Suomessa kansa marssii kaduille ainoastaan kännissä tai lätkäpäissään. Yleensä molemmissa. Tänään oli toisin. Eduskuntatalon eteen marssi 5 000 opiskelijaa vastustamaan uusia leikkauksia ja puolustamaan menestystarinaa nimeltä suomalainen opintotukijärjestelmä.
Tänään hallitus kokousti kehysriihen ympärillä. Rahat ovat vähissä ja opiskelijaa on kiva verottaa. Pahimmilta uhkakuvilta säästyttiin, mutta kehysriihen tulos oli opiskelijan perspektiivistä vanhaa kunnon haista vittua: parannukset jäivät lainatasolle ja yliopistoindeksi pysyi jäissä. Tämä tarkoittaa vähemmän rahaa yliopistoille vastoin hallitusohjelmaa, jossa yliopistojen rahoitus luvattiin turvata.
Palataanpa vuoden alkuun. Olis synkkä ja myrskyinen yö, valtiontalous persellään ja hallitus heikko. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) kutsui opiskelijajärjestöt keskustelemaan. Järjestöt vastasivat suden ulvontaan. Opetusministeri Jukka Gustafson (sd) ei neuvotteluja Voiman kyselyjen mukaan "tunnistanut" (ministereillä on tunnetusti heikohko muisti), mutta aika moni muu on jälkeenpäin tunnisti. Keskustelun agenda ei ollut kaunis: indeksit voidaan unohtaa - olemme jälleen opiskelijan kukkarolla.
Kysymys on opintotuen lainapainotteisuudesta. Suomessa on perinteisesti universaali järjestelmä, jonka puitteissa opiskelija saa karkkirahaa koko opintojensa ajan. Karkkirahaa, sillä opintotuki ei ole sidottu indeksiin toisin kuin liki kaikki muut sosiaalietuudet. Ja tämä näkyy. Opintuella ei pärjää ja ainoa vaihtoehto töiden lisäksi on opintolaina. On myös syytä muistaa, että hallitus leikkasi jo tämän vuoden budjetissa opetuksesta ja tutkimuksesta 300 miljoonaa euroa. Pieni lisänipistys ei siis tunnu missään.
Palataanpa viime kesään. Opetusministeri Gustafssonin erityisavustajaksi valittiin STTK:n koulutuspoliittisen neuvonantajan paikalta Aleksi Kalenius (sd), joka aikanaan tuotti Kalevi Sorsa säätiölle raportin Vapauden koulutuspolitiikka, joka kosiskelee maksullisen koulutuksen ja maisteriveron kanssa. Maksullinen koulutus nousee pinnalle aina säännöllisesti, kun kokoomusnuoret eivät saa palstatilaa tai uusi idealistinen puheenjohtaja keksii neliskulmaisen pyörän uudelleen.
Takana kehityksessä ovat IMF:n ja OECD:n raportit, joita Katainen lukee kuin raamattua. Elinkeinoelämää ei ilmainen kiinnosta, sillä on katsos paha rahastaa. Mitä isot edellä sitä Jyrki-boy ja Juttis perässä. Maaraportit ylistävät suomalaista koulutusta, olemme esimerkkivaltio, pisa-tulosten huippu ja siitä huolimatta on parantamisen varaa. Ongelma on siinä, että koulutusjärjestelmä ei ole yksityisen vaan julkisen sektorin hallussa. Tai siis oli ja sitten tuli yliopistouudistus, joka muutti koko yliopistojen rahoituspohjan. Samaan aikaan Kataisen sateenkaarihallitus leikkasi yliopistojen rahoitus. Sama linjakas meno jatkui kehysriihessä.
