Paskanmarjat II - Ruotsin katastrofi

“No matter how hard you fight you are never going to win.” - Viranomaisarvio vasten asianomistajan kasvoja.

Turun Sanomat kertoi torstaina neljän marjayrityksen jääneen ilman lupia tuoda thaimaalaisia marjanpoimijoita Suomeen kesällä 2014. Mikä nettiuutisesta jäi kertomatta oli, se että viime kesän marjafarssin pääarkkitehdit Ber-Ex Oy ja Arctic International Oy saivat luvat. Ber-Ex Oy:n toimitusjohtaja Kari Jansa kertoi Kainuun Sanomissa laajentavansa toimintaa viime kesästä.

Palataanpa hetkeksi kesään 2013. Ber-Ex Oy:n ja thaimaalaisten työntekijöiden välinen konflikti eskaloitui syyskuun alussa täysimittaiseksi työtaisteluksi. Työntekijät syyttivät yritystä ihmiskaupasta, katteettomista lupauksista ja epäinhimillisestä kohtelusta. Yrittäjä puolestaan syytti poimijoita laiskoiksi sopimusrikkureiksi ja protestia ulkopuolelta masinoiduksi.

Kahden kuukauden kamppailun jälkeen poimijat palasivat kotiin tuomisinaan ainoastaan jättimäiset velat ja tyhjät lupaukset tuhansista euroista. Kihlakunnansyyttäjä jätti syyttämättäjättämispäätöksen ihmiskaupan osalta nostamatta näytön puuttuessa ja kuulematta asianomistajia. Ongelmista huolimatta Suomen vientiteollisuudelle marjavuosi oli ennätyksellinen. Silti osa poimijoista palasi kotiin ilman korvausta tekemästään työstä.

Reilut puoli vuotta myöhemmin Thaimaassa on meneillään laajamittainen tutkinta rekrytointiyrityksistä ja ulkomaalaisista marjayrityksistä, jotka pyörittävät Skandinavian marjarallia. Syytteistä vakavin koskee ihmiskauppaa. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) asetti kesän tapahtumien jälkeen selvitysmiehen selvittämään suomalaisen metsämarjabisneksen tilan. Raportin on tarkoitus pohjustaa uusia pelisääntöjä kesälle 2015.

TEMin ylitarkastaja Markku Wallin julkaisi raportin helmikuun lopulla. Selvitys oli suorapuheinen ja kattava katsaus marjateollisuuden rattaita pyörittävien köyhien thaimaalaisten maanviljelijöiden olosuhteisiin Suomessa ja Thaimaassa. Vielä suorasanaisempi oli kuitenkin ylitarkastaja itse tiedotustilaisuudessa. Wallin kertoi, että hänen selvityksensä perusteella suomalaisilla viranomaisilla on puutteita ihmiskaupan tunnusmerkistön tunnistamisessa, ihmiskauppasyyte olisi pitänyt nostaa tuomioistuimen arvioitavaksi ja moni ihmiskaupan tunnusmerkki täyttyi tapauksen osalta.

Raportti suositteli, että Suomeen otettaisiin käyttöön ns. Ruotsin malli, eli marjanpoimijat solmisivat työsuhteen kutsujayrityksen kanssa, sillä poimijat työskentelevät vain ja ainoastaan tämän lukuun, vaikka saapuvatkin nykysäädöksin maahan turisteina ja “yksityisyrittäjinä”. Ruotsin malli ei ole kuitenkaan poistanut ongelmia. Jos viime kesä oli synkkä Suomessa, se oli vielä synkempi Ruotsissa.

Buala Laophrom, 38-vuotias maanviljelijä, muistetaan hiljaisena ja ahkerana työntekijänä Nong Buayen kylästä. Hän oli ottanut yli 2 100 euroa lainaa 5 prosentin korolla päästäkseen Ruotsiin keräämään marjoja. Yhdeksäs päivä syyskuuta 2013 M Phoenix Enterprise Ltd, thaimaalainen yhtiö joka vastasi sekä työntekijöiden rekrytoinnista että marjojen ostosta, ilmoitti peruuttavansa poimijoiden työsopimukset, pidättävänsä palkat ja jättävänsä kaikki kustannukset työntekijöiden korvattaviksi.

Ilmoitus oli rehelliselle ja vakavasti velkaantuneelle maanviljelijälle liikaa. Ystävät kertovat, että Buala ei pystynyt enää nukkumaan ja protestien alkaessa piiloutui autoon peläten väkivaltaisia yhteenottoja.

Syyskuun 12. päivä kello 15.30 Buala löytyi hirttäytyneenä poimijoiden majoitustiloista. Ystävät laskivat Bualan alas ja kuljettivat sairaalaan, missä tämä menehtyi viisi päivää myöhemmin saamiinsa vammoihin. Bualaa kaipaamaan jääneet vaimo ja tytär eivät saaneet koskaan mahdollisuutta hyvästellä rakastaan.

M Phoenix Enterprise Ltd on eräänläinen velkaorjien välitystoiminnan esimerkkitapaus. Yrityksen taustat ja omistussuhteet ovat enemmän kuin hämärät eikä se ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta sovitella tapausta. Sitä on tutkittu aikaisemminkin, mutta tutkinta katosi yhtä vähin äänin kuin alkoikin. Kuuden kuukauden oikeustaistelun jälkeen korruption syömässä thaimaalaisessa oikeusistuimessa suurin osa M Phoenixin poimijoista on hylännyt kanteet. Kyse ei ole sovittelusta vaan hiljaiseksi ostamisesta. M Phoenixin maksamat summat ovat vaihdelleet 25:stä 1 200 euroon, mikä riittää tapauksesta riippuen lähinnä korkojen maksamiseen. Se kuitenkin nimen omaan riittää korkojen maksuun maatilkun ja elintason säilyttämiseksi.

Miten on mahdollista, että Thaimaahan 2012 rekisteröity yritys, jolla on 25 000 euroa pääomaa saa tuoda Ruotsiin 500 poimijaa, kun jo pelkästään poimijoiden kuljetukset maksavat miljoona euroa? Saamieni tietojen mukaan M Phoenix Enterprise Ltd olisi saanut jälleen luvat tuoda poimijoita tulevana kesänä. Kommunal käsittelee tapausta, mutta se ei ole edennyt vielä oikeuteen. M Phoenix osoittaakin, että koko yritystoiminta voidaan ulkoistetaan jatkossa Thaimaahan, missä toiminta on täysin laillista oikein suhtein ja pankkitilin saldon ollessa kunnossa.

----------

Muistan, kun saimme viestin Ruotsin tapahtumista. Istuimme lattialla Vartiokylän työväentalolla Puotilassa. Kaikki olivat väsyneitä. Keskutelimme pitkään poimijoiden henkisestä hyvinvoinnista. Moni oli vakavasti masentunut ja stressaantunut, mutta karu realiteetti oli, että pystyimme hädin tuskin täyttämään fyysiset edellytykset. Yksikään viranomainen ei auttanut.

Puhutaanpa hetki viranomaisvastuusta. Sitä ei voi ulkoistaa yksityisille toimijoille eikä sitä kuitata yhdellä raportilla, oli se raportti kuinka hyvä tahansa. Kysyin Wallinilta tiedotustilaisuudessa, miten ministeriö aikoo turvata kirjoitustaidottomien, köyhien thaimaalaisten marjanpoimijoiden, jotka eivät tunne suomalaista viranomaiskulttuuria, edunvalvonnan ja uudistaako TEM ylipäätään valvontaa? Kysyin tätä, koska vakuutteluista huolimatta, viranomaisvalvontaa ei käytännössä ole olemassakaan kuin paperilla. Kaikki valvonta on teollisuuden oman valvonnan alaista eikä ole lainkaan selvää, vastaako dokumenttitodellisuus reaalitodellisuutta esim. mediaanitulojen kohdalla. Niin pitkään kuin viranomaiset luottavat sokeasti peeärrään ja ulkoistavat vastuun pukille, kaalimaa jää vartioimatta. Wallinin mukaan TEM ei uudista valvontaa.

Viime kesänä ainakin 50 ihmistä (todellisuudessa luku on useissa sadoissa, kenties mediaani tuhannessa) menetti kaiken eikä virkavalta suostu tai joudu kantamaan minkäänlaista vastuuta tapahtuneesta, vaikka se itse säätelee ja myöntää luvat. Mikäli lähetystön, ulkoministeriön tai TEMin on vaikea tätä uskoa, suosittelen ottamaan yhteyttä. Lupaan järjestää vierailun poimijoiden luokse. Sama pätee myös median edustajiin.

Kuten M Phoenixin poimijoita myös Ber-Ex Oy:n työntekijöitä on painostettu Thaimaassa unohtamaan tutkinta ja vetämään syytteet. Kuten M Phoenixin marjat myös Ber-Exin marjat ostaa isot vientiyritykset kuten suomalaisjohtoinen Polarica Oy, joka saa edullista marjaa ilman ikäviä vastuukysymyksiä, jotka on ulkoistettu alihankkijoille, jotka ovat ulkoistaneet ne ulkomaalaisille alihankkijoille, bulvaaneille tai tytäryhtiöille, jotka ulkoistavat ne lopulta poimijoille. Samat toimijat, jotka yritykset ovat valtuuttaneet rekrytoimaan työntekijöitä Thaimaassa, pesevät nyt likapyykkiä bahtin seteleillä ja gangstereilla. Kyse ei ole enää pelkästään toimeentulosta vaan työntekijöiden turvallisuudesta.

Kun poimijat kuulivat tämän vuoden kiintiöistä, he olivat raivoissaan. Ber-Ex Oy:n protestipoimijoiden puhemiehenä toimiva Praisanti Jumang-wa kirjoitti, että vaikka päätös oli suuri pettymys, se saa heidät vain taistelemaan kovemmin. Nämä 50 rohkeaa maanviljelijää ovat valmiita uhraamaan kaiken omistamansa vain puuttuakseen epäkohtaan, johon suomalaiset viranomaiset ovat haluttomia puuttumaan. He eivät saa tästä kiitosta eivätkä korvausta, vaikka he kantavat edelleen kaikki riskit. Oli kyse sitten marjanpoiminnasta tai raksahommista palkkakilpailu ulkomaalaisten ja suomalaisten välillä hyödyttää vain aniharvoja.

Lähestystön päätös ja Ruotsin tapahtumat osoittavat, että kyse ei ole yksittäisistä vaan laajamittaisista ongelmista suhteellisen keskittyneellä teollisuudenalalla. Suomalainen marjabisnes säästää miljoonia palkkamenoissa ulkoistamalla riskit poimijoille. Kesä 2014 ei eroa kesästä 2013 millään tavalla. Toivon vilpittömästi, että kaikki menisi hyvin, mutta samaan aikaan pelkään, että ainoastaan uusi Buala herättää viranomaiset.

Marjanpoimijoiden tukiryhmän selvityksien mukaan keskiverto poimijalta kestää keskimäärin kaksi kuukautta kuntoutua fyysisesti ja vuosia rahallisesti Suomen “lomasta”. Henkiset haavat ja häpeä paranevat paljon hitaammin, jos koskaan.

E: Tiedustelin alla olevia yrityskohtaisia poimijakiintiöitä useaan otteeseen Suomen Bangkokin suurlähetystöstä ennen kuin sain ne käsiini julkisuuslakiin vedoten. Ilmeisestikin, a) tiedottaminen on yritysten vastuulla eikä yrityksiä kiinnosta listaa julkistaa tai sitten b) lähetystö ei halua listaa julkisuuteen, koska se tietää, että osa listan toimijoista ja/tai heidän thaimaalaiset yhteistyökumppaninsa tutkinnassa Thaimaassa. Veikkaisin molempia. Alla yritykset, jotka tuovat thaimaalaisia poimimaan Suomeen kesällä 2014.

Kirjoitettaessa soi SlowHill - Come Back As A Butterfly