KYSYMYS: Olemme olleet avopuolisoni kansaa yhdessä ihan pian 3 vuotta. Mieheni 28v, tulee toisesta Euroopan maasta ja kielemme on suomi ja englanti meillä ei ole yhteisiä lapsia minulla sen sijaan on 3 lasta, joista 4-vuotias asuu kanssamme. Mieheni on pitkään ollut työttömänä ja meillä on taloudellisesti myös hankalaa.
Minä olen 35 ja mieheni 28. Olemme yrittäneet puhua paljon parisuhteestamme ja vaikeuksista. En haluaisi menettää miestäni kun hän on nyt puhunut et lähtee kotimaahan hänellä ei ole sosiaalista elämää täällä ja meillä ei ole mitään yhteistä. Tämä meidän tarina on todella pitkä.
Olen itkenyt ja kertonut et minuun sattuu ja miehelläni on myös suuri stressi, ei töitä ja ei ystäviä ja olen sanonut et mennään yhdessä johonkin missä saadaan apua mutta mieheni ei luota et se auttaa.
VASTAUS: Miehesi tilanne ei ole helppo: vieras maa, vieras kulttuuri, ei työtä eikä ystäviä. Taloudellinen tilanne ahdistaa ja aiheuttaa stressiä. Lisäksi hän on uusperheen isäpuoli. Nämä ovat 28-vuotiaalle melko vaativia asioita. Ei ole ihme, että ajatus palaamisesta kotimaahan tulee mieleen. Varsinkin, kun on tunne, että teillä ei ole mitään yhteistä.
Olisiko siis niin, että miehesi ei halua enää jatkaa suhdettanne? Olette olleet yhdessä kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii jo nähdä paljon, ja oppii myös tuntemaan toista. Ehkä elämä tällaisena ei sittenkään ole sitä, mitä hän haluaisi. Näin vain joskus käy, ja se satuttaa sitä osapuolta, joka haluaisi vielä yrittää. Tässä tapauksessa siis sinua. Mutta toista ei voi pitää väkisin, kuten tiedät. Jokainen parisuhde päättyy, jos toinen ei enää halua jatkaa. Yksin ei sitä voi tehdä. Jos tahto loppuu, niin silloin ei puhuminenkaan auta. Siinä miehesi on oikeassa.
Te olette kuitenkin pystyneet puhumaan myös vaikeuksistanne. Tämä on hyvä asia. Mitä miehesi toivoo sinulta juuri nyt? Onko hän jo päättänyt palata kotimaahan vai voisitteko yhdessä löytää jonkun vaihtoehtoisen suunnitelman?
Heikki, perheneuvoja
4 kommenttia
Zunami
24.4.2015 12:38
Eiku kebabbi/pitseriamestaa perustamaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Semper Fi - Urrah!
26.4.2015 08:53
Itse koettua.
Vastaa kommenttiinEntinen avopuolisoni (20v takaperin) tuli Yhdysvalloista. Rahalliset vaikeudet, ilmasto, kulttuuri ja kieli osoittautuivat yhdessä ylipääsemättömäksi cocktailiksi. (Ja oli siinäkin uusperheyttä jne) Eikä voi syyttää edes xenofobiaa... siippani näytti niin suomalaiselta että eräskin pariskunta kuvitteli minun olevan se ulkomailta oleva osapuoli.
Niin paljon kuin rakkaan ihmisen menettäminen sattuukin, lopulta oli pakko todeta että ihmisen, josta välittää, toivoo olevan ehjä, kokonainen, missä sitten onkaan. Eikä se paluu takaisin lopulta ollut helppo kummallekaan. Puoli vuotta lähdön jälkeen oli jalka ovenraossa takaisinpäin.
Ja kun oman jälkikasvun kuvioiden takia itselläkään ei ollut mahdollisuutta muuttaa perässä...
Joskus rakkaus on irtipäästämistä.
Toivotan jaksamista ja hyviä päätöksiä.
Vastaa kommenttiin
O Tempora
27.4.2015 16:06
Kuvitteleeko joku 3 kakaran yh-kurppa tosissaan, että yhteiselolla huomattavasti nuoremman lapsettoman ulkomaalaisen miehen kanssa olisi tulevaisuutta?
Vastaa kommenttiinSiis haloo! Teidän elämäntilanteenne ovat niin erilaiset ettei tuommoisesta jutusta tule yhtään mitään. En tiedä mitkä miehen motiivit ovat alunperin olleet mutta yksi mahdollisuus on, että nainen on mahdollistanut kämpän, mätöt ja seksipalvelut. Ei muuta.
Vastaa kommenttiin
kokenutsielu
28.4.2015 08:46
Kuka tahansa tällä naiselle on vastanut, kuvittele olevansa viisas ja osaava, mutta todellisuudessa hän on tyhmä! Etkö sinä murehtiva ja valittava nainen voi harkita miehen kanssa muuttamista hänen maahan? Miksi pitä väkisin odottaa miehen sopeutuvan sinun elämään kun sinä voisit sopeutua hänen elämään. Tässä maassa rupea olemaan liika oman napan tuiottajia..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin