Korruptio, yhteisymmärrys, kavereiden kesken korrupsooni ja suomalaisittain maan tapa. Se on himputin iso ongelma. Aiheen arkaluonteisuuden vuoksi toivon lukijoiden ymmärtävän seuraavien tapahtumien olevan spekulatiivisia. Kaikki mitä internetissä lukee ei ole totta.
Julkaisen iloksenne symbolisia kuvia vangituista kädellisistä, koska seuraavien tapahtumien kuvaaminen ei ole ihan okei. Ei niin näppärä aasinsilta, mutta minkäs teet. Tällä rahalla saa tällaista.
Ajamme päin punaisia. Risteyksessä on poliisi. Tilanne on selvä ja peli menetetty. Valot välähtävät takanamme ja ystänäni kiroaa. Ajokortti puuttuu.
Harkitsen hetken apinan lahjomista banaanilla. Ystäväni tuntee tavat paremmin. Hän selittää, ettei sakko ole ongelma, se hoituu maksamattakin, mutta miksi turhaan vaivata tärkeitä ihmisiä. Poliisi nyökkäilee vieressä hermostuneesti. Sytytän savukkeen ja nautin hikoilusta.
Autot pelottavat apinaa, sillä sisällä saattaa olla vaikutusvaltaisia. Moottoripyörä on turvallisempi valinta eläkekassaa kartuttaessa. Ystäväni tarjoaa kansainvälisen ajokortin - paperinpalasen, jossa on isoja numeroja ja tärkeän sedän kuva. Apina ymmärtää.
Ennen kuin rupean tilastorunkkaamaan, lähdetäänpä maahanmuuttoviranomaisten luokse. Viisumini on umpeutumassa, joten tarvitsen kuukauden pidennyksen. Tämän voi tehdä kahdella tavalla. On virallinen tapa ja epävirallinen tapa. Valitsen jälkimmäisen. Jos totta puhutaan, emme mene immigrationiin vaan kadun vastakkaiselle puolelle. Ruokakojun takana istuu herrasmies, jonka puhelin soi usein ja joka vastaa siihen harvoin.
Kiitos suurlähetystön viisumiini tekemän virheen, en voi muutakaan. Minulla ei ole rahaa visa runiin eikä lentoon pois maasta. Viisumin ylitys maksaa noin 20 taalaa päivä, joten se ei ole vaihtoehto.
Indonesian maahanmuuttoviranomaisilla on eeppinen maine. Tiskien välistä pallottelua, asiakirjahelvettiä, liitetuskaa ja ympäri kaupunkia pomputtelua. Lopulta päädyt sujauttamaan saturaisen paperipinon väliin. Muuten jättää järki. Jätän rumban väliin ja luovutan passini sekä isohkon tukun käteistä täysin tuntemattomalle. Liitteitä nolla, hakemuksia nolla ja tiskejä nolla. Kättä päälle ja sormet ristiin.
Se on liian helppoa. Korruptio ei pelkästään nopeuta asioita vaan on monesti se ainoa keino. Vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Jos joku väittää, että tilanne paranee yksilön esimerkillä, sanon, että paskat paranee ja toivotan onnea matkaan. Paikalliset kymppiuutiset näyttävät säännöllistä kuvaa näytösluontoisista korruptio-oikeudenkäynneistä, mutta mikään ei muutu. Todellisuudessa tilanne pahenee.
Indonesiassa korruptio liittyy kaikkeen ja kaikkiin. Otetaanpa Jakartan nykyinen kuvernööri. Tämä omistaa aidon Van Goghin, vaikka on tehnyt uran valtion virkamiehenä. Makes you think, totean ystävälleni. No it doesn't, tämä vastaa. Homma on selvä ilman arvailujakin. Esimerkiksi kaksi kelpaa tavan apina. Kertovat, että poliisiksi pääsee noin 20 paikallisella miljoonalla. Kuukausipalkka on noin kaksi miljoonaa, mutta joka kytällä on kallis auto. You do the math.
