”There’s usually nothing wrong with compromise in a situation, but compromising yourself in a situation is another story completely.” – Immortal Technique
Katson live-lähetystä Baltimoresta. Kuva voisi yhtä hyvin olla Palestiinasta tai Brasilian favelloista. Ihmiset heittelevät poliisia kivillä, poliisi heittelee takaisin. Panssariajoneuvot, mellakkavarusteet ja rynnäkkökiväärit ovat vallanneet kadut. Punaisella huivilla kasvonsa peittänyt nuori musta mies kertoo, että kyse puhdistuksesta, eli purgesta. Hetkeä myöhemmin kuulen saman toisessa haastattelussa ja pian kolmannessa. Pian puhdistus on kaikkialla.
Termillä viitataan scifi-elokuvaan The Purge eli "Puhdistuksen Yö", jonka maailmassa kerran vuodessa kaikki rikokset sallitaan. Puhdistus on siis eräänlainen kollektiivinen kosto yhteisön kohtaamasta kontrollista. Se ei ole sattumanvarainen voima, vaan vastareaktio.
Ei ole mikään suoranainen salaisuus, että poliisiväkivalta on Yhdysvalloissa ongelma. Se näkyy myös asenteissa. USA Todayn tilaaman, viime vuonna julkaistun kyselytutkimuksen mukaan, yli 60 prosenttia yhdysvaltalaisista ei luota virkavallan otteisiin.
Ei ole myöskään suoranainen salaisuus, että poliisiväkivalta on vielä suurempi ongelma, jos kuulut vähemmistöön. Tummaihoisista yli 90 prosenttia kokee, että poliisi kohtelee heitä epätasa-arvoisesti ja kovakouraisesti.
Otetaanpa esimerkiksi Ferguson, missä mellakat leimahtivat poliisin ammuttua aseettoman mustan 18-vuotiaan Michael Brownin. Fergusonissa peräti 92 prosenttia kaikista pidätetyistä oli mustia, vaikka he muodostivat 65 prosenttia yhteisöstä. Kyse ei ole pelkästään poliisista vaan tuomioistuimista. Fergusonissa poliisin todennäköisyys tappavan voimankäytön hyväksyttävälle käytölle on mustien kohdalla huikeat 354 prosenttia korkeampi kuin valkoisten asukkaiden.
Tervetuloa luokkayhteiskuntaan, missä köyhyyteen ei puututa niin pitkään kuin se ei vahingoita kuin köyhiä. Meidän mielikuvamme Yhdysvalloista ei monin osin pidä paikkaansa. Se on mielikuva vauraudesta, menestyksestä ja hyvinvoinnista, vaikka todellisuudessa Yhdysvallat pitää teollisuusmaiden perää liki kaikissa sosiaalisissa mittareissa. Eliniänennuste laskee, lapsikuolleisuus kasvaa ja kansalaiset kuolevat sairaampina kuin koskaan.
Baltimoressa poliisin hallussa kuolleen Freddie Grayn kotikulmilla tilanne näkyy arjessa. Työttömyys on korkeaa, mediaanitulot puolet Baltimoren keskiarvosta ja sosiaalietuuksia nostetaan tuplasti muuta Baltimorea useammin. Samaan aikaan erot koulutuksessa ja terveydenhuollossa ovat valtavat.
Yhdysvaltojen eriarvoisuus näkyy erityisesti vähemmistöjen kohdalla. Jenkit saattaa olla hyvä maa edustaa valkoista keskiluokkaa, mutta fakta on, että joka toinen Yhdysvalloissa tapettu ihminen on musta, vaikka mustat edustavat ainoastaan 12 prosenttia väestöstä. Samaan aikaan valkoisen kansalaisen murhasta päätyy kaikista todennäköisimmin sähkötuoliin.
Kyse ei ole toki pelkästään kallon koosta, ihon väristä ja suoranaisesta rasismista vaan yhteiskunnallisesta kriisistä ja eriarvoistumisesta. Siitä, että parikymppiset turhautuneet työttömät miehet, eriarvoinen ja syrjivä yhteiskunta sekä aseet ovat tikittävä aikapommi. Tilanne on sama niin Syyrian Aleppossa, Nigerian Lagosissa kuin Baltimoressakin.
Ongelma ei katoa syventämällä valvontayhteiskuntaa tai vastaamalla yhteiskunnalliseen pahoinvointiin väkivaltaa lisäämällä. Baltimoren protestit kumpuavat institutionaalisesta väkivallasta ja eriarvoisuudesta, joten väkivalta vain voimistaa vastareaktiota. Puhdistuksen idea kun on molemminpuolinen pelko: pitäkää valtanne, mutta muistakaa, että yhden päivän vuodesta se on meidän.
Lopulta puhdistus ei vapauta vaan kahlitsee, sillä se on luokkasopimus, joka oikeuttaa eriarvoisuuden. Puhdistus ei siis ole vastarintaa, se on osa kapitalistista järjestelmää. Se on opittua kuvastoa. Se on amerikkalainen unelma: instant-vallankumous suoraan pakkasesta. Kuten McDonalds-ateriasta tai Hollywood-toimintaelokuvasta, puhdistuksestakin jää paska maku suuhun.
Kuvastot elävät vahvoina. Katosoessani live-lähestystä mieleeni ei ensimmäisenä noussut Rodney King, vaikka ehkä olisi pitänyt vaan Spike Leen klassikko Do the right thing - Kuuma päivä. Elokuva kertoo New Yorkin etnisistä jännitteistä 80-luvulla ja päättyy kuolleeseen mustaan nuorukaiseen sekä savuaviin raunioihin. Savun laskeuduttua poliisi on poissa, mutta yhteisön täytyy jatkaa elämää keskenään.
Lee kertoi viime vuonna Rolling Stonen haastattelussa vierailleensa vastikään naapurustossa. Syrjintä ei ole kadonnut mihinkään, mutta tällä kertaa kyse ei ole ihonväristä. Tällä kertaa kyse on varallisuudesta.
Kirjoitettaessa soi Immortal Technique - The Poverty Of Philosophy
