Katon sirpaleita - hyvä sisko ja sen verkosto

Kiinnostaisiko 19 000 euroa kuussa, 1,3 miljoonan euron työsuhdeasunto Katajanokalta ja 40 000 euron avobemari, jolla ratsastaa työtehtävästä toiseen? Tämä kaikki voi olla pian sinun, sillä Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) toimitusjohtaja Merja Ailuksen (kesk) palli tutisee.

Ensin nousivat pinnalle toimitusjohtajan autokaupat, joita epäillään hankintalain vastaisiksi, sitten kaksi liian kevyesti verotettua asuntoa ja lopulta takaisinperittävät lapsilisät. Koska tämä ei ole tarpeeksi Helsingin Sanomat kertoi Ailuksen havitelleen uutta 2,3 miljoonan lukaalia, yrittäneen nostaa palkkaansa yli 6 000 eurolla kuussa ja nyt - kiitos ikävän julkisuuden - ei enää pysty “bemarillakaan ratsastamaan”.

Tapaus Ailus ei ole valitettavasti ensimmäinen ja tuskin myöskään viimeinen kerta, kun Keva nousee kyseenalaisiin otsikkoihin. Vuonna 2009 Finanssivalvonta ja valtiovarainministeriö selvittivät Kevan ja Nova Groupin taloussuhteita liittyen rovaniemeläiseen moottorikelkkatehtaaseen ja vaalirahakohuun. Selvitystyössä kävi ilmi, että Kevan silloinen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk) oli tavannut rötösherroja pääministerin (kesk) kesäasunnolla. Vaikka kelkkatehtaan tiimoilta päädyttiin syyttämättäjättämispäätökseen, Kauppinen erosi.

Ymmärrän, että tuulinen pesti saattaa hirvittää. Kyse on kuitenkin yhteisillä rahoilla suhmuroinnista ja erittäin vastuullisesta työstä. Se ei kuitenkaan näy hakukriteereissä. Jos olet joskus yliopistossa vieraillut ja kuulut oikeaan puolueeseen, sinäkin voit nauttia suomalaisesta eläkejärjestelmästä. Ja vieläpä palkkatyössä.

Ailus aloitti “puhtaalta pöydältä” Kauppisen seuraajana Kevan johdossa vuonna 2009. Päätös oli puhtaasti poliittinen. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton (Jyty) puheenjohtaja, oikeustieteen kandidaatti ja kunnallisvaaleissa 138 ääntä kerännyt Ailus ratsasti ohi toimitusjohtajien ja tohtorien.

Kevan hallituksen silloinen puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok) puolusteli Ailuksen nimitystä Suomen Kuvalehdessä:

”Tässä tapauksessa työkokemus yhdistettynä henkilökohtaisiin johtajaominaisuuksiin ja näkemykseen suomalaisesta eläketurvasta ja työelämän kehittämisestä muodosti kokonaisuuden, jossa hän oli hakijoista paras. Keskustalaisuus ei missään nimessä ollut ratkaiseva tekijä.”

Neljä vuotta myöhemmin kokoomus on hieman eri linjoilla. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja Kevan hallituksen nykyinen puheenjohtaja Laura Räty (kok) kertoi menettäneensä luottamuksensa Ailukseen. Käytännössä Ailusta ei kannata enää omatkaan. Silti kumpikaan, Räty tai Ailus ei ole valmis kantamaan vastuuta ja eroamaan. Tämä osoittaa melkoisia johtajaominaisuuksia.

Erityisen hiljaista on kuitenkin keskustassa. Puheenjohtaja Juha Sipilä kuittaa puolueelle erittäin kiusallisen kohun Ylen haastattelussa uhoamalla lopettavansa poliittiset virkanimitykset. Samaan aikaan keskustan Pohjois-Karjalan piirijärjestö vaatii kaikilta kansanedustajaehdokkailtaan sitoutumista sopimukseen, jolla he pidättäytyvät kaikesta puolueen sisäisestä kritiikistä. Sanomattakin selvää, että keva koskettaa keskustaa kuin oma perse.

Ailus on käytännössä jo erotettu. Jos siis olet keskustalainen, vähintään kandi ja osaat pitää turpasi kiinni kiusallisista asioista, nyt olisi duunia tarjolla. Kuten jokaiseen hyvään hakemukseen, myös tähän kannattaa lisätä teelusikallinen yhteistä hyvinvointia ja maailmanparannussoopaa.

Katsokaas, Keva on Suomen suurin sijoitusrahasto. Se hallinnoin tällä hetkellä 37 miljardin euron edestä suomalaista varallisuutta. Tämä on paljon rahaa lojumassa käyttämättömänä tilanteessa, missä keskustelemme peruspalveluiden leikkaamisesta ja kestävyysvajeesta työttömyyden jatkaessa kasvuaan.

Helsingin yliopistolla työskentelevä eläkejärjestelmän tutkija Ville-Pekka Sorsa ihmettelee Voima-lehdessä Kevan strategiaa:

”Keva on toiminut kuten Norjan öljyrahasto, eli kartuttanut varallisuuttaan ja jättänyt pohdinnat rahan käytöstä epämääräisesti tulevaisuuteen. Sen olisi fiksumpaa miettiä, miten se voi toiminnallaan tukea kuntataloutta.”

Kevan varallisuudesta on keskusteltu käytännössä ei lainkaan Ailus-kohun mainingeissa, vaikka ehkä pitäisi. Keva perii kunnilta tänä vuonna 800 miljoonaa euroa, jonka voisi käyttää muuhunkin kuin johtajien etuuksiin.

------------------

Noustessaan Kevan johtoon Ailus lupasi taistella tasa-arvon puolesta ja voi veljet, tämä sentään piti paikkansa. Kun hyvä veli -verkostot ja saunaringit olivat vielä vuosituhannen vaihteessa makkara-festejä, Ailus näytti tietä naisille. Myös nainen voi häpeilemättä käyttää hyväkseen julkisia varoja ja luottamusta.

Suomessa ei edelleenkään tunnusteta taloudellista tasa-arvoa tai edes pyritä siihen, mutta ainakin julkinen korruptio suhtautuu sukupuolikysymyksiin suvaitsevaisemmin kuin koskaan. Edistystä tämäkin.

Onneksi sentään jotain on entisellään. Kun sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) halusi julkistaa johtajien kaupat palkansaajajärjestöjen tuella, Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) tuli ja jyräsi ehdotuksen Jyri Häkämiehen (kok) johdolla. Lasikatto ei vaikuttaisi kadonneen mihinkään. Se on vain aikaisempaa korkeammalla.

Nähtäväksi jää, opitaanko tämänkertaisesta Keva-skandaalista yhtikäs mitään. Kysymys ei ole nimittäin tasa-arvosta tai työsuhde-eduista vaan hiton isosta määrästä suomalaisten varallisuutta. Mikäli Kevan hallitus ja valtuusto keskittyvät sisäisten sotkujen selvittelemiseen, riski on, että Suomen sotkujen selvittämiseen ei jää lainakaan aikaa. Kyse on siitä, miten yhtiö hoitaa sijoituksiaan ja varojaan, jos sen omat liiketoimet ovat tätä tasoa?

Kirjoitettaessa soi Eduskuntakeskustelu omistajaohjauksesta