Köyhille keppiä, rikkaille porkkanaa

”Akateeminen taloustiede on leikkauksia vastaan ja elvyttämisen puolesta." – Professori Markus Jäntti Ylen puheenjohtajatentissä

Suomen tilanne on yksiselitteisesti paska. Köyhyys koskettaa jo liki miljoonaa suomalaista, puoli miljoonaa meistä on työttömänä ja neljännesmiljoona elää perusturvan varassa. Samaan aikaan talouskasvun ennustetaan jäävän liki nollaan.

Kansainvälinen lehdistö lupailee Suomesta EU:n uutta Kreikkaa. Ei siksi, että emme ole leikanneet tarpeeksi vaan siksi, että sinnikkäästi säästämällä ja leikkaamalla olemme ainoastaan pahentaneet jo ennestään katastrofaalista tilannetta. Ennen kuin uutta eduskuntaa on edes valittu, selväksi on tullut, että seuraava hallitus jatkaa entisen viitoittamalla tiellä: luvassa on porkkanaa rikkaille ja keppiä köyhille.

Keskustan Juha Sipilä on luvannut, että leikkaus kohdistuu kaikista pienituloisimpiin. Kohteena on sosiaaliturva ja vähäosaiset. Oikeiston ideologian mukaan ongelma ei ole suhdanteissa eikä harjoitetussa talouspolitiikassa vaan korpisessa kansassa, joka vetää lonkkaa sossunmasseilla. Se on katsokaas henkilökohtainen valinta, tienaako 2 600 euroa kuussa vai ei? Siitä palkitaan veroalella.

Kasvavan osan työvoimasta siirtyessä aktivointitoimenpiteiden ja turvattomien työsuhteiden varaan, ei ongelmaa ratkaista palkkamaltilla. Ongelma kun ei ole siinä, ettei meillä ole riittävästi työvoimaa, vaan siinä, ettei meillä ole riittävästi työpaikkoja. Ongelma on kysyntälama eli suhdanneongelma, toisin kuin pääministeri sitkeästi väittää. Rakenteellista sopeuttamista toki tarvitaan, mutta lama on siihen huonoin mahdollinen hetki.

Kestävyysvajekeskustelusta unohtuu monesti, että kyse on summasta, joka kasvaa tulojen laskiessa ja menojen pysyessä entisellään tai kasvaessa. Kestävyysvajetta siis kasvattaa esimerkiksi työttömyyskustannukset, jotka muodostavat arvioiden mukaan puolet valtion alijäämästä. Varovaisten arvioiden mukaan toinen puolisko katoaa veronkiertoon ja semilailliseen verosuunnitteluun. Riippuu tietenkin, keneltä kestävyysvajeen koosta kysyy, sillä laajempi yksimielisyys vallitsee ainoastaan siitä, että kestävyysvaje on olemassa.

Mutta ei anneta tämän faktan häiritä. Argumentti kun kuuluu, eikö kukaan ajattele lapsia? Porvarihallitus itse muisti lapsia Jyrki Kataisen johdolla jättämällä perinnöksi 47 miljardia velkaa ja nollakasvun. Kahdeksan vuotta olemme kokeilleet reseptiä, joka ei toimi. Siitä huolimatta pääpuolueet tarjoavat sinnikkäästi samaa lääkettä. Velkaa otetaan jatkuvasti, myös ensi vuonna, joten kyse on siitä, mihin velkaeurot käytetään? Voimme toki jättää lapsillemme velattoman Suomen, mutta se ei ole enää hyvinvointi-Suomi.

Kun jo talousliberaalina tunnettu professori Siksten Korkmankin herättelee kanssaporvareitaan elvyttämään, viesti tulisi ottaa vakavissaan. Siinä vaiheessa, kun Suomen Pankin neuvonantaja ehdottaa tuloeroja tasaavaa politiikkaa talouskasvun lääkkeeksi, viesti tulisi tulkita viimeisenä yrityksenä tilkitä Titanic.

