"Ennemmin tai myöhemmin myös kaikille kuuluva perustulo tulee muuttumaan itsestään selväksi ihmisoikeudeksi" - Esko Valtaoja
Juuri yliopistosta valmistunut 25-vuotias ystäväni kertoi, mitä vuoden alusta voimaan astunut nuorisotakuu hänen kohdallaan tarkoittaa. Työvoimatoimisto lähettää hänelle tiedotteita avoimista työpaikoista, joihin pitää hakea toimeentulotuen menetyksen uhalla. "En minä niitä paikkoja saa muutenkaan. EIvätkä ne ole edes omaa alaa", ystäväni totesi kyynisesti. Takuu, jonka tarkoitus on taata työ- tai opiskelupaikka ei takaa kumpaakaan, siirtää vain vastuun seuraavalle portaalle.
Ylen tietojen mukaan viime vuonna noin 58 000 alle kolmekymppistä eli vailla työtä. Luku on kasvanut edeltävistä vuosista, mitä selitetään puolestaan sillä, että yhä harvempi työllistyy yhteiskunnan tuella. Näiden tietojen valossa puheet takuutyöstä tai opiskelupaikasta vaikuttavat yhtä realistisilta kuin täystyöllisyys. Totuus on, että alle kolmekymppinen tipahtaa työttömäksi jäädessään tukiviidakkoon, jonka ratkominen vaatii vähintään maisterin tutkintoa sosiaalityöstä.
Tyhjien takuiden sijaan keskustelu yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta kaipaa rakentavia avauksia.
"Perustulo olisi lottovoitto, kaltaisilleni punavihreille nuorille. Olen jo pitkään ymmärtänyt yhden asian itsestäni ja muutamasta lähimmästä ystävästäni. Työnteko nyt ei vaan ole meitä varten," kirjoittaa anonyymi nimimerkki Vasemmistonuorten perustulokampanjan nettisivuilla.
Triple facepalm. Tämä argumentti nousee aina säännöllisesti esiin joko perustulon vastustajien tai kannattajien toimesta. Argumentissa ei ole itsessään mitään vikaa, se voi jopa pitää paikkaansa, mutta se on täysin irrelevantti kommentti perustulon kaltaisesta mallista keskusteltaessa. Eihän osinko- ja yhteisöverotuksen uudistuksen yhteydessäkään käytetty argumentteja, kuten: "Veron lasku olisi lottovoitto kaltaisilleni rikkaille oikeistolaisille sedille. Työnteko nyt ei vaan ole meitä varten." Miksi tällaista retoriikkaa viljellään perustulon kohdalla?
Perustulon keskeinen tarkoitus ei ole yksinkertaistaa tukiviidakkoa tai tarjota hipeille lottovoittoja. Perustulon keskeinen idea on lisätä ostovoimaa vähentämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja tarjota paremmat puitteet työntekoon. Meillä on Suomessa jo eräänlainen perustuslaillinen perustulo, joka viime kädessä on toimeentulotuki. Toimeentulotuki ei valitettavasti vastaa nykyistä perustoimeentulon tasoa millään tavalla. Toimeentulotuki on riittämätön, eriarvoistava ja haittaa pahimmassa tapauksessa työllistymistä.
Perustulo ei ole pelkästään oikeudenmukainen ratkaisu vaan ennen kaikkea yhteiskunnallisesti järkevä investointi. Perustulo vähentää muun muassa työttömyyttä, sillä se vastaa nykyisiä työmarkkinoita paljon nykyisiä tukijärjestelmiä paremmin. Pätkä- ja paskatöiden maailmassa liikkuvuus on valttia. Ei tarvitse olla sosiaalityön maisteri tajutakseen, milloin työnteko syö tuloja ja milloin puolestaan kannattaa. Nykyjärjestelmässä lonkan vetäminen ei ole laiskuutta vaan yksinkertaisesti järkevää.