Korruption mittasuhteet ovat valtavat. Global Financial Integrityn vuosiraportti arvioi globaalien laittomien rahavirtojen arvoksi yli 1,2 biljoonaa dollaria. Tämä on varovainen arvio. Pikkupuroista syntyy toinen meri, joka jää raporttien ulkopuolelle.
Laiton pääomapako kasvaa vauhdikkaimmin Malesian ja Kiinan johdolla. Indonesiasta katoaa laitonta massia hiukan yli 100 miljardin dollarin vuositahtia. Edelleen varovainen arvio. Tämä on melkoinen summa maassa, jonka kansalaiset ansaitsevat keskimäärin alle 10 taalaa päivässä.
Miten tämä sitten liittyy korruptioon? No, laiton raha on kuumaa. Helpoin tapa välttää ikävät oikeudenkäynnit ja vankilatuomiot on siirtää likainen raha ulkomaalaiselle pankkitilille viranomaisten ulottumattomiin. Kiitos veroparatiisien tämä on helppoa. Homman nimi ei ole rahan kadottaminen vaan omistajuuden hämärtäminen. Mitä läpinäkymättömämpi pankkijärjestelmä sitä enemmän asiakkaita.
Korkea-arvoinen verovirkamies kertoo Indonesian verokertymän kaksinkertaistuneen muutamassa vuodessa valvonnan myötä. Kysyn, paljonko veroja jää edelleen keräämättä? Paljon, tämä kertoo. Puhumme tähtitieteellisista summista, maassa jonka väestöstä yli 13 prosenttia elää alle 22 taalan kuukausiansioilla ja iso osa aivan siinä tuntumassa. Veronkierto ja korruptio kulkevat käsikädessä.
Tax Justice Network teettämän raportin mukaan veroparatiisien tileillä lepää 21-32 biljoonaa dollaria yksityistä omaisuutta. The Guardian julkaisi raportin pohjalta pikkunäppärän kartan, jossa kerrotaan paljonko sitä laitonta rahaa karkaa ja mistä. Graafissa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta se sivuuttaa itse ongelman. Laiton raha vaatii muutakin kuin lähettäjän. Se vaati vastaanottajan. Kysymys ei ole siinä, mistä rahat lähtevät vaan minne ne päätyvät.
Kun Mubarak ja Gaddafi kaatuivat, kysyttiin missä hillot? Ei löytynyt. Sveitsi ilmoitti muutamasta hassusta tilistä, mutta vaati samaan hengenvetoon rahojen alkuperän selvittämistä. Oikeusprosessi on tuskaisen hidas ja törmää ennen pitkää seinään nimeltä paikallinen pankkilainsäädäntö.
Sveitsi on laittoman rahan pioneeri. Urbaani legenda kertoo, että maan pankkilansäädäntö luotiin turvaamaan juutalaisten omaisuus natseilta. Silkkaa paskaa. Sveitsin pankkilainsäädäntö luotiin ihmisille, joita eivät verot tai lait kiinnosta.
Minne ne rahat sitten katoavat? Sinne minne rahat yleensä eli pankkeihin. Osakkeenomistajaa kiinnostaa yllättävän vähän, mistä voitot syntyvät. Raha kulkee usean käden kautta ja päätyy Deutsche Bankin, JPMorganin tai Barclaysin kaltaisten jättiläisten tileille.
Yleinen mielikuva veroparatiisista on trooppinen saari Karibialla. Mielikuva on puoliksi oikea. Kaksi maailman suurinta veroparatiisia sijaitsevat saarilla, mutteivat Karibialla. Nämä paratiisit kulkevat arkisemmilla nimillä Manhattan ja City of London. Nämä "paratiisit" ovat maailman kaksi keskeisintä finanssikeskusta.
Indonesiassa korruptio toimii joka tasolla. Kun Suomessa herrain saunakerhot a.k.a. hyväveliverkostot suunnittelevat kaavoituspäätöksiä ja porsaanreikiä, Indonesiassa ei tarvita saunaa eikä veljeyttä. Paikallinen korruption vastainen komissio KPK taistelee tuulimyllyjä vastaan. Parlamentaarikot, jotka päättävät KPK:n mandaatista ja lainsäädännöstä ovat yhtä mätiä kuin koko järjestelmä. Korruptio on niin syvällä, että jos koko paska avataan, kaikki haisevat. Tilanne ei paljon eroa vaalirahaskandaalista.