Urpilainen uhkasi Voiman Fifin saamien tietojen mukaan muuttaa opintotukijärjestelmän lainapainotteiseksi, jos solidaarisuutta ei heru. Sen opiskelijat osaavat. Sitten perseiltiin ja lujaa. Opiskelujarjestöjä, SYL:n ja SAMOKin johto pieraisi ns. 5+1 esityksen, joka oli askel kohti lainapainotteisuutta, joskin iisimpi malli kuin päähallituspuolueet vaativat. Esitys oli plan b, kertoo eräs hallituksen jäsen. Niin pitkään olikin, kunnes se yhtäkkiä löytyi allekirjoitettuna Urpilaisen työhuoneesta. Kentällä oltiin hieman hämmentyneitä, sillä asiasta ei keskusteltu eikä esitys ollut saanut ylioppilaskuntien tukea. Opintotuesta vastaava ministeri Paavo Arhinmäki (vas) sai tiedon opiskelijajärjestöjen paniikkipaperista Kataisen esikunnalta!
Eduskuntalolla 5 000 opiskelijan massan eteen marssitettiin hallituspuolueiden ja opposition edustajat. Ja voi veljet, että oli vaivaantunutta. Opiskelijoille luvattiin maa taivas, kuu ja tähdet. "Kuka uskoo näitä lupauksia?", juontaja kysyi ja kansa vastasi: "Ei kukaan!" Ja kun kaikki odottivat perseraiskausta, hallitus piti sanansa. Se ei tosin tarkoita, etteikö opetuksesta ja koulutuksesta tingitä. Leikkuri kävi ja opiskelijoiden sijaan sivalletiin oppilaitoksia. Vasen käsi löi femman ja oikea vei avaimet.
"Opintotukimielenosoitus oli ajattelematon", kirjoittaa lukiolainen (kok) Helsingin Sanomissa. Rahan riittäminen opiskeluun on kuulemma lähinnä budjetointikysymys. 343 625 euron vuosituloilla on kiva suoltaa paskaa. Tosi asia on se, että opiskelijat ovat ainoa kansaryhmä, joka elää köyhyydessä hallituksen siunauksella, mutta onhan sitä aikaisemminkin selvitty, perkele. Kaikki hiihtämään kouluun kolmenkymmen asteen pakkasessa oikeistodemarimafian nälkäisten silmien kiiluessa pimeydestä. Ei tunnu missään.
Opintotuki laahaa edelleen Neuvostoajalla. Siinä ei paljon lupaukset indekseistä lohduta. On lapsellista väittää isin rahoilla rällätessä, että opintotuen nostaminen ihmisarvoiselle tasolle olisi itsekästä. Minä en ole enää opiskelija, jos opintotuki sidotaan indeksiin suunnitellusti. Kysymys ei ole omista eduista vaan tulevista sukupolvista, oikeudenmukaisuudesta ja suomalaisen menestystarinan tulevaisuudesta.
Opetusministeriössäkin opitaan: isoja suuntaviivoja piirretään hiljaa salassa valmistellen ja pienin askelin soveltaen. Luovuttaessaan plan B:n opiskelijajärjestöt alistuivat uhkailuun ja kusivat demarimafian johdolla opiskelijoiden nilkoille. Herrahississä riittä trafiikkia.
SYL, Arhinmäki ja Näpit irti opintotuesta -kampanja julistivat kehysriihen ratkaisut opiskelijoiden voitoksi. Torjuntavoitto on siinä mielessä kiva taistelu, että hävitessäkin voitetaan. Tätä voittoa voi verrata voitokkaaseen Jatkosotaan: itsenäisyys säilyi, mutta Karjala meni. Nyt opintotuki säilyi, mutta yksi indeksietuus iskettiin jäihin. Luojan kiitos jotain hyvääkin: opintotuki luvattiin sitoa indeksiin kuukautta suunniteltua aikaisemmin. On luvattu joskus aikaisemminkin. Veikkaisin, että eduskuntatalon portailla tavataan.
E: Iltalehti kertoi, että mielenosoitus opintotuen puolesta ei sujunut ongelmitta. Kun viisituhatta ihmistä liikahtaa, sekaan mahtuu idiootteja. Yksi soihtu, nopea pidätys ja seksivaupum. Suomalaisten mielenosoitusten historiassa tämä on radikaalia. Se on saatana sääli.
