KYSYMYS: Olen 30v nainen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta ja naimisissa kohta kolme vuotta ja meillä on kaksi ihanaa lasta 1,5v ja 3,5v!
Nyt pelkään että avioliittomme on loppumassa!
Olen ollut kotiäitinä kohta neljä vuotta ja nyt syksyllä olisi tarkoitus palata työelämään. Suhteemme oli ennen lapsia todella intohimoinen ja ensimmäisen lapsen jälkeenkin vielä kaikki oli hyvin... toisen lapsen synnyttyä emme sitten olekaan harrastaneet seksiä kertaakaan! Ennen puhuimmekin siitä mutta emme enää!
Riitelemme aika paljon ja pienistäkin asioista joskus! Ennen teimme kaikkea yhdessä mutta emme pahemmin enää!
Olin lapsien kanssa n. 5 päivän reissussa ja kotiin palattuamme mieheni ei oikeastaan edes noteerannut minua, ainoastaan lapset! Kun huomautin asiasta, mies vastasi että hän haluaa viettää lapsien kanssa aikaa kun on ollut ikävä... siihen tokaisin että olisi ollut kiva jos olisi ikävöinyt minuakin!
Silloin tajusin että mieheni ei ehkä enää rakastakaan minua... tuli myös olo että hän suunnittelee eroa kunhan vain saan työpaikan! Hän on hyvä isä ja mies, siksi uskon että odottaa kunhan saan työpaikan etten jää ihan tyhjänpäälle! Olen eri kaupungista kotoisin eikä täällä ole pahemmin tukiverkostoa meillä joten yhteisen ajankin saaminen on todella hankalaa!
Luulen että hän ajattelee että jos minulla on täällä työpaikka niin jään tänne enkä esim muuta lapsien kanssa muualle, tai ehkä juuri tästä syystä olemme enää yhdessä!
Ystäville aina sanon että kaikki on hyvin koska pelkään sanoa tät asiaa edes ääneen koska pelkään romahtavani!
Mitä minun pitäisi tehdä?
En uskalla miehelleni puhua, koska pelkään hänen sanovan kaikki mitä luulen!
Pitäisikö vain jatkaa "kulissia"?
Avuton 30v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Pelkäät, että miehesi ei enää rakasta sinua ja on jättämässä sinut heti kun palaat töihin syksyllä. ”Todisteiksi” pelollesi olet löytänyt seksielämän lopahtamisen toisen lapsen syntymän jälkeen, riidat pienistäkin asioista ja miehesi antaman huomion vain lapsille teidän oltuanne erossa toisistanne viisi päivää. Et uskalla puhua sinua paljon vaivaamasta asiasta miehellesi etkä edes ystävillesi. Luonnollisesti sinulla on turvaton ja yksinäinen olo.
Ensiksi minulle tulee mieleen, että silloin kun asioista ei puhuta, kaikki väkisinkin on arvailujen varassa. Vain arvailujen, ei siis faktatiedon varassa. Joskus tuntemukset ja ajatukset voivat olla oikeansuuntaisia, mutta yleensä asioita tulkitaan väärin ja dramaattisemmiksi kuin mitä ne ovat. Se, että sinä olet kotona lasten kanssa väkisinkin lisää sitä, että sinulla on enemmän aikaa pohtia parisuhdettanne. Odotuksesi miestäsi kohtaan ovat ehkä suuremmat kuin hänellä, joka käy töissä ja on kenties uupunut töistä. Tämä epäsuhta yleensä aiheuttaa riitoja pikkulapsiperheissä.
Pikkulapsiarjessa parisuhde väkisinkin muuttuu, halusimme sitä tai emme. Ruuhkavuodet ovat parisuhdetta kuormittava vaihe, joka onneksi yleensä menee ohi ja puolisot löytävät toisensa jälleen miehenä ja naisena, ei vain vanhempina. Seksi on tärkeä osa sitä kahdenkeskistä miehenä ja naisena olemista. Seksissä teillä on ollut pitkä tauko. Seksittömyyden syitä on tärkeä selvittää keskustelemalla. Syitä voi olla monia. Esimerkiksi vanhemman rooli voi viedä molemmilta seksihaluja, jompikumpi voi kokea ”seksi-itsetuntonsa” huonoksi tai joskus halut kohdistuvat johonkin ulkopuoliseen henkilöön.
Kirjoitat ”en uskalla miehelleni puhua, koska pelkään hänen sanovan kaikki mitä luulen! Pitäisikö vain jatkaa "kulissia"?” On hyvin ymmärrettävää, että pelkäät epäilyksiesi olevan totta. Arjessa haluaa tuudittautua siihen, että mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa. Mutta katoaako asia mihinkään, sillä, että siitä ei puhuta? Mitä se merkitsisi sinulle, että jatkaisivat vain kulissin pitämistä? Kuinka kauan pystyt siihen?
En näe muuta ulospääsyä sinulle kuin sen, että otat asia rohkeasti puheeksi miehesi kanssa! Ja tukeudu ystäviisi! Varmasti ystävilläsi on vastaavia kokemuksia omissa parisuhteissaan. Yksin ei tällaisten asioiden kanssa kannata jättäytyä! Jos keskustelut eivät onnistu miehesi kanssa, ottakaa yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Viimeistään ulkopuolisen avulla tilanteeseen tulee varmasti selvyyttä.
