KYSYMYS: Olen ollut mieheni kanssa naimisissa yli kymmenen vuotta. Meillä on alaikäisiä lapsia. Taloudelliset asiat ovat paremmin kuin hyvin. Mieheni on työnsä vuoksi paljon pois kotoa ja kotityöt ja lastenhoito ovat kaatuneet minun niskoilleni ajan saatossa, vaikka kotirouva en olekaan. Viime ajat ovat olleet hankalia, olen ollut väsynyt. Elämä on viime vuodet mennyt niin, että olen käytännössä elänyt lasten kanssa omassa kuplassani, tehnyt ansiotyöni ja hoitanut kodin. Mies on mennyt omia reissujaan. Olin usein pahoillani, että mieheni ei työpoissaolojensa lisäksi koskaan suunnitellut, mitä voisimme perheenä tai pariskuntana tehdä yhdessä. Olemme molemmat olleet tyytymättömiä, koska aina ei ole ollut näin ankeaa. Mieheni valitti, ettei saa seksiä tarpeeksi. Usein vaan olin niin väsynyt ja mies oli joskus minulle ilkeäkin, ei tehnyt yhtään mieli. En kokenut olevani tippaakaan rakastettu.
Kysyin mieheltäni ainakin pari kertaa, haluaako hän jatkaa kanssani. Pyysin häntä olemaan rehellinen ja sanoin, että tässä tilanteessa olisi aika joko erota tai tehdä suhteen eteen jotain. Mies sanoi aina, että ei missään nimessä halua erota eikä hänellä ole mitään tarvetta (eikä aikaa eikä jaksamista) katsella muita naisia. Olen aina luottanut mieheeni. En itse pystyisi ikinä pettämään miestäni, lasteni isää. Pettämiseen minulla olisi ollut mahdollisuuksia ja olisin joskus halunnutkin toista miestä. Mutta koska se olisi ollut niin törkeää miestäni ja perhettä kohtaan, jätin pettämiset sikseen.
Mieheni on nyt sitten pettänyt minua. Hän on pannut ainakin yhtä vierasta naista. Kun tämä tuli ilmi, olin todella palasina. Hyvä, etten hypännyt taloni vieressä vellovaan koskeen. Naisia on ollut ainakin kaksi, mutta vain toisen kanssa hänellä on ollut petihommia. Kuitenkin mieheni haluaa jatkaa elämäänsä minun kanssani. Minullekin tuli sellainen reaktio, että perhana tämä on minun mies ja minun miehenä hän pysyy. Olemme puhuneet paljon, mies lupaa jatkossa ikuista uskollisuutta ja kuuta taivaalta. Olen purkanut raivoani häneen välillä todella rajusti.
Kyllä haluaisin kovasti vielä jatkaa mieheni kanssa. Tämän kriisin jälkeen meidän suhde on voinut paremmin. Olemme taas kuin vastarakastuneet. Mutta nyt minulla on alkanut hiipimään masennus. En tiedä miten ihmeessä voin enää ikinä luottaa yhtään mihinkään, mitä mieheni sanoo. Niin moni hänen sanomansa on ollut valetta. Olemme menossa parisuhdeterapiaan. Tuntuu silti todella toivottomalta ja siltä, kuin olisin umpikujassa. Mies on kertonut mm. missä on tavannut naiset ja miten ovat pitäneet yhteyttä. Mies ei kuitenkaan halua paljastaa, ketä nämä naiset ovat. Sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä. Naiset olivat kuulemma virhe, eikä hän halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä enää.
Se mihin haluaisin pikaisesti ulkopuolisen kommenttia on se, että mieheni ei kerro ketä nämä toiset naiset ovat. En tiedä miksi minulla on pakkomielle saada tietää, ketä nämä naiset olivat. Mies ei aio heitä paljastaa, vaikka se olisi enää ainoa ehto meidän avioliiton jatkumiselle. Mielestäni miehelläni ei ole oikeutta pyytää minua jatkamaan yhteistä elämää ja minun pitäisi tyytyä olemaan epätietoisuudessa. Mieheni vannoo rehellisyyttä ja uskollisuutta jatkossa. Asumme pienehköllä paikkakunnalla ja minusta on nöyryyttävää kulkea mieheni kanssa julkisesti, kun en tiedä kuka vastaantuleva nainen on hänen ex petikumppaninsa. Jos olen tästä naisten henkilöllisyydestä nyt ahdistunut, niin loppuuko tämä ahdistus ikinä vai onko tämä yhteiselon jatkaminen vain iso virhe?
VASTAUS: Hyvä petetty. Kirjeestäsi päätellen elätte monella tavalla raskasta elämänvaihetta. Perhe- ja työelämä on imenyt teistä kaiken ylimääräisen. Kerrot, että jo pidemmän aikaa olette molemmat kokeneet tyytymättömyyttä tilanteeseen. Tunteet ovat olleet kuin kuolleet, ei hellyyttä, ei seksiä, vain loukkaavia sanoja. Itse olet pohtinut ulospääsyä mm. miettimällä ulkopuolista suhdetta. Ratkaisit sen niin, ettet kuitenkaan halunnut pettää miestäsi. Miehesi sen sijaan ratkaisi toisin – ja petti sinua.
Pettäminen sai luonnollisesti sinussa aikaan tunnemylläkän. Kerrot, että miltei samalla vimmalla kuin välillä purat raivoasi ilmaiset välittämistäsi ja tämä tunne on molemminpuolinen: olette kuin uudelleen rakastuneita. Pettymys, pelko ja hellät tunteet vuorottelevat. Pettymys siitä, että toinen ei ollutkaan luottamukseni arvoinen. Pelko toisen menettämisestä, ja samalla kaikesta siitä, mitä olette yhdessä rakentaneet. Toisaalta nyt näet kirkkain silmin myös sen, mitä olet viime vuodet kaivannut: rakastavaa ja välittävää miestä.
Ei ole ihme, että mieli masentuu: on vaikea käsittää, miten voi niin syvästi vihata ja rakastaa samaa ihmistä. Siksi mieli suojautuu työntämällä nämä ristiriitaiset tunteet kauemmaksi. Jäljelle jää vain epämääräinen möykky ja ahdistus. Onko tämä siis merkki siitä, että emme sovi toisillemme, olisiko parempi jatkaa eri teitä? Eihän tällaisia tunteita kukaan pysty loputtomasti sietämään.
Tulemme nyt siihen, mitä rakkaudessa on usein niin vaikea ymmärtää. Onko rakkaus vain hyviä ja helliä tunteita? Vai kuuluuko siihen myös täysin vastakkaisia mielialoja: vihaa, mustasukkaisuutta, kateutta, pelkoa ja muita hankalia tunnetiloja? Onko se siis rakkautta, että vihaan ja tunnen syvää kiintymystä toista kohtaan samanaikaisesti?
Yksi parisuhteen kriisikohtia on se, kun huomaa, ettei toinen olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa, joksi hänet on kuvitellut. Silloin joutuu pohtimaan, siedänkö itsessäni sen ristiriidan, ettei toinen ole täydellinen – sen enempää kuin minä itsekään. Voinko siis ”rakastaa renttua” - toisessa ja itsessäni?
Pariterapia auttaa teitä käsittelemään kriisiä ja kuuntelemaan itseänne ja toisianne. Uskottomuudesta voi selvitä – se vain vie aikaa ja voimia. Ja sille kannattaa antaa aikaa. Jos pääsette kriisin yli ja päätätte jatkaa yhdessä, suhteenne on realistisemmalla pohjalla – ja rakkaus entistä syvempää. Tämä on monen parin kokemus uskottomuuskriisin jälkeen.
KYSYMYS: Olen 27-vuotias nainen ja olen ollut saman ikäisen miehen kanssa parisuhteessa noin kaksi vuotta. Minulla on hyvin rikkinäinen koti ja käyn yhä yksilöterapiassa aukomassa solmujani ja hoitamassa masennustani. Nykyinen suhteemme alkoi heikoissa merkeissä, kun molemmilla oli melko tuore ero takana ja miehelläni vielä jonkin sortin suhde eksäänsä. Heidän eronsa oli ikävä, miehen eksän alkaessa seurustelemaan miehen parhaan kaverin kanssa. Meidän suhteemme kuitenkin käynnistyi mukavasti ensin kevyenä tapailuna ja tiivistyi pikkuhiljaa. Mies piti kokoajan eksäänsä kaverina yhteyttä ja itsekin saatoin omalle eksälleni viestin joskus laittaa. Itse olin päässyt jo entisestä suhteestani yli eikä mielihaluja yhteenpaluusta enää ollut. Mieheni kuitenkin päätti noin puolen vuoden kuluttua suhteemme, koska hän ei tiedä mitä haluaa tms. Myöhemmin sain kuulla, että tunteet eksää kohtaan olivat liian suuret. Päädyimme lopulta pitämään noin kuukauden mittaisen tauon, jonka jälkeen palasimme kuitenkin yhteen "vahvempina kuin koskaan" ja asia käsiteltynä. Olin hieman mustasukkainen eksälle ja tiesin, että tauon aikana mies oli eksänsä kanssa paljon tekemisissä. Seksiä ei kuitenkaan heidän suhteeseensa ilmeisesti kuulunut.
Mies osoitti haluja muuttaa yhteen puolisen vuotta sitten ja itse pitkällisen harkinnan jälkeen olin samaa mieltä. Muutimme yhteen lopulta noin pari kuukautta sitten. Elo on ollut melko tasaista pieniä kiukutteluja lukuunottamatta. Mies kertoo rakastavansa.
Olin kuitenkin typerä ja menin lukemaan nyt tilaisuuden tullen miehen ja eksän välistä viestittelyä. Tilaisuuksia on yhteisen koneen kanssa ollut paljon, mutta moraalini on pysäyttänyt mielihaluni. Nyt kuitenkin tuli heikko hetki ja uteliaisuus voitti... Kaduttaa lukemani viestit, sillä eromme aikaisessa viestittelyssä mies ja eksäni kuvailevat minua ja kirjoittamaani eroviestiä ilkein sanoin tms.
