spelttipuuro oli hyvää ja hauskaa että sekaan laitettiin hieman hanhen sisäfilepaloja, vaikkakin lopputuloksena oli hitusen raskas annos.
Paikallista kallaveden kuhaa, kirjolohen mätiä, heinällä savustettua pyrettä, paistettua lehtikaalta sekä lehtikaalivinegretteä. / Freiherr von Göler Baden Trocken Weissburgunder (Pinot Blanc) 2013
Seuraavaksi paikallista kuhaa Kallavedestä, aivan mainiota! Annoksessa mukana lehtikaalta kahdella tapaa, paistettuna sekä vinegrettenä. Mäti on aina herkkua ja kuten aina, tälläkin kertaa kirjolohenmäti loppui lautaselta liian nopeasti. Badenista tullut Freiherr von Gölerin Weissburgunde (Pinot Blanc) oli oiva uusi tuttavuus ja tasapainottikin hapokkuudellaan juuri sopivasti kuhan rasvaisuutta. En osaa päättää oliko Mathilda Rose vai tämä illan paras viini, pitää varmaan päästä joskus maistelemaan näitä lisää ihan varmuuden vuoksi, se olisi kyllä karmea kohtalo. Lehtikaalivinegrette oli hauska idea sekä yksinään ihan hyvän makuista, kuitenkaan se ei ihan annoskokonaisuuteen sopinut ja vähän jopa soti viinin makujen kanssa.
Kolmisen tuhtia annosta peräkkäin, Mustassa Lampaasta ei kyllä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin! Tässä kohtaa ravintolapäällikkö Kata Shecter haistoi tilanteen ja kysyi haluanko pitää pienen paussin ennen makeiden tuloa, vastaus oli ehdottoman myönteinen.
Suunpuhdistajan roolissa toimi sitruunaparhait, mukana lakristia, sitruunaa oli kolmella eri tavalla.
Ah, täydellinen suunpuhdistaja, lakristia, sitruunaa. Erinomainen suomalaiseen makuun. Lakritsiin ja salmiakkiin tottumattomat turistit varmasti vähän ihmettelisivät annoksen makuja, minulle tämä oli täydellinen. En edes jäänyt kaipaamaan varsinaista jälkiruokaa, vaikkakin se on vasta tulossa.
Varsinainen jälkkäri: kolmea eri suklaata, omenaa geelinä, marinoituna sekä omenamysliä. / Espanjalainen yhden rypäleen sherry on nimihirviö: Gonzalez Byass Noe Pedro Ximenez Muy Viejo Sherry.
Ensimmäisenä takerruin sherryyn. En missään nimessä ole sherryjen ystävä, kuitenkin tämä yhden rypäleen Noe sherry oli todella mielenkiintoinen! Sakeaa, melkein mustaa viiniä joka muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan tuhtia stouttia tai jopa luumukeittoa. Yli kolmekymmentä vuotta kypsytetty Noe oli mielenkiintoinen, kuitenkaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokemus. En osaa arvostaa sherryjä tarpeeksi, voidaan siis todeta taas kerran: helmiä sioille. Joka tapauksessa tämä oli varmasti paras maistamani sherry ja sherry jota voisin ihan hyvin mielin uudestaankin siemailla.
Kolmen suklaan jälkkäri omenatwistillä oli sitä mitä pelkäsinkin. Tuhti, makea ja makuuni turhan iso jälkiruoka-annos. Suklaahirmut varmasti veisivät minut tälläisistä kommenteista saunan taakse ja ihan syystäkin. Jos nauttisin tämän tyyppisistä suklaajälkkäreistä, olisi minulla varmasti sukat pyörineet jaloissa. Joka tapauksessa pariutettu sherry sekä omenatwisti teki annoksesta yllättävän nautinnollisen jopa minunkin makuun, anteeksi siis kaikille herkuttelijoille, en osaa ylistää tätä annosta sen ansaitsemalla tavalla!
Diplomatico rommia sekä uskomatonta villiyrttiteetä.
Ruoat on syöty, loppuun vielä villiyrttitee rauhoittamaan vatsaa, joka oli muuten aivan uskomatonta! Olen kahvin juontia siirtänyt todella paljon teen puolelle, päätös jota en kadu hetkeäkään. Diplomático Reserva Exclusiva on rommin ystäville, kuten minulle, aaaaaaaivan huikeaa polttonestettä! Juttelimme Katan kanssa pitkän tovin ruokailukokemuksesta sekä muutenkin ravintola-aheisista asioista. Kata oli huolissaan palautteestani suklaajälkiruokaa koskien, vaikka koitin selittää ettei mielipiteitäni jälkiruokia koskien kannata ottaa liian raskaasti, ne ovat aina ennalta arvattavan yksipuolisia.
Katan yllätysmenun-yllätysjälkkärit. Hunajakenno, suklaata sekä paukkusokeria. / Marinoitua tyrniä, ruskeaa voita sekä tyrnijäätelöä.
Tilanteen korjaamiseksi Kata halusi vielä näyttää muitakin jälkiruokavaihtoehtoja joista toinen oli minulle paremmin sopiva kirpsakka tyrnijälkkäri. Pidän tyrnistä erityisen paljon ja tämä olisikin kelvannut minulle joko suunpuhdistajana tai varsinaisena jälkkärinä.
Huomion kuitenkin vei upean näköinen hunajakenno suklaalla sekä paukkusokerilla. En ole ennen tälläistä maistellut ja vaikka hunaja onkin makeaa, on se makeaa jotenkin eri tavalla. Paukkusokeri poksahteli suussa hauskasti, toi mieleen nuoruuden dipattavat paukkusokeritikkarit, jee!
Musta Lammas on erittäin vakuuttava sekä tasalaatuinen kokemus. Tarjoilu pelaa aivan moitteetta, raaka-aineet ovat laadukkaita, annokset erittäin tasapainoisia sekä sopivan näyttäviä ilman mitään turhaa kikkailua. Mustasta Lampaasta ei oikeasti tarvitse lähteä nälkäisenä mikä on joillekin vitsaus vastaavan tyyppisissä ravintoloissa. Toisaalta kontaten saattaa joutua lähtemään, onneksi Scandic Kuopio on tien toisella puolella. Annoksiin valitut viinit olivat sopivan rohkeita ja yllättäviä, jokaisen viinin kohdalla oli jotain kivaa ihmettelemistä joko viinin tyypin, alkuperän tai makumaailmojen osalta.
Palvelu sujuu kuin ajatus, tarjoilijat eivät ole ikinä tiellä eikä heitä erikseen tarvitse myöskään huhuilla paikalle. Viinit ja annokset saapuvat sopivilla väleillä, edellistä ruokalajia ehtii sopivasti mietiskelemään ennen seuraavan saapumista. Olin itse asiassa erittäin tyytyväinen, että ruokailin Mustassa Lampaassa yksin. Pöytäseurue/seuralainen olisi vaatinut huomiota sekä jonkinsortin keskustelua, juuri sitä mitä en kaivannut tähän ruokailuun. Nyt sain nautiskella Lampaan tunnelmasta sekä antimista rauhassa, ehdottoman upea kokemus.
