KYSYMYS: Hei, kokeilen josko saisin jonkinlaista opastusta tätä kautta ongelmaani - tai ongelmaamme. Alan olla asian kanssa epätoivoinen. Meille on syntymässä toinen lapsi lähiaikoina, joten haluaisin pikaisia vinkkejä, mistä lähteä asiaa "purkamaan".

En aio erota, mutta pelkään, että ajan mieheni jotenkin hermoromahduksen partaalle. Tuntuu, etten oikeasti tiedä, mikä hänen mieltä painaa. Yritän itse pitää kaiken kasassa, itsenikin ja tuntuu, että olen kuormittanut itseni liiaksi. Jos puhumme asiasta, se auttaa sen yhden illan. Seuraava päivä on taas samanlainen, kaikki on palannut uomiinsa.

VASTAUS: Kiitos monia pikkulapsiperheitä koskettavasta kirjoituksestasi!

Kerrot olevasi epätoivoinen perhetilanteessanne. Teille on syntymässä toinen lapsi lähiaikoina ja olet ollut kotona 1 ½ vuotta esikoisen kanssa. Miehesi on töissä ja hänellä on kaverinsa ja harrastuksensa. Koet, että hän ei ole kiinnostunut viettämään aikaa sinun kanssasi. Miehesi ilmoitti keväällä tarvitsevansa lisää omaa aikaa. Sovitte kahden tunnin vuorovapaista. Sinun oma aikasi menee yrityksesi töiden parissa. Miehesi oma aika on usein koko illan poissaolo perjantaisin ja siitä toipumista lauantaina. Tämä aiheuttaa riitaa välillenne. Kerrot hänen moittivan sinua kodin siisteydestä, vaikka imuroit joka toinen päivä. Pyytäessäsi apua imurointiin nyt raskauden viime vaiheessa, hän ei sitä tee. Toisaalta hän viestii ristiriitaisesti sanomalla sinulle, että älä huhki liikaa. Koiran aamu- ja iltalenkit eivät hoidu hänen lupauksistaan huolimatta. Olet mielestäsi kokeillut kaikkea. Olet pyytänyt, anonut, uhkaillut ja patistanut. Olet yrittänyt selvittää painaako jokin miehesi mieltä, kuvaat häntä tikittäväksi aikapommiksi. Koet keskustelujen auttavan yhden illan ajan. Et halua erota, mutta pelkäät saavasi miehesi hulluuden partaalle. Kysyt mikä neuvoksi, mistä voisitte aloittaa ja mitä voisit muuttaa.

Tuntuu hyvältä, että kysyt mitä voisit muuttaa. Se sisältää mielestäni ajatuksen, että sinä voit muuttaa vain omaa käytöstäsi ja suhtautumistasi asioihin. Kuvailemasi tilanne kuulostaa epäreilulta sinun kannaltasi. Kirjoituksestasi tulee sellainen olo, että et ole tullut kuulluksi ja ymmärretyksi puolisosi taholta. Sinut on jätetty kotona olevana yksin vastuuseen teidän perheenne arjen sujumisesta. Yrität tehdä parhaasi, mutta koet, että et saa siitä arvostusta. On varmasti loukkaavaa kuunnella puolisosi arvostelua kodin siisteydestä. Tuntuu varmasti myös kovin pahalta, että puolisosi kieltäytyy viettämästä aikaa kanssasi iltaisin ja että hän tuntuu nauttivan kodin ulkopuolisesta elämästä enemmän kuin perhe-elämästä kotona. Voisi kuvitella, että koet olevasi parisuhteessa kovin yksin.

Hienoa, että olet yrittänyt selvittää mieheltäsi painaako jokin hänen mieltään. Tärkeää on myös se, että kerrot kiinnittäväsi huomiota siihen, kuinka keskustelet ja yrität myös välttää ristiriitatilanteita. Kuvaat häntä ”tikittäväksi aikapommiksi”, mutta et kerro miten hän on suhtautunut vaatimuksiisi ja pyyntöihisi. Millä tavalla te riitelette? Onko teillä tapana huutaa toisillenne tai miten reagoitte riitatilanteissa? Toivot, ettei yksivuotiaan lapsenne tarvitsisi nähdä tätä kaikkea. Mietin myös miten lapsenne kokee ilmapiirinne kotona ja miten hän reagoi siihen. Kirjoituksestasi nousee huoli teistä kaikista. Sinun jaksamisestasi on kiinni paljon, älä vie itseäsi enää enempää äärirajoille. Kaikesta paineesta ja puolisosi arvostelusta huolimatta koita ottaa rennommin kotitöiden ja koko tilanteen kanssa. Käytä tueksesi ystäviä ja muita verkostoja. Rauhoita itseäsi vaikka hengittelemällä rauhassa ja lepää aina kuin mahdollista.

Mitään uutta poppaskonstia en tilanteeseen keksi. Keskustelu asioista on edelleen se asia, mitä kannattaa jatkaa. Voisikohan toimia, että pyytäisit häntä vakavaan keskusteluun? Sanoisit, että olet kovin surullinen ja hyvin huolissasi tilanteestanne. Kertoisit rauhallisesti omista tuntemuksistasi. Et syytä häntä etkä vaadi häneltä mitään, vaan kerrot avoimen rehellisesti miltä tilanne sinusta tuntuu. Surustasi ja peloista puhuminen tilanteen suhteen on aina toimivampaa kuin puhuminen esimerkiksi turhautumisesta ja kiukusta. Jos pysyt rauhallisena, myös hänen on helpompi jatkaa yhtä rauhallisesti. Hän voisi ehkä nähdä tilanteen paremmin sinun kannaltasi, jollain tavalla ymmärtää tuntemuksiasi ja jakaa myös omia tuntemuksiaan. Mietin oletko kysynyt hänen toiveistaan parisuhteen ja tulevaisuuden suhteen? Millaisena hän näkee arjen vauvan syntymän jälkeen? Onko hän huolissaan perheenne tilanteesta, lapsesta, sinusta tai itsestään?

Usein kuormittuneissa tilanteissa ei pystytä rauhalliseen ja rakentavaan keskusteluun. Tai käy juuri niin kuin kuvaat, että keskustelut hyödyttävät vain lyhyen ajan. Näissä tilanteissa ulkopuolinen apu on hyväksi. Teillä on kovin pieni lapsi ja toinen juuri tulossa. Jos tilanne ei keskinäisin keskusteluin ja arjen kuormitusta tasaavin järjestelyin helpotu, avun hakemista ei kannata siirtää pitkälle eteenpäin.

Toivon teille voimia ja hedelmällisiä keskusteluja. Onnea synnytykseen! Nyt ja jatkossa muista pitää huolta myös itsestäsi.

Perheneuvoja Nina