Olemme mieheni kanssa olleet pariskunta jo reilut 10 vuotta. Aina on ollut selvää, ettei minun tarvitse havitella menoa tyttöjeniltaan tai muuhun vastaavaan. Riidellään asiasta usein, mutta rakastan miestäni, joten en halua erota tämän vuoksi. Kaikki naistenjuhlat ja tyttöjenillat menevät niin, että muiden miehet eivät tule, mutta minun mieheni on naisporukan keskellä, aina. Vitsiä siitä muut heittävätkin, mutta mieheni ei ota sitä loukkauksena, vain minä häpeän. Mietin mitä pitäisi tehdä? En ole koskaan antanut edes ymmärtää, että olisin kiinnostunut muista miehistä, mutta silti minua kohdellaan kuin jatkuvasti saalistavaa. Haluaisin nyt ammattilaiselta apuja, kiitos.
Nainen, 28v
Hyvä ystävä,
Nimimerkki jonka olet valinnut kuvaamaan itseäsi ja tilannettasi on hyvin pysäyttävä. Se sisältää suuren ristiriidan. Kuvaat miestäsi hyväksi. Hän saattaa sitä olla monella muulla alueella, mutta toisen ihmisen rajoittaminen ja kontrolloiminen eivät ole hyvyyttä.
Olet nuoresta iästäsi huolimatta ollut jo pitkään, yli 10 vuotta, parisuhteessa. Eli onko niin, että olet ollut juuri ja juuri täysi-ikäinen kun olet mennyt yhteen miehesi kanssa? Sanot, että "aina on ollut selvää, ettei minun tarvitse havitella menoa tyttöjeniltaan tai muuhun vastaavaan". Onko siis niin, että koet olleesi vankina koko tuon 10 vuotta? Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miksi olet suostunut tuohon kaikkeen? Liittyykö se mahdollisesti jollain tapaa omaan historiaasi ja perhetaustoihisi?
Kuulen kirjeessäsi ihmettelyäsi siitä, että miksi miehesi pitää sinua vankinaan koska omasta mielestäsi et ansaitse sellaista kohtelua. Olen kanssasi samaa mieltä. Et ansaitse tuollaista kohtelua. Itse asiassa ketään ihmistä ei saisi kohdella noin. Sen, että miehesi pitää sinua vankinaan rajoittaen ja kontrolloiden menemisiäsi voi määritellä väkivallaksi ja alistamiseksi. Sen ei saa antaa jatkua sillä se on haitallista teille molemmille ja parisuhteellenne. Ymmärsin kirjeestäsi, että miehesi epäilee, että olisit kiinnostunut muista miehistä. Onko tämä miehesi mustasukkaisuus perusteluna sille, että hän rajoittaa vapauttasi ja tulee mukaan sinun menoihisi. Mustasukkaisuus ei kuitenkaan oikeuta ketään rajoittamiseen ja kontrollointiin.
Mietit mitä sinun pitäisi tehdä. Vastaan, että sinun on lakattava suostumasta kontrollointiin. Sinä tarvitset apua, jotta pystyt katkaisemaan tuon haitallinen kuvion välillänne. Myös miehesi tarvitsee apua mustasukkaisuuteensa ja taipumukseen kontrolloida ja rajoittaa, jos hän on valmis sitä ottamaan vastaan. Toivottavasti on. Mutta sinun ei ole syytä jäädä odottamaan hänen haluaan muuttua. Usein tällainen kontrolloiva vuorovaikutuskuvio ei pääty itsestään. Päinvastoin sillä on taipumusta vahvistua. Siksi on tärkeää, että et enää suostu siihen.
Miten kauan rakkaus jaksaa elää vangittuna? Meissä ihmisissä on sisällä usein tarve tulla omaksi itseksemme. Tällä tarkoitan vapautta elää omannäköistä elämää ja tehdä niitä asioita, joita pitää itselleen tärkeinä. Tämä tarve usein voimistuu kun ikäännymme. Siksi saattaa hyvin olla niin, että nyt, lähestyessäsi kolmeakymppiä, miehesi kontrollointi on alkanut tuntua entistä pahemmalta. Kerrot, että rakastat miestäsi. Vaarana on, että tuo rakkaus alkaa kuihtua, jopa kääntyä vihaksi ja katkeruudeksi, jos annat kontrolloimisen jatkua. Vapaus ja luottamus ovat happea rakkaudelle. Kontrollointi, rajoittaminen ja pakottaminen tappavat sitä.
Ei ole ihan helppoa alkaa muuttaa vuorovaikutuskuviota joka on jatkunut pitkään samanlaisena. Saattaa olla, että tarvitset siihen ulkopuolisen ihmisen apua. Nettiosoitteessa www.naistenlija.fi on tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen eri muodoista sekä tietoa paikoista, joista voi hakea apua ja tukea itselleen. Mm. seurakuntien perheneuvonnasta voi hakea keskusteluapua tämän kaltaiseen tilanteeseen.
Hyvää jatkoa sinulle!
perheneuvoja Helena