Musta Lammas on ehdottomasti useamman vierailun arvoinen paikka vaikka Kuopioon ei sen kummemmin olisikaan asiaa. Vaikka Lampaan historia on pitkä, ei se liiaksi jää polkemaan paikoilleen. Musta Lammas uskaltaa kokeilla uusia tyylejä sekä makuelämmyksiä sopivissa määrin. Hintataso on alle pääkaupunkiseudun vastaavien ravintoloiden, siksi Lampaan hinta-laatusuhde lyö monet samaan kategoriaan lukeutuvat helsinkiläiset ravintolat.
Lopuksi haluaisin vielä onnitella Eeva Mertasta, joka siirtyi vuoden alkupuolella Mustan Lampaan ravintolapäälikön pestistä Ravintolamestareiden toimitusjohtajaksi! Sen verran olen tässä muutamien vuosien aikana ehtinyt Eevaan tutustumaan, että minulla on täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa ja näkemykseensä ravintolatoiminnasta. Yhtä lailla onnittelut Kata Shecterille joka jatkaa Lampaan ravintolapäälikkönä Eevan paikalla. Kata on salityöskentelyn rautainen ammattilainen, hänen tekemistään oli ilo seurata illallisen aikana.
Suuntaa siis Kuopioon ja Mustaan Lampaaseen! Varaa kuitenkin illalliselle aikaa, en suosittele hötkyilemään vaan nautiskelemaan. Kevyeempää illallista etsiessä suosittelen tutustumaan Ravintolamestareiden toiseen ruokaravintolaan, Isä Camilloon.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tämä on muistaakseni neljäs ruokailukäyntini, sekä toinen City-TableOnline blogikirjoitukseni Smöristä. Aikaisempi käynti helmikuussa käsitteli erinomaista annoslounasta, jota on vaikea löytää Turusta: Smör - Voiveljet mikä lounas tois puol jokke.
Nyt nautiskelin Turussa asustelevien ystävieni kanssa Smörin yllätysmenun maanantai-illallisella. Maanantaisin ei muuten ole kauheasti vaihtoehtoja jos haluaa nautiskella pitkän kaavan illallista Turussa.
Smör lukeutuu ainakin minun kirjoissani Turun parhaimmistoon. Smörissä kaikki palaset istuvat paikoileen: erinomainen sijainti Aurajoen varrella, upea kellariravintolan miljöö, ammattitaitoinen henkilökunta sekä ruoan ja viinien laatu. Hintatasokaan ei ole paha kokonaisuutta silmällä pitäen. Toisaalta jos haluaa laadukasta, mutta hitusen rennompaa ruokaa ja tunnelmaa, kannattaa suunnata Smörin omistajien naapuriravintolaan E. Ekblomiin, jossa viikoittain vaihtuva kolmen ruokalajin kattila-menu maksaa vain 29€(!).
Smörin ruokalista on ihastuttavan lyhyt, kolme alku- tai jälkiruokaa sekä neljä pääruokaa. Raaka-aineiden laadussa ei tarvitse tinkiä eikä niitä mene hukkaan. Neljän ruokalajin yllätysmenu vaihtuu kahden viikon välein, kuuden ruokalajin maistelumenu on kootti ruokalistasta. Kokit pääsevät näyttämään osaamistaan sekä venyttämään hieman rajojaan, samalla sommelierit saavat pientä haastetta päiväänsä viinien kanssa. Tulen Smörissä aina suosimaan sekä suosittelemaan yllätysmenua, toisaalta kuuden ruokalajin maistelumenu on mielekiintoinen valinta sekin, maistelumenussa käytännössä läpileikataan ruokalista.
Keittiön kaksi tervehdystä jotka uppoilivat mukavasti samppanja kylkiäisenä.
Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun kuuden sijaan. Tiesimme Smörin ruokalajien olevan mahdollisesti raskaita emmekä olleet toivottoman nälkäisiä, sitä paitsi Smörissä neljä ruokalajia yllätysmenussa on vain puoli totuutta. Keittiön tervehdykset sekä suunpuhdistaja mukaanluettuna ruokalajeja oli tavallaan seitsemän.
Samppanjaa aperitiiviksi, leivät sekä paahdettu voi pöytään ja eikun liikkeelle! Ensimmäinen keittiön tervehdys oli violetista porkkanasta tehtyä voi-porkkanavaahtoa. Hauska pieni shottilasillinen oli juuri sopiva määrä tätä herkullista, mutta erittäin raskaasti voin makuista vaahtoa. Pian perässä saapui keittiön tervehdys numero kaksi, friteerattua luomuvuohta. Uppopaistettu ruoka ei missään nimessä ole lemppareitani, kuitenkin hyvillä raaka-aineilla ja näin pienissä määrissä se voi olla erinomaista, kuten olikin.
Molemmat alkuruoat, siika-lohi kalapallo sekä uskomaton naudan ulkofiletartarannos. Pariutetut viinit olivat erinomaisia, etenkin Domaine de l’Aigle Chardonnay tartarin kanssa.
Ensimmäinen alkuruoka on varsin näyttävä ja lupaa hyvää. Kalapallo siialla sekä lohella, Islantilaista merilevää, kukkakaalta kahdella tavalla sekä mausteinen rapuvaahto. Kylkeen vielä Rheinhessenin alueelta tuleva kuiva Kellerin Riesling. Erinomainen setti vaikkakin yleensä pelkään vähän rapuvaahtoja, ne varastavat voimakkaalla maullaan annoksesta huomiota, ei tällä kertaa. Kalapallo oli myös mielenkiintoinen, se oli puristettu kasaan ja hajosi helposti haarukalla ja veitsellä eroteltuna. Valitettavasti kumpikaan kaloista ei mitenkään erityisesti säväyttänyt tai jäänyt mieleen, vaikka annoksessa ei varsinaisesti mitään moitittavaa ollut. Tässä tuli illan ensimmäinen yllätys nimittäin kala + riesling yhdistelmä ei päätynytkään allekirjoittaneen illan suosikkiyhdistelmäksi, harvinaista.
Parhaan yhdistelmän manttelin varasti seuraavaksi pöytään saapunut alkuruoka, naudan ulkofiletartar, joka tarjoiltiin Gérard Bertrandin Domaine de l’Aigle Chardonnayn kera. Viini ei ollut pelkästään erinomainen, mutta sopi myös yllättävän hienosti tartarin kanssa. Annoksen lisukkeina oli mm. pikkelöityä sipulia sekä luomuporkkanaa, sokerisuolattua keltuaista ja hei, tsekatkaas tätä: pieni rosmariinikakku. Annoksen ja viinin yhdistelmä sekä yllättävyys saa täyden kympin tällä illallisella, kiitos Smör!
DOCG sertifioitua Baroloa siemaili hymyssä suin. Mureaa peuraa Punkalaitumelta, harmi vaan että osa pöytään tuoduista lihoista oli tekeytyneet juuri karvan verran liian kypsäksi.
Kallistun nykyään hieman enemmän valkkareihin, olin siis tyytyväinen koska illan ainoa punainen tuotiin pääruoan kanssa. Italialainen Andrea Oberton Barolo on DOCG laatuvalvottu. Laatuluokkia on kolme: DO, DOC sekä DOCG. Kolmas DOCG-laatuvalvontaluokka lisättiin, koska monen Italialaisen mielestä DOC -luokitusta jaeltiin elintarvikkeille ilmeisesti liian kevyin perustein.