Rohkeutta keskusteluun ja mukavampaa kevättä toivoen
Perheneuvoja Nina
4 kommenttia
shiwan8
3.4.2017 16:58
No jos tämä on se tyyli millä kommunikoit sen miehesi kanssa niin voin sanoa, että itse olisin juurikin miehenä miettimässä sitä miten pääsen tilanteesta niin, että lapset kärsivät siitä mahdollisimman vähän. Eihän nyt kukaan voi odottaa toisen rakastavan "minua" jos kerran itse kiukuttelee heti kun jokin ei mene just niin kuin itse haluaa.
Kokeile hetki ajatella tuota teidän kuviotanne miehen näkökulmasta. Hän käy töissä ja siksi tuo suurimman osan perheen varannoista, lisäksi hän yrittää ja ilmeisesti onnistuu olemaan hyvä isä. Mikä häntä odottaa kun hän palaa sen 9-10 tunnin työrupeaman jälkeen kotiin? 2 rakasta lasta ja kolmas joka ei anna mitään arvoa miehen panokselle yhteisen hyvän eteen vaan odottaa, että häntä paapotaan jotenkin erityisesti kiittämättömyydestään huolimatta. Tämä siis kirjoittamasi perusteella. Miehellä on käytännössä 2 työtä joista toisessa hän lepää ja toinen odottaa kotona varsinaisen työpäivän jälkeen.
Parisuhteen pointti on olla mielekästä kaikille. Ei se mielekkyys ilmaista ole, se vaatii panosta molemmilta osapuolilta. Se mielekkyys lakkaa olemasta todella nopeasti jos toinen osapuoli vain valittaa vaikka ihan rehellisesti sanottuna pääsee paljon helpommalla kuin kumppaninsa.
Ehdotan, että keskustelet sen miehesi kanssa ja avaat sen keskustelun pyytämällä anteeksi kiukuttelujasi ja kertomalla ymmärtäväsi, ettei hänellä ole vallitsevassa tilanteessa helppoa. Sitten jatkat kertomalla mitä tunnet häntä kohtaan ja pelkääväsi sitä, että ellei suhteessa tehdä korjausliikkeitä niin se ei kestä enää pitkään. Näin otat vastuun omista toimistasi, tuot esiin tuntemuksesi häntä kohtaan ja ilmaiset halusi korjata tilanteen.
Jos missään välissä tätä keskustelua alat tiuskimaan miehellesi yhtä "hyvistä" syistä kuin yllä kertomasi niin voit yhtä hyvin alkaa pakkaamaan tavaroitasi ilman sen suurempia teatraalisuuksia. Se suhde ei tule kestämään ellei siinä ole 2 aikuista mukana ja nyt näyttää siltä, että aikuisia on vain 1.
Tämä analyysini voi olla myös täysin väärä. Tietoa on niukasti. Saatavilla olevan tiedon perusteella tämä on kuitenkin se todennäköisin skenaario.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Haippirinki
4.4.2017 08:44
Komppaan shiwan8:aa. Loppupeleissä miehen tarpeet, ainakin oman subjektiivisen näkemyksen mukaan, ovat aika pienet. Lähtökohtaisesti mies laittaa perheen ja sen hyvinvoinnin etusijalle. Lähes aina. Sinä olet osa perhettä.
Tarpeiden tyydyttämisen avain on, niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, arvostus. Karrikoin ja yleistän, mutta antamalla arvostusta miehellesi esim. pitämällä lapset hengissä on kiitettävää, mutta nykyisessä, rakenteita rikkovassa yhteiskunnassa sekä sinä, että miehesi molemmat tiedätte, että mies voi ja pystyy pitämään lapset hengissä myös ilman sinua. Se mitä miehesi luultavasti ei saa työpaikallaan mutta kaipaa "omassa heimossaan" on sanallinen arvostus. Kerro hänelle että arvostat häntä isänä. Anna positiivista palautetta kun hän tekee "miehisiä asioita" esim. vaihtaa vaikka lampun. Anna hänen olla mies ja helli sitä.
Vaikka jokainen kaveri haluaa olla alfa-uros, väitän että monelle riittää alfana olo omalle puolisolle. Koska tämän päivän fiidi ei tue miehisyyttä oikeastaan millään tavoin vaan keskustelu keskittyy voimaikkaiden naishahmojen ihailuun, väitän että olet kadottunut sen mitä aikaisemmilla naisilla on ollut. Lupa olla nainen ja mies. Miehesi ei vain ole päässyt samalle feminiinisyyden asteelle vaan haluaa olla edelleen mies.
Voi kuulostaa konservatiiviselta höpötykseltä mutta kokeileppa. Anna miehellesi, sanallisesti, arvostusta miehenä olosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
7.4.2017 19:33
Tässä oli myös todella hyvä idea.
56454545
12.4.2017 15:22
Kaksi ylläolevaa mielestäni oikeilla jäljillä.
Jossain terapeutilla homma kääntyy lisää herkästi miestä kohtaa ja mies saattaa ottaa jossain vaiheessa ns. "loparit".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin