KYSYMYS: 

Olen 29-vuotias nainen ja olen ollut parisuhteessa 3 vuotta sekä asunut avoliitossa pian 3 vuotta. Avomieheni täytti joulukuussa 35 vuotta. Olen ollut työtön syyskuusta 2009 lähtien, koska minulla ei ole minkäänlaista ammattia, niin en pääse helposti töihin. Avomieheni jäi työttömäksi huhtikuussa 2012. Avomiehelleni on maistunut tämän jälkeen todella paljon alkoholi. Hän saattaa juoda 4 päivää putkeen. Pisin juomisputki oli heinäkuussa 2013, kun hän joi 7 päivää putkeen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Avomiehellä on entisestä liitostaan 3 lasta. Lapset asuvat äitinsä ja isäpuolensa kanssa 1km päässä meistä. Tyttö on käynyt meillä jonkin verran, pojat eivät, koska toinen pelkää koiria ja toinen on koirille allerginen. Avomieheni ei vietä poikien eikä muutenkaan lastensa kanssa kovinkaan paljoa aikaa. Avomieheni joi tässä kuussa alkukuusta ja oli melkein 3 viikkoa juomatta, kunnes alkoi juomaan perjantaina ja lopetti maanantaina. Suunnittelimme että lähdetään mökille ja oltais selvinpäin. Tämä ei sovi avomiehelleni. Mukaan lähtis minä, minun 2 koiraani sekä avomieheni. En ole rakastanut avomiestäni 1-1.5 vuoteen. Olen lähtemisen kannalla, sillä suhteemme ei vain tule toimimaan. Mies ei anna lähteä. Hokee aina ettei minun kannata lähteä. Olen perunut 3-4 asuntoa miehen takia, luullen että hän muuttuu ja lopettaa juomisen, tuloksetta.

Jos mieheni ei joisi, niin tunteita olisi miestäni kohtaan enemmän, joten nyt kysyn tähän vielä perään: saako meidän suhdettamme enään pelastettua? Tämä on pisin suhteeni, kenen kanssa olen ollut näin pitkään. Avomieheni ei ole pettäjä tai hyväksikäyttäjä tyyppiä. Ennen tätä minulla oli kolme erilaista suhdetta. Ensimmäinen oli vuonna 2008, seurustelin yhden vartijan kanssa 1v 7kk, oltiin kihloissa 1v 7kk ja asuttiin yhdessä 1v 6kk, tuo päättyi niin, että muutin miehen perässä Nurmijärvelle, kerkesin asua siellä 4kk, kunnes mies jätti minut. Väitti että olen liian mustasukkainen (jota kyllä olin), eikä sen takia jaksanut olla kanssani. Tosiasia oli, että hän oli tavannut toisen naisen. Me erosimme syyskuussa 2009. Entinen avomieheni meni kihloihin tämän naisen kanssa lokakuussa 2009, maistraatissa he menivät naimisiin joulukuussa 2009, kirkkohäitä he viettivät joulukuussa 2010, heille syntyi yhteinen lapsi elokuussa 2011. Vuoden olin sinkkuna ja siis sinä aikana kuulin tuon koko uutisen, entisen avomiehen nykyiseltä vaimolta, jonka kanssa pidettiin salaa yhteyttä jokunen vuosi. No sitten tapasin uuden miehen. Ei oltu kuin 5kk yhdessä (seurusteltiin, ei yhteenmuuttoa, eikä kihloja, vaikka yhteenmuutosta puhuttiinkin). Suhde päättyi siihen, että mies halusi yksin kulkea lavatansseissa. Seuraavan miehen löysin ihan sattumalta yhden mies puoleisen kaverin kautta (viikon edellisestä suhteen loppumisesta). Paljastuikin niin, että tämä minun mies puoleinen kaveri, oli myös tämän miehen kaveri, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Olimme yhdessä 7kk, joista 2kk oltiin koeajalla yhdessä. Suhde päättyi minun päätöksestä, koska miehellä oli peliriippuvuus. En jaksanut katsella sitä, että mies menee ensin aamulla töihin, palaa 15.30-16.00 aikoihin töistä, ottaa päiväunet, syö, käy ruokasavulla ja pelaa iltaan asti ja noin. 22-23 aikoihin viettää kanssani loppuajan, eli sen 1-2h. Ja sitten 1kk tämän jälkeen löysin siis nykyiseni.
_____________________________________________________________________________________

Nyt löydät Suhdeklinikan myös Facebookista!
_____________________________________________________________________________________

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi! Kysymyksesi sisältää paljon huolta, pettymyksen aiheita ja päättämättömyyttä. Toisaalta annat myös itse moniin kysymyksiisi vastauksen. Olet varmaan moneen kertaan kuullut sen, että toista ihmistä ei voi muuttaa, ainakaan väkisin. Tämä pätee erinomaisesti myös miehesi juomiseen eli alkoholin liikakäyttöön. Kysyt kirjeessäsi, miten saisit miehesi lopettamaan juomisen. Vastaus on yksinkertainen: Et mitenkään.

Kirjeestäsi saan vaikutelman, ettei miehesi ole vähentänyt alkoholin käyttöä, vaikka se on vaikuttanut häiritsevästi sinuun ja yhteiselämäänne. Se on lisännyt ristiriitoja ja turvattomuutta.

Hän ei käsitykseni mukaan myönnä, että hänellä on edes päihdeongelmaa. On karua sanoa, ettet voi vaikuttaa siihen, mutta siltä se vaikuttaa. Juomisen lopettaminen on kiinni hänen omasta tahdostaan. Vasta kun hän itse näkee sen ongelmana ja on valmis hakemaan apua, voi muutoksia tapahtua. Siinä et voi muuttua hänen puolestaan. Sinun täytyy luovuttaa sen suhteen. Toiseksi, jos miehesi käytös muuttuu väkivaltaiseksi ja häiritseväksi hänen juotua, en näe syytä olla silloin hänen lähellään. Oleellista ei ole se, lyökö hän sinua vai seinää, oleellista on se, jos sinä pelkäät ja sinulla on uhattu olo.

Kerrot, että rakkauden tunteet miestäsi kohtaan ovat hävinneet, kerrot myös, että miehesi tietää sen. Sen jatkona kirjoitat, että huolimatta tästä, miehesi ei anna sinun muuttaa. Ajattelen näinkin yksinkertaisesti; Miehesi ei päätä sitä, eikä voi sanella sinulle, mitä voit tehdä ja mitä et. Se voi tuntua jyrkältä, mutta suhteessanne on kaksi aikuista, olet itse vastuussa siitä, miten toimit, hän on vastuussa itsestään ja omasta toiminnastaan.

Kirjoitat pitkän jälkikirjoituksen, jossa kerrot elämän tapahtumista, jotka edelsivät sinun ja nykyisen miehesi parisuhdetta. Voisiko sieltä löytyä vastaus siihen, miksi sinun on nyt niin vaikea tehdä ratkaisua. Vaikuttaa siltä, että monet parisuhteistasi ovat olleet pettymyksiä. Sinulle on ikään kuin luvattu muuta, kuin olet saanut. Sinulla on oikeus toivoa yhteistä sitoutumista, rauhallista kotielämää ja rehellisyyttä. Sellainen ei näy toteutuvat nykyisessäkään suhteessa. en voi kehottaa sinua tekemään tiettyä ratkaisua, ei kukaan ulkopuolinen voi. On paljon tärkeämpää opetella itse tekemään valintoja ja ratkaisuja, kuin antaa vastuu muille.
Tarkastele tilannettasi rehellisesti ja sitä oletko onnellinen, tai edes tyytyväinen. Ei elämä voi olla kokoajan onnea ja auvoa, mutta sen täytyisi olla turvallista ja hyvää. Kukaan toinen, ei myöskään miehesi, voi sanella sinulle, mitä saat, tai et saa tehdä.

Kaikkea hyvää, rohkeutta elämääsi!

Perheneuvoja Kati