Mikael Junger, libertaarimafia ja sosialistinen Suomi

”Jos olet vauras ja kykenevä lisääntymään, on moraalisesti vastuutonta olla lisääntymättä. Jos olet köyhä, on puolestaan vastuutonta lisääntyä.” vuorineuvos ja Liberan perustaja Gustav von Hertzen Talouselämä-lehden haastattelussa

Äitienpäiväkahvit menivät väärään kurkkuun avatessani sunnuntain Helsingin Sanomat. Toimittaja Katja Boxbergin juttu käsittelee riippumattomuuttaan hehkuttavaa ajatuspaja Liberaa. Think tankin tutkimusjohtaja Elina Lepomäki kertoo jutussa kokoomuksen harjoittavan vasemmistopolitiikkaa, julkisen sektorin alasajon olevan myytti ja Suomen olevan yhden totuuden maa. Linja pitää, sillä Lepomäki on vastustanut aikaisemmin muun muassa rahoitusmarkkinaveroa, sosiaalietuuksia, valtionomistuksia ja kaikkea etuliitteellä julkis. Lepomäen utopiassa sosiaaliturva hoituu lahjoituksin, sillä kaikki muut mallit ovat sosialismia.

Suomi on puolillaan ajatushautomoja, mutta Hesari nosti esiin Liberan. Sattumaa tai ei, on syytä kysyä: mikä ihmeen Libera ja miksi? Liberan hallituksessa ei istu pelkkiä trolleja vaan nimekkäitä ja varakkaita elinkeinoelämän vaikuttajia. Harvempi on kuullut Lepomäestä, mutta moni varmasti tunnistaa nimet Björn Wahlroos, Gustav von Hertzen ja Anne Berner. Jos ei vieläkään kolise, muistakaa ainakin Anne Brunila, joka istuu myös Sanoma Oyj:n hallituksessa. Sattumaa tai ei, kyse ei ole kolmen puupennin päänaukojista vaan miljoonien eurojen intressiryhmästä. Brunila kummastelee Twitterissa, miksi kritiikissä nostetaan esille tämän rooli sekä ajatuspajan että lehden hallituksissa. Nosto tuskin kummastuttaa muita kuin Brunilaa itseään.

Libera ilmoittaa olevansa puoluepoliittisesti riippumaton ajatuspaja, jonka missiona on edistää vapautta Suomessa. Mitä vapauteen tulee, se on siitä hieno käsite, että se on käyttäjän määriteltävissä. Käytännössä Liberan agenda on avoimen libertaari. Julkinen velka on ongelma, hallitus on ongelma ja köyhä on ongelma. Yksi ainoa ratkaisu ja totuus ovat säätelemättömät markkinat, jotka ratkaisevat kaikki ongelmat. Liberan vapaus on vapautta valtiosta. On söpöä ajatella, että säätely ja parlamentarismi ovat ongelma eivät ratkaisu, mutta argumentista unohtuu se, että säätelyä on aina jossain muodossa ollut ja tulee jatkossakin olemaan. Koska säätely on pahasta, poistettaisiinko esimerkiksi alkoholin ikärajat ja laillistetaan kannabis?

Juuri kun olin saanut yskittyä äitienpäiväkahvit keuhkoistani, tukehduin aamupalasämpylään lukiessani Mikael Jungerin blogauksen Vastakkaisasettelun aika on ohi. Ja mistä vai? No, Liberan blogista tietenkin. Junger venyttää sosiaalidemokraatin määritelmän aivan uusiin svääreihin. Hänen mukaansa maailma on niin verkostoitunut, että säätely johtaa automaattisesti synenergiatappioon. Säätelyn sijaan Junkkis vaatii lisää yrittäjäajattelua julkiselle puolelle. Sen sijaan, että demaripamppu olisi huolissaan kasvavista tuloeroista ja julkisen sektorin alasajosta, hän peräänkuuluttaa julkiselle sektorille eriarvoistavia rakenteita.

