KYSYMYS: Hei, minua vaivaa sellainen asia että puolisoni (avovaimoni) on todella riippuvainen perheestään, vanhemmat sekä sisarukset. Kun asuimme vielä samalla paikkakunnalla heidän kanssaan saattoi hän tavata heitä lähes päivittäin. Nyt olemme hetken asuneet toisella paikkakunnalla ja välimatkaa hänen perheeseensä on noin 300km. Tänä lyhyenä aikana mitä olemme täällä asuneet on sisaruksia käynyt jo kerran kylässä ja hän puolestaan myös kerran perheensä luona. Yhteydenpito on muutenkin jatkuvaa, ei edes vain päivittäistä vaan jollakin tapaa lähes joka hetkistä. Tämä kaikki on taas poissa meidän yhteisestä ajasta mitä on muutenkin hyvin rajallisesti.

VASTAUS: Sinua vaivaa asia, joka ei ole ihan tavatonta ja joka voi monella tavalla aiheuttaa haasteita parisuhteessa. Nimittäin molempien kasvuperheet. Parisuhteessa yhdistyy kaksi elämänikäistä historiaa, jotka voivat puolisoilla olla hyvinkin erilaiset. Teidän kohdallanne vaikuttaa siltä, että vaimollasi on hyvin kiinteät suhteet kasvuperheeseensä verrattuna omiin kokemuksiisi.

Kerrot, että vaimollasi on miltei jatkuva yhteys vanhempiinsa ja sisaruksiinsa ja se häiritsee teidän suhteenne kehittymistä. Koet jääväsi toiseksi kun puolisosi pitää yhteyttä kasvuperheensä jäseniin. On toisaalta luonnollista, että tunnet olevasi ulkopuolinen: heillä on takanaan elämänikäinen suhde, teidän parisuhteenne on vain murto-osa siitä. Heillä on omat muistonsa ja juttunsa, johon sinä voit osallistua korkeintaan kuuntelemalla ja kyselemällä.

Oletteko keskustelleet, mikä vaimosi perhettä on yhdistänyt? Joskus taustalla voi olla jokin perhettä kohdannut vaikeus, joka on pakottanut sen jäsenet turvautumaan toisiinsa. Vanhempiin ja sisaruksiin turvautuminen voi jäädä päälle ja vaikeuttaa itsenäistymistä sekä pysyvien ihmissuhteiden luomista vielä aikuisiällä. Kokemuksesi perusteella vaikuttaa siltä, että vaimosi ei ole vielä tähän mennessä ollut valmis irtautumaan kasvuperheestään ja kääntymään sinun puoleesi.

Entä millainen on oma taustasi? Millaisesta perheestä tulet, miten olet kokenut ja miten tällä hetkellä koet suhteet vanhempiisi ja sisaruksiisi, jos sinulla sellaisia on? Mitä yhteistä ja erilaista niissä on verrattuna vaimosi kokemuksiin? Mitä ajattelette toistenne kasvuperheistä? Näistä asioista teidän on hyvä puhua yhdessä, että ymmärtäisitte toisianne paremmin. Myös siitä on tärkeää sopia, millä tavalla pidätte yhteyttä molempien sukulaisiin. Tasapuolisuus yhteydenpidossa voisi olla hyvä periaate, jos se teidän tilanteessanne tuntuu mahdolliselta.

Itsenäistyminen omasta kasvuperheestä on yksi elämän kehitystehtävistä. Turhaan ei Isossa Kirjassa sanota: mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Käännettävät kääntäen: myös vaimo luopukoon vanhemmistaan ja liittyköön puolisoonsa. Ajattelen tämän kehotuksen tarkoittavan laajemminkin sitä yhteisöä, jossa on kasvanut; siis myös sisaruksia ja muita sukulaisia. Luopuminen ei tietenkään tarkoita, että yhteydenpito pitäisi kokonaan lopettaa. Totta kai teillä voi olla läheiset ja lämpimät välit sukulaisiinne. Mutta te kaksi olette nyt uusi perheyksikkö, jonka suojissa sen mahdolliset tulevatkin jäsenet voivat rauhassa kasvaa ja kehittyä. Sen rakentamiseen teidän on nyt tärkeää keskittyä. Muut, ovat he sitten lähisukulaisia tai ystäviä, ovat vierailijoita, jotka sitten elävät ”talossa talon tavalla”.

Kysyt, miten saisit vaimosi panostamaan suhteeseenne sukulaisten sijasta. Käskemällä se tuskin onnistuu. Sen sijaan kysele, ole kiinnostunut vaimostasi: millaista hänen elämänsä on ollut, mistä hän haaveilee, mitä hän haluaa suhteeltanne. Kerro myös omista ajatuksistasi ja tunteistasi. Ehkäpä tätä kautta löydätte parhaiten tien toistenne luo.

Perheneuvoja Pirkko