Kuitenkin mies oli se joka vuolaasti rakkauttaan yhteenpaluun aikana julisti. Lisäksi mieheni on vielä yhteenpaluumme jälkeen lähetellyt "ikävä"-viestejä eksälleen ja tavannut häntä baarissa (minulle on kyllä kerrottu, että on törmätty sattumalta) ja on puhuttu sopimuksesta mennä naimisiin, kun on riittävän vanhoja. Viestit loppuvat noin vuoden päähän, jonka jälkeen viestit ovat miehen eksän pyyntöjä lähteä kaljalle. En nyt tiedä, miten suhtautua. Tuntuu, että minulle on valehdeltu, sillä mies on kovin rakastava ja sanoo rakastavansa jatkuvasti. Myös niihin aikoihin, kun on viestejä vaihdellut eksänsä kanssa. Nykyään jos mainitaan eksä, mies sanoo, ettei ystävyys eksän kanssa toimi ja on pakko pistää välit poikki, minkä on ilmeisesti tehnytkin. Mutta miten voin luottaa miehen sanaan, kun on kuitenkin selkäni takana vielä eksää havitellut? Tiedän, että tein väärin lukiessani heidän yksityistä viestittelyä. Sekin syö suhteemme luottoa. Olen alkanut miettiä, pitäisikö nyt vain lähteä suhteesta ilman raastavia riitoja vai voiko meillä olla vielä toivoa tämän luottamuksen menetyksen takia? Eniten satuttaa, kuinka ilkeästi minusta on puhuttu ja mies yhä kuvailee eksäänsä “huipputyypiksi” minulle.
Olen herkkä ja tiedän, että minulla on taipumus antaa kohdella itseäni huonosti ja olla ns. ”kynnysmatto”, mutta ilkeyttä tuntemattomalta en koe ansaitsevani. Typerää, että näin kauan sitten tapahtunut asia vaikuttaa eroon ja en tajunnut lähteä silloin kun ero olisi ollut helppo, mutta en ole varma haluanko enää jatkaa ihmisen kanssa, jolle eksä on kuitenkin se ainoa upea huippunainen ja minä säälittävä itsetunnoton kynnysmatto.
Kynnysmatto
VASTAUS: Lukiessani kirjettäsi ymmärrän hyvin tuon tunteesi. Elät suhteessa, jossa joudut epäilemään, oletko se ainoa miehellesi vai ajatteleeko hän koko ajan toista. Rakastaako hän sinua kuten sanoo, vai onko niin, että tunteissaan hän on toisen luona. Hänen käyttäytymisensä näytti ainakin aiemmin viittaavan siihen, ettei hän tiedä, mitä haluaa. Toisaalta tapahtumista on jo kulunut aikaa, ja ainakaan tietääksesi miehesi ei enää pidä exäänsä yhteyttä.
Terapiassa olet miettinyt kotitaustaasi ja sen vaikutuksia elämääsi tänä päivänä. Siellä olet ehkä pohtinut, joudutko nykyisessä suhteessasi kokemaan samantapaisia tunteita kuin lapsuudessasi. Oliko sinulla silloinkin samanlainen kynnysmatto-tunne kuin nyt? Saitko riittävästi rakkautta ja huolenpitoa vai käveltiinkö tarpeittesi yli mennen tullen?
Meillä ihmisillä on taipumus pyrkiä ratkaisemaan elämän varrella syntyneitä haavoja ja puutteita nykyihmissuhteissamme. Usein puolisoksi valikoituu henkilö, jossa on jotain kummallisella tavalla tuttua. Ehkäpä juuri tuo tuttuus saa meidät ihastumaan toiseen. Tuttuus saattaa kuitenkin myöhemmin paljastua sellaiseksi piirteeksi tai ominaisuudeksi, mikä on meitä ennenkin haavoittanut. Sinun tapauksesi saa minut miettimään, onko puolisosi sinua loukkaava käyttäytyminen avannut myös vanhoja haavojasi?
Parhaimmillaan parisuhteessa voi tulla molemmin puolin hoidetuksi menneisyyden haavojen kanssa. Menneisyyttä ei voi muuttaa toiseksi, mutta toisen kuunteleminen ja myötäeläminen riittää. Saatko mieheltäsi ymmärrystä omaan rikkinäiseen taustaasi? Entä kuinka tarkkaan tunnet miehesi tarinan? Onko hänen taustassaan jotain, mikä voisi selittää hänen käyttäytymistään?
Kerrot, että teidän on vaikea luottaa toisiinne. Sinun luottamuksesi karisi viimeistään silloin kun uteliaisuutesi voitti ja löysit sinua halventavat viestit. On totta, että luottamusta on haasteellista rakentaa tällaisten tapahtumien jälkeen. Sinun on vaikea unohtaa sitä, mitä selkäsi takana on viestitelty. Ainut tie luottamuksen palautumiseen on avoimuus, ja se on vakavan keskustelun paikka: Mitä haluatte toisiltanne ja suhteeltanne, mihin olette valmiita sitoutumaan? Oletteko valmiita pyytämään ja antamaan anteeksi ja aloittamaan alusta?