Vene vuotaa. Sen sijaan että botski tilkittäisiin, laivaan lastataan lisää kauhojia. Laastaria päälle, kun ranteet ovat auki. Lopulta laskun maksavat tavalliset veronmaksajat. Kaikista eniten kärsivät kaikista köyhimmät. Poliisin lahjominen on halpaa, mutta halpa suhteellista. Kaikista eniten hyötyvät rikkaat, joille arkipäiväinen korruptio on tikkareita ja iso raha kilpailuetu. Lopulta koko yhteiskunta häviää.
Kehitysmaat kärvistelevät loputtomassa velkahelvetissä samaan aikaan kun finanssijärjestelmä takoo voitot. Jokaista kehitysaputaalaa kohden kehitysmaista pakenee kymmenen laitonta, Nicholas Saxson muistuttaa kirjassaan Treasure Islands. Miettikääpä sitä, höpönassut. Kehitysmaiden ongelma ei ole riittämätön kehitysapu vaan pääomapako ja kehitysavun ehdot. Rikkaudet eivät valu köyhimmille vaan vuotavat länsimaihin.
Ilman laittomia rahavirtoja finanssisektorin tase näyttäisi entistä synkemmältä. Jokainen kehitysmaiden korruptiopennonen, joka maasta katoaa, on askel kohti pankkikriisin ratkaisua. Olisihan se kauheaa, jos eurooppalainen veronmaksaja joutuisi maksamaan oman pankkijärjestelmänsä perseilyt.
"Onneksi" maailma muuttuu. Indonesia lupautui äskettäin tukemaan Kansainvälisen Valuuttarahaston reservejä miljardilla dollarilla. Näillä rahoilla pelastetaan samaiset pankit, jotka vastaanottavat laittomat pääomavirrat kehittyvistä maista. Kykypuolueen slogania mukaillen: näihin talkoisiin osallistuvat ihan perkele kaikki.
Ehdotan seuraavaa: avataan pankkisalaisuus. Eihän meillä ole mitään salattavaa. Voin aloittaa. Tililläni on alle kaksi hunttia ja olen kusessa. Käteiskauppa vaikeuttaa korruptiota huomattavasti. Jos et usko, koetapa asetella miljoona taalaa Indonesian rupioina attaseesalkkuun. Tekee muuten tiukkaa.
Ennen kuin homma menee raskaaksi, palataanpa kevyen byrokratian pariin. Euroopassa laiskat maahanmuuttajaretkut heitetään Välimereen tai lennätetään Saharaan, Indonesiassa meille annetaan uusi viisumi. Iloisesti tervehtivät kuriiri tiedustelee olenko Daniel ja lätkäisee asiakirjan käteen. Leimat löytyy, matka jatkuu.
Juhlin jatkoaikaa kahvilla kadunvarressa. Vieressäni istuva paljastuu oikeustieteen tohtoriksi. Kysäisen korrupsoonista. Tilanne pahenee, tämä vastaa. Mitä sitten tehdä? Tohtori kohauttaa olkapäitään, hörppää kahviaan ja kertoo, että diktatuuri oli nykyistä markkinavetoista demokratiaa parempi. Markkinoiden myötä vapautui myös korruptio.
Lohdutan kaveria kertomalla, että olemme samassa veneessä. Vuotaahan se, mutta ainakin on seuraa. Molempien rahoilla on myös sama osoite.
Tarjoan kahvin ja tupakan. Kiitän eurooppalaisten pankkien pelastamisesta Suomen puolesta. Nauramme tilanteelle. Ei voi muutakaan. It's funny because it's true.
E: Istun vanhalla kauhtuneella sohvalla keskellä risteystä, sekoittelen kylmentynyttä kahvia ja seuraan liikennettä. Tarkemmin ottaen sen puutetta. Tunnelma on aavemainen. Miljoonakaupunki ilman miljoonia.
Ramadan lähestyy loppuaan. Ihmiset palaavat kotikyliinsä ympäri maata juhlimaan Id al-Fitria eli indonesialaisittain Lebarania. Tumppaan savukkeen sandaalini pohjaan. Kun maailma liikkuu, kannattaa liikkua mukana. Lähden perjantaina Palembangiin Etelä-Sumatralle. Olen yksi kuskeista, joten rukoilkaa muiden matkustajien puolesta. Hyvää Lebarania näin etukäteen, pakanat.
Kirjoitettaessa soi Sage Francis - Personal Journals
6 kommenttia
Anonyymi
15.8.2012 02:10
Kiitos Taneli.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.8.2012 08:07
Mahtava reportaasi. Kiitokset Tanelille siitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.8.2012 11:51
Veroparatiiseista ei tunnu mikään tiedotusväline uskaltavan kirjoittaa. Ainakaan kovin tarkasti. Voisiko olla niin, että sijoittajalähtöinen vaali- ja mainosrahoitus vaikuttaa tähänkin asiaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
21.8.2012 22:10
Veroparatiisiongelma on saanut talouskriisin myötä ihan kivasti huomiota, mutta yleensä huomio kiinnittyy yksittäistapauksiin ja kehitysmaihin sivuuttaen likaisen rahan vastaanottajan vastuukysymykset sekä järjestelmän ongelman takana.
Veikkaisin, että yleisimmät syyt vaikenemiseen ovat tietämättömyys, mediaseksittömyys ja mainosrahat, kuten Anom1151 totesi. Suurin osa ihmisistä ei ihan oikeasti tiedä ongelmasta mitään ja jos tietää, ei sen kerrannaisvaikutuksista, jotka ovat varovaisesti arvioiden valtavat.
Meillä on länsimaissa verovastainen ilmapiiri. Kukapa meistä ei kiertäisi veroja? Kaikkihan sitä tekevät... Rehellisen veronmaksajan pitäisi kaiken järjen mukaan olla raivoissaan veronkierrosta, mutta iso raha haluaa uskotella verorikoksen olevan jotain inhimillistä ja hyväksyttävää. Myös tuomiot verorikoksista ovat melkoista liirumlaarumia. Verokarhun kaataja on sankari ei rikollinen.
Likainen raha on kaikkialla ja voitelee talouden rattaita siinä missä puhdaskin. Rehellinen veronmaksaja, joka huijaa pennosia luulee, että seisoo samalla viivalla globaalin suuryrityksen kanssa, joka huijaa kansantalouksia. Rehellinen veronmaksaja luulee, että valvonta ja läpinäkyvyys ovat häneltä pois, vaikka totuus on tismalleen päinvastainen. Näin meille markkinoidaan verorikosta. Antaa markkinoiden valvoa, sanovat, mutta rahalla ei ole moraalia.
Toisekseen, verot ovat maailman epäseksikkäin aihe. Harmaata, numeroita ja juridista tekstiä. Ketään ei kiinnosta. Ei edes toimittajaa, joka ei myöskään yleensä ymmärrä aiheesta mitään vaikka on juuri kuunnellut veroasiantuntijan luennon. Tee sitten siitä iltapäivälehden lööppi. Ei ole helppoa. Tärkeää on nousevatko verot vai eivät. Siinä kaikki.
Kolmas ja varmaankin painavin syy ovat mainostulot. Keskitymme yksittäisiin veronkiertotapauksiin, kun iso kuvio jää huomiotta. Monikaan taho ei tee tämän tason tutkivaa journalismia, koska resursseja ei yksinkertaisesti ole. Olisi myös varsin ikävää paljastaa, että maailman suurimmat yritykset ovat myös maailman suurimpia veronkiertäjiä, sillä nämä yritykset ovat myös maailman suurimpia mainostajia. Mediayrityksen osakkeenomistajat, jotka säilyttävät rahansa korruptiorahaa vastaanottavassa pankissa ja hallituksen edustajat, jotka omistavat samaisen pankin osakkeita, eivät myöskään arvosta itseaiheutettuja tappioita. Vain idiootti tai idealisti tekee Elopit.