Pääruoaksi peuraa Punkalaitumelta, paistettua sipulia, savustettua selleripyretä sekä esimerkiksi pikkelöityä sipulia. Vaikka peura oli mureaa sekä maukasta, saivat kaksi meistä karvan verran liian kypsäksi tekeytyneitä paloja. Annos itsessään oli herkullinen kokonaisuus sekä Barolo erinomainen pari riistan kanssa. Kuitenkin peuran kypsyystason heittely eri lautasilla hieman laski fiilistä ja teki annoksesta helposti unohdettavan. Savustettu selleripyre sekä pikkelöity sipuli toisaalta olivat kyllä erinomaisia!
Ensimmäinen jälkkäri toimi suunpuhdistajan roolissa. Tyrniä sekä vuohenmaitovaahtoa, erinomaista! Olin valmis lopettamaan tähän, en tiedä tarvitsinko tämän jälkeen enään varsinaista jälkkäriä, noh katsotaan mitä tuleman pitää.
Maculan Dindarello oli lupaava jälkkäriviini moscato-rypäleistä. Luomupalsternakka-kinuksi-napuejälkiruoka oli erilainen, joskin toki makea omaan suuhun. Palsternakka jälkiruokana kuulosti alkuun oudolta, kuitenkin sopi kokonaisuuteen erinomaisesti. Napue oli hauska lisä (Wohoo maailman paras GT!), joskin sitä olisi voinut olla enemmän, vaikka shottina vierellä.. eipä sittenkään nimittäin tämänkin ajatuksen joku viranomainen kieltäisi alta aikayksikön.
Jälkkärit olivat sopivan kekseliäitä ja näyttäviä. Maut olivat kohdallaan eikä kinuskijälkkärissäkään kuitenkaan sorruttu öklömakeaan lopputulokseen. Suunpuhdistajan vuohenmaitovaahto sekä varsinaisen jälkkärin luomupalsternakka saavat rohkeus- sekä tyylipisteitä.
Lopettelemme tyytyväisenä. Onneksi emme ottaneet pidempää maistelmenua, nyt ilta päättyy juuri sopivan kylläisenä. Smörin yllätysmenu on aina varma vaihtoehto, turha tässä on ensi kerralakaan mitään muuta ottaa. Vaikka kabineteissa oli selkeästi muutamia isompia ryhmiä ja salissa muutenkin porukkaa, sujui tarjoilu erittäin jouhevasti ja tyylikkään huomaamattomasti. Annokset saapuivat pöytään juuri sopivilla aikaväleillä, edellisen viinin ehti lopetella ja annoksen vielä käydä läpi pöytäseurueen kesken ennen seuraavien saapumista.
Skandinaavinen/Pohjoismaalainen keittiö on ehdottomasti lempikeittiöitäni pääasiassa raaka-aineiden takia. Rakastan myös sitä, ettei raaka-aineita tarvitse käsitellä juuri ollenkaan, eikä annosta peittää liiallisilla mausteilla tai kastikkeilla. Maustamisen pitäisi tapahtua pääasiassa voilla, suolalla ja pippurilla. Scandi/pohjoismaalainen keittiö tuo ensimmäisenä mieleen kalat, juurekset, marjat, tumman leivän, saaristolaisuuden, luonnon sekä puhtaat selkeät maut. Näistä raaka-aineista on hyvä ruoka tehty. Edellämainittujen seikkojen takia ei ole ihme, että allekirjoittanut on ihastunut Smöriin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Arto Rastas avasi hiljattain uuden välimerellisen ravintolan, nimeltään Dining 26 by Arto Rastas, Tampereen Aleksanterinkadulle ja pakkohan tämä uutuus oli päästä testaamaan. Suuntasin siis Tampereen reissullani Diningiin heti ravintolan alkamisaikaan klo 17.00. Ovenkahvassa oli muitakin innokkaita jo roikkumassa ja odottamassa syömään pääsyä. Arto Rastas on tuttu mm. Hella & Huoneesta ja hiljan liiketilansa menettämisen johdosta tauolle jääneestä Bistro Le Potista.
Iso seinään "puhkaistu" avokeittiö ja viimeistelemätön rosoisuus loi mukavaa tunnelmaa.
Sisään saliin tullessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi ravintolan isoon avokeittiöön. Työmatkalla en saanut ketään avecia nauttimaan illallisesta, joten minulla oli aikaa seurata avokeittiössä puuhailevia kokkeja. Jouduin tällä kertaa jättämään alkumaljat väliin, sillä olin autolla liikenteessä ja halusin säästää vähäiset viinini ruokien kanssa nautittavaksi.
Diningissa ei ole erillisiä alku- ja pääruokia vaan menusta löytyy kaksi valmiista kokonaisuutta ja lisäksi on kylmiä ja lämpimiä annoksia á 10€ ja pari spesiaalia, lisukkeita ja jälkiruokia.
Itse tykkään ulkoistaa ruokien valinnan ravintolan vastuulle, koska silloin todennäköisesti saan sellaista, mikä juuri siinä paikassa parhaiten taidetaan ja mitkä ovat parhaat saatavilla olevat raaka-aineet. Diningissä oli tarjolla kaksi eri pituista menua, josta otin pidemmän, Tasting menuksi nimetyn kahdeksan ruokalajia sisältävän vaihtoehdon. Osalle annoksista oli samat viinit ja viinipaketti sisälsi viisi eri viiniä, joista pyysin saada muita paitsi jälkiruokaviiniä hyvin pienen annoksen. Näin pääsin maistamaan viinien ja ruokien parituksen, mutta vältyin promillien ylityksen ja päätymisen yöksi hotellin sijasta miekkahotelliin.
Menu alkoi Burrata ja Pumpkin -annoksella, joka sisälsi burratan lisäksi paahdettua kurpitsaa, basilikaa ja mantelileipää. Burrata sopii hyvin välimerelliseen ravintolaan ja täytyy sanoa, että heti kärkeen tuli niin hyvä annos, että kieli meinasi mennä mukana. Burratahan on käytännössä kermalla täytettyä mozarellaa ja ah, niin herkullista.
Burrataa, paahdettua kurpitsaa, basilikakreemiä ja mantelileipää, omnom.
Samaan aikaan tuli jo toinen alkuruoka, lohi ja kampasimpukka carpaccio, joka oli todella kaunis annos, jolle kännykän kameralla ottamani kuva ei suo täyttä oikeutta. Tätä veikkasin ennakkoon listaa lukiessani suosikkiannoksekseni. Todella hyvä se olikin ja erityisen säväyksen teki annoksessa ollut kesäkurpitsasalsa, joka toi lievän makeuden annokseen ja teki siitä täysosuman.
Salmon and scallops carpaccio, joka oli paitsi hyvän makuinen myös hyvin kaunis annos!
Seuraava annos oli Beef tartar ”Harissa”. Harissa on tyypillinen mausteseos pohjoisafrikkalaiselle keittiölle. Dining 26 kertookin tyypillisempien Euroopan välimeren maiden lisäksi ammentavansa vaikutteita myös Pohjois-Afrikasta. Harissa on joskus melko tulista, mutta nyt ei ollut kyseessä mikään tulinen versio, vahvan mausteinen kylläkin. Erityisesti juustokumina maistui vahvasti ja vei ajatuksen välimeren eteläisille rannoille. Vahva mausteseos tuo aavistuksen ”tunkkaisen” maun, mitä sopivasti tasoitti pieni sitruunasta sekä jogurttikastikkeesta tullut happo. Tämäkin annos oli siis varsin onnistunut.
