”Vastakkainasettelun aika on ohi” – Sauli Niinistön presidentinvaalikampanja 2006
En malta odottaa Hesarin johtavien auktoriteettien Apusen ja Enbusken vappukolumneja, joten kirjoitan omani. Jos satutu olemaan sitä mieltä, että vappu on täysin turha juhlapäivä, jonka ilmeisin syy järkyttävän kännäämisen lisäksi on ammattiyhdistysliikkeen ulkoilutus, kannattaa vaihtaa blogia. Lasi simaa on myös suositeltavaa. Se rauhoittaa.
”Vappumarssi tuo mieleen Yhdysvaltain syvän etelän,” Jari Tervo hauskuuttaa blogissaan. Perinteinen vappumarssi on kirjailijan mielestä sisällissodan uudelleenesitys, jota käydään ideologisista juoksuhaudoista käsin. Tervo on täysin oikeassa. Maa osuu oikeaan, mutta ilmansuunta on hukassa.
Vappu työväen taistelu- ja mielenosoituspäivänä syntyi Haymarketin verilöylyssä Chicagossa 4. toukokuuta 1886. Anarkistien johtamat työläiset vaativat kahdeksan tunnin työpäivää, milloin poliisi mursi mielenosoittajien vastarinnan tappaen ja haavoittaen kymmeniä. Seitsemän anarkistia tuomittiin kuolemaan kostoksi yhdestä pommilla tapetusta kytästä ja voilá: Suomen puistot täyttyvät yli sata vuotta myöhemmin humalaisista lapsukaisista.
Kiitos aktiivisen ammattyhdistysliikkeen, Suomessa on työaikalaki ja poikkeuksellinen sosiaaliturva, kun muu maailma vasta hautaa Thatcheria aavetta. Haymarketin verilöyly on edelleen ajankohtainen, toisin kuin Yhdysvaltain sisällissota. Orjuus tuskin palaa muussa muodossa kuin työntekijöiden etuuksi polkemalla. Työmarkkinaosapuolet epäonnistuivat keskitetyssä ratkaisussa ja EK:n Häkämies lupailee liittokohtaisia neuvotteluja. Luvassa on hillottomia vappumunkkeja duunareille.
Onneksi eduskunta on huolissaan itkevistä syrjäytyneistä lapsista. Tai ainakin Kimmo Sasi on. Harmi vain, että keski-iältään yli viisikymppisten turkistarhaajien lapset huolestuttaa, ei rividuunarin, yh-äidin tai yhdenkään normaalin työttömän lapset. Tai ne teinit siellä puistossa.
Vapun merkityksestä kertoo rakkaan lapsen lukuisat nimet. Jenkkilässä porvaristo julisti vuonna 1921 Vapun "amerikkalaistumispäiväksi" ja vuonna 1958 "uskollisuuspäiväksi". Natsi-Saksassa päivä julistettiin yleiseksi vapaapäiväksi, jolloin nujerrettuja saksalaisia työläisiä kutsuttiin hylkäämään luokkataistelu kansallisten talkoiden hyväksi. Suomessa vappu nimettiin 1979 ”suomalaisen työn päiväksi”. Ovelaa, sillä tällaisesta määriteltämistä puuttuu lähtökohtaisesti luokka-asetelma.
Vappua on helppo vähätellä. Hevosurheilu-lehden päätoimittaja Jussi Lähde vetää pohjat Aamulehden blogissaan: ”Mikä on vapun väri? Punainen, sininen vai vihreä? Yleensä kaikkea tätä ja joukko muunkin värisiä ryynejä oksennuksen keskellä. Vapusta on tullut viinaa ja viihdettä. Vieläko joku oikeasti tarvitsee vappua, siis joku muu kuin krääsäkauppiaat? Trööt!” Eräs ystäväni kommentoi kyyniseen sävyyn päätoimittajan vappukritiikkiä: ”Tuli joulu mieleen.”
Näillä kannatusluvuilla vapun epäonnistumisesta on helppo syyttää vasemmistoa. Demarit ajavat oikeistolaista leikkauspolitiikkaa ja vasemmisto ei ole ihan vieläkään varma, mitä siinä osinkoverouudistuksessa nyt lopulta päätettiin. Logiikka on seuraava: koska vasemmisto ei ole mitä se silloin joskus oli, ei ole vappukaan. Lämsä ja Tervo tyytyvät kuittamaan vapun lyömällä vasemmistoa iän kultaamilla muistoilla.
On erikoista, että vasemmisto on vapun syyllinen ördäävien alaikäisten ohella. Ei oikeisto leikkauslistoineen tai tasaveroratkaisuineen vaan juoksuhaudoissa marssiva vasemmisto. Helsingin Sanomat julkaisi kuluneella viikolla laajan selvityksen, jossa käytiin läpi eduskunnan sidosryhmiä eli ns. lobbareita. Tulos oli varsin mutkaton. Työantajapuolen ”asiantuntijat” vierailevat eduskunnan kuultavinan tuplasti useammin kuin työntekijäpuolen. Tämäkin on toki vasemmiston vika.
Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli vuosikymmeniä: ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa.” Kunniakas tavoitte, jossa onnistuttiin. Etuus, josta nauttivat myös päätoimittajat ja tv-koomikot perheineen. Toisin kuin eräs Hesarin suuri ajattelija antoi veroparatiisioksennuskolumnissaan ymmärtää, suomalainen hyvinvointimalli ei ole syntynyt finanssikeinottelusta vaan työstä ja oikeudenmukaisuudesta.
Tervo muistuttaa, että laman aikana vasemmiston pitäisi kasvattaa kannatustaan. Historiallisesti tulkinta on virheellinen. On syytä muistaa, että lama on siirtänyt jokaisen vanhan puolueen ääniä oikeistopopulistisille vaihtoehdoille. Tässä asenneilmapiirissä vasemmistolle vittuilu vapulla on itsessään silkkaa populismia ja näköalatonta konservatismia.
Vappu on sitä mitä me siitä itse teemme. Voimme toki keskustella puistojuopottelusta, vasemmiston alennustilasta ja vaikka Yhdysvaltain sisäpolitiikasta. Voisimme myös keskustella suomalaisesta työstä, hyvinvointivaltiosta ja sosiaaliturvasta. Onhan se vähän turhan rankkaa kamaa vapuksi. Pääkirjoituksissa vappu on pelleneniä, simaa ja serpentiiniä, ei vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista juhla sai alkunsa. Toisin kuin joulu, pääsiäinen, juhannus tai ystävänpäivä, jotka ovat hirvittävän tärkeitä. Ehdotan, että kielletään kaikki.
Suomen vanhempainliitto ratkaisisi teinien törttöilyn ulkonaliikkumiskiellolla. Kun tätä laajennetaan koko kansaan, ei kukaan marssi kaduilla, ja vappu on pelastettu. Trööt!