Meillä on rutiinina sellainen, että kummankin tullessa kotiin avaamme samantien skypen ja kumpikin olettaa automaattisesti toisen olevan skypessä. Se on, kuin yhteinen sanaton sopimus. Vaikka toinen ei edes olisi paikalla niin silti laittaa viestiä (Skypessä voi laittaa paikallaolotilansa myös näkymättömäksi vaikka olisi oikeasti paikalla). Yleensä kumpikin on tai korkeintaan 5 minuuttia ''myöhässä''. Pitempään jos on niin ilmoittaa yleensä syyn whatsappissa. Sitten puhumme suurimman osan päivästä skypessä ellei toisella ole menoja ja silloinkin kun toisella on menoja esim. kaverin luokse meno niin toinen automaattisesti odottaa toisen tulevan tämän jälkeen skypeen kun tulee kotiin ja näin tapahtuukin yleensä aina. Tähän luonnollisesti on tottunut. Harvoin tulee mitään äkillisiä muutoksia, mutta niitä jos tulee niin kumpikin on aivan ihmeissään mitä tapahtuu ja nyt kävi niin.

Tyttöstäväni kertoi lähtevänsä tänään kahville kun oli tullut kotiin työssäoppimasta ja minä sanoin, että asia ok. Hyvin normaalia, että hän käy kahvilla ystävänsä kanssa joten en ajatellut siitä mitään sen kummempaa vaan puuhasin kotonani omia juttujani ja odottelin häntä vanhasta tottumuksesta. Muutaman tunnin kuluttua näin hänet paikalla whatsappissa ja kysyin oliko hän jo kotona. Sanoi, että oli juuri tullut kotiin. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen ihmettely miksei hän kertonut lähteneensä kotiin kuten yleensä aina tekee (hän kertoo jopa silloin kun lähtee kaupasta kotiin!). Annoin asian olla ja hän sanoi katsovansa televisiosta Simpsonit ja minä puuhasin omia juttujani sen aikaa. Sitten hän ilmaantui steamiin mikä itsessään ei pitäisi herättää ihmetystä, mutta meillä on tapana tehdä niin, että avaamme skypen ja juttelemme siellä muutaman tunnin ja avaamme steamin vasta myöhemmin pelataksemme jotain ja jutellaksemme kavereille siellä. Hän ei puhunut minulle lainkaan avattuaan steamin. Vasta 40min jälkeen kun itse kysyin häneltä miten ilta meni kahvilla ja miksei hän ollut tullut skypeen kuten aina ennenkin. Hän sanoi, että kivaa oli kahvilla. Tästä alkoi alamäki:

Kysyin mitä hän puuhaili ja kertoi katselevansa youtubesta videoita. Kysyin miksei hän ollut tullut skypeen. Ensin hän antoi perusteluksi ettei häntä huvittanut tulla skypeen mikä sinänsä oli outoa. Sitten totesin hänelle, että meidän olisi helpompi puhua skypessä ääneen webkamerat auki ja mikrofonit päällä, kuin steamissa kirjoittaen ja ihmettelin, että saman verran vaivaa ja aikaa vie skypeenkin kirjautuminen ja siellä olisi helpompi puhuakkin. Sitten ihmettelin mistä tämmöinen yhtäkkinen muutos tuli ja kerroin ne mitä tuossa aiemminkin, että miten yleensä toimimme ja ihmettelin hänelle tätä muutosta. Sitten hän kirjoitti hieman vihaiseen sävyyn, että ''no enkö saa tehdä toisin? Päätin nyt tehdä näin''. Vastasin, että tietysti hän saa tehdä toisin, mutta halusin silti kuulla syyn. Nyt hän antoi perusteluksi sen ettei hän halunnut tulla skypeen, koska ''olisit varmaan taas sanonut: et kuunnellut vaan keskityit muuhun, en toista.''

(pari päivää sitten hermostuin hänelle kun hän itse oli halunnut keskustella kanssani, mutta kun yritin puhua hän keskittyä katsomaan youtubesta videoita eikä kuullut mitään mitä sanoin, kuin vasta neljännellä kerralla kun kysyin kuuliko hän mitään mitä olin sanonut. Hän sanoi, että ei ja pyyti jälleen toistamaan ja sanoin, etten toista viidettä kertaa ja siitä hän alkoi mököttämään. Pyysin anteeksi omaa suutahtamistani, mutta sanoin ettei tunnu kivalle kun toinen itse haluaa jutella ja sitten ei kuuntele. Olin töistä valmiiksi väsynyt joten olin jo hieman ärtynyt ja väsynyt valmiiksi. Hän antoi minulle anteeksi).

Loukkaannuin hieman, koska minusta tuntui ettei hän uskonut minun ottaneen opiksi viime kerrasta ja sanoin tästä hänelle ja siihen hän vastasi, ettei hän missään vaiheessa sanonut ettei hän usko. Kerroin, että minusta tuntui siltä ja tuntuu etten saisi loukkaantua. Hän sanoi siihenkin ettei hän ole kieltänyt minua loukkaantumasta. Kolmas perustelu alkoi tästä ja se oli, ettei hänen ole järkeä avata skypeä jos hän katsoo videoita. Tätäkin minä ihmettelin, koska me kumpikin katsomme youtubesta videoita silloinkin kun keskustelemme skypessä. Linkkaamme toisillemme hassuja videoita yms. Ihmettelin mistä moinen mielenmuutos. Siitä hän aloitti taas sen etteikö hän saisi muuttaa tapojaan. Sanoin, että ei hänen tarvitse suuttua vaan haluan ymmärtää miksi näin yhtäkkinen muutos ilman mitään näkyvää syytä. Siihen sain vastaukseksi ''no halusin nyt vaan tehdä näin. Onko se niin vaikea ymmärtää''. Tässä kohtaa asiat junnasivat paikallaan: Minä yritin ymmärtää ja saada selvää missä mennään ja hän jankkasi samoja asioita. Kysyin, että teemmekö me sitten jatkossa niin, että skype sammutetaan kun tekee mieli katsoa videoita tai ennen skypettelyä katsotaan niitä. Hän vastasi kiukkuiseen sävyyn ''En tiedä''. Sitten hän sanoi, että halusi vain katsoa videoita ennen nukkumaanmenoa eikä hän jaksanut oikein puhua kellekkään.