BEEF TAR TAR "HARISSA -Ruokaa silmälle ja vatsalle
Pian tämän jälkeen eteeni tuli annos punajuuria ja rusinoita, joita oli maustettu oliivisuolalla. Tämä annos oli ehkä aavistuksen turhan suuri näin pitkässä menussa. Osassa punajuurista pinta oli myös päässyt hieman turhan tummaksi, mutta jostain kumman syystä huomasin kohta tyhjän lautasen edessäni. Eli edelleenkin varma suorittaminen jatkui. Kahden edellisen ruoan kanssa tarjolla oli biodynaamista viiniä Rhônen alueelta ranskasta, rypäleinä Grenache Noiria ja Syrahia. Viini sopi ruokiin oikein ja ainut vika oli pihassa odottava auto, joka esti minua juomasta paria senttiä enempää tätä viiniä.
Grillattuja vihersimpukoita, mehustettua fenkolia, chiliä ja anisvoita oli vuorossa seuraavana. Simpukat oli tuoreita ja kaikki oli taas hyvin valmisettua. Itse tosin olisin kaivannut vähän enemmän chilisyyttä tähän annokseen.
Hups, simpukat meni jo!
Simpukoiden jälkeen sain eteeni rapeaa possunkylkeä, kumina-sipulilientä, kastanjaa ja paisettuja sieniä. Possunkylki oli pitkään haudutettu ja lopuksi siihen oli paistettu rapea pinta, joka teki siitä todella onnistuneen. Simpukoiden ja possun kanssa oli myös lisukkeena tarjolla Tabbouleh-salaattia, joka tulee Libanonista ja valmistetaan bulgurista, yrteistä ja kasviksista.
Rapeaa possunkylkeä, kumina- sipulilientä, kastanjaa ja paistettuja sieniä.
Tässä vaiheessa alkoi tuntua taas ylensyönnin oireita. Vielä oli kuitenkin jäljellä jälkkäri, jogurttivanukasta, ruusuhunajaa ja pähkinäkeksiä. Annoksessa oli hunajaa niin paljon, että jogurtin happo ei mielestäni riittänyt aivan tarpeeksi tasapainottamaan hunajan makeutta. Minulle tosin useimmat jälkiruoat ovat liian makeita ja siksi uskon tuon annoksen toimivan useimmille moitteetta.
Päätin menun jälkeen vielä istuksella hetken ravintolassa ja vajuttaa täyttä vatsaani. Nautin samalla iltateen ja katselin kokkien touhuamista avokeittiössä ja ravintolan sisustusta. Tilan pinnat on jätetty kivasti hieman viimeistelmättä ja rosoisiksi ja avokeittiö on ikään kuin puhkaistu seinän läpi ja tiilipinnat ovat jääneet hienosti kehystämään keittiötä. Tämä oli mielestäni tosi hieno ratkaisu ja toi tilaan onnistuneesti välimerellistä rentoa fiilistä.
Ruoassa näkyi selvästi Arto Rastaan fine dining –osaaminen, annokset olivat siis taidokkaasti suunniteltuja ja tehtyjä ilman kuitenkaan liikaa kikkailua sopien ravintolan rentoon ilmapiiriin. Tarjoilu toimi mukavasti ja annokset ja viinit osattiin esitellä hyvin. Kahdeksan ruokalajin tastingmenu oli ehdottomasti loistava kokonaisuus ilman yhtäkään heikkoa lenkkiä ja makuja oli mukavasti yhdistelty vähän joka puolelta välimerta. Pieni miinus kokonaisuudelle oli, että annokset nousivat keittiöstä hieman liian nopeaan tahtiin. Kahdeksan ruokalajia noin kahdessa tunnissa tuntui vähän turhan nopealta tahdilta. Olin ravintolassa yksin ja pääsin tilamaan ensimmäisenä, joka ehkä osaltaan vaikutti nopeaan tahtiin ja edesauttoi lankeamistani ylensyöntiin.
Kaikenkaikkiaan voin kuitenkin todeta, että Tampere on saanut hienon uutuuden, jota voi lämpimästi suositella kaikille välimerellisen keittiön ystäville.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Panza on vaikuttanut Kuopion ravintolaskenessä pian kaksi vuotta. Kasa ystävyksiä avasivat upeaa meksikolaistunnelmaa hehkuvan Panzan kaksi vuotta sitten vapun hujakoilla. Kauppatorin viereen, ajurinkadulle ilmestynyt meksikolainen ravintola oli erittäin pirteä sekä toivottu tuulahdus Kuopion tarjontaan. Aikaisemmin kuopiolaiset joutuivat turvautumaan amerikkalaiseen tex-mexiin, jolla taas ei ole käytännössä mitään tekemistä meksikolaisen keittiön kanssa.
Ennen illalisen alkua jauhetaan vähän schaibaa ja tsekkallaan illan varaustilannetta. / Panza sisusta on täynnä hauskoja yksityiskohtia, tyyliä voisi luonnehtia hallituksi kaaokseksi, mikä taitaa myös kuvata Meksikoa, ainakin jollain asteella.
Ravintolan takana on läjä innokkaita sekä hyvällä tavalla omalaatuista porukkaa, he ovat Mikko Kemppinen, Joona Kämäräinen, Erno Vainainen sekä Paul Karjalainen. Omistajilla sekä keittiössä hääräävillä kokeilla on värikästä historiaa, johon kuuluu esimerkiksi yhden- ja kahden michelintähden ravintoloita suomesta sekä ulkomailta. Mikä ajaa tälläisen porukan Kuopioon loihtimaan meksikolaista street food -tyylistä safkaa fine-diningin sijaan? Panzan jätkillä on täysin itsensä näköinen ravintola sekä huikea meininki! Halu oli palata kikkailukeittiöstä perusasioihin, kuitenkin tehdä se niin hyvin kuin osaa. Panza on lungi, rento, siisti, hauska, viihtyisä. Ennen ruokailua juttelin sällien ja varsinkin Mikko Kemppisen kanssa Panzan alkutaipaleesta sekä nykytilanteesta "alkuun meillä oli pieniä haasteita meksikolaiseen ruokaan tottumattomien ruokailijoiden kanssa. Esimerkiksi korianteri sekä chili ovat jotenkin tulleet osalle yllätyksenä" Mikko alustaa. Osa ystävistäni asuivat Kuopiossa opiskelujen aikana ja olivatkin rakastuneet Panzan tarjontaan, vaikka kuulemma potkua ruoassa saisi olla rohkeammin. Joka tapauksessa eräs pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva ystäväni kertoikin kaipaavansa aidosti vain yhtä asiaa Kuopiossa takaisinmuuton jälkeen, nimittäin Panzaa. Kaikki muutkin tuttuni Kuopiosta vannovat Panzan nimeen, en itse asiassa ole kuullut mitään pahaa tai sitten en suostu kuuntelemaan sellaisia asioita, tiedä häntä.
"Myös pöytävaraukset aiheuttivat hämmennystä alkuun. Osa paikallisista eivät olleet tottuneet siihen ettei ravintolaan voi aina vain kävellä sisään. Toisaalta kerran kun 10 hengen seurue käännytetään ovelta viikonloppuna täyteen varatun illallan johdosta, muistavat he ensi kerralla pöytävarauksen"Mikko sivaltaa leikkisästi.
