KYSYMYS: Olen 29-vuotias nainen ja olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta, josta reilu vuosi on asuttu yhdessä. Mieheni on ihana ihminen, meillä on hauskaa yhdessä ja hän kohtelee minua hyvin. Ongelmana on kuitenkin oma käyttäytymisen. Sairastan traumaperäistä stressihäiriötä koko lapsuuden kestäneen henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn sekä seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Olen terapian avulla kyennyt valmistumaan ammattiin ja elämään kohtuullisen normaalia elämää.
Terapia on kuitenki loppui puoli vuotta sitten, koska en saa siihen enää kelan enkä sairaanhoitopiirin tukea ja en kykene maksamaan käyntejä kokonaan itse. Terapian loppumisen jälkeen vointini romahti, olen joutunut jäämään sairaslomalle ja traumatakaumat ja muut oireet ovat palanneet. Olen mieheni seurassa ärtynyt, saatan pelätä häntä yhtäkkiä täysin ilman syytä, koen hänen juttunsa mauttomina, kosketuksen ahdistavana ja kaikenlaisen minuun kohdistumattoman toiminnan (esimerkiksi kavereiden kanssa vietetyn ajan) hylkäämisenä. Tämä on siis alkanut viimeisen puolen vuoden aikana. Olen ikäänkuin katkeroitunut miehelleni siitä että hän on saanut elää onnellisen elämän ja kykenee suoriutumaan arjesta, vaikka järjellä ajatellen tiedostan että hän haluaa minulle vain hyvää ja yrittää vain auttaa minuakin suoriutumaan.
Tiuskin miehelle lähes koko ajan, en halua koskea häneen ja saatan esimerkiksi kävellä kesken kaiken huoneesta kun hän yrittää kertoa päivästään. Tiedostan pahoittavani miehen mielen ja käyttäytyväni epäkunnioittavasti mutta en kykene säätelemään tunnereaktiotani näissä tilanteissa. Mies on onneton, mikä pahentaa oloani ja aiheuttaa paniikin koska pelkään entistä enemmän hylkäämistä. Miten kykenisin hillitsemään itseni näissä tilanteissa ja saisin pidettyä kiinni siitä kunnioituksesta ja arvostuksesta jota tunnen miestäni kohtaan? Ovatko ongelmani vain liian vakavia jotta kykenisin tällä hetkellä ylläpitämään parisuhdetta? Parisuhteemme on menossa karille tämän johdosta ja erilleen muutosta on jo puhuttu.
Epätoivoinen
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kuvauksestasi huomaa, että tunnet itsesi hyvin ja ymmärrät, että voimakkaat reaktiosi parisuhteessa nousevat omista epävarmuuden tunteistasi. Terapiasi on siis toiminut hyvin ja auttanut sinua ymmärtämään itseäsi. Tämän hetken haasteesi on kyetä hallitsemaan toimintaasi ilman terapian tukea. Tämä on siis välivaihe, jossa luovut apupyöristä. Muista, että osaat kyllä ajaa itse. Tarvitset vain harjoitusta jo osaamiisi taitoihin.
Muista, että tunne ja toiminta ovat eri asioita. Kun mieleesi nousee epävarmuuden tunne tai ahdistunut olo, joka herkästi voisi purkautua poikaystävääsi kohtaan, pysäytä tilanne hetkeksi vaikkapa poistumalla toiseen huoneeseen. Muista, että tunteesi ei ole paha tai väärä. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Sinä voit kuitenkin aina itse päättää, miten reagoit tunteen vallassa.
Kun hankala tunne vyöryy päälle, muista siis, että sinulla on valta valita, miten toimit tunteen vallassa. Sen sijaan, että purkaisit ahdistuksen loukkaamalla poikaystävääsi, voit ottaa tunnemyrskyysi etäisyyttä. Se voi tapahtua niin, että mielessäsi rauhoitat itseäsi ja otat etäisyyttä tunteeseesi. Usein on avuksi ottaa myös fyysistä etäisyyttä, jotta voi paremmin selkiyttää mielensä. Itsensä rauhoittamista voi opetella. Silmien sulkeminen ja rauhallinen hengittäminen auttavat usein. Voit sanoa mielessäsi itsellesi, että ei ole mitään hätää. Kaikki selviää kyllä. Tai sitten sanot jotakin muuta. Mitä sanoja itse ajattelisit tarvitsevasi silloin? Missä paikassa ahdistus tuntuu? Jos tunnet sen vaikkapa rinnassasi, voit painaa kätesi kevyesti sille kohdalle ja pyörittää kättä hitaasti ja rauhallisesti laajenevassa ympyrässä ahdistuskohdan yllä. Ympyrän laajetessa ahdistus sulaa ja tuulettuu rinnastasi pois.
Rauhoittuminen voi viedä muutamia minuutteja, puoli tuntia tai minkä verran aikaa tunnet itse tarvitsevasi. Kun fyysinen kiihtymyskin on ohi ja sydämenlyöntisi ovat tasoittuneet, hengitys tasaantunut ja jännitys kehostasi laantunut, voit miettiä, onko jäljellä todellinen tarve sanoa kumppanillesi jotakin. Jos on, pystyt rauhoittuneena valitsemaan rakentavat sanat. Jos taas koet, että kyse oli vain itsestäsi nousseesta ahdistuksesta, voit kertoa senkin kumppanillesi.