Pohdit sitä, että lähtisitkö suhteesta nyt vain ilman raastavia riitoja. Se olisi kieltämättä houkutteleva vaihtoehto. Mutta jättäisikö se sinulle edelleen tuon kynnysmatto –olon: ylitsesi käveltiin taas kerran etkä sinä tunnu voivan sille mitään? Entä jos tällä kertaa nousisitkin puolustamaan itseäsi ja omia tunteitasi? Ansaitset tulla kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin oikeasti olet. Silloin et olisikaan enää kynnysmatto, vaan ovi, joka itse päättää, kenelle hän sisimpänsä avaa. Ovi, joka laittaa rajat sille, miten häntä saa kohdella ja miten ei. Miten suhteenne mahtaisi muuttua, jos sinä kynnysmaton sijasta alkaisitkin olla ovi?
KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n 11 vuotta ja meillä on 5- ja 7-vuotiaat lapset. Ongelmamme tuntuu olevan minussa. Kun olen väsynyt/allapäin enkä osaa pukea sanoiksi mistä se johtuu, tällöin olen yleensä hiljaa ja omissa oloissani. Kaipaan mieheni olkapäätä mutta en osaa sitä sanoa ja työnnän mieheni pois kun hän yrittää auttaa. Mies yrittää kysyä mikä minu painaa mutta en osaa sanoa. Kun hän on aikansa yrittänyt hän vaikuttaa siltä, että olisi minulle vihainen siitä, että olen pahoilla mielin/väsynyt/kiukkuinen. Sitten minusta alkaa tuntumaan epäreilulle, että minulla ei ole tilaa olla väsynyt/pahoilla mielin. Sitten olemme molemmat hiljaa ja mökötämme.
Näin tapahtui viimeksi juuri äsken. Nukuin huonosti ja olen ollut väsynyt koko aamun ja tietenkin hiljainen ja omissa oloissani. Mieheni tuli lähelleni ja sanoi, että kiukkusuus tarttuu ja yritin puolustaa, että on epäreilua minua syyttää koska mielestäni minulla on oikeus olla väsynyt ja huonolla tuulella. sittenpä alettiin molemmat mököttää. Mökötys vaihe ei kauaa yleensä kestä mutta on se todella uuvuttavaa. Sen jälkeen halaamme ja pussaamme ja olemme sylikkäin. Mutta jotenkin se vaan väsyttää. Mitä tässä pitäisi tehdä? hakea ulkopuolista apua yhdessä vai olisiko minun syytä hakea apua?
Kiukkupieru 32v
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Voin hyvin uskoa, että koet tilanteenne hankalana ja uuvuttavana. Täältä Suhdeklinikan perheneuvojan näkökulmasta näen kertomuksessasi kuitenkin paljon hyvää ja kaunista.
Kerrot lapsiperheen elämästä, jossa on paljon väsymystä ja välillä kiukuttelua ja pahaa mieltä. Kuulen myös aitoa välittämistä, hellyyttä ja sitoutumista yhteiseen elämään.
Huonosti nukuttujen öitten jälkeen väsymys on ymmärrettävää, samoin se, että aina välillä olemme itse kukin allapäin ja huonolla tuulella. Yksin asuessa ne eivät olisikaan mikään juttu tai ainakin haittaisivat vain omaa elämää. Silloin kun eletään parisuhteessa, toisen mielialat heijastuvat yleensä tavalla tai toisella myös kumppaniin. Parhaassa tapauksessa molemmat ovat emotionaalisesti niin itsenäisiä, että toiset pahan tuulen puuskat eivät omaa hyvää mieltä suuremmin heilauta. Käytännössä käy kuitenkin usein niin, että huonolla tuulella oleva saa tartutettua oman mielialansa myös toiseen.
Kuulen sinun kertovan ristiriidasta: kaipaat miehesi olkapäätä, mutta työnnät hänen pois, kun hän yrittää lähestyä. Hienoa, että olet tietoinen tästä kuviosta. Omien käyttäytymismallien huomaaminen ei aina ole helppoa, mutta niistä tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen ja tärkein askel kohti niiden muuttamista. Voit myös miettiä, mistä tai keneltä olet tällaisen mallin oppinut. Tämä on käyttäytymismalli, johon sinun kannattaa kiinnittää huomiota.
Mikäli et ole sitä vielä tehnyt, kerro miehellesi, että kaipaat hänen lohdutustaan, vaikka sinun on välillä vaikeaa ottaa sitä vastaan. On tärkeää, että miehesi saa kuulla sen sinulta. Muutoin on vaara, että hän näkee vain vetäytymisesi antaman viestin ja sen sanomahan on aivan toisenlainen.
Kerro miehellesi, että sinun on välillä vaikeaa ilmaista itseäsi juuri silloin, kun olet väsynyt ja pahalla mielellä. Kerro, mitä häneltä silloin toivot. Toivotko, että hän antaa sinun olla rauhassa vai että hän tulee kuitenkin halaamaan? Vaikenemalla jätät miehesi avuttomuuden ja neuvottomuuden tilaan. Hän välittää sinusta, on kiinnostunut tietämään, mikä on hätänä ja on halukas lohduttamaan. Nämä kaikki on ilmaisuja hänen rakkaudestaan ja on suuri sääli, jos ne menevät hukkaan. Pahimmassa tapauksessa hän sulkeutuu itsekin, lakkaa yrittämästä ja tie kohti vieraantumista alkaa.