Panzassa on erinomainen valikoima cocktaileja! Kuvissa El Burro, Mezcal Mule sekä Ajurinkadun Amigo. / Juomalista löytyy pöydästä hauskana Panzan logoon sovellettuna pahvipääkallona.
Panza ei pelkästään tulollaan laajentanut kirjoa Kuopion ruokatarjonnan, vaan myös cocktailien osalta. Kuopiosta on tähän asti ollut haastavaa löytää kunnon cocktaileja. Panzassa juomalista on sopivan lyhyt, kuitenkin mielenkiintoinen. Hintataso ei ole todellakaan paha, esimerkiksi cocktailit kustantavat 8€ kipale joten niitä mielellään ryystää ennen, kesken ja jälkeen ruokailun. Suosittelemme esimerkiksi Mezcal Mulea sekä El Burroa, nams!
Panzan Ceviche El Classico on aivan huippu!
Saavuimme Panzaan pakoon lumimyrskyä torstai-iltana, olimme läpikulkumatkalla Tahkolle. Parit cocktailit sekä tulinen meksikolainen ruoka tekee varmasti tehtävänsä tässä tilanteessa. Alkuun Mikko suositteli cevicheä, se on kuulemma erittäin suosittu ja jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostunut herkku. Hintakaan ei päätä huimaa, nimittäin viiden euron ceviche on aikamoinen diili! Tälläisistä hinnoista voidaan Helsingissä vain unelmoida. Halvasta hinnasta huolimatta ceviche ylitti hinta-laatusuhde odotukseni heittämällä, juuri sopivasti happoja, jugurtti hieman tasapainottamassa sekä kaukainen potku chilistä. Näin hyvää cevicheä olen viimeeksi maistanut 2015 Taste of Helsingissä!
Hunajalla ja siiderillä marinoidut possun ribsit sekä Enchilada de Mole - Fish.
Pääruoaksi otimme ribsit sekä enchiladan kalalla. Pidän erityisesti Panzan korianterin sekä limen käytöstä, niitä ei voi meksikolaisessa keittiössä olla koskaan liikaa. Ribsien marinointi oli erinomainen ja koko annoksen sisältö juuri oikea. Riisi-papusetti ribsien alla juuri sitä mitä annos kaipaa. Vihersalaattissa on hieman happoja ja esimerkiksi marinoidut sipulit erinomaisia. Enchilada sai osakseen myös kovaa ylistystä. Molemmat meistä jäivät kaipaamaan hieman lisäpotkua annoksiin. Tämä menee osittain paikallisten piikkiin nimittäin parin vuoden aikana annosten tulisuutta on jouduttu hieman hillitsemään.
Loppuun vielä meksikolaiset ritarit.
Aika alkoi olla kortilla, Tahko oli seuraava osoite, joten söimme nopeasti vielä loppuun puoliksi meksikolaiset ritarit. Olen muistaakseni syönyt köyhiä ritareita viimeeksi ylä- tai ala-asteella. Pieni nokare kinuskia sekä moussea kylkeen, ei se muuta tarvinnutkaan. Köyhät ritarit ovat minulle sopivan yksikertainen annos, en osaa arvostaa jälkiruokia tarpeeksi, mennään nimittäin herkästi helmiä sioille -kategoriaan.
Panza vakuuttaa tyylillään, ruoallaan ja ah.. cocktaileillaan. Omistajien mukaan Panzan avaaminen Kuopioon on ollut kokemus, jota eivät vaihtaisi mihinkään, enkä ihmettele. Ravintolassa on rutkasti persoonaa. Kaikenmoinen ihmeteltävä sisutuksessa alkaa ulko-ovesta ja jatkuu vessoihin asti.
Ceviche jäi päälimmäisenä mieleen illallisesta, tätä suosittelemme testaamaan välittömästi! Toivonkin ettei kyseinen annos poistu listoilta ikinä. Jäimme kaipaamaan pientä rohkeutta tulisuuden osalta. Toki pöydistä löytyy tulisia habanerokastikkeita, joten tilannetta voi korjata oman maun mukaan, vaikkakin jo valmistusvaiheessa oikein maustettu ruoka on parempaa kuin jälkikäteen pöydässä.
Helsingissä kunnon meksikolaisia ravintoloita on vain kuorallinen, Kuopiossa vain yksi. Suosittelemme siis pöytävarauksen tekemistä aina hyvissä ajoin, ravintola on suhteellisen pieni, se kannattaa muistaa. Panzassa voi myös pyörähtää nopeasti cocktaililla tai bissellä. Baaritiskillä istuessa voi vetäistä vaikka kylkeen cevichet jos mieli halajaa ruokaa. Hinta-laatusuhde on ehdottoman hyvä Helsingin hintatasoihin tottuneella.
Vaikka ¡Panza! - Bar y Restaurant käyttääkin slogania Eat Tacos, Live Forever!, ei tarvitse pelätä, kyseessä ei ole pelkkä tacoravintola. Panzassa keskitytään tarjoilemaan helposti lähestyttäviä meksikolaisen keittiön herkkuja laadukkaasti tehtynä. Toisin sanoen todella hyvää safkaa street food-hengessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ravintola Isä Camillon rakennuksella on pitkä historia, aikaisemmin paikalla sijaitsi 1800-luvun alussa puutalo, jossa on toiminut mm. ravintola Bodega Espanola sekä Robert Rissasen nimikkoviinimaahantuonti. Puutalo tuhoutui tulipalossa vuonna 1907 ja paikalle nousi uljas kivirakennus, joka valmistui Suomen Pankin käyttöön vuonna 1912 ja olikin SP:n käytössä aina vuoteen 1993 asti. Isä Camillo aloitti remontin jälkeen toimintansa jo vuonna 1998. Ravintola sai vielä täydellisen remontin vuonna 2013, uudistunut Isä Camillo avattiin syyskuussa 2013.
Kiehtovan historian lisäksi Isä Camillon sijainti kauppakadulla on erinomainen, Kuopion tuomiokirkko sekä kirkkopuisto sijaitsee nimittäin tien toisella puolella.
Isä Camillon uusi sisustus on hyvin paljon mieleeni, tummia sävyjä, hauskoina yksityiskohtina mm. katosta roikkuvat viinipullolamput sekä viinilaatikot sisustuselementteinä. Osa kuopiolaisista ystävistäni eivät pitäneet remontista, Isä Camillo muuttui kuulemma liian vakavaksi ja hienoksi paikaksi, en valita. Camillosta löytyy muutama kabinetti, iso ravintolasali josta on näkymät tuomiokirkolle, salin perällä vähän rauhallisempi ylätasanne sekä kesäisin iso terassi.
Isä Camillo sijaitsee upeassa kivirakennuksessa Kuopion tuomiokirkon kupeessa. Rakennuksessa on toiminut Suomen Pankki vuosina 1912-1993.
Isä Camilloa pyörittää Ravintolamestarit, heidän käsialaa on myös mm. Kuopion huippuravintola, Musta Lammas. Sekä Mustassa Lampassa että Isä Camillossa on jatkuvasti tapahtumia, esimerkiksi vierailevia keittiömestareita, bliniviikkoja, stand-up show & dinnereitä yms. Jos haluat tietää mihin Kuopiossa kannattaa mennä, suosittelen tsekkaamaan Isä Camillon sekä Mustan Lampaan ajankohtaiset tapahtumainfot.
