KYSYMYS: Olen ollut nyt jo jonkin aikaa naimisissa ja meillä on yksi uhmaikäinen poika. Viime kevät oli tosi rankkaa aikaa lapsen huonon käytöksen johdosta. Nyt onneksi jo parempaan päin menossa, mutta silti neuvolasta saatiin lähete jatkotutkimuksiin. Samalla parisuhde on ollut haasteellista. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei tahdo löytyä ja en enää itse jaksa järjestää lapsenvahtia yms. Kun jo pelkän työ ja koti järjestelyihin menee kaikki voimat. Myös mies on tosi rankassa työssä ja aina väsynyt. Minä olisin halukkaampi, mutta mieheni ei. Tämä on aiheuttanut ongelmia meille. Ollaan puhuttu asiasta monesti, mutta silti tilanne on aina sama. Itse olen huomannut tunteeni välillä kylmenevän miestäni kohtaan ja ihastuvani milloin kehenkin. En kyllä ole mitään ikinä tehnyt muiden kanssa, mutta itseäni jo huolestuttaa se. Olen tästä maininnut miehelleni, mutta nyt mietin että ehkä se oli virhe. Jos hän nyt kokee, että en yhtään enää rakasta häntä, vaikka näin ei ole. Mitä meidän nyt pitäisi tehdä? Kaverini oli sitä mieltä, että minun pitäisi mennä puhumaan jonnekin terapiaan asiasta. Mutta millä ajalla kun pieni lapsi ja työ ?

Äiti 25v

VASTAUS: Nostit esiin todella tärkeitä aiheita. Kerrot, että sinulla ja miehelläsi on ollut rankkaa uhmaikäisen pojan ja parisuhteenne kanssa. Keskityn nyt parisuhteeseen, koska olette saamassa apua neuvolan kautta poikanne tilanteeseen. Koet, että on vaikeaa löytää aikaa toisillenne ja lapsenvahtia on työlästä järjestää. Olette molemmat väsyneitä kotiasioiden lisäksi myös työasioista. Haluaisit panostaa parisuhteeseen, mutta koet olevasi asian kanssa yksin. Toteat tunteidesi kylmenneen miestäsi kohtaan ja kerrot ihastuvasti muihin miehiin. Olet tästä huolissasi ja olet kertonut asiasta myös miehellesi. Mietit mitä teidän pitäisi tehdä, voisiko terapia auttaa ja olisiko se ajallisesti mahdollista.

On luonnollista, että parisuhteissa olevat ihmisetkin joskus ihastuvat johonkin toiseen ja /tai heillä on fantasioita muista ihmisistä. Silloin kun on tyytymätön omaan parisuhteeseen riski ihastumiseen luonnollisesti kasvaa. Monet ihastuvat, mutta pitävät rajansa sen suhteen, että mitään konkreettista ei tapahdu kuten sinäkin olet onnistunut tekemään. Hienoa, että olet ollut niin vahva! Joissain parisuhteissa on mahdollista jakaa ihastumisiaan ja fantasioitaan muista oman kumppanin kanssa. Joskus ne ehkäisevät fantasioiden toteuttamista. Hyvin tavallista kuitenkin on, että fantasioista ei voi kertoa ilman toisen osapuolen suurta loukkaantumista ja heräävää mustasukkaisuutta. Ihmiset pitävät fantasiat itsellään.

Kirjoitat kertoneesi miehellesi ihastuvasi muihin. Minulle tuli sellainen tunne, että olet saattanut tehdä sen, koska halusit hänen havahtuvan tekemään töitä suhteenne eteen. Miten hän mahtoi reagoida? Loukkaantuiko hän asiasta? Raivostuiko hän, menikö hän hiljaiseksi tai jotain muuta? Mietit luuleeko hän nyt, että et enää yhtään rakasta häntä. Olisi hyvä ottaa asia puheeksi hänen kanssaan kysymällä miltä hänestä tuntui kuulla asiasta. Rauhallisenkin reaktion takana voi olla suuria tunteita kuten riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Usein raivostumisen alta löytyy myös pelkoa, surua ja pettymystä. Kuten sinäkin, todennäköisesti myös hän miettii asiaa mielessään. Voisi kuvitella, että hänen luottamuksensa parisuhteeseenne horjuu tällä hetkellä. Sinunkin luottamuksesi on horjunut siihen, että olette tässä yhdessä taistelemassa suhteenne eteen. Toivottavasti pääsette keskustelemaan tuntemuksistanne laajemmin. Silloin voit myös kertoa, että rakkautesi ei ole loppunut, kuten kerroit.

Mielestäni teidän olisi hyvä miettiä yhdessä tilannettanne ensin keskenänne ja hakeutua pikaisesti pariterapiaan, jos keskinäiset keskustelut eivät auta. Pikkulapsiperheissä, joissa erot ovat hyvin yleisiä, ei kannata pitkiä aikoja odottaa tilanteen parantumista. Mitä pikimmin saatte apua tilanteeseen, sitä tuloksellisempaa se on. Keskustelujen avulla kuulisitte toistenne toiveita ja pystyisitte ymmärtämään toisianne paremmin. Aina on hyvä myös miettiä arjen sujumiseen liittyviä parannuksia kuten omia lepohetkiä molemmille ja yhteisen ajan järjestämistä. Mietin myös voisiko miehesi työtilanteeseen saada jotain helpotusta. Parisuhdetyytyväisyyden lisääntyessä jaksatte paremmin myös lapsen kanssa! Parisuhteenne on koko perheen kannalta tärkeä asia ja tärkeisiin asioihin on hyvä panostaa myös aikaa. Yksityiset pariterapeutit ja jotkut perheasiain neuvottelukeskukset (ilmainen apu) tarjoavat ilta-aikoja, jos virka-aikana asiointi ei ole millään mahdollista. Jos miehesi ei suostu ulkopuolisen avun hakemiseen, voisit käydä yksin esimerkiksi neuvolapsykologilla tai edellä mainituissa paikoissa.

Toivon teille oikein paljon voimia sekä rakentavia ja lähentäviä keskusteluja!

Perheneuvoja Nina