Top ten eli vesipuiston jäljillä

Tuk tukin selkänoja iskee ilmat pihalle. Koetan korjata asentoa. Isken pääni kattoon. Huidon pölyä khmer-huivilla ja etsin vettä. Isken polveni johonkin terävään ja huudan kaksitahdin yli: "Perkele." "You have any idea where we're going?", kysyn oppaalta. "Jees, jees." Kuoppa iskee etuoikealta ja syljen suullisen ionisoitua pullovettä pitkin matkustamoa.

Ei se määränpää vaan se matka. On se klisee. On sietämättömän kuuma. Pompimme täyteen ahdatussa tuk tukissa pienellä kuoppaisella hiekkatiellä puolen tunnin ajomatkan päässä Phnom Penhin keskustasta. Eksyksissä - kuinkas muutenkaan. Tie katoaa kaukana edessä horisonttiin. "Has anybody like ever actually been here before?", tiedustelen. "No," tarjoillaan hymyllä ja isken takaraivoni katon puupanelointiin.

Odotan passia Thaimaan lähetystöstä, koska rajalta tarjoillaan ainoastaan kahden viikon matkailuasiakirjaa. Tarvitsen kolme. Kuukausi on ilmainen, jos satut laskeutumaan maahan lentokoneella. Jos et, maksat kahden kuukauden viisumista, koska lähetystö ei myönnä kuukauden viisumeja. Erittäin hyödyllistä informaatiota. Kuten myös se, että viisumin hinta on noussut, virkailijat ovat kusimulkkuja ja neljään virastopäivään osuu aina viikonloppu. Olen toisin sanoen jumissa.

En ole tehnyt mitään mielenkiintoista, joten olen oikea ihminen kertomaan, mitä mielenkiintoista Phnom Penhissa tehdä. Raapimalla top 10 -jutun pääkaupungista kuin pääkaupungista kattaa helposti viikon elinkustannukset copy paste -toiminnoilla. Lähteinäni toimii tänään Wikitravel, Lonely Planet ja moni muu, joita en jaksa laiskuuttani linkittää. Tietäkää, että kaikki vähänkin virallinen on joka tapauksessa härskisti kopioitu. Lähdetäänpä virtuaalimatkalle Kambodzan kiehtovaan pääkaupunkiin.

1 Wat Phnom

Otan kuvia aitaa vasteen notkuvista stevareista. Toinen potkii aitaa. Tykkään kuvata vartijoita tekemässä sitä mitä nämä parhaiten osaavat. Taustalla kohoaa Wat Phnom eli "Mäki Temppeli". Temppeli on rakennettu mäelle. Ei uskoisi. "Where are the monkeys?", tiedustelen. Ystäväni kohauttaa olkapäitään.

Ihan kiva. Puisto, temppeli ja mäki. Lippu taalan, khmerit ilmaiseksi. Stevaria vituttaa kuvailuni sen verran, että tämä tulee tarkastamaan lipun. Kysyn: "Where are the monkeys?" Tämä ei ymmärrä. En ole erityisen kiinnostunut temppeleistä tai uskonnollisista tematiikasta. Moskeijat, temppelit ja kirkot ovat aika samaa huttua. Apinat ovat paljon kiinostavampia ja kaikki ovat kertoneet apinoista.

Tähän väliin voi heittää strategisia mittoja, koska muuta ei irtoa. Wat Phnom rakennettiin vuonna 1373 ja se on 27 metriä korkea. Ei apinoita. "Why's everybody telling me about monkeys?", tivaan. Ystäväni antaa munkille viikkorahaa ja toteaa: "Maybe somebody ate the monkeys."

2 Kansallismuseo

Apinat olivat hienoinen pettymys, joten sukelletaanpa Khmer-kuningaskunnan loiston vuosiin kansallismuseossa. Kolme taala kerta, khmerit ilmaiseksi. Olen hieman jurrissa, sillä nautin matkalla museoon muutaman annoksen korkeakulttuuria. Katselen patsaita. Kivoja. Kuvaaminen on kielletty, joten luonnollisestikin kaikki kuvaavat.