Erkka Isotalo viilettää edestakaisin ennen lounaan alkua. Camillo sai muutama vuosi sitten täydellisen remontin joka valmistui syksyllä 2013. Nykyinen kuosi Isä Camillolle on upea.
Saavuin Isä Camilloon hetken ennen lounasta tapaamaan Erkka Isotaloa, hän on yksi Ravintolamestareiden yrittäjistä. Erkan kanssa on mukava keskustella ravintola-alasta, maailman menosta, ruoasta, viineistä sekä kaikesta mikä sylki suuhun tuo. Tapaamisen jälkeen Erkka siirtyy saliin tarjoilemaan, minä siirryn nautiskelemaan lounaasta. Perjantaisin Isä Camillossa on yleensä lohta, jopas sattuikin.
Skippasin salaattipöydän ja otin alkuun leivän sekä yrttikeiton. / Paistettua Kirjolohta, punaista pestoa, haudutettuja vihanneksia. VIINI: Waltraud Riesling, Penedes, Espanja
Isä Camillon talon lounas maksaa 10€ (keittolounas 8,70€), tähän sisältyy päivän keitto, salaattipöytä, leipä sekä pääruoka. Kymppi on erittäin kohtuullinen tälläisestä annoslounaasta. Buffettilounaat jää nykyään herkästi väliin, tulee aina syötyä liikaa sekä ruoka ei ole tarpeeksi houkuttelevaa ja/tai tuoretta. Maksan mieluusti muutamasta eurosta kymppiin extraa jos annokset tuodaan suoraan keittiöstä.
Alkuun lämmin yrttikeitto ja leipä, en halua syödä liikaa joten salaattipöydän jätän väliin. Keitto on sopivan kermainen sekä yrittinen, juuri oikeanlainen aloitus lounaalle keskellä talvea.
Paistettu kirjolohi on höystetty punaisella pestolla, pastalla sekä haudutetuilla vihanneksilla. Täydellisen kyspyyden omaava kirjolohi on suussa sulavaa. Kuitenkaan jokin ei ole kohdallaan, annos huutaa suolaa, onneksi pintasuolat annokselle voi heittää pöydästä löytyvästä sormisuola-astiasta, miksi sormisuolaa löytyy nykyään niin harvasta ravintolasta!? Hyvän annoslounaan ainoa huono puoli on, etten oikein osaa syödä sitä ilman lasillista viiniä. Espanjalainen Waltraud Riesling tarjoiltiin sopivan viileänä ja sopi italialaistyyppisen lohiannoksen kanssa kuin pullo punaviiniä italialaisen piispan arki-iltoihin.
Puoli kahdentoista maissa porukkaa ryntäsi Isä Camillon lounaalle melkein jonoksi asti, enkä yhtään ihmettele miksi. Sijainti sekä upea sistusta tarjoavat mahtavat puitteet luonaalle eikä hinta-laatusuhteessa ole mitään valittamista, päinvastoin.
Olen testannut Isä Camilloa muutaman kerran illallisella sekä kerran aikaisemmin lounaalla. Edellisen lounaskäyntini pitkään haudutettu ibericopossu oli aivan uskomatonta. Suosittelemme TableOnlinessa Isä Camilloa tasokkaana annoslounaana sekä illallispaikkana.
Isä Camillo luonnehtii itseään näin: Rehellisiä makuelämyksiä! Ravintola Isä Camillon ruoka on tehty kolmelle gastronomiselle sesongille. Syksyllä herkutellaan riistalla, sienillä, juureksilla ja kalalla.
Talvella kaikki lämpimät ja syvät maut saavat pääroolin. Myös viinit hehkuvat täyteläisyyttä.
Keväällä ruokalistamme paitsi kevenee, myös vihreys ja grilli saa suuremman roolin. Viinit kuplivat kesässä ja roseviinit nostetaan pöytään.
Esimerkiksi Isä Camillo sekä Musta Lammas todistaa, että Kuopio voi olla myös gastronomien makukeidas, jos osaa etsiä ja valita oikein. Tsekkaa TableOnlinen koko Kuopion tarjonta ja varaa pöytä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Hermitage Restaurant sijaitsee St. Petersbourg Hotellin yhteydessä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sijainti ei voisi olla parempi, hotelli & ravintola on yhden korttelin pässä raatihuoneen aukiosta, matkaa kertyy kävellen alle kaksisataa metriä.
Saavuin Tallinnaan aamulla ystävänpäivän aattona. Reissun päämääränä oli hemmotteluloma ilman kylpyläloikoilua, toisin sanoen jonkinlaisesta makumatkasta oli kyse. Kahden päivän aikana tuli käytyä läpi neljä ruokailua, yksi niistä oli kuuden ruokalajin illallinen Hermitagessa.
Yöpyminen hoitui upeassa St. Petersbourg hotellissa Deluxe Roomissa. St. Petersbourg on pieni, vain 27-huoneen, boutique-hotelli. Vuosina 2013-2014 varovasti entisöity hotelli on vanhin Virossa jatkuvasti toiminnassa ollut hotelli, ikää on kertynyt tänä vuonna 166 vuotta. Pienessä hotellissa ei tunnelmaa ja tyylikkyytä puutu, sistusta, värit, materiaalit, huonekorkeus, huoneiden määrä, kaikki jotenkin natsaa omaan makuun. Sytyn huomattavasti enemmän tämän tyyppisestä intiimistä hotellista, josta on mukava näkymä Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmallisille kaduille, kuin pilvenpiirtäjätyyppisistä moderneista komplekseista. Yö hotellissa pyörii realistisesti 160-200 euron hujakoilla, hinta ei ole laatuun, sijaintiin ja kokemukseen nähden paha ja esimerkiksi kokemani Deluxe Room oli kaikenkaikkiaan upea! Myönnän valitsevani 50-70€/yö hotellin, jos olen useamman päivän vaikka työmatkalla, tällöin hotellissa säilytetään kamoja ja nukutaan, ei muuta. Vähänkin paremmasta hotellista pitää maksaa joka tapauksessa Tallinnassa toistasataa euroa, toisaalta kokemus on kaukana St. Petersbourgin tasosta ja tunnelmasta.
St. Petersbourg Hotel on upea, värit ja sisustus ovat tyylikkäitä, ei kuitenkaan liian vanhanaikaisia. / Deluxe roomissa oli laadukas vaikutelma ja upea sisusta. Kuvat: St. Petersbourg/Schlössle-Hotels
Tapasin ennen illan ruokailua ravintolapäällikkö Meelis Vilin kanssa. Keskustelimme hotellin historiasta ja Hermitagen konseptista sekä arvoista "Hermitage on moderni venäläinen ravintola, kuitenkin palveluun on satsattu perinteisellä venäläisellä otteella. Asiakaspalvelu on huolehtivaa sekä siihen on panostetaan täysillä"Meelis avaa.
Asiakaspalvelun huomaa heti hotelliin astuessa. Kaikki ylimääräinen jää, sisään tuleva asiakas on huomioitava. Omatoimiselle suomalaiselle tälläinen on aika tuntematonta. En missään nimessä tarvitse ketään kantamaan laukkujani tai asettelemaan lautasliinaa syliini. Minut sekä tarpeeni huomioidaan joka käänteessä, tämä on ihan mukava huomata ja onkin mukavaa vaihtelua, henkilökunta vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta.
