Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen ollut noin vuoden nykyisen mieheni kanssa parisuhteessa, ennen suhdetta olimme monia vuosia ystäviä. Ennen kuin päädyimme suhteeseen minulla oli pientä seksuaalista romanssia hänen lapsuuden ystävänsä kanssa ja asia vaivaa häntä yhä. Rakastamme kummatkin toisiamme todella paljon ja haluamme rakentaa yhteisen tulevaisuuden yhdessä mutta hän ajattelee tuota asiaa aamuin ja illoin. Olemme yrittäneet miettiä miten hän saisi rauhan ja unohtaisi asian mutta tuloksetta, hän on ahdistunut asian takia lähes koko ajan. Emme halua erota mutta hänen päänsä ei kestä mennyttä, eikä hän saa mielenrauhaa. Suhteemme kärsii tapahtuneen takia todella paljon. Miten voimme toimia jotta hän unohtaisi menneen eikä enään miettisi sitä? Olen sanonut hänelle että turha ajatella menneitä että hän on ainoa jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni mutta mikään vaan ei tunnu auttavan...

Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Tytsi, 20v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kirjoitat seurustelusuhteestasi, jota varjostaa ennen seurusteluanne tapahtunut asia. Kirjoitat, että sinulla on ollut nykyisen miehesi lapsuudenystävän kanssa pientä seksuaalista romanssia. Poikaystäväsi on ahdistunut tästä ja miettii asiaa päivittäin. Kuvailet jopa, että poikaystäväsi pää ei kestä, eikä hän saa mielenrauhaa.

Pidän ymmärrettävänä, että poikaystäväsi miettii myös niitä asioita, jotka ovat tapahtuneet ennen seurusteluanne. On inhimillistä kiinnostua puolin ja toisin seurustelukumppanin elämänhistoriasta. Toisaalta ajattelen, että ette voi olla vastuussa toisillenne siitä, mitä on tapahtunut ennen nykyistä suhdettanne. Yhteinen vastuunne toisillenne alkaa sen sijaan hetkestä, jolloin olette aloittaneet seurustelunne.

Kirjettäsi lukiessani minua mietityttää se, että sinä kannat vastuuta myös poikaystäväsi puolesta. Etsit apua ennen kaikkea poikaystäväsi kärsimykseen. Toki ymmärrän, että seurustelukumppanina joudut osalliseksi myös poikaystäväsi ahdistuksesta. Pohdin kuitenkin, kuinka motivoitunut poikaystäväsi on etsimään apua myös itse. Tuntuisiko sinusta luontevalta kannustaa häntä keskustelemaan asiasta jonkun toisen, luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Mietin jopa, voisiko poikaystäväsi kääntyä omien vanhempiensa, tai jonkun muun aikuisen puoleen. Kokemukseni mukaan aiemmilla sukupolvilla on paljon ymmärrystä ja arkista elämänviisautta myös parisuhteisiin liittyen. Parhaimmillaan hän voisi saada näkökulmia siihen, kuinka hänen omat läheisensä ovat selvinneet kenties vastaavan luonteisten kysymysten kanssa.

Tarvittaessa poikaystäväsi voisi varata ajan myös oman alueenne perheasian neuvottelukeskuksesta. Perheneuvojan tuella hän voisi yrittää ymmärtää, mitä kaikkea hänen ahdistukseensa kätkeytyy. Aavistelen, että poikaystäväsi ahdistuksen taustalla voi olla kovin monenlaisia tunteita – esimerkiksi epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hän menettäisi sinut. Tällaisten tunteiden tavoittaminen ja sanoittaminen voi olla joskus vaikeaa ilman ulkopuolista apua.

Kirjoitat kirjeessäsi koskettavasti, että rakastatte toisianne, ettekä tahtoisi erota. Mietit myös, kuinka poikaystäväsi voisi unohtaa menneen? Ajattelen, että mennyttä ei voi oikeastaan unohtaa, koska kannamme aina elettyä elämänhistoriaa mukanamme monin eri tavoin. Menneen kanssa voi unohtamisen sijaan oppia elämään, niin ettei se vaivaa koko ajan mieltä. Näen seurustelussanne paljon mahdollisuuksia ja onnistumisen edellytyksiä, koska voitte vaikuttaa paljon siihen, millaisen yhteisen rakkaustarinan kirjoitatte tästä eteenpäin.

Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi.
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Hei meillä on 1v ja 8kk tytär ja 1kk poika. Itse olen 27 ja mieheni 24 vuotta. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Mieheni on koko suhteen aikana pelanut tietokone pelejä ja en enää kestä. Nykyään riitelemme kokoajan. Mies valmistui juuri koulusta ja nyt ollut pariviikkoa kotona. Aamut alkaa tapelulla. tapelemme siitä kuka syöttää lapset tai laittaa tiskit. En kestä että mies on kotona. Miehen mielestä hänen ei tarvitse tehdä mitää tai hoitaa asioita koska tahtoo olla koneella. Kaupassakin pitää käydä nopeasti koska mies tahtoo koneelle. Mies huorittelee minua jos yritän kieltää pelaamista tai koneella oloa. Lapset itkee ku mies huutaa ja haukkuu minua. Onko ainut mahdollisuus että mies muuttaa pois ? On selvästi sanonut että pelaa mielummin kuin valitsee minut. Itse olen ihan rikki miehen takia kadun että teimme toisen lapsen. En tahdo että lapseni kuulevat äidin huorittelua ynm millä mies minua haukkuu. mies ei suostu lopettamaan pelaamista.

Väsynytkö

VASTAUS: Hei ja kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi. Kirjoitat nimimerkillä Väsynytkö. Viestisi koskettaa minua, koska siitä välittyy hyvin väsymyksesi, yksinäisyytesi, huolesi ja turvattomuutesi. Elämäntilanteenne on monin tavoin kuormittava. Teillä on pienet lapset - nuorempi aivan vastasyntynyt. Jo toipuminen raskausajasta, synnytyksestä ja elämä pienten lasten kanssa voi olla väsyttävää. Sinä kirjoitat kuitenkin myös siitä, miten väsymykseesi vaikuttaa se, että päivänne täyttyvät monenlaisesta riitelystä. Riitelette lastenhoidosta, kotitöistä ja miehesi tietokoneella pelaamisesta. Lisäksi miehesi huorittelee sinua, mikä on haavoittavaa sinulle, mutta myös lapsille. Kirjoitatkin lasten itkevän miehesi haukkuessa sinua. Lastenne itku riitatilanteissa on vahva viesti siitä, että he tarvitsevat teitä vanhempia rauhoittamaan, lohduttamaan ja auttamaan riitojen herättämien tunteiden käsittelyssä.

Pidän tilannettanne monin tavoin huolestuttavana. Jatkuva vanhempien riitely, mutta myös vastuiden epätasainen jakautuminen väsyttää ja kuormittaa teitä kaikkia. Parhaimmillaan voisitte jakaa vanhemmuuden ja arjen haasteet yhdessä. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu myös ennen kaikkea kyky siirtää omat tarpeet – esimerkiksi pelaaminen tietokoneella sivuun ja vastuunottaminen. Ajattelen, että pienillä lapsillanne tulisi olla kasvurauha, oikeus turvallisiin, vastuuta kantaviin ja huolta pitäviin aikuisiin. Kertomasi perusteella tällainen kasvurauha ei kuitenkaan toteudu tällä hetkellä perheessänne, mikä väsyttää ymmärrettävästi sinua ja luo turvattomuutta lapsillenne. Mietin myös sitä, mitä kaikkea miehesi yrittää tuoda esiin poissaolevuuden ja nimittelyn kautta. Aavistelen, että myös hän kärsii nykyisestä tilanteestanne.

Viestisi perustella koko perheenne tarvitsisi apua ja tukea. Rohkaisen teitä olemaan yhteydessä oman alueenne perheneuvolaan tai perheasiain neuvottelukeskukseen ulkopuolisen avun saamiseksi. Ajattelen teidän tarvitsevan tukea riitatilanteisiin, vanhemmuuteen ja ylipäätään arkielämäänne. Olen iloinen siitä, että olet lähtenyt etsimään apua. Se kertoo minulle myös siitä, että et ole menettänyt väsymyksesi keskellä täysin toivoasi.

Voimia haastavaan elämäntilanteeseenne koko perheellenne!
Joona, perheneuvoja