Tyhmäkin tajuaa, ettei Suomi ole Namibia, mutta käydäänpä Namibiassa tsekkaamassa paikallisen perustulokokeilun tuloksia. Vuoden 2008 alussa kokeilu aloitettiin köyhässä Otjiveron maakunnassa. Pelkästään puolessa vuodessa lasten aliravitsemus aleni 42:sta 17 prosenttiin, työllisyysaste kohosi 36:sta 48 prosenttiin, paikallisen terveysklinikan tulot viisinkertaistuivat, ja rikollisuus väheni 60 prosenttia. Jos ei muuta, Otjiveron esimerkki kertoo, että perustulo on varteenotettava vaihtoehto köyhyydenvastaisessa taistelussa.
Köyhyyttä löytyy myös Suomesta. Esimerkiksi köyhissä perheissä elävien lasten määrä on yli kolminkertaistunut vuodesta 1995. Perustulon avulla krooniseen köyhyysloukkuun jääneet ihmiset vapautetaisiin markkinoille. Samalla taattaisiin ihmisarvoinen elämä ja perustuslaillinen perusturva.
Keskustelun ydinkysymys on, mistä massit? Vihreiden ja vasemmistoliiton, jotka ovat perinteisesti ajaneet perustuloa, mallinnukset ovat joko ajan kultaamia tai puutteellisia. Perustulo jakaa kokoomuksen rivit, mutta lähtökohtaisesti tonnia on turha odottaa kuussa. Kaikista perustulovastaisimmat asenteet löytyy keskustan konservatiiveista, perussuomalaisista ja ay-jääristä, jotka näkevät homomörköjä kaikkialla ympärillään.
Palataanpa kehysriiheen. Yhteisösveron laskusta arvioitiin koituvan noin 900 miljoonan veromenetys, josta puolet korjaantuu Jutta Urpilaisen mukaan dynaamisilla vaikutuksilla. Lähtöoletuksena Jutalla ovat valtiovarainministeriön ylioptimistiset talousarviot. Kysymys, mistä rahat, on varsin relevantti.
Jos 900 miljoonan lasku kuitataan dynaamisilla vaikutuksilla, eikö sama päde perustuloon. Mistä rahat? No, dynaamisista vaikutuksista. Ero on, että perustulon dynaamiset vaikutukset eivät perustu valtiovarainministeriön hattaraisiin päiväuniin. Perustulo vähentää työttömyyttä, kasvattaa ostovoimaa ja siten kulutusta. Perustulo, joka korjataan verotuksella ei ole nykyjärjestelmää kalliimpi. Lopulta vaikutukset ovat niin monimuotoiset, että vasta kokeiluvaihe kertoo lopullisen totuuden.
Tällä hetkellä argumentit perustulon puolesta ovat huomattavasti painavampia kuin vastustajien. Kun toinen osapuoli ei suostu edes punnitsemaan vaihtoehtoa puhtaan ideologisista syistä, ei debaattia synny.
Kansalaisaloite perustulon puolesta on kerännyt tällä hetkellä reilut 16 000 tuhatta ääntä. Tätä tahtia 50 000 raja ei rikkoudu aikarajaan mennessä. Perustulo ei ole ihmelääke, joka korjaa kaiken, vaan varteenotettava vaihtoehto, josta tulisi keskustella. On hienoa, että sadat tuhannet ihmiset allekirjoittivat kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Harmi vain, että massoja ei sosiaalinen yhdenmukaisuus samassa määrin kiinnosta.
Kansanedustaja Silvia Modig ehdotti perustulokokeilun järjestämistä Äänekoskelle. Äänekoski voisi näyttää esimerkki muulle Suomelle. Jos kokeilu ei kannata, perustulokeskustelu voidaan haudata jälleen muutamaksi vuosikymmeneksi. Perustulo on ajankohtaisempi kuin koskaan. Eurooppa polkee ennen näkemättömässä lamassa, jonka varjolla hyvinvointivaltiota leikataan kuoliaaksi. Perustulo ei pidä nähdä vasemmiston tai oikeiston vaihtoehtona vaan kolmantena tienä tilanteessa, jossa uusi avauksia kaivataan. Perustulo ei ole laiskan hipin vaan koko Suomen lottovoitto. On tosin syytä muistaa, että jos ei veikkaa, ei voi voittaa.
E: Toimenpidealoite perustulon puolesta löytyy osoitteesta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44 Käykää tutustumassa.