"Sama ruoka ei välttämättä miellytä kaikkia, se on hyväksyttävä. Huomioivalla palvelulla pystytään kumminkin paikkaamaan niin monia asioita, jolloin kokemuksesta jää hyvä mieli, se on tärkeintä" Meelis täydentää. Tykkään tästä asenteesta. Kaikki tekevät (toivottavasti) aina parhaansa, mutta on lapsellista väittää tekevänsä parasta sitä ja herkullisinta tätä. Ruokailevat asiakkaat päättävät mikä on heidän mielestä sillä hetkellä hyvää ja mikä ei. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiä ja asiakas, joka ei vaan jostain syystä tykkää kalasta, ei kiinnostu miten onnistuneesti läheltä pyydetty siika on sokerisuolauttu. Onneksi toisaalta tämän tyyppiset asiakkaat eivät syö yllätysmenuja tai käy ravintoloissa, joissa ei ole jokaisen annoksen yhteydessä ranskiksia, kermakastiketta sekä paistettua kananmunaa lihan päällä.
Illallistimme ystävänpäivän aattone Hermitagessa nauttien kuuden ruokalajin maistelumenun viineineen. Baaritsikin läheisyydestä muuten löytyy kaksi korokkeella sijaitsevaa intiimiä pöytää jotka ovat eristetty muusta salista pylväällä sekä pienellä lasiseinällä, suosittelen! Menu viineineen kustantaa vain 67 euroa!
Kolmea eri levitettä, mustaa sekä vaaleaa leipää. / Suolattu & marinoitu silli, perunaa, olut- sekä mustaleipäsipsiä, HERRRKULLISTA sinappia. VIINI: Moët & Chandon Rose Imperial Brut
Tarjoilu lähti liikkeelle erittäin sujuvasti. Huolenpito on erinomaista, tarjoilija seuraa jatkuvasti juoma sekä ruokatilannetta, asiakas ei joudu huhuilemaan ympärilleen veden, leivän tai lisäkaadon perään. Tarjoilussa huokuu perinteisempi venäläinen tyyli. Suomessa tähän ei ole totuttu ja kuten aikaisemminkin mainitsin, joitain tälläinen huolenpito voi jopa häiritä.
Pöytään tuodaan leivät sekä kaato Moëtin Rosesamppanjaa. Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin suolattua sekä marinoitua silliä perunalla, olut-, mustaleipäsipillä sekä erittäin hyvin annokseen istuneella sinapilla, aijai. Aloin heti kaipaamaan kesän uusia perunoita sekä silliä. Moët Rose meni hyvin rasvaisen sillin kanssa. Annos oli sopivan pelkistetty, makuyhdisteliä lautaselta löytyi juuri sopivasti, ihastuin.
Joku on laverrellut Hermitagen henkilökunnalle tykkääväni kalasta, varsinkin kylmissäalkuruoissa! Kevyesti savustettu lohi oli erinomaista, argentinalainen raikkaan hapokas Salentein Chardonnay istui pitkällä jälkimaullaan annokseen kuin tuoppi öykkäröivän suomalaisen viroturistin kouraan. Haarukallinen lohta, etikoitua sipulia sekä tilliöljyä sai hymyn korviin, kyllä kyllä nyt suunta on oikea. "Keksikulhosta" haarukoitu hollandaise sekä etikoitu punajuuri oli yksinään hyvää, en viitsinyt sekoittaa näitä kahta annoksen osiota keskenään. Mahtisuoritus!
Kampasimpukkaa voissa sekä persiljassa paistettuna, etikoitua sipulia sekä sivallus mustekalan mustetta. VIINI: Domaine des Malandes, Chablis Vieilles Vignes
Kampasimpukka saa pisteitä jo pelkästään esillepanosta. Tyypillinen Chablis on hedelmäinen, hieman hapokas ja sopii erinimaisesti merenelävien kylkeen. Etikoitu sipuli sekä mustekalan musteella tehty pensselinsivallus nosti annoksen erinomaiseksi, muuten se olisi jäänyt hyvän tasolle. Kampasimpukka oli erinomaista vaikkei siinä ollut sille tyypillistä paistopintaa. Voinmaku oli mahtava, tämä vielä vahvisti Chabliksen sopivuutta.
Tähän mennessä annokset ovat olleet juuri sopivan kokoisia, vaikkakin kasviksiin ja lisukkeisiin ei ole panostettu yhtä tunteella kuin pääraaka-aineeseen, joka tuntuu olevan venäläiselle keittiölle tyypillistä. Aina tulee olla joku kala, merenelävä, ankka tai muu vastaava päätähtenä. Onko kasviksilla hifistely kenties köyhyyden merkki venäläisessä kulttuurissa?
Maa-artisokkakeitto tuodaan kahdessa osassa. Ensin esitellään lautaselta löytyvää kampasimpukkaa sekä tikeerirapua, tämän jälkeen itse keitto astuu kuvioon. Annoksen kanssa tarjoiltu Uusi-Seelantilaisen Marlboroughin alueen Sauvignon Blanc sopi samettisen maa-artisokkakeiton kanssa mainiosti. Keitto olisi mennyt minulle sellaisenaan, maut sekä rakenne oli kohdallaan, kumminkin tässä kohtaa tuli ruoan osalta illallisen ehkä ainoa huti: tiikerirapu oli saanut hieman hiiltyneen paistopinnan joka tappoi viinin sekä sotki keiton makuja, uskon ettei tämä ollut tarkoituksena.
Pannulla rehellisesti voilla paistettu turska oli erinomaista sekä paistopinta rapea. Kuiva ja hapokas Ranskan Mercureyn alueelta napattu Chardonnay oli hyvää tasapainoa rasvaiselle sekä tuhdille turkalle. Hernepyree oli oivallinen sekä timjami-sitruunaruohokastike toi itsessään jo pientä hapokkuutta turksalle ilman viiniäkin. Kokonaisuus erinomainen joskin alkuruoat sekä niiden viinit hieman jyräävät tämän annoksen mieleenpainumattomien joukkoon.
Laskin tässä vaiheessa annosten määrää ja olin erinomaisen tyytyväinen ettei jälkiruokia ole kuin yksi.
Jälkiruoaksi juustokakku a'la Hermitage. VIINI: Château Vartely Ice Wine Riesling
Loppu häämöttää, jäännitys tiivistyy. Château Vartelyn Ice Wine Riesling on uusi ja hieno tuttavuus. Jääviinin rypäleet kerätään, kyllä arvasit oikein, jäätyneinä. Yhdestä rypäleestä saadaan vähemmän mehua, se on kuitenkin hieman makeampaa, tästä syystä jääviinit lukeutuvat jälkiruokaviineiksi, Saksassa näitä kutsutaan nimellä eiswein. Château Vartelyn jääviini-riesling oli ehdottomasti illan mieleenpainuvin viini eikä ollut jälkiruokaviiniksi missään nimessä liian makeaa. En yhtään osaa odottaa mitä pöytään tuodaan.
