Budjettikuriton puolustusbudjetti

“In 2011 global military spending reportedly exceeded more than $4.6 billion a day. This level of military spending is hard to explain in a post-cold war world and amidst a global financial crisis. Economists would call this an opportunity cost. I call it human opportunity lost.” Ban Ki-moon, YK:n pääsihteeri

Ruotsalaisen rauhantutkimuskeskus SIPRIn (Stockholm International Peace Research Institute) mukaan maailman sotilasmenot kasvoivat 43 prosenttia huikeaan 1,7 biljoonaan dollariin vuosien 2002 ja 2011 välillä. Tämä kaikki tilanteessa, jossa eläkkeitä, palkkoja, työntekijän oikeuksia ja peruspalveluja leikataan. Globaali lama ei näytä osuneen globaaleihin puolustusmenoihin. Puolustusmenojen ylivoimainen ykkönen on edelleen Yhdysvallat, jota seuraavat Euroopan tuhlarit. Suomi ei tee poikkeusta.

Transnational Instituten julkaiseman Guns, Debt and Corruption: Military Spending and the EU Crisis -raportin mukaan vuonna 2010 Euroopan Unionin 27 jäsenmaan yhteenlasketut puolustusmenot olivat 194 miljardia euroa, mikä vastaa 1,6 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta. Summa saattaa kuulostaa pieneltä, mutta puhumme valtavasta kasasta pelimerkkejä. Se vastaa Italian, Kreikan ja Espanjan yhteenlaskettua alijäämää, jota tilkitään yhteiseurooppalaisin toivotalkoin. Etenkin kriisimaat ovat kasvattaneet puolustusmenojaan kriisin alusta lähtien. Raportin julkaisun jälkeen puolustusbudjettien osuus valtioiden kokonaisbudjeteista on laskenut, muttei kriisiä edeltävälle tasolle.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomen puolustusmenot ovat – yllätys, yllätys – kasvaneet kriisistä huolimatta aina viime vuoteen 2012 saakka. Puolustusmenojen suhteellinen osuus valtion budjetista on toki laskenut valtion menojen kasvaessa, mutta leikkauksiin päätyi vasta nykyinen hallitus. Kaikki tämä tilanteessa, jossa työttömyys on kasvussa ja sosiaalietuudet leikkurin alla. Unohdetaan ryssä, talvisota ja vääjäämätön tuho. Eurooppa on jo valtiovarainministeri Urpilaisen pelkäämässä sosiaalisessa kriisissä eikä sitä ratkota raijaamalla rautaa rajalle, vaikka oppositio ehtikin menestyksekkäästi panssareita Ateenan kaduille ehdottamaan.

Tässäkin blogissa on useaan otteeseen kehotettu julkisiin investointeihin. On kuitenkin syytä muistaa, että on investointeja, jotka synnyttävät työpaikkoja ja kasvua sekä investointeja, jotka eivät. Masschusettsin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan aseteollisuuteen sijoitettu dollari tuottaa työpaikkoja yli puolet vähemmän mitä vastaava dollari tuottaisi investoituna julkiseen liikenteeseen tai koulutukseen. Etelä-Euroopan kriisimaiden menoja tarkastellessa voidaan hyvällä syyllä sanoa puolustusmenojen omalta osaltaan johtaneen kriisiin. Espanjan entisen puolustusministerin sanoin: ” Meidän ei olisi pitänyt hankkia järjestelmiä, joita emme aio käyttää konfliktitilanteissa, joita ei ole olemassa ja, mikä pahinta, varoin, joita meillä ei ollut, eikä ole nytkään.” Espanja kasvatti sotilasmenojaan 29 prosenttia vuosien 2000 ja 2008 välillä. Kyproksen vastaavat luvut ovat liki 50 prosenttia, joista valtaosa vuoden 2007 jälkeen, kun kriisi kävi kuumimmillaan.

Transnational Instituten raportti huomauttaa, että iso osa kaupoista on tehty epäilyttävissä, korruption sävyttämissä olosuhteissa. Tutkintoja on käynnissä niin Portugalissa, Kreikassa kuin Espanjassakin. On väärin syyttää kaupoista pelkästään Etelää. Muistamme Patrian Slovenian lahjuskampanjan ja Bahrainin asekaupat. Yhtiötä on syytetty myös ammusten toimittamisesta USA:n armeijan laittomaan käyttöön Irakissa ja Afganistanissa sekä yhteistyöstä skandaaleistaan tunnettujen BAE Systemsin ja EADS:n kanssa. Otetaanpa toinen esimerkki. Erään ministerin erityisavustaja on jälkeenpäin syyttänyt Ahon nuijimia ja Kankaanmaan ajamia Hornet-kauppoja varsin yksioikoisesta tiedon pimittämisesta valtioneuvoston jäseniltä.

Kuka asekaupasta sitten hyötyy? Puolustusmenoja tarkastellessa käy ilmi, että henkilöstömenoista on karsittu itse asekaupan kasvaessa. On siis kohtuutonta syyttää ahneita upseereita. Asekaupan todellinen voittaja on globaali aseteollisuus – prosenttijengien prosenttijengi. Monesti salaliittoteorioissa vilahteleva military-industrial complex on Donald Rumsfeldin puolustusministerikauden jälkeen pikemminkin pelkkä industrial comlex, mutta peli ei ole juurikaan muuttunut: asevarustelun hedelmät jakautuvat kovin epätasaisesti kovin harvalle.

Vuonna 2012 sata suurinta asekauppaan keskittynyttä yritystä myi aseita 318 miljardin dollarin edestä. 60 prosenttia kaupasta menee jenkkiyrityksille ja 29 prosenttia eurooppalaisille. Euroopan suurimpiin asevalmistajiin kuuluu yrityksiä kuten Rolls-Royce, Saab, Rheinmetal ja Babcock International. Näillä yrityksillä on edustajansa Brysselissä, joissa miljoonat palavat lobbausillallisten ja irtisanomisuhkausten merkeissä. Uhka on aina mahdollisuus.

Kukapa tietäisi paremmin bisneksestä kuin Apusen Matti. Evan johtaja totesi Suomen Atlantti-Seuralle pitämässään puheessa, että: ”Yhdysvallat kantaa suurta taakkaa vaikka Eurooppa on vauras, ja Euroopan BKT on suurempi kuin USA:n. Tämä on herättänyt amerikkalaisissa aiheellisenkin kysymyksen siitä, missä määrin USA:n on pidettävä yllä hyvinvoivan sukulaisensa puolustuskykyä.” Apusen kommentti on kuin sanasta sanaan Naton päsihteeri Anders Fogh Rasmussen vuotta myöhemmin Trans-Atlantisessa kokouksessa lausuma. Naton elää jäsenmaittensa puolustusbudjeteista, joten on pelkästään rauhanjärjestön edun mukaista kasvattaa menoja. Vaikkakin inhimillisen kärsimyksen hinnalla. Samaan aikaan Suomi on päivittämässä Nato-yhteensopivia lentskareita heittelemällä miljoonia jenkeille, Apunen on huolissaan puolustuskyvystä. Minä olen huolissani Apusesta. Ilmeisesti tietyt möröt näyttäytyvät vain Evan johdolle.

Ban Ki-moon sanat tekstin alussa kantavat painavan viestin: mitä varten me varaudumme? Kylmä sota on ohi ja talous kriisissä. Ongelma asekaupassa on, että se ei ole kestävää eikä asevarustelu kannattavaa. Sen sijaan, että investoisimme ihmisiin, investoimme aseisiin. Aseet aiheuttavat inhimillistä kärsimystä muutenkin kuin käytettyinä.

Suomessa maanpuolustuskiima on poikkeuksellisen korkea, mutta reaaliset uhat varsin olemattomia. Euroopan talous ei näytä paranemisen merkkejä ja tämä näkyy myös Suomessa. On turha lähteä etsimään ongelmia, kun niitä löytyy ihan riittävästi omien rajojenkin sisältä. Näitä ongelmia ei hoideta puolustusmenoja kasvattamalla. Eikä todellakaan Nato-jäsenyydellä. Uskottava puolustus ei voi eikä saa tarkoittaa asevarustelua.

E: Tekstiä korjattu Suomen puolustusmenojen osalta. Suomen puolustusmenot ovat laskeneet kahden viime vuoden aikana. Aikaisemmin luvut perustuivat puolustusministeriön julkaisemiin virheellisiin tilastoihin. Syytän heitä.

Kirjoitettaessa soi Sage Francis - Gunz Yo