KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta vuoden. Alussa minulla kesti pidempään tunteiden kanssa, sillä en kokenut mitään salamarakastumista, kerroin tästä myös miesystävälleni ja että ajan kanssa myös minun tunteet kasvavat, niin kuin ne tekivätkin.
Opiskelin tuolloin sairaanhoitajaksi ja syksyllä aloitin harjoittelut sairaalassa, suhteessamme oli kaikki mielestäni hyvin, olin jo rakastunut miesystävääni ja hänkin vaikutti minuun rakastuneelta. Harjoitteluni aikana hän kuitenkin minulle yllättäen kertoi olevansa todella ahdistunut työstäni ja siitä mitä teen ja näen sairaalassa ja tämän vuoksi ei haluaisi olla kanssani intiimisti eikä olla edessäni alasti. Keskustelimme asiasta ja kerroin oman kantani, eli kuinka näkemäni asiat ovat minulle osa työtä, enkä koe mitään seksuaalista. Enkä voisi koskaan verrata miesystävääni kehenkään muuhun. Keskustelu ajoi minua aika paljon tolaltaan sillä olin ollut siinä harhaluulossa että asiat olivat hyvin, miesystäväni kuitenkin tiesi alusta asti mitä tulen tekemään ammatikseni.
Talvi meni kohtalaisesti miesystäväni ollessa välillä niin ahdistunut ettei hän saanut edes kunnolla nukuttua ja sai myös rytmihäiriöitä, olemme keskustelleet asiasta paljon, mutta minusta tuntuu ettei sanomisillani ole väliä. Hän kuitenkin sanoo ettei ole laskemassa irti minusta, mutta pelkään kuitenkin sitä. Nyt valmistuttuani ja saatuani työpaikan sairaalan kirurgiselta vuodeosastolta miesystäväni ahdistus nousi uudelleen esille, häntä ahdistaa suunnattomasti jos joudun suorittamaan toimenpiteitä ihmisten intiimialueella, olen koittanut selittää, että kyseisellä työpaikallani tuollaisten toimenpiteiden tapahtuminen olisi äärimmäisen harvinaista ja että itselleni niillä ei ole merkitystä enkä niitä ajattele. Hän kuitenkin miettii, että jos kuitenkin teen sellaisia asioita ja on nytkin niin ahdistunut ettei nuku kunnolla ja ei halua olla edessäni alasti.
Keskustelimme jälleen asiasta ja minuun sattuu tämä epävarmuus ja se kuinka hän puhuu siitä, ettei olisi pitänyt tavata minun sukulaisia, jos vaikka eroaisimme ja että hän on jo suhteemme alusta asti miettinyt näitä asioita. Minuun sattuu se, että hän ei halua olla edessäni alasti ja se kuinka hän on miettinyt näitä asioita alusta asti – olen sen myös hänelle sanonut.
Muuten arkemme sujuu hyvin ja elämämme olisi ihanaa, ainoastaan miesystäväni ahdistus ammatistani haittaa suhdettamme. Nyt mietin onko mitään mitä voin tehdä? Vai onko tämä suhde menossa kohti päätepistettään? Tuntuu niin pahalta, kun juuri kun on onnellinen, tulee puskan takaa tuollainen tunnustus ja itselläni ei tunnu olevan mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.
VASTAUS: Olettepa todella kurjan tilanteen edessä. Teillä on tuore suhde ja olette rakastuneita toisiinne. Sitoutumisesta kertoo, että miesystäväsi on jo tavannut perhettäsikin. Ilman tätä yhtä hankalaa asiaa elämänne olisi ihanaa.
Miesystäväsi ahdistus kuulostaa vakavalta, samoin siihen liittyvät fyysiset oireet. Minulle herää ajatus, että sinun työsi nostattaa hänessä esiin jonkun traumamuiston. On mahdollista, että hän ei itse edes tiedä, mistä tämä ahdistus nousee, mutta oireet kertovat kyllä selkeästi, että jotain kipeää tähän liittyy.
On tosi hyvä, että voitte keskustella asioista yhdessä. Tämä kuulostaa nyt kuitenkin sellaiselta ongelmalta, johon tarvitaan ammattiapua. Minusta viimeinen lauseesi on hyvin viisas: ”itselläni ei tunnu olevan juuri mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan”. Näin se juuri on. Toki voitte keskustella asiasta yhdessä ja voit tukea häntä eri tavoin, mutta tämä on sellainen asia, jota sinä naisystävänä et voi hoitaa etkä poistaa. Näen ainoana keinona päästä eteenpäin sen, että miesystäväsi hakeutuu psykoterapiaan, mieluiten traumaterapeutin puheille. Toki voitte mennä sinne myös yhdessä, jos se tuntuu helpommalta. Kyllähän hänen ahdistuksensa kovasti sinuun ja teidän suhteeseenne vaikuttaa. Tässä traumaterapiakeskuksen yhteystiedot. Heillä on vastaanotot Helsingissä ja Oulussa. Sieltä voitte tiedustella myös oman paikkakuntanne traumaterapeutteja.
Suosittelen lämpimästi teille avun hakemista, sillä nämä oireet eivät kuulosta sellaisilta, jotka häviävät itsestään. Vaikka menisit niin pitkälle, että vaihtaisit ammattia tämän takia, joku muu, esim. sairaalakokemus, saattaisi nostaa taas ahdistuksen pintaan. Lisäksi on todella surullista, jos nuoren suhteenne seksuaalinen läheisyys on vaikeaa tai peräti mahdotonta ahdistuksen takia.
Toivon teille rohkeutta käydä yhdessä päin tätä suhdettanne uhkaavaa mörköä ja sen voitettuanne taas ihanaa, rakkaudellista elämää yhdessä!
Perheneuvoja, Paula