Lopulta ongelma on institutionalisoitunut veronkierto. Järjestelmä, joka mahdollistaa väärinkäytökset on tilkittävä. Osallistujia on turha tuomita, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta ja melkolailla hyödytöntä, sillä koko finanssijärjestelmä on syyllinen.
Ongelma on myös luenteeltaan poliittinen, sillä harva mediatalo tai poliitikko uskaltaa ottaa riskiä ja aiheuttaa ongelmia yrityksille, jotka työllistävät tuhansia kansalaisia. Tosin sanoen, jos maa A uhkaa nostaa yritysverotusta tai hankaloittaa veronkiertoa, suuriyrityksen B lobbari C nostaa mekkalan ja hiljentää poliitikon D tai median E uhkaamalla työntekijää F.
Tämä tuli noin lyhyesti mieleen. Muitakin syitä toki löytyy.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.8.2012 15:12
Moi!
Ongelma on ihan oikea. Mitä Afrikkaan tulee, niin helppoja ratkaisuja on olemassa. Pääomapako pysähtyy, kun kannattavaa investoitavaa tulee. Lisäksi viimekädessä rehellinen business voittaa (kyllä - kuullostaa uskomattomalta, mutta tästä on tunnettuja ja tutkittuja esimerkkejä), joskin jonkinasteista verosuunnittelua tosiaan tekevät kaikki. Tämä ongelma ei poistu, ennenkuin kaikissa länsimaissa on samantyyppinen konsernilainsäädäntö.
Afrikassa riittäisi oikeastaan heti se, että länsimaat poistaisivat ruokatullit- ja kiintiöt. Säädöksiä ei kannata purkaa (laatu, sairaudet yms.) mutta, nimenomaan kiintiöt ja suojelevat tullit. Tällä hetkellä suurin euroopan kahvinmyyjä on Saksa, minne Afrikan maat voivat myydä halvalla raakakahvia, eli papuja, mutteivat jalostetuja tuotteita. Kun nuo rajoitukset poistetaan, Afrikkaan syntyy aivan järjetön määrä investointeja, työpaikkoja, infrastruktuuria jne. Mahdollisesti ruokapulakin helpottaisi, kun raha, eli intressit, siirtyisivät edes osittain Afrikkalaiseen ruoan tuotantoon.
Mitään kehitysapua ei perkele tarvita, vaan edes melkein vapaakauppa kehittymättömistä maista länsimaiden suuntaan. Kyllä. Markkinatalous toimii ihan oikeasti, se ei vaan ole niskan päällä olevien intresseissä..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
23.8.2012 23:38
Heips vaan, Anom1512. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Afrikkaa auttaisi suuresti ruokatullien ja -kiintiöiden poistot. Eri mieltä olen siinä, että helppoja ratkaisuja olisi olemassa. Eri mieltä olen myös siitä, että pääomapako pysähtyy kannattavien investointien myötä. Erityisen skeptinen olen ajatukselle, että rehellinen bisnes voittaa lopulta, koska bisnes ei tunne termiä rehellinen. On laiton, laillinen ja koko maailman kirjo erikoistapauksia siinä harmaassa välimaastossa.
Ongelma on viime kädessä poliittinen. WTO:n neuvottelut maailmankaupan vapauttamiseksi ovat jäissä, sillä köyhä etelä on saanut tarpeekseen. Ilman edellämainitsemiasi kompromissejä eivät neuvottelut jatku ja kauppa vapaudu (kyseessä on myös valtataistelu WTO:n päätöksenteosta ja käytännöistä, mutta en nyt millään pysty venymään siihen tässä yhteydessä). Pallo on pohjoisella, joka ei tietenkään suostu pelaamaan etelän säännöillä edes yhtä kertaa, sillä tämä tarkoittaisi katastrofaalisia seurauksia tullien suojassa lymyilevälle tuotannolle. Pidän käytönnössä mahdottomana ajatuksena Euroopan tai Pohjois-Amerikan myönnytyksiä, sillä tämä tarkoittaisi tullialueiden elintason ja tuotannon romahtamista.