Pääministeri Alexander Stubb ja kokoomus sen sijaan vetoavat valtiovarainministeriön (VM) laskelmiin, vaikka laskelmat eivät ole linjassa akateemisten talousasiantuntijoiden analyysin kanssa. Onkin syytä muistaa, että seuraavan velivuotisen nuotit kirjoitetaan hallitusneuvottelujen yhteydessä ja nuotit on säveltänyt VM. Seuraavan hallituksen merkittävin vastus ei olekaan oppositio vaan kokoomusjohtoinen ja syvästi ideologinen valtiovarainministeriö ruusuisine ennusteineen.

Kyse ei ole pelkästään talouspolitiikan linjasta vaan talouspolitiikan demokraattisuudesta. VM:n julkaisema hallitusneuvotteluiden pohjapaperi, johon Stubb vetoaa, ja vanhan hallituksen allekirjoittama finanssipoliittinen sopimus sitovat uuden hallituksen kädet heti alkuunsa. Kehysmenettely korvataan julkisen talouden suunnitelmalla, jonka pyrkimyksenä on sopeuttaa kuntataloutta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta kehysriihissä. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus sitoutuu palveluiden leikkauksiin, mikä näkyy kaikkien muiden puolueiden paitsi vasemmistoliiton vaaliohjelmissa.

Viime eurovaaleissa äänestettiin euroalueen talouspoliittisesta linjasta. Yhä useampi europäättäjistä onkin asiantuntijoiden tavoin kääntynyt vastustamaan leikkauspolitiikkaa. Ex-pääministeri Katainen, joka määräsi Suomen aikanaan matokuurille, kiertää nyt pitkin Eurooppaa markkinoiden elvytyspakettia, kun samaan aikaan saman puolueen nykyinen pääministeri ajaa sinnikkäästi leikkauksia. Professori Pertti Haaparanta varoittaa Akateemisessa talousblogissa, että VM:n viitoittama tie voi olla vielä Kreikan polkua kivisempi. Haaparanta painottaa, että esimerkiksi Hollannissa ja Kreikassa leikkaukset ovat kasvattaneet julkista velkaa.

Olen Stubbin ja kokoomuksen kanssa kahdesta asiasta samaa mieltä: tarvitaan kriisitietoisuutta ja ikäviä päätöksiä pitää tehdä. Keskeisin ongelmamme ei silti ole velka ja kestävyysvaje vaan työttömyys ja suhdannetaantuma. Velan ottaminen ei ole missään tilanteessa itse tarkoitus, mutta tässä taloustilanteessa se on perusteltua. Ei se kivaa ole, mutta kriisin ratkaisemiseksi on tehtävä myös pääministerin peräänkuuluttamia kipeitä ratkaisuja. Suomi saa parhaillaan tuoretta lainarahaa halvemmalla kuin ilmaiseksi, joten järkevästi tehdyt investoinnit sekä työllistävät että maksavat itsensä takaisin.

Meillä on varaa hyvinvointivaltioon, jos vain tahtoa löytyy. Helsingin Sanomien mukaan kansa haluaa leikata ja säästää, mutta kysymys on yhtä lailla kysymyksenasettelusta. Kun kysymys viime vaaleissa muotoiltiin muotoon: voisiko veroja korottaa, jos näin taattaisiin julkiset palvelut, enemmistö kansasta kannatti verotuksen kiristämistä. Eikä verotusta tarvitsisi edes kiristää. Riittäisi, että siitä tehtäisiin progressiivisempaa ja oikeudenmukaisempaa.

Seuraavissa vaaleissa äänestetään hyvinvointi-Suomen tulevaisuudesta. Kyse on viime kädessä siitä, säilytämmekö hyvinvointivaltion nykyisellään vai leikkaammeko sen kuoliaaksi tuloerojen kasvaessa ja rikkaiden rikastuessa? Se onkin kolmas asia, josta olen kokoomuksen kanssa samaa mieltä: tosiasiat tulee tunnustaa. Tarvitsemme elvyttävää talouspolitiikkaa, sillä leikkaamalla ei luoda kasvua.

Ystävällisin terveisin,

eduskuntavaaliehdokas numero 61 Kaakkois-Suomesta

Kirjoitettaessa soi Laulu- ja soitinyhtye Uusi Eurooppa: Säästetään - leikataan