Pystyt kyllä löytämään muitakin keinoja itsesi rauhoittamiseen. Opettele luovasti ja vapaasti hoitamaan itseäsi hyvin. Kerro poikaystävällesi, että opettelet, ja vaikka joskus epäonnistut, se ei ole kaiken loppu. Pyörälläkin kaatuu välillä, mutta sitten vain noustaan ylös ja yritetään uudelleen.
Onnittelut siitä, että olet päässyt näin pitkälle itsetuntemuksessasi ja voimia jatkoon! Sinulla on hyvät eväät.
Kannustavin terveisin,
Päivi, perheneuvoja
2 kommenttia
TeppoSyvarila
25.8.2016 00:58
Voisin vastata, että kannabiksesta on oikeasti apua kyseiseen juttuun. Asiasta tietoa löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/609516152456438/
https://www.marijuanadoctors.com/blog/medical-marijuana-research/How-Cannabis-Can-Help-Those-with-PTSD
"Medical marijuana is considered to be useful in controlling the symptoms associated with pain, appetite loss, nausea, muscle spasms, and seizures, say patients suffering from severe illnesses, ranging from chronic pain to terminal HIV/AIDS and cancer. For many of these sufferers, as well as patients dealing with the damaging and life altering effects of epilepsy, glaucoma, multiple sclerosis, Parkinson’s disease, Crohn’s disease, Lou Gehrig’s disease, and Irritable Bowel Disease - to name just a few - medical marijuana is the key to helping aid these patients control their pain, stimulate their appetite, control their seizures or in some cases muscle spasms, relieve any sleep issues, subdue any nausea and vomiting, and most importantly, medical marijuana helps these patients, in varying stages of suffering, find some relief and relax. Hopefully enough for them to enjoy a light-hearted moment or to before their reality begins to reappear. Because of its ability to help one decompress, patients suffering from Post Traumatic Stress Disorder (PTSD) find great relief in the medical effects of marijuana.
PTSD patients often experience anxiety and fear, says Zach Walsh, an associate professor of psychology at UBC Okanagan, who is studying the roles of substance and the impact of drugs n behavior. Six years ago, he began researching the impact of cannabis, in the hopes of finding out more about the weed that is the most widely used illegal substance, world wide. He maintains that cannabis holds tremendous healing potential, that has unfortunately not yet been examined or investigated in microscopic detail, because of the “stigma around marijuana and the prohibitions against research relate to it.”
The associate professor also has a keen interest in studying how, and why, people use marijuana, and he intends to research and study the possible ways that marijuana may medically help the suffers of PTSD. “People who suffer from PTSD, veterans in particular, report anecdotally that cannabis is helpful with their symptoms,” said Walsh.
Walsh says that there are brain imagery studies showing that people with PSTD have reduced levels of naturally occurring cannabis-like chemicals, while also having a higher numbers of endocannabinoid receptors in the brains. Several animal studies have displayed results that indicate that endocannabinoid system is an important component in maintaining fear-related memories - something that plays a key role in people with PTSD.
The study being conducted by Walsh and his team of researchers is expected to have results of its clinical trial by late 2016, if the study is first approved. “There is a lot of therapeutic potential and we just need more research to figure out the parameters of what that might be,” said Walsh.
Walsh says that he hopes to eventually help cannabis be recognized as a prescription medication for PTSD in Canada."
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ja sen
3.10.2016 23:29
Me emme ole vastuussa siitä mitä meille on tehty mutta olemme vastuussa siitä miten kohtelemme toisia. Vaikka emme voi valita menneisyydessä tapahtuneita asioita niin voimme valita nykyisyyden toimintamme -menneisyydellä ei voi puolustaa sitä että satuttaa toisia nykyisyydessä. Sen ymmärtäminen oli mulle kipeää mutta myös se on helpottunut toisin toimimista. Esim kun likaisen tai pelon tunne tuli vanhoista jutuista niin päätin että tällä kertaa en pakene vaan mun on ylitettävä pelkoni ja selitin itselleni että nykytilanteessa ei ole mitään väärää. Mieheni ymmärtäväisesti sanoo että voidaan mennä sun tahdissa ja sanoo että voin perääntyä jos tahdon mutta itse tiedän että niin kauan kuin pakenen en ikinä pääse yli ahdistuksestani joka liittyy koskemiseen. Joten aluksi opettelin vain sietämään koskemista ilman että pakenen ja nykyään välillä jo nautin siitä. Yhä vieläkin menen silloin tällöin paniikkiin kun vanhat muistot tulevat mieleen mutta sitten yritän ottaa vastuun itsestäni ja olla itselle se rauhoittava aikuinen ja palata takaisin nykyhetkeen ja rauhoitella itseäni sen sijaan että taas pakenisin vaikka mielitekisi koska ei se ole mieheni vika eikä sitä voi hänen päälleen kaataa että mun lapsuus meni miten meni. Toimimalla toisin kun mitä vanhat jutut saisi aikaan tavallaan luon itselleni myös toisenlaisia muistoja koskemisesta. Se mua surettaa että kuitenkin hän joutuu kärsimään mulle tapahtuneista pahoista asioista vaikka hän on syytön niihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin