Kuka jätti verot maksamatta?

Viikko alkoi vuoden virallisella ”kateuspäivällä”. Kokoomusnuori Heikkistä vitutti, kun muut pärjäsivät, Seiska kertoi BB-julkkisten ahdingosta ja hirmutulot/jättimenot seksi-vau-pum. Se mikä jäi kirjoittamatta oli, kuka jätti verot maksamatta? Suomen verotiedot kun kertovat ainoastaan, paljonko veroja kerättiin, ei paljonko jäi keräämättä?

Tutkivien journalistien kansainvälinen yhteistyöverkosto ICIJ vuosi samoihin aikoihin 28 000 salaista asiakirjaa, jotka paljastivat 340 kansainvälisen suuryrityksen kiertäneen satoja miljardeja dollareita veroja Luxemburgin kanssa solmittujen salaisten sopimusten avulla.

Luxemburg on yksi suomalaisten yritysten, varakkaiden ja sijoittajien lempikohteista. Veroparatiisimatkat on vuosien varrella lennättänyt ainakin 124 kahdenkymmenen Suomen suurimman yrityksen tytäryhtiötä maahan. Sattumalta iso osa Suomeen Suomesta sijoittuvasta sijoitustoiminnasta kulkee Luxemburgin tai Alankomaiden kautta.

Suomi menettää vuosittain varovaisen arvion mukaan 10-14 miljardia euroa harmaan talouden takia. Paino sanalle varovaisen. Kansainvälisesti tunnetuimpiin harmaan talouden asiantuntijoihin lukeutuvan Friedrich Schneiderin laskelmien mukaan harmaan talouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli vuonna 2004 peräti 15,8 prosenttia eli rapiat 26 miljardia euroa.

Kiitos talouskriisin, EU, Yhdysvallat ja OECD ovat heränneet veronkiertoon. Ehkä lupaavin hankkeista on OECD:n BEPS-toimenpideohjelma (Base Erosion and Profit Shifting). Suomi solmi vastikään myös automaattiseen vero- ja tilitietojen vaihtoon tähtäävän sopimuksen 50 maan välillä. Mallia on otettu Yhdysvaltojen FATCA-laista (Foreign Account Tax Compliance Act), joka velvoittaa ulkomaisia finanssilaitoksia luovuttamaan Yhdysvaltojen kansalaisten ja yritysten verotietoja.

Yritystä on, mutta muuttuuko todella mikään?

Veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun on useita keinoja, mutta yleisimpiä on holding-yhtiöiden käyttö lainoittajina, jolloin korkomenoja pystytään vähentämään verotuksesta, niiden kautta investoiminen, jolloin omistajuus pystytään kätkemään verottajalta ja verotetavan tuloksen siirtäminen yritysten kautta alhaisemman verotuksen maahan. Konserni voi myös siirtohinnoittelemalla tehdä markkinahinnasta poikkeavia kauppoja tytäryhtiöiden välillä. Keinoja on monia.

Kolme vuotta sitten tutustuin indonesialaiseen verovirkamieheen, joka laskee presidentin verot. Tämä totesi: ”It’s an endless cat and mouse game and we’re constantly loosing it.” Ongelma veronkierrossa ei ole nähkääs torjunnassa vaan rikollisen toiminnan määrittelyssä.

Veroparatiisi ja veronkierto eivät ole riittäviä termejä selittämään kansainvälisten verosopimusten ja veroalueiden logiikkaa. Ei ole olemassa mitään yksittäistä "veroparatiisia" aivan kuten ei ole "laitonta" pankkiakaan. On ainoastaan eri lainsäädäntöjen, porsaanreikien ja sopimusten piirissä toimivia instansseja. Kyse on siis kansainvälisestä finanssijärjestelmästä.

EU-tasolla puhumme arviolta biljoonan euron veromenetyksistä - kyllä, se on tuhat miljardia eli 12 nollaa. Globaalilla tasolla pelkästään yksityistä varallisuutta on kätketty verottajan ulottumatomiin ainakin 21-32 biljoonaa dollaria. Muistakaa, että vuonna 2012 koko maailman bruttokansantuote oli 84,97 biljoonaa dollaria. Kyse ei siis ole parturikampaamojen ja ravintolapalveluiden kuittikaupasta, sillä kansainvälisestä kaupasta jopa 70 prosenttia käydään konsernien kesken.

Osaltaan ongelma on valtioiden harjoittamassa haitallisesta verokilpailusta, toisaalta edullisista verosopimuksista, joita suurimmasta verohyödystä nauttijat, ovat itselleen junailleet. Vaikka veronkierto onkin pois valtion budjetista, se ei katoa pankkien tileiltä.