Hetken päästä tarjoilija saapuu pöydään kahden lautasen kanssa joiden päällä lepää lasikulho, innostuin koska jälkkäri ei tule olemaan ainakaan kauhean raskas. Juustokakku à la Hermitage on mielenkiintoinen ja jopa parempaa kuin olisin kuvitellut. Hieman kitkerää suklaarouhetta, kuohkeaa juustokreemiä sekä raikkaita marjoja. Jälkiruoassa on vähän samaa fiilistä kuin Mixin Valkosuklaa-samppanjakreemissä, tykkään! Hermitagen jälkiruokaa oli sopivan vähän ja nousi tähän iltaan asti parhaaksi hetkeen maistamistani jälkiruosta. Jääviini nosti jälkiruoan tasoa vielä astetta ylemmäksi.
St. Petersbourg Hotellin respan takaa rappusista löytyy Eero Aarnion Kuplatuoleja kaksin kappalein!
Ensimmäisen sekä toisen kerroksen välistä rappusten tasaanteelta löytyy muuten kaksi Eero Aarnion Kuplatuolia, hauskaa!
Hermitage on viihtyisä sekä tunnelma erinomainen. Tarjoilu idealtaan toimiva, välillä pientä pelisilmän hiomista kaivattaisiin. Palvelu karkasi omaan makuun välillä karvan verran ylihuolehtivaisen puolelle, nämä seikat ovat toisaalta myös kulttuurieroja. Annosten esittely on suoraviivaisen ymmärrettävää, viineistä kerrotiin sopivasti. Tykkäsin kuinka itse viinin esittelyn jälkeen paljasteltiin minkälaisia makuja seuraavasta annoksesta löytyy eli miksi juuri kyseinen viini pariutettiin annokseen. Palvelussa oli myös mahtava yksityiskohta, jokaista ruokalajia varten (poislukien tietysti jälkkäri) tarjoilija tuli parin ensimmäisen suupalan aikana kysymään pippurin tarvetta ison pippurimyllyn kanssa, tähän en ole törmännyt hetkeen, ihanan vanhanaikaista.
Viinit olivat joiltain osin erittäin mielenkiintoisia, mieleen jäi ehdottomasti Château Vartelyn Ice Wine Riesling. Tarjoilulämpötilat olivat erinomaisia sekä jokainen viini maistatettiin erikseen, tästä perinteisestä tarjoilumetodista plussaa. Suomessa välillä kohtuullisen tasokkaissakin paikoissa lipsutaan näistä asioista, varsinkin viinin tarjoilulämpötiloista. Ainoa huomautus viineihin liittyen liittyy myös tarjoiluun. Viimeistelty annos lähti pöydästä nopeasti, uutta viiniä oltiin sitten tuomassa melkein samaan hengenvetoon. Pieni maiskuttelutauko annosten sekä viinien välillä tekisi terää.
Annokset olivat merenelävien karnevaalia, joka ei välttämättä ole huono asia, rakastan kalaa sekä valkoviinejä. Hermitage löytyy Viron 50 parasta ravintolaa -listalta, eikä ihme varsinkin kun otetaan pavelun taso huomioon. Ruoan osalta jäin kaipaamaan vähän yllätyksellisyyttä tai kokeilunhaluisuutta, toisaalta nyt ei ole kyseessä turhan moderni- tai mikään fuusiokeittiö. Suomen ravintoloissa olen tottunut pääraaka-aineen lisäksi vähintäänkin samanlaista tai jopa suurempaa intoa lisukkeiden osalta. Tallinnassa pääraaka-aineen esilletuontiin keskitytään joskus niin paljon, että muu tuntuu hieman unohtuvan.
Hermitage on hintatasoltaan Tallinna keskitasoa kalliimpaa, kuitenkin Suomen hintatason alapuolella. Parhaan hinta-laatusuhteen antaa nimenomaan maistelumenu viineineen. Kuusi annosta sekä kuusi kaatoa yhteensä 67€, ei huono. Koko illalliseen hujahti aperitiiveineen noin puolitoista tuntia, liian tiuha tahti. Maistelumenuja nauttiessa tykkään annosten välissä juoda rauhassa viinin loppuun sekä vähän keskustella äskeisistä makunautinnoista, toki tämä riippuu kuinka pieniä annokset ovat ja varsinkin tuleeko joka annoksen kanssa uusi viini. Tästä syystä palvelu oli makuuni vähän liian huolehtivaa, rauhallisemmalla tahdilla olisin antanut tarjoilulle täyden kympin. Tämä seikka tulisi ottaa tarkemmin huomioon varsinkin jos ruokalija yöpyy hotellissa. Yleensä illallisen jälkeen seuraava etappi on hotellihuone, sinne ei välttämättä ole järkyttävä kiire... tai toisaalta sitten on.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Smör lukeutuu Turun ravintolaparhaimmistoon ja sijoittuukin TableOnlinessa Turun kakkosravintolaksi palautteiden keskiarvon mukaan heti Kaskiksen jälkeen.
Smöriä pyörittää Voiveljet Oy, joka on myös E. Ekblomin, Paninin sekä VoiVeljet! Cateringin takana. Lounastan Janne Juvosen kanssa, joka on yksi omistajista "Lounaalla kätemme eivät ole niin sidottuja Smörin konseptiin, jolloin esimerkiksi noin kympin hintaisella päivän erikoisella pääsemme kokeilemaan vähän normaalista poikkeavaa."
"Illalla myydyin tuotteemme on tietenkin neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu sekä kauden herkut. Blinit menevät parhaillaan kuin kuumille kiville" Janne täydentää, enkä ihmettele. Olen maistanut Smörin blinejä.
Olen kokeillut Smöriä kertaalleen illallisella. Yllätysmenu oli aivan huippu ja varsinkin Smörin blinit olivat parhaat tähän mennessä maistamani. Illallisen kruunaa erinomainen palvelu, viinivalikoima sekä upea kellariravintolan tunnelma.
Kahden ruokalajin annoslounas viinillä maksaa luokkaa 30€, joka on laatuun nähden erittäin kohtuullinen. Smöristä selviää lounaalla toki halvemmallakin, kylläisenä pystyy poistumaan n. 10-16€ hintalapullakin.
Alkuun söimme luomupunajuurikeiton Peltolan Blue -juustolla. Keitto oli samettisen pehmeää, sinihomejuusto oli hyvää mutta omaan makuun tähän yhtälöön olisi sopinut ennemmin joku suussa sulava vuohenjuusto, tämä olisi tehnyt alkuruoasta täydellisen.
Uskomattoman murea Wallenbergin pihvi Hauhalan hanhesta sekä hernemursketta.
Hanhesta tehty Wallenbergin pihvi oli yksinkertaisuudessaan aivan uskomatonta. Keskustelimme Jannen kanssa, ettei joskus parempaa ruokaa ole kuin jotain ehdottoman yksinkertaista, esimerkiksi poronkäristys, joka ei vaadi kaverikseen mitään muuta kuin perunamuusia ja puolukkaa. Tämä wallenbergin pihvi menee samaan kategoriaan ja olikin erittäin tervetullut annos räntäiseen aamupäivään.
Lukeudun vahvasti niihin ihmisiin jotka mielellään välttelevät 8-10 euron buffettilounaita. Hyviä, kohtuuhintaisia, annoslounaita on vaikea etsiä vaikka olisi alalla. Smör on Turussa yksi helmi jota ei kannata ohittaa illallisella tahi lounaalla.
Smör on muuten yhtiä harvoja tasokkaita paikkoja Turussa jolla on ovet auki maanantaisin sekä lounaalla että illallisella. Suosittelemme varsinkin testaamaan Smörin yllätysmenut!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
