Laskuja: Työtön Suomi

”Surullisia lukuja ihmisten elämän ja heidän perheittensä kannalta” - työministeri Lauri Ihalainen

Aloitetaanpa lyhyellä tilannekatsauksella. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) julkaisi vastikään työllisyyskatsauksen, joka ei ole kivaa luettavaa. TEMin katsauksen mukaan lokakuussa 2013:

- Työttömiä työnhakijoita oli 39 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

- Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli uusia avoimia työpaikkoja 34 000, mikä on 1 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Viime vuoden aikana työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi kokonaiset 15 prosenttia. Samaan aikaan julkisuudessa käydään kovaäänistä keskustelua sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta, eläkeiän nostamisesta ja kateellisesta työntekijäosapuolesta, joka vastoin Suomen etua tyytyi maltillisiin palkankorotuksiin, jotka tosin riittävät hädin tuskin kattamaan työeläkemaksujen korotukset.

Ilmeisestikin logiikka menee jotenkin näin: jos sosiaaliturva olisi vastikkeellista, eläkeikää nostettaisiin ja palkat laskisivat, meillä olisi käytännössä täystyöllisyys. Jos et tajua logiikkaa, älä huoli. Et ole yksin.

Suomen työttömyysongelmaa ratkotaan nyt työmarkkinajärjestöjen allekirjoittamalla työllisyys- ja kasvusopimuksella. Sopimuksen tavoitteista korkeimmalla komeilee työllisyyden lisääminen, vaikka itse sopimuksessa on erittäin vähän suoria toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. Ainoa työpaikkoja lisäävä toimenpide on maltillinen palkkaratkaisu.

Työllisyys- ja kasvusopimuksen on tarkoitus luoda edellytyksiä työpaikkojen syntymiseen, ei suoranaisia työpaikkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa edellä mainittua loogista ajatusjatkumoa, jossa kilpailukyvyn nimissä joustava osapuoli on aina työntekijä kolmikannan muiden edustajien tuijotellessa lakerikenkien kärkiä.

Koko sopimuksen perustava ajatus on nähkääs Suomen kilpailukyky, joka on tällä kertaa uhattuna, koska työntekijäkustannukset ja demografia (tämä huolimatta Googlen jätti-investoinneista). Meitä uhkaa nähkääs työvoimapula, koska sehän meitä on uhannut jo vuosikymmenet. Maltillinen palkkaratkaisu tarkoittaa suomeksi sitä, etteivät reaalipalkat nouse käytännössä lainkaan. Kilpailukykyinen Suomi maksetaan työntekijän pussista.

Kilpailukyky ja edellytykset menestyä eivät vielä tarkoita, että Suomeen alkaisi sataa työpaikkoja. Globaali talous on syvässä lamassa ja rakenteellisessa kriisissä, mikä näkyy Suomen kauppataseessa kotimaisen kysynnän merkityksen korostumisena viennin yskiessä. Tällä hetkellä kasvu syntyy kotimaisilta markkinoilta. Ainoa ongelma on, että kotimaista kysyntää syö vientiteollisuuden tarpeisiin suunnattu maltillinen palkkaratkaisu, joka heikentää ostovoimaa yhdessä leikkauspolitiikan kanssa.

Jopa pimeyden ytimessä toimiva Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Yhdysvaltain keskuspankki (FED), joille kysymys on vuosikaudet ollut ideologisempi kuin kokoomukselle, toruvat Eurooppaa liian julmasta leikkauspolitiikasta. Kun Suomessa vasta harkitaan leikkauskohteita, muualla kyseenalaistetaan pikku hiljaa koko leikkauspolitiikan järki ja toimivuus.

Käytännössä Suomen hallitus lähtee ajatuksesta, että se mahdollistaa tarjonnan sen sijaan, että loisi kysyntää. Eräiden etujärjestöjen tuntuu olevan mahdotonta myöntää, että myös julkinen sektori voi tuottaa kasvua. Toki investointien täytyy olla työllistäviä ja tehokkaita. Toki myös kysynnän luominen toimii, mutta sillä edellytyksellä, ettemme olisi syvällä investointikriisissä, pankkikriisissä, velkakriisissä ja tätä tahtia - ehkä nopeammin kuin arvaammekaan - sosiaalisessa kriisissä.

Otetaanpa esimerkki. Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen muistutti Kansan Uutisten haastattelussa, että sosiaaliturva on jo nyt osin vastikkeellista. Karenssit ja sanktiot ovat jättäneet yli 20 000 suomalaista kotitaloutta tulottomiksi. On vaikea nähdä, miten tällaiset toimenpiteet kannustavat kasvuun.

Taloustutkijat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas muistuttavat Raha ja Talous blogissaan, että “rahataloudessa ei ole tarjontatekijöiden määräämää kasvuastetta, vaan kasvu riippuu kaikkina aikoina – ja ennen kaikkea vajaatyöllisyyden olosuhteissa – kokonaiskysynnän kehityksestä ja taloudellisten toimijoiden kulutus- ja investointipäätöksistä.”

Eläkeiän nostaminen, sosiaaliturvan karsiminen ja maahanmuuttajien syrjiminen eivät ratkaise Suomen työttömyysongelmaa. Suomen työttömyysongelman ratkaistaan yksinkertaisesti julkisin investoinnein ja kysyntää lisäten. Kurjistamalla syntyy spiraali, joka johtaa ennen pitkää Suomen luottoluokituksen laskuun, ostovoiman ja palkkojen laskuun sekä työllisyyden laskuun. Siinä on laskua kerrakseen. Ainoastaan tuloerot kasvavat, koska jokainen ei voi olla Cheek tai eläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja.

Vaihtoehtoja on, mutta poliittinen tahto ja vastuu uupuvat. Oma ongelmansa on EU-politiikka, joka rajoittaa suomalaista päätöksentekoa. Mikkelin lahja maailmalle, EU:n talouskomissaari Olli Rehn (kesk.), väläytti Akavan syysliittokokouksessa tiistaina Suomelle mahdollisia sakkoja, mikäli kestävyysvaje ei omin toimin korjaannu ja leikkauslistat toteudu. Maksoi Suomi sakkoja tai ei, varmaa on, että suomalainen työ häviää.

Kirjoitettaessa soi Petri Nygård - Työtön