Jungerin johdolla Libera koettaa esiintyä sisäsiistinä objektiivisena think tankkina, mutta todellisuus on jotain muuta. Boxberg kirjoittaa, että Libera on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja toimii täysin lahjoitusvaroin. Mitä puoluepoliittiseen sitoutumattomuuteen tulee, ajatuspajan projektikoordinaattorina on toiminut kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja ja nykyinen valtuutettu Wille Rydman ja Lepomäki itse ilmoittaa Uuden Suomen Puheenvuorossa puoluepoliittiseksi kannakseen kokoomuksen. No strings attached, kunhan vähän lyödään omiakin.

Lepomäki korostaa Hesarin jutussa, miten vaikeaa rahaa on kerätä, kiitos säätelyn. Rahoitusta on varmasti todella vaikea suhmuroida, kun hallituksessa istuu elinkeinoelämän keulamiehiä ja –naisia, joiden siivellä vapaamatkustaa kourallinen vuorineuvosten skidejä. Mitä taas riippumattomaan tulee, Libera on ideologisesti yhtä riippumaton kuin Suomen kommunistinen puolue. Lepomäelle tosin ei riitä pelkkä kommunismin pyyhkiminen maailmankartalta vaan lisäksi tämä vaati läpinäkyvyyttä. Hallituksen jäsen Brunilalta tiedusteltiin Twitterissa, miksei Liberan rahoitus ole avointa, vaikka tutkimusjohtaja peräänkuuluttaa avoimuutta? Brunilalle tieto tuli yllätyksenä ja tämä lupasi ottaa asiasta selvää. Veikkaisin, että vastauksessa saattaa kestää.

Helsingin Sanomat on ansioikkaasti tutkinut suomalaisen lobbauskoneiston taustoja viime viikkoina. Elinkeinoelämän keskusliitto on ollut ministeriöiden uudistushankkeissa ja lainsäädäntöhankkeissa edustettuna tai lausunnonantajana 1 786 kertaa, mikä tekee EK:sta vaikutusvaltaisimman etujärjestön lainvalmistelussa. Näihin tilastoihin suhteutettuna on kiinnostavaa, että suuryritysten hallituksissa istuvat ”itsenäiset ajattelijat” ovat huolissaan valtion roolista. Jos jostain pitäisi olla huolissaan, kenties lobbauskoneistosta, jonka yksi sivupolku Libera on? Kenties Libera-artikkeli on kumarrus kritiikin kohteeksi joutuneiden elinkeinoelämän lobbareiden suuntaan?

Helsingin Sanomat ei nosta sattumalta ainoastaan vuoden ikäistä ajatusvuoristorataa lehtensä sivuille. En sano, että Brunila olisi käskenyt juttua tekemään. Tiivistän argumentin entisen esimieheni kommenttiin: ”Eikös se ole niin, että jos on kaksi firmaa, joista toinen tuo euron taloon, niin tarvitseeko sitä miettiä kummasta tehdään juttu?” Kommenttia seurasi leikikäs silmänisku, joka ei juurikaan naurattanut. On totuuksia, jotka ovat sanomattakin selviä. Yhden totuuden myyttiä luomalla ei avata keskustelua vaan tukahdutetaan se.

Julkisen sektorin alasajo ei ole myytti saati salaisuus, kuten ei ole myöskään demareiden alamäki, jonka elävä esimerkki libertaarien raamatussa seikkaileva arkkienkeli Mikael on. Yhdessä asiassa Libera ja Lepomäki ovat kuitenkin oikeassa: ajatuspajan aivopierut todellakin kärsivät yleisestä ilmapiiristä. Enemmistön diktatuuri ei jaa Liberan näkemyksiä. On hienoa, että suomalaiset osaavat ajatella ilman pajojakin.

Kirjoitettaessa soi Steve iVander - Olen musta