Tästä minä aloin kysymään miksi hän antoi minulle liudan eri perusteluja mitkä vaan sekoittivat asioita. Hän sanoi, että ei hän mitään eri perusteluja antanut. Sitten kopioin hänelle nuo hänen sanomansa perustelut ja siitä hän suutahti lisää, että sain vastaukseksi vain ''Jaa!''. Yritin rauhoittaa tilannetta kertomalla, että olin tottunut siihen miten me yleensä käyttäydymme ja toimimme ja tietysti ihmettelen yhtäkkistä muutosta kun toinen ei edes sano mitään ja, että vanhasta tottumuksesta odotin häntä skypeen. Tähän hän sanoi, että ''No en jaksa aina toimia saman kaavan mukaan. Ei kiitos. Ja en pyytänyt sua odottamaan''. Sanoin, että olisi ollut edes kohteliasta sanoa, ettei hän tänään jaksa skypetellä ja jutella. Sanoin, että jos minä olisin käyttäytynyt aivan vastaavasti eli muuttanut tapojani yhtäkkiä niin hänkin ihmettelisi ja kyselisi. Tähän hän vastasi jälleen, että ''Jaa!'' (tiedän, että hän käyttäytyisi aivan samalla tapaa aikaisempien kokemustemme perusteella). Tässä kohtaa hän lähti vihaisena nukkumaan ja sammutti steamin. Laitoin hänelle kuitenkin vielä tekstiviestinä ''Tästä ei olisi tullut tämmöistä vääntöä vaan oltaisiin päästy paljon helpommalla jos olisit vaan suoraan ja heti päivällä sanonut, ettet jaksa tulla koneelle skypettelemään ja haluat katsella videoita. En olisi turhaan vanhasta tottumuksesta odotellut sua ja meille ei olisi tullut mitään tämmöistä kinaa ja kaikki olisi ihan hyvin. Nyt tuli ihan turhasta kinaa''. Sain vastaukseksi vain ''ok'' ja laitoin vielä hänelle ''Anteeksi. Kerroit minulle niin monta eri perustelua etten ollenkaan ymmärtänyt missä mennään ja kun yhtäkkiä vaan muutit tapojasi niin menin hämilleni. Sinä tarkoitit samaa asiaa eri sanoilla, mutta minä taas näin sun vaan vaihtavan perusteluja enkä ymmärtänyt, että tarkoitit kaikilla samaa asiaa. Minä oon yksinkertainen. Jos minulle sanotaan jotain niin minä huomaan vain sen. En osaa kovin hyvin lukea rivien välistä ja jos perustelutkin muuttuu niin menen ihan ymmälleni. En silloin tiedä mikä on se oikea syy. Olen pahoillani. Hyvää yötä ja kauniita unia. Nuku hyvin''. Vastaukseksi en saanut mitään.

Tiedän mikä meidän kahden ongelma on ja se on kommunikoinnin puute tai epäselvyys siinä. En yritä vierittää syytä kokonaan hänen niskoilleen, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, että se todellinen syy tulee vasta ihan lopussa esille kun hän on jo todella vihainen. En ymmärrä miksei hän sano sitä suoraan heti vaan tekee asiasta näin vaikean niin, että minäkin putoan kelkasta. Olettaako hän minun kykenevän lukemaan hänen ajatuksensa tai rivien välistä mitä hän yrittää sanoa? En halua kinastella turhasta ja siksi minua harmittaa tämmöinen asioiden mutkistaminen ihan turhaan. Kuten tästä kertomuksesta paistaa niin hän kimmastuu kyselemisestä ja ihmettelystä helposti vaikka itse on hirmu utelias ihminen ja haluaa tietää jopa lahjayllätyksenkin mitä se sisältää vaikka se olisi salaisuus. Hän on temperamenttinen luonne ja minä taas tyynen rauhallinen. Pyrin keskustelemaan hänen kanssaan aina asiallisesti ja yritän saada hänet ymmärtämään omat tunteeni ja samaan aikaan yritän ymmärtää häntäkin. Silti joskus käy näin, että hän hermostuu ja vasta lopussa kertoo sen todellisen syyn vaikka olisi päässyt paljon helpommalla sanoessaan sen heti tai jo aiemmin päivällä. Miten saisin hänet sanomaan minulle asiat heti suoraan kuten ne on eikä vasta tämmöisen kinastelun jälkeen kun hän on jo kiukkuinen, kuin ampiainen? Samoin hän aina olettaa asioista pahinta mahdollista tapahtumaa ensimmäisenä kuten tuo, että olisin hänelle taas äkäinen kun hän ei kuuntelisi ja joutuisin toistamaan vaikka niin ei kävisi. Miten tämänkin olettamistavan saisi jotenkin parannettua tai edes lievitettyä? Siitä on keskusteltu, mutta se taitaa olla pinttynyt tapa. En halua turhien kinastelujen ja riitojen tappavan suhdettamme. Hänelle tuottaa vaikeuksia kommunikoida välillä niin, että minäkin ymmärrän, koska hän kiertelee ja kaartelee ja sanoo muuta ensin ja sitten viimeisenä kertoo asian oikean laidan. Minä taas sanon heti suoraan.