KYSYMYS: Jatkuva riitely ja miehen negatiivinen elämänasenne puuduttaa. Rakastan miestäni niin paljon että elämä ilman häntä tuntuu hirveältä, mutta myös tämä viikon sykleissä eläminen kuluttaa voimia järkyttävästi.. Välillä jopa toivoo joutuvansa vaikka johonkin onnettomuuteen jossa henkilö lähtee, jotta pääsee pois...
Lapset voivat huonosti jatkuvien äänekkäiden riitojen takia, nuorin kolmevuotias ei edes välitä kun rupeaa riitelemään vaan jatkaa leikkejään.... Olemme päällisin puolin muuten normaali perhe, meillä ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelma... Tukea arkeen meillä ei ole, olemme käytännössä miehen kanssa kaksin perheen, lasten, ongelmien kanssa..
Olen tämän yön itkenyt vaan ja huomenna pitäisi aamulla mennä töihin... En jaksa enää.. Neuvoloissa kouluissa jne tästä ei uskalla ääneen sanoa koska pelkään että lapset viedään... Auttakaa!
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kerrot koskettavasti, miten riidat puolisosi kanssa uuvuttavat ja että olet huolissasi lasten oireilusta. Et halua että parisuhteesi tai perheesi hajoaisi, mutta koet neuvottomuutta ja yksinäisyyttä. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksin! Onko sinulla ketään läheistä, jolle voit puhua väsymisestäsi ja vaikeuksistanne? Ystävien ja sukulaisten tuki on joskus korvaamattoman tärkeää. Myös yhteiskunnan järjestämät tukitoimet ovat tarkoitettu meidän kaikkien parhaaksi. Kerroit olevasi huolissasi lapsista ja pelostasi että menettäisit heidät: huostaanotto ei suinkaan ole ensimmäinen ratkaisuvaihtoehto. Perhepalveluissa etsitään ratkaisuja yhdessä perheen kanssa lasten parasta ajatellen. Vain äärimmäisissä tapauksissa päädytään huostaanottoon. Viestissä kertomasi pohjalta en näkisi syytä siihen teidän tapauksessanne.
Kuvaat viestissäsi myös monia hyviä asioita – teillä ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelmia. Kerroit että olette päällisin puolin ”normaali perhe”. Kaikilla perheillä ja parisuhteilla on haasteensa. Missään parisuhteessa ei voi välttyä erimielisyyksiltä. Riidatkin siis kuuluvat joskus elämään. Jos kuitenkin tuntuu, että tapanne riidellä rikkoo enemmän kuin rakentaa, on hyvä pysähtyä miettimään miten tilannetta voisi muuttaa.
Mistä riitanne syntyvät? Millä tavoin olette pyrkineet ratkaisemaan erimielisyytenne? Mitkä keinot vievät asioita eteenpäin, mitkä eivät? Käsittelettekö erimielisyytenne loppuun vai jäävätkö asiat avoimiksi? Tulevatko molemmat kuulluiksi? Tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksi ja ehkä puolison kanssa keskusteltavaksikin.
Vuorovaikutustaitoja voi aina opetella, parisuhdetaitoja myös. Onko sinulla ja puolisollasi riittävästi yhteistä aikaa? Saatteko välillä hengähtää vanhemmuudesta ja viettää illan tai kenties viikonlopunkin kahdestaan? Jos läheisillänne ei ole mahdollisuutta kaitsea lapsianne, esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto välittää lastenhoitoapua.
Parisuhteellekin olisi hyvä löytää aikaa ja tilaa, että siinä olisi kummankin hyvä olla. Parisuhdetaidoista löytyy paljon kirjallisuutta, mutta kolmannen osapuolen kanssa keskusteltaessa parisuhteen vuorovaikutukseen voi parhaimmillaan avautua aivan uusia, tuoreita näkökulmia. Kirkko tarjoaa tukea parisuhteeseen perheneuvonnassa. Eri tahot järjestävät myös parisuhdekursseja. Rohkaisen sinua lämpimästi ottamaan asian puheeksi vaikkapa neuvolassa. Sieltäkin voit saada lisää tietoa omalla paikkakunnallanne tarjottavista tukitoimista perheille ja parisuhteelle!
5 kommenttia
-MINNI-
11.3.2015 08:44
JÄTÄ SE NARZU!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aa123
12.3.2015 09:35
Tuli mieleen heti ilmiö nimeltä Narsismi. Googlettele, lue kirjallisuutta, tutustu aiheeseen. Voisiko olla kysymys tästä? Voit saada perehtymällä asiaan paremmat edellytykset toimia tällaisen henkilön kanssa. Kun asialle mahdollisesti löytää nimen, se voi helpottaa paljon omaa ahdistusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anppu
12.3.2015 12:39
Miten ihmeessä tuosta kuvailusta voi vetää diagnoosin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä? Narsisti tuntuu olevan eniten väärin käytetty sana kun puhutaan parisuhteen ongelmista. Jokainen, jonka kanssa on vaikeaa onkin yhtäkkiä narsisti, vaikka kaikki me ollaan itsekkäitä kun olo on uhattu ja riitaisa. Kertooko tällainen diagnoosi lopulta enemmän kohteesta vai sen antajasta itsestään?
yksin yhdessä
12.3.2015 11:06
Ei voi olla totta ihankuin mun elämä, paitsi että emme riitele. En jaksa. Mieheni on todella negatiivinen ja pikkutarkka ihminen. Mikään ei ole hänen mielestään hyvin ja mihinkään ryhtyminen ei kannata.
Vastaa kommenttiinOlen huolissani lapsistamme. Negatiivisuus lyö mielen mustaksi ja tyttömme on allapäin.
On niin uskomatonta lukea toisesta samanlaisesta perheestä. Meillä on periaatteessa kaikki hyvin, kun ei ole päihdeongelmaa tms. Mutta ilo elämästä on kadonnut aikaa sitten ja toivon vain jotain ratkaisua -vaikka sitä onnettomuutta tähän kaikkeen.
En voi ymmärtää miten toisen luonne ja elämänasenne voikin olla niin katkeruutta täynnä.
Vastaa kommenttiin
Iloa kaipaava vaimo
6.6.2015 18:38
Minun mieheni on vakavasti masentunut ja ajattelee hyvin negatiivisesti. Valittaa koko ajan ja puhuu päivittäin siitä, että kunpa pääsisi pois. Ei kuitenkaan ole tehnyt itselleen mitään. Tällainen elämä on todella raskasta. Päivisin lasten kanssa meillä on ihan mukavaa ja hassuttelemme yhdessä. Sitten mies tulee kotiin ja alkaa valituksen. Haluaisin parisuhteen, jossa on iloa, positiivisuutta, toisen huomioimista. Varmasti minussakin on vikaa, mutta uskoisin, että miehen masennus tässä kaikkein vaikuttavin asia on. Hän on yrittänyt hakea apua, mutta aika huonosti sitä saa ainakaan työterveyshuollosta. Pitää varmaan mennä pariterapiaan, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin