Alkuun hän tuntui täydelliseltä. En löytänyt mitään vikoja. Oli suloista kun hän saattoi ikävöidä minua vain koska emme nähneet päivään, saattoi jopa itkeä sen takia. Poikaystäväni melkein kaikki kaverit ovat naispuolisia ja hän viettää heidän kanssaan paljon aikaa ja kommentoivat toistensa kuviin jne. Mutta asia ei minua haitannut, koska tiedostin asian jo ennen seurusteluamme.

2kk jälkeen huomasin, että hän on todella herkkä. Loukkaantuu helposti.

Kun olisin halunnut olla ulkona hänen ja kavereidemme kanssa, hän aina halusi mennä heille. Enkä viittinyt melkein ikinä sanoa ei, koska tiesin, että hän loukkaantuisi. Niinpä tein pari kuukautta asiat juuri niinkuin hän halusi. Sen jälkeen kyllästyin ja tajusin että minullakin saa olla oma mielipide ja saan tehdä asioita jotka tekevät minut iloiseksi. Aina kun minua ärsytti jokin mitä hän teki, en sanonut mitään. Jos minua ärsytti, että hän vei naisia heille, en sanonut asiasta. Meidän piti nähdä ulkona kerran, ja hän toi exänsä sinne. Asia tietysti ärsytti, mutta olin silti hiljaa. Siitä alkoi meidän riitely. Hän suuttui joka kerta, kun asiat eivät menneetkään niinkuin hän halusi. Olimme seurustelleet n. 4kk silloin. Riitely ei kuitenkaan ollut jokapäiväistä, mutta se oli silti todella rasittavaa ja vei voimia.

Minulla on ollut vakava masennus useita vuosia, ja poikaystäväni on tästä tietoinen. Hänellä taas on ADHD.

Kesän alussa otin minipillerit käyttöön.

Kesällä sukulaiseni yritti itsemurhaa, joten masennukseni paheni, ja olin melkein koko kesän sisällä. Ulos lähteminen tuntui todella vaikealta ja tarvitsin vain aikaa yksin. Poikaystävä loukkaantui usein kun en viettänyt hänen kanssaan aikaa. Tuntui että en saanut tarvittavaa tukea kun olisin tarvinnut. Mutta ymmärrän sen hyvin, koska en välttämättä itsekkään tietäisi mitä sanoa siinä tilanteessa. Kesällä kinastelimme jonkin verran, mutta meillä oli kuitenkin hauska kesä.

Syksyllä otin ehkäisykapselin.

Olin viikon ulkomailla ja siellä ollessani poikaystäväni kertoi nukkuneensa 2 naispuolisen kaverinsa vieressä lomamatkan aikana. Tiedän, ettei hän ollut tehnyt mitään, eikä hän pystyisi edes olla sanomatta, koska hänelle tulee huono omatunto todella helposti. Tietysti suutuin kun hän oli nukkunut heidän vieressään. Emme puhuneet koko viikkoon ja ajattelin jo että eroaisimme. Selvitimme kuitenkin asiat, mutta asia häiritsi minua kuitenkin. Riidan aikana poikaystäväni sanoi, että voi lopettaa jopa alkoholin käytön takiani. Koska oli molemmissa tilanteissa humaltunut. En kuitenkaan pyytänyt häntä lopettamaan alkoholin käyttöä.
Asia painoi minua todella paljon ja reissun jälkeen emme tehneet muuta kuin riidelleet jatkuvasti. Hänen mielestään olin hänelle tyly, omasta mielestäni en ollut. Mutta voi taas johtua siitä koska hän loukkaantui helposti. Useita kertoja humaltuneena hän saattoi rikkoa jotain ja oli poliisien kanssa tekemisissä ja se ärsytti minua suunnattomasti. Pian aloimme saada jo sen ''riitelevän parin'' roolin.

Alkusyksyn vietimme kuitenkin paljon aikaa yhdessä. Olin heillä jatkuvasti. Mutta jossain vaiheessa hänelle riitti, koska halusi nähdä useammin kavereita. Se oli ihan okei, mutta olihan se outoa kun ei yht'äkkiä enään nähtykkään niin usein. Masennus oli edelleen paha, enkä taaskaan voinut mennä ulos. Olin koko syksyn kotona. Kaverit eivät pitäneet yhteyttä. Ja MINÄ aloin saamaan sen ''laiskan'' roolin. Vaikka kyse oli masennuksesta. Aina kun riitelemme, hän sanoo että en jaksa tehdä ikinä mitään muuta kuin maata kotona. Syynä on masennus. Ja hän ei ymmärrä sitä. Syksyllä halusin, että hän lopettaisi juomisen, koska aina kun hän oli juomassa riitelimme ja hän rikkoi jotain. Hän ei suostunut lopettamaan alkoholin käyttöä, vaikka alkusyksystä sanoi voivansa sen lopettaa. Joten sanoin, että minäkin olen juomatta sitten sen ajan. Olimme 2-3 kk juomatta. Toki itseäni ärsytti, että en voinut juoda alkoholia sen takia, että HÄNELLÄ oli ongelmia alkoholin käytön kanssa.

Kun vuosi vaihtui aloin käymään enemmän ulkona. Yökyläilimme paljon toistemme luona. Mutta en silti ollut poikaystäväni kanssa ulkona, aina vain meillä tai heillä.
Hän kertoi myös, että oli eräs viikonloppu nukkunut hänen naispuolisen ystävänsä vieressä.

TAAS. Sanoin hänelle, että en halua hänen pitävän enään häneen yhteyttä.

Mies suuttui hieman, mutta lopulta katkaisi välit hänen kanssaan. Nainen oli vielä ihminen jonka tiesin ja kerran puhuimme juuri siitä kun kerroin, että minua ärsyttää kun poikaystäväni on nukkunut muiden naisten vieressä jne, ja hän kovasti vaikutti ymmärtävän ja oli samaa mieltä, ja HÄN oli kuitenkin se joka meni sitten myöhemmin poikaystäväni viereen nukkumaan.

Ja aina kun menimme yhdessä ulos kavereidemme kanssa, hän heitti minusta vitsejä, jotka loukkasivat minua. Hän puhui riidoistamme, niinkuin minä olisin niihin aina syypää. Minua ärsyttää poikaystäväni aikaansaamattomuus, hän ei itse tee mitään, vaan kaikki pitää tehdä hänelle. Hän ei edes itse tee työhakemuksia, vaan hänen äitinsä kirjoittaa ne. Hänen äitinsä tekee kaikki hänen puolestaan, vaikka on kyseessä jo aikuinen ihminen.

Sängyssä hän ajattelee vain omia tarpeitansa, eikä yhtään minun. Siitäkin olen sanonut, mutta ei mitään muutosta.
Vähän aikaa sitten, hän kertoi riidellessämme, että hänellä on asperger.

Luin tästä ja huomasin että hänessä on melkein kaikki samat piirteet.

Se selitti myös sen miksi hän ei ymmärrä tunnetilojani enkä saa minkäänlaista tukea.

En tiedä miten voimme lopettaa riitelyn, en tiedä miten saisimme suhteestamme taas terveen. Tuntuu kuin hän olisi pikkulapsi. Hän on todella vaikea persoona.

En tiedä miten voin pärjätä miehen kanssa, joka ei ymmärrä tunteitani. Vaikka itken, hän ei välttämättä tajua, että olen surullinen. Hänellä ei ole minkäänlaista empatiakykyä. Nykyisin hän välttelee minun kanssa olemista. Aina kun näemme, me riitelemme, JOKA kerta.

Tarvitsen neuvoja miten voin pärjätä ADHD Asperger henkilön kanssa. Miten voimme lopettaa riitelyn. Olen ihan loppu.