En myöskään usko, että länsimainen konsernilainsäädäntö tulee koskaan koskemaan Caymanin ja Bahaman kaltaisia veroparatiiseja, sillä nämä suurvaltojen nukkevaltiot ovat kansainvälisten sopimusten ulkopuolella juurikin lakien kiertämiseksi. Näin järjestelmä toimii. Hämähäkinverkon tavoin se imee investointeja pienten veroparatiisien kautta finanssikeskuksiin. Tätä voisi ihan surutta kutsua rahan pesuksi pankkilainsäädännön suojissa. Ei ole muuten sattumaa, että Englanti suhatutuu penseästi Euroon, sillä Euro toisi mukanaan kiusallisia lainsäädäntöjä, jotka vaikeuttaisivat City of Londonin toimintaa.
Se, että länsimaissa olisi yhtenäinen lainsäädäntö ei siis riitä vaan pääomapaon estäminen edellyttää globaalia lainsäädäntöä tai lapinäkyvyyttä, johon yksikään maailman suurimmistä yrityksistä eli pankeista ei ikinä suostu. Nämä yritykset eivät tunne rehellistä businesta, ainoastaan tuottoisan busineksen. Jos tarkoitat rehellisellä busineksella vapaata markkinataloutta, olen lukenut kyllä itse varsin toisensuuntaisia tutkimustuloksia. Markkinat ilman kontrollia ovat väkivaltaiset ja luovat jo ennestään eriarvoisissa olosuhteissa entistäkin eriarvoisemman yhteiskunnan. Kuten jo totesin, rahalla ei ole moraalia. Kehitysmaat kärsivät siirtymävaiheen paradoksista, eli muutosvaiheesta, joka ei tuo koskaan mukanaan muutosta. Ongelma ei siis ole vapaakaupassa vaan siinä, miten helvetissä se vapaakauppa saavutetaan ilman verenvuodatusta (jä tämäkään tuskin riittää)?
Paperilla vapaakauppa toimii mainiosti, mutta käytännössä se on yhtä utopistinen malli kuin Neuvostososialismi. Teknisesti ottaen tapahtumat etenevät juuri kuvailemasi mukaisesti, mutta käytännössä politiikka romuttaa haaveet aika nopeasti. On syytä muistaa, että vapaakaupan tapaistakaan ei ole tällä planeetalla nähty ja kiitos demokratian ulottumattomiin globaaleihin instituutioihin piilotetun päätöksenteon emme tule sitä näkemään jatkossakaan.
Vapaakaupan sijaan kehottaisin kehittyviä ja kehitysmaita luottamaan maalaisjärkeen ja turvaamaan markkinansa. Olkoonkin konservatismia, protektionismin kautta ollaan saatu huomattavasti liberaaleja malleja parempia tuloksia. Mitä itse markkinatalouden toimivuuteen tulee, en aio aiheeseen edes mennä, dude. Kirjoitukseni käsittelee nykyjärjestelmän kupruja ei itse järjestelmää, joka on jo melkoinen ongelma itsessään. Sen voin sanoa, että markkinatalous ei toimi koskaan kuten kansantaloustieteen oppikirjassa. Ei etenkään kehitysmaissa. Aina tulee olemaan päällä olevien intressejä ja koska globaali valta on instituutioissa, asetelma pysyy ihmisten vaihtuessa.
Toivottavasti tämä selvensi hiukan. Voi olla, että olen täysin väärässä, mutta itse en ole kovinkaan valoisiin esimerkkeihin oppikirjoissa enkä oikeasta maailmassa vapaakaupan tiimoilta törmännyt. Makuasioita. Kiitos hyvästä palautteesta. Toivottavasti olin tarpeeksi kyyninen.
Ps. Vaikka Afrikkaan investointeja vuotaisikin, vuotavat rahat edelleen ulos maasta. Pääomapakoa on myös laillinen pääomapako. Afrikkaa ei paljoa hyödytä finanssikonsernin omistama suuryritys, joka kokiuttaa voitot veroparatiiseihin...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin