KYSYMYS: Erosin keväällä reilu pari vuotta kestäneestä suhteesta. Koskaan emme yhdessä virallisesti asuneet mutta paljon yhdessä oltiin luonani. Ero tapahtui rauhallisesti ilman riitoja.

Nyt tätä kirjoittaessani tuokin suhde on jo päättynyt ja miehellä kova haku päällä, ei osaa olla yksin hetkeäkään. Itse en pääse eteenpäin, kun asiat jäivät selvittämättä. En pysty solmimaan uusia suhteita edes ystävyyden nimissä, sillä usko ja luottamus toiseen ihmiseen ovat menneet. Lisäksi nykyään mies piikittelee, aliarvioi ja ivaa aina tavatessamme, en tiedä miksi. Puhumaan hän ei suostu edelleenkään, koska tarvetta ei kuulemma ole. Mielestäni hän kohtelee ihmisiä kuin esineitä ja se tuntuu pahalta. Mutta miten tästä eteenpäin? Kuinka selvittämättömät asiat saa unodettua, etteivät ne nosta päätään tuon tuosta ja siten häiritse elämää?

Yksin taas 41v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa kerrot päättyneestä ihmissuhteestasi ja kysyt ”kuinka selvittämättömät asiat saa unohdettua, etteivät ne nosta tuon tuosta päätään ja siten häiritse elämää? ”.

Aloitan vastaamisen viestisi lopusta, nimimerkistäsi ”Yksin taas 41v.”. Se sai minut miettimään, onkohan sinulle tapahtunut jotain vastaavaa aiemminkin? Oletko etsinyt, toivonut löytäväsi jonkun ja pettynyt tai tullut jätetyksi entisissä suhteissasi? Onko mahdollisesti niin, että tässä erossa nousevat pintaan myös aiemmat pettymykset ja käsittelemättömät asiat? Kuulostaa siltä, että sinulla oli paljon toiveita, odotuksia suhteeltanne. Näin siitäkin huolimatta, että koit olevasi suhteessa kynnysmatto ja että sinua häiritsivät miehesi puhumattomuus sekä empatian puute. Miehesi sanoi, että suhteestanne puuttui noste. Mitä ikinä se tarkoittikaan hänen näkökulmastaan, niin minulle se tuo mieleen, että ehkä hän oli jostain syystä vähemmän sitoutunut suhteeseenne kuin sinä. Tapa erota kertoo usein paljon myös itse suhteesta.

Elämässä joudumme aika usein tilanteisiin, joissa meillä ei ole mahdollista selvittää asioita niiden ihmisten kanssa, joita asiat koskevat. Joudumme hyväksymään sen, että toisella osapuolella on oma tapansa käsitellä asioita tai hän ei ole jostain syystä valmis. Me emme voi pakottaa toista omista tarpeistamme käsin vaan joudumme työstämään kesken jääneet asiat itsessämme. Se ei aina ole pelkästään huono asia, sillä monet tilanteet ihmissuhteissamme kertovat ja opettavat meille erityisesti itsestämme. Usein on hyödyllisempää miettiä itseään kuin että painopiste olisi toisessa osapuolessa, hänet vajavuuksissaan tai kyvyttömyyksissään.

On usein myös hyödyllistä yrittää ymmärtää mikä on se kuvio, joka toistuu elämässäni? Rakastunko aina tietyntyyppisiin ihmisiin, jotka tuottavat minulle samankaltaisen pettymyksen? Millä tavalla tuo kaikki liittyy minuun, historiaani, taustoihini? Minkälainen minä olen parisuhteissani? Entä miten toinen ihminen minut kokee Ihmissuhteen päättyminen, erityisesti jätetyksi tuleminen, on usein raastavaa. Mitä enemmän meillä on ollut toiveita ja odotuksia suhteesta, ja toisaalta, mitä useammin olemme joutuneet pettymään, sitä vaikeampi meidän on päästää irti ja suuntautua kohti uutta. Meistä saattaa tulla huomaamattamme takertuvia, epätoivoisia. Tämä vaikuttaa suhteen toiseen osapuoleen joskus niin, että hän etääntyy, työntää pois. Kun ihminen työstää näitä asioita itsessään hän pystyy paremmin pääsemään eteenpäin, kohti uutta ja uudenlaista. Itsensä työstäminen mahdollistaa usein myös sen, että jossain kohtaa on mahdollista löytää parisuhde joka ei toistakaan vanhoja kaavoja.

Toivotan sinulle hyvää matkaa kohti itseäsi ja uutta!
perheneuvoja Helena