Miksi ihmeessä aina matkustaessa pitää mennä museoon, ja miksi ihmeessä minä toimittajana neuvoisin ketään menemään lomalla museoon? Ei siinä mitään vikaa ole, älkää ymmärtäkö väärin. Kysyn vain? Epäilen, kiinnostaako suurinta osaa suomalaisista khmerien historia ja arkkitehtuuri. Sori.

Takaisin museoon. Se on aivan käsittämättömän pieni. Sen kiertää noin viidessä minuutissa.Syvällisen ajatuksen kanssa tunnissa. Muista, että kolmella taalalla saa pettymyksen lisäksi useamman oluen. Jatketaanpa matkaa.

3 Kuninkaan palatsi...

...on suljettu. Tähän on yksinkertainen selitys: kuningas kuoli. Itseasiassa lusikan heitti nurkkaan kuninkaan isä, mutta kuningas se on vanhakin. Palatsia koristaa jättimainen kuva vainajasta. Katselen ihmisten harjoittamaa kuningaskulttia. Jos mahdollista, ihmiskultti on vielä jumalkulttia vastenmielisempi palvonnan muoto. Länkkäri tulee kysymään tulta. Tämä kertoo, että kuninkaan kuoltua ihmismassa seisoi paahtavassa auringossa tunteja. Kaikki rivissä. Hiljaa ja paikoillaam tuntikaudet. Expat kertoo sen olleen hypnoottista.

Miksi promoaisin tällaista kulttia ja kehottaisin ihmisiä katsomaan sen loistoa sen sijaan, että kirjoittaisin paikallishallinnon korruptiosta ja väärinkäytöksistä? Miksi aina, kun Pattayalla kellahtaa uusi keski-ikäinen alkoholin ja nuorten naisten uuvuttamana, uutinen julkaistaan ulkomaan uutisissa, ei matkailuosiossa? Miksi matkailun pitää olla aina kivaa, seksikästä ja myyvää? Kysyn vain? Minkälaista journalismia on täysin kritiikitön journalismi? Onko se journalismia? Tällaisia kysymyksiä alkaa pohtia kirjoittaessaan sarkastista top 10 -juttua.

Kuninkaan palatsi on kiiltokuvamaailmaa. Samaa kiiltokuvamaailmaa, jota matkailumediat kauppaavat. Matkaopas-lehden päätoimittaja Pirkko Puoskari totetaa Journalistin haastattelussa, että "Harrastelehden lukijat ovat kiinnostuneet myös alan mainoksista". Samaisessa artikkelissa, joka hyökkää matkailujournalismin kliseitä vastaan Mondo lehden tuore päätoimittaja toteaa: "Ei Mondolla ole varaa kieltäytyä mistään mainoksesta." Niinpä. Homma on kahden kauppaa. Matkailujournalismi on toimituksen ja rajatun mainostajakunnan symbioosi.

4 Joenvarren idylliset ravintolat

Tässä vaiheessa turistia alkaa väsyttää. On aika vetää diipa-daapa -kortti henkeen ostokset joenrannassa, hieronta temppelin varjossa tai herkutteluhetki aalloilla. Adjektiiveja peliin. Koska olen nälkäinen ja janoinen valitsen idylliset joenvarsiravintolat. Idyllinen on aika paljon sanottu, mutta bisse on hei edullista ja ruokakin on helposti sulatettavaa länkkärimössöä. Jos julkaisu on seikkailuhenkinen, tähän väliin voi suositella koppakuoriaisia kadunvarressa tai rentouttavaa ammuskelua rynnäkkökivääreillä.

Seuraavaksi ohjelmassa olisivat pakolliset 5 Tuol Sieng ja 6 Killing Fields. En vaan jaksa. Olen vieraillut molemmissa viisi vuotta aikaisemmin. Jos joukkotuhonta ja kansainvälinen suurvaltapolitiikka kiehtovat, suosittelen. Tämä on topkympin ensimmäinen eettinen muistutus. Kommunismi on pahasta, hiljentyminen kansalliseen tragediaan. Khmer Rouge on kuitenkin oma tarinansa. Sen kertomisen sijaan pelaan vuorot viis ja kuusi idyllisissa joenvarsiravintoloissa, joista voi helposti jatkaa 7 Phnom Penhin villiin yöhön. Vauhdikas toimii myös hyvin.