Jos varjotaloutta todella avattaisiin ja verovälttelyyn oikeasti puututtaisiin, paljastuisi, että kaikista suurimmat veroparatiisit ovat todellisuudessa OECD-maita. Kuten Nicolas Saxon kirjassaan Aarresaaret – Miehet, jotka ryöstivät maailman kirjoittaa, kaksi suurinta veroparatiisia ovat todellakin saaria, aivan kuten mielikuva Karibian banaanitasavallasta antaa ymmärtää. Kaksi suurinta varjotalouden risteyskohtaa ovat kaksi maailman suurinta finanssikeskusta: Manhattan ja City of London.

Maailman suurimmat yritykset eli maailman suurimmat liikepankit ovat tahoja, jotka optimoivat ja kätkevät monesti omistamiensa kansainvälisten suuryritysten varallisuuden omiin taseisiinsa. Sama pätee laittomiin pääomavirtoihin. Rikkaat länsimaat saavat vuosittain rikkailta kehitysmailta varovaisen arvion mukaan 900 miljardia euroa "kehitysapua". Vertailun vuoksi: kansainvälinen kehitysapu oli vuonna 2013 ainoastaan 134,8 miljardia dollaria.

Siirtohinnoittelun, konserniavustusten ja korkovähennysjärjestelmän kaltaisten instrumenttien avulla, yritykset pystyvät helposti kiertämään veroja. Toiminta on täysin laillista, vaikka sen seurauksena kaikista suurimmat yritykset maksavat minimiveroja, mutta kilpailevat veroedun turvin samoilla markkinoilla rehellisesti veronsa maksavien suomalaisten pk-yrittäjien kanssa.

Google, Apple, Microsoft, Ex-Nokia, SanomaWSOY, Stora Enso, Fortum, Terveystalo, Attendo ja Outotec ovat vain muutama esimerkki yrityksistä, jotka ovat kikkailleet Suomessa verotettavaa tulostaan todellisuutta alhaisemmaksi. Useat edellä mainituista yrityksistä ovat samaan aikaan nauttineet veronmaksajien maksamista yritystuista.

Yksinkertaiset toimenpiteet, kuten maakohtainen rekisteröinti, joka paljastaisi konsernin sisäisen rahaliikenteen ja mahdollistaisi totuudenmukaisen verotuksen sekä lähdeverotuksen kiristäminen joko paljastaisivat tai verottaisivat suurimman osan casimirehrnrooth-wahlroosien salaisista varoista.

Aggressiivinen verosuunnittelu ja veronkierto ei ratkea kieltämällä vaan tekemällä toiminnasta kannattamatonta. Läpinäkyvyys ja ennakkoverotus ovat toimenpiteitä, joilla veronkiertoon pystytään puuttumaan kansallisesti, mutta olisi kenties aika keskustella, onko pääomaverotus oikeudenmukainen tai toimiva suhteessa ansiotuloverotukseen. Valitettavan usein nimittäin ne, jotka omistavat eniten, maksavat vähiten veroja.

-------------

Veronkierosta kyllä puhutaan, mutta teot ovat jääneet vähiin. Suomi on viimeisiä korkovähennysoikeutta rajoittavia maita ja hallintarekisteri, joka mahdollistaisi varallisuuden kätkemisen, kummittelee eduskunnan kabineteissa. Meillä jopa valtion enemmistöomisteiset yritykset saavat edelleen päättää, mitä tietoja verottajalle ilmoittavat. Sen sijaan yhteisöveroa on laskettu, jotta pystyisimme kilpailemaan veroparatiisien ja niissä kotiaan pitävien suuryritysten kanssa.

Kansainvälisten sopimusten mukamas sanelemien ehtojen taakse on turha piiloutua, sillä kansallisesti voidaan toimia. Esittelemme näitä kansallisia vaihtoehtoja maanantaina kansanedustaja Anna Kontulan kanssa julkaistavassa Varjotalous-selvityksessä. Verotus kehittämällä sekä läpinäkyvyyttä lisäämällä Suomi säästäisi helposti reilun miljardin ja säästyisi kysyntää lamaannuttavilta leikkauksilta.

Kun salaiset sopimukset laadittiin, vallassa Luxemburgissa oli Euroopan komission nykyinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, joka edustaa parlamentin suurinta EPP-ryhmää. Samassa ryhmässä istuu myös Kansallinen Kokoomus. Ei lienekään yllätys, ettei Alexander Stubbin ja Jyrki Kataisen luotsaama hallitus ole puuttunut suurpääoman, sijoittajien ja kaikista varakkaimpien verosuunnitteluun ja veronkiertoon. Sen sijaan parturikampaajat ja raksan duunarit ovat joutuneet suurennuslasin alle.

Valtiolla saattaa olla yksi veropäivä vuodessa, mutta suuryrityksillä on 364 verotonta. Ne verot jäävät meidän muiden maksettaviksi.

Kirjoitettaessa soi The Steve Miller Band - Take the Money and Run