Vaikka puhuminen huonona hetkenä tuntuu vaikealta, rohkaisen sinua kuitenkin opettelemaan sitä. Vähimmillään voit sanoa vaikka: ”Minä olen nyt huonolla tuulella. En osaa nyt sanoa miksi, mutta se ei johdu sinusta.” Näin toimimalla otat vastuuta omasta käyttäytymisestäsi ja vapautat miehesi huolestumasta. Voitte vaikka sopia, että tulet itse hänen lähelleen sitten, kun olet taas valmis kontaktiin ja ottamaan lohdutusta vastaan.
Ehdotan, että kokeilet näitä. Muutos vaatii aina useita toistoja, joten ole kärsivällinen ja anna sille aikaa. Ole armollinen itsellesi. Jos yrityksistä huolimatta tuntuu, ettette pääse keskenänne eteenpäin, hae tai hakekaa ihmeessä ulkopuolista apua. Terapiassa käyminen vaatii kuitenkin sen, että puhutte kotona keskenänne ja olette valmiita muuttamaan niitä käyttäytymismalleja, jotka ovat haitallisia. Voitte aloittaa ne kotona jo tänään.
Toivon, että pääsette eroon turhasta mököttämisestä ja voitte kohdata toisenne aidommin. Sinulle rohkeutta muutoksen aloittamiseen.
KYSYMYS: Eli nyt kaivattaisiin neuvoja, apuja, mielipiteitä ja vähän muidenkin kokemuksia pettämiseen liittyen. Oma tilanne on siis tämä:
Seurustelin viime vuonna erään naisen kanssa joka oli ollut sitä ennen 6 vuotta yhden toisen miehen kanssa. No tämä naisen ex pyöri vielä vähän kuvioissa ja lopulta saatiin kuitenkin ulos. Sitten eräänä lokakuun iltana naisen veli joka on tämän naisen exän ystävä haukkui siskonsa huoraksi ja ihmetteli miten tämä pystyi jättämään exän minun vuokseni. Lohdutin kultaani puhelimessa sillä meillä on kaukosuhde. Hän opiskelee täällä, mutta asuu virallisesti muualla vanhempiensa luona. Tämän puhelun jälkeen luulin naiseni käyneen nukkumaan ja minäkin kävin ajatellen saaneeni hänelle paremman olon. Muutama viikko siitä kuitenkin selvisi, että nainen oli mennyt tämän vanhan exänsä luo hakemaan lohtua (exän vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla missä nainen, mutta ex itse muualla. Nainen oli siis mennyt exän vanhempien kotiin ja exä oli hänet hakenut. Ex oli soittanut naiselle ja kutsunut kylään). Nainen kertoi minulle, että ex oli suudellut häntä ja hän ei ollut kyennyt estämään tätä. No asiasta puhuttiin. Toisen parin viikon jälkeen nainen kertoikin, että se oli hän joka oli suudellut exää. No tästä riideltiin ja soviittiin ja jatkettiin yhdessä taipaletta. Myöhemmin naisen ex alkoi sotkemaan suhdettamme ja meillä tuli naisen kanssa ero (marraskuun puolella). Olimme kuitenkin väleissä. Eron jälkeen naisen ex soitti minulle ja kertoi miten nainen oli pettänyt minua tämän kanssa (käsipeliä, mutta ei yhdyntää ja kertoi paljon muutakin mitä olivat muka tehneet).
Soitin naiselle heti ja varmistin oliko hän pettänyt minua. Hän myönsi, että oli ja mies oli tehnyt käsipeliä. Kuitenkin kertoi, että miehen kaikki muut puheet olivat valhetta kuten, että olisivat aikaisemmin tapailleet ja pussailleet yms. Nainen myös kertoi olleensa sekaisin veljensä puhelun takia ja ei tiennyt mitä oli tekemässä kun hän meni exän luo. Nainen oli pyytänyt exää lohduttamaan, mutta tämä oli käyttäytynyt kylmästi ja lopulta nainen oli suudellut tätä ja siitä se kaikki kuulemma alkoi. Nainen kertoi ettei ollut kyennyt sekavan mielentilansa takia sanomaan exälle ei ja kertoi ettei ollut halunnut mitään käsipeliä ja ettei se tuntunut hyvältä. Nainen kertoi, että tämän jälkeen oli katsonut puhelimeensa ja ymmärtänyt mitä oli tehnyt ja sanonut exälle ei kun tämä oli ehdottanut vielä yhdyntää sen jälkeen. No joulukuun loppupuolella annoin tapahtuman anteeksi, koska huomasin naisen katuneen ja tulimme siihen tulokseen, että mies käytti naisen sekavaa mielentilaa hyväkseen eli teki seksuaalisen teon tietäen toisen olevan sekavassa mielentilassa (hyväksikäyttö). Palasimme yhteen naisen kanssa joulukuun jälkeen.
Tammikuussa nainen kertoi erään meidän riitamme aikana, että on koko tämän ajan syyttänyt itseään siitä tapahtuneesta. Huhtikuun aikana pariin kertaan nainen kuitenkin kielsi, että mies olisi häntä hyväksikäyttänyt, mutta vakuutti samaanaikaan edelleen, että oli ollut sekaisin yms. Tänään kuitenkin naisen puheitten mennessä ristiin hän jäi kiinni asioista ja sain hänet tunnustamaan koko tapahtuneen. Olin siis elänyt koko suhteemme siinä uskossa, että mies oli häntä käyttänyt hyväksi, mutta tänään nainen tunnusti minulle, että hän kun oli lähtenyt exän luo hakemaan lohtua niin hän oli halunnut vain halauksen, mutta sitten se pettäminen vain tapahtui. Hän myönti, että pussailut ja halailut saivat hänet haluamaan tehdä se käsipeli exän kanssa. Hän kuitenkin edelleen sanoi, että se ei tuntunut hänestä hyvältä, mutta ei tiedä miksei keskeyttänyt exää. He eivät kuitenkaan tehneet yhdyntää. Nainen sanoo nytkin, että katuu sitä tekoa. Hän kertoi lähteneensä exän luo vain halutakseen halauksen ja hänellä ei ollut mielessä aikomustakaan pettää ja se kuulemma vain tapahtui. Nainen myöntää nyt, että hän ei voi vaatia minua luottamaan häneen tämän tunnustuksen jälkeen ja hän ei itsekkään nyt luota itseensä ja tunteet ovat hänellä hieman sekaisin tämän tunnustuksen takia.
Tilanne on todella vaikea. Olin jo antanut aikaisemmin pettämisen anteeksi kun nainen oli sanonut olleensa sekaisin, mutta sen jälkeen se paljastui hyväksikäytöksi ja nyt hän myöntää tehneensä sen tietoisesti ja halunneensa sitä, mutta kuitenkaan ei ollut tykännyt siitä ja katuu ja ettei ollut mennyt sinne ajatuksena pettää. En nyt tiedä mitä tästä oikein ajattelisin. Hän ei ole kuitenkaan pettänyt minua lokakuun jälkeen tämän exän kanssa eikä ole nyt ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Rakastan naista edelleen, mutta luottamus tippui tämän tunnustuksen myötä vaikka kyseessä on sama tapahtuma, mutta sekavuustila muuttuikin niin, että hän täysin tietoisesti teki niin.
Kerron vähän kaikkien kolmen luonteesta ja muita tietoja:
Nainen: Rakastava, hellä, huolehtiva, miellyttämisenhaluinen, mustasukkainen, perhekeskeinen, omistuksenhaluinen, romantikko, lapsirakas, hieman lapsellinen, 23-vuotias nainen, ei oikein osaa tehdä päätöksiä, ajattelee enemmän tunteilla kuin järjellä, hyvin tunteellinen ihminen, temperamenttinen, herkkä, huono itsetunto, pyrkii olemaan rehellinen, mutta joutui valehtelemaan paljon ollessaan exän kanssa suhteessa, pyrkii pitämään lupauksensa asioihin mutta välillä lipsuu niistä ja saattaa salata omasta mielestään merkityksettömiä asioita, mutta todellisuudessa isoja asioita. Hyvin herkästi suuttuessaan ottaa esiin minun vanhoja virheitäni joista ollaan jo puhuttu ja sovittu. Puolustelee tämän exänsä tekoja minulle (valehtelua, salailua, meidän kummankin mustamaalaamista kaikille yms.) Yhdessä vaiheessa hän kuitenkin ymmärti exänsä melkein tuhonneen hänen elämänsä ja minun, mutta nyt hän taas puolustelee tämän exänsä tekoja jostain syystä ja suuttuu kun minä sanon asiat miten ne ovat. Hän haluaa unohtaa exän teot, mutta minä en voi antaa hänen unohtaa, koska hän alkaa mielessään luoda tästä exästä parempaa kuvaa, kuin tämä on ja sitten nainen kiskoo minun virheeni esiin ja ei jostain syystä pysty niitä niin helposti unohtamaan ja antamaan anteeksi. Tämä tapa oli jo ennen, kuin aloimme seurustella. Minun virheeni suhteemma alussa oli, että tiedostamattani syyllistin häntä virheistään, mutta paransin tapani ja en ole enää niin tehnyt. Tätä nainen siis käyttää minua vastaan. Tämä naisen ex on myös väittänyt, että minä valehtelin puhelun sisällöstä hänelle jossa tämä ex kertoi naisen pettäneen ja nainen ei tiedä kumpaa meistä uskoa vaikka hänellä ei ole mitään syytä olla uskomatta minua.
Minä: 23-vuotias romantikko, enemmän järjellä ajatteleva, mutta kuitenkin myös tunteellinen ihminen, rehellinen, uskollinen, avoin, lapsirakas, perhekeskeinen, en koskaan salaa mitään tai valehtele kumppanilleni, pyrin keskustelemaan asioista ja saamaan toisenkin keskustelemaan. Yritän aina riidellä asiallisesti, mutta siitä ei oikein tule mitään toisen ottaessa herkästi itseensä ja joudun hyvin tarkkaan miettimään miten ilmaisen asian ja silti saatan joutua selittämään ja tarkentamaan asiaa hyvin paljon. Teen aina kaikkeni suhteen eteen ja pyrin olemaan niin hyvä kumppani, kuin toiselle vain voi olla ja hukutan toisen rakkauteen. Työttömänäkin hain aktiivisesti töitä tai opiskelupaikkaa tulojen turvaamiseksi jotta saisin säästöä meidän tulevaisuuttemma varten. Nainen on tähän itsekkin sanonut ettei koskaan ole saanut niin paljon rakkautta, tukea, turvaa, apua, lohtua, huolenpitoa ja hoivaa, kuin minulta. Olemme jo puhuneet tulevista lapsista, päättäneet nimet, millä alueella Suomea asuisimme yms. Meidän haaveemme ja tulevaisuuden toiveemme käyvät täysin yhteen. Niistä olemme keskustelleet niin paljon.
Naisen ex: 27 vuotias, työtön, pelaa päivästä toiseen tietokonepeliä sellaiset 10-14 tuntia. Muun ajan mies nukkuu, käy kuntosalilla, pyörii kavereittensa kanssa, käyttää huumeita, viikonloppuisin hoitaa edellisestä suhteesta olevaa tytärtään (itseasiassa mies laittaa äitinsä keksimään lapselle tekemiset ja olemaan tämän kanssa), miehen äiti maksaa laskut ja ruuat ja mies maksaa ainoastaan vuokran, nettilaskun ja oman autonsa kulut. Miehen kaikki rahat menevät tietokoneiden osiin ja auton osiin. Mies ei ole kotiaankaan siivonnut kahteen vuoteen naisen kertomuksen mukaan, käyttää 4 viikkoa samoja vaatteita, ei ole lakanoitakaan vaihtanut 2 vuoteen, valehtelija, suurinosa puheista pelkkää valhetta ja salaili asioita naiselta näiden edellisessä suhteessa jatkuvasti, aina myöhässä ja pakottaa toisen kuntosalilla jotta tämä olisi hänelle tarpeeksi timmi. Miehen voisi tiivistää epärehellinen narkomaani ja peliriippuvainen sekä erittäin saamaton ja joka ei ajattele naista lainkaan, mutta osaa antaa naiselle sellaisen kuvan kun niin haluaa tehdä. Ja mies tietää naisen olevan läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä yms.
VASTAUS: Kiitos postistasi. Kirjoitit pitkän kirjeen. Jäin ensin miettimään, että mitä tarkkaan ottaen kysyt. Palasin sitten postisi alkuun ja huomasin, että pyydät mielipiteitä, neuvoja ja apuja. Myöhemmin kirjoitat, että et nyt tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisit. Jotakin jäsennystä ja selkeyttä siis tunnut kaipaavan.
Pettämisellä tarkoitetaan eri suhteissa vähän eri asioita. Toisia ihmisiä loukkaa eniten, jos kumppani on harrastanut seksiä sivusuhteessaan. Toiset taas kokevat yhtä loukkaavana henkisen pettämisen, jossa aletaan jakamaan omat tunteet, kivut ja puolisoa koskevat ajatukset salaa kolmannen ihmisen kanssa.
Monet parit yrittävät selvittää pettämisen jälkeen parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta. Harvoin suhde päättyy saman tien. Toiset parit pääsevät sivusuhteista yli, toisille se on hyvin vaikeaa. Teidänkin suhteessa on välillä jo erottu ja nyt yritätte ilmeisesti taas löytää paremman yhteyden.
Kumppanillasi on takana kuuden vuoden suhde. Tämä voi olla yksi asia, joka vaikuttaa. Teidän kahden suhde on kestänyt vasta vajaan vuoden, kun nämä ongelmat alkoivat. Laskin teidän kaikkien ikiä myös niin, että kumppanisi on ollut noin 16 vuotias teini-ikäinen ja mies parikymppinen, kun näiden kahden suhde kuusi vuotta sitten alkoi. Nyt teidän molempien tunteisiin vaikuttaa tietysti se, että kumppanisi palasi entiseen suhteeseensa, joka kesti noin kauan ja jonka hän aloitti nuorena. Kumppanisi ei ehkä ole päässyt edellisestä suhteesta irti ennen kuin jo aloitti kanssasi uuden suhteen.
Näet kumppanisi ja hänen entisen miehen sivusuhteen enemmän miehen aiheuttamana. Lopussa, kun kuvaat miestä, hänessä ei ole oikeastaan mitään kelvollista puolta. Kuvaat kumppaniasi jotenkin niin, että hän kyllä on vähän vastuussa tapahtuneesta, mutta mielestäsi mies on enemmän syyllinen. Jokin tämän ajatuksen takana on?
Kuitenkin nuo kaksi, (nyt jo aikuisempaa ihmistä) ovat molemmat vastuussa samalla tavalla tapahtuneesta. Kumppanisi olisi monessa vaiheessa voinut toimia toisin, jos olisi päättänyt toimia. Kirjoitan tästä siksi, että jos määrittelet toisen miehen enemmän syyliseksi tapahtuneeseen, tulet samalla määritelleeksi seurustelukumppanisi jotenkin tahdottomaksi ihmiseksi, joka on toisen johdateltavissa. Näkeekö hän itsensä näin? Vai haluaisiko hän, että hänen päätöksiään pidetään yhtä merkittävänä, kuin miehen päätöksiä. Toisaalta hän tuntuu sinulle selittävänkin asiaa niin, että tapahtumat vain jotenkin etenivät tähän suuntaan.
Tuli myös mieleeni, että vaikuttaako edellisen miehen lapsi jotenkin kumppanisi tunteisiin? Ehtikö heille syntyä kuuden vuoden aikana lämmin side? Jos syntyi, ei sekään ihmissuhde katkea aivan helposti.
Nyt on oleellista puhua riittävästi tapahtuneesta. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrää olemassa. Usein petetty osapuoli haluaa kuulla tapahtuneesta enemmän, kuin toinen on valmis kertomaan. On aika tavallista, että osapuoli, joka tuntee tehneensä väärin halua suojata itseään syyllisyyden tunteilta. Ei se ole aina kovin helppoa tunnustaa toiselle omia tekojaan. Teillä on tässä asiassa yhteistä historiaa. Kirjoitat, että kumppanisi on kokenut suhteessanne, että syyllistät häntä, kun hän tekee virheen.
Lopulta kumppanisi on kuitenkin nyt kertonut mitä on tapahtunut. Kuulostaa, että hän on yrittänyt ottaa vastuuta tapahtuneesta. Siitä et kirjoita onko hän pyytänyt anteeksi ja mitä se sinulta vaatisi, että voisit antaa. Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät kumpikaan ole kovin helppoja asioita. Ennen niitä pitää asia käsitellä ja puhua muustakin suhteeseenne liittyvästä, kuin tästä sivusuhteesta.
Tässä on yksi hankaluus. Usein ajatellaan, että parisuhteen tapahtumilla on syy-seuraus suhteita. Kun toinen toimii jotenkin, siihen on toinen antanut jonkin aiheen. Sivusuhteesta on kuitenkin vastuussa yksin hän, joka on pettänyt. Hän olisi voinut toimia toisinkin. Silti tällaisen kriisin kautta on joskus mahdollista päästä puhumaan syvemmin suhteen tilasta ja sen vastavuoroisuudesta. Teidän suhde on todella vielä nuori suhde ja alusta asti siinä on nyt ollut tämmöisiä ongelmia. Mistä kaikesta on todella kysymys? Onko kumppanisi aidosti yhä kiinnostunut edellisestä kumppanista vai onko hän päättämätön vai surullinen jostakin asiasta tässä uudessa suhteesta, jonka kanssasi alkoi?
Pääsettekö puhumaan toinen toisellenne vähän uudelle tavalla? Tavalla, jossa toista ei valmiiksi määritellä kielteisesti. Nyt ajattelet, että kumppanisi on läheisriippuvainen, tahdoton, epävarma ja muiden vietävissä? Näet häntä nyt pettymystesi keskellä tällaisten silmälasien läpi. Mitä jos kysyt avoimemmin toiselta hänen ajatuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Miten hän nyt toivoisi, että tässä kriisissä edetään? Voiko vaikkapa olla tällaisia kysymyksiä: Mitä ajattelet…? Kerro lisää siitä mitä nyt kaipaat..? Auta minua ymmärtämään…? Haluaisin kuulla sinulta…?
Kysyn siis näkeekö kumppanisi itsensä aivan samoin, kuin sinä vai kokeeko sinun näkevän hänessä jotakin, mitä ei itse itsessään näe? Joskus omat määritelmät muuttuvat pysyväksi ja ainoaksi totuudeksi ja kumppanin on silloin hankalaa olla oma itsensä.
Teillä kahdella tuntuu olevan paljon yhteisiä unelmia. On lapsihaaveita ja muita isoja haaveita. Yksi tapa voisi olla pohtia aika arkisesti mitä teette saavuttaaksenne tuon yhteisen tulevaisuuden. Jos kirjoittaisit kahden vuoden kuluttua tästä kaikesta ja olisitte kulkeneet unelmien suuntaan ja olisi helpompi hengittää, mitä olisi tapahtunut? Tätä pitää kysyä teiltä molemmilta. Kummaltakin voi olla erilaisia vastauksia ja molempien pitäisi kuulla toista.
KYSYMYS: Aloitin seurustelun viime kesänä 2014. Olimme jo entuudestaan tuttuja toisillemme. Kummatkin aina toivoi olevansa yhdessä.. Kummallakin lapsia entisestä suhteista. Olemme kummatkin reilu neikymppisiä. Mies sanoi suhteen alussa että on sairaalloisen mustasukkainen. No aloin huomaamaankin pieniä piirteitä. Ja olin sujut sen kanssa. Onhan ihmisillä tietääkseni eri luonteita.Olimme niin kiinni toisissamme 3-kk. Mies oli paljon minun luonani. Jolloin lasku tuli sitten tuli. Mies kähmi baarissa toista naista minun ja ystävien silmien alla. Ällöttävää. Asia sovittiin. Mies kuitenkin syytti sitä toista