Seuraa muistutus prostituutiosta, ihmiskaupasta ja yön vaaroista. Muuten Phnom Penh onkin kansainvälinen metropoli, jonka sadat viihtyisät ravintolat ja yökerhot tarjoavat jokaiselle jotain. Kirjaimellisesti, mutta prostituutio on kauhean epäseksikäs aihe. Se ei kuulu matkailujulkaisun sivuille. Matkailujournalismi voi toki nostaa esille ongelmia, mutta sen pitää samaan aikaan tarjota positiivinen kuluttajaelämys eli toivon kipinä tai ratkaisu. Ilmiöt kuten ihmiskauppa ja prostituutio ovat aivan liian lohduttomia kiiltokuvamaailmaan.

Alan eksyä aiheesta. Niihin yökerhoihin. Istun täpötäydessä tuk tukissa ja juon olutta beer bongista. Erittäin kypsää. Olutta on kaikkialla. Lattia on täynnä tyhjiä ja täysiä tölkkejä sekä shottilaseja. Tuk Tukin kattoon nostettu ämpäri tulvii olutta kaikkien kyydissä istuvien päälle. Vieressä ystäväni ajaa moottoripyörällä ja ottaa samalla huikkaa tukista tarjotusta letkusta. Epämääräistä menoa ja yökerhohyppelyä tuk tukeilla. Tätä ei virallisesti tapahdu.

Tunnustan, en juurikaan seuraa matkailujournalismia. Tämä johtuu siitä, että meillä kummallakaan ei ole juuri annettavaa toisillemme. Olen persaukinen ja nihkeä asiakas, joka ei saa julkaisuista tarvitsemaansa informaatiota. Periaatteessa kyse on kahdesta eri palvelusta: informaation tuottamisesta niille, jotka sitä tarvitsevat ja toisaalta nojatuolimatkustajien viihdyttämisestä. Parhaimmillaan journalismi toteuttaa molemmat. Pahimmillaan ei kumpaakaan.

8 Auta kuluttamalla

Seuraa jutun ideologisesti opettavainen ja hellyyttävä päätös. Kymppiuutisten loppukevennys. Nykyään voit auttaa kambodzalaisia katulapsia ostamalla käsitöitä ja tilpehööriä. Tässä ei ole itsessään mitään vikaa. Paitsi ehkä minun kirjoittamanani. Matkailutoimittajana olen objektiivinen ja täysin sitoutumaton rahoittajatahoihin, mutta silti kehotan ostamaan eettisesti sitä ja tätä. Vieressä on matkailuyrityksen hinnasto ja toisella sivulle tuotteiden hintavertailu. Tämä on journalistinen tuotos. Juttu, ei puffi.

Aamuyö. Hortoilen kohti kotia ohi 9 hierontalaitosten ja 10 markkinoiden. Idylliset ravintolat ovat tehneet tehtävänsä. Sovitaan, että kymmenen on täynnä.

E: Pöly laskeutuu tuk tukin ympäriltä. Olemme vesipuistolla. Keskellä ei mitään, pienen hiekkatien päässä on kirkkain värein maalattu vesiliukumäkien ja altaiden sokkelo. Tätä ei löydy Lonely Planetista. Kaukaa se näyttää hyvältä, lähempää katsoen maalipinta lohkeilee. Muutama paikallinen vetää bisseä palmun alla. Tuijotan harmaata veden tapaista massaa, joka kelluu altaassa. Kukaan ei ui.

Emme saa rahoja takaisin. Isken pääni, polveni, kyynärpääni, niskani ja pääsen joen rantaan hiljaiseen ravintolaan, jonka pihalla kasvaa hamppu. "That was quite a dissapointment", britti toteaa. Nyökkään. Toisaalta, Phnom Penh top 10 ei ole juuri sen viihdyttävämpää. Vesipuiston etsiminen on joskus parasta, mitä voi tehdä. Ilman opaskirjaa ja ohjeita. Menkää etsimään vesipuisto. Minä jatkan Thaimaahan.

Ps. Reppureissaaja, tarkista muistilista ennen matkaa - 5 kohtaa! Tee kaikki päin vastoin kuin tässä jutussa kerrotaan and it's all gonna be just fine. Just fine... http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288531374660.html

Kirjoitettaessa soi Ameeba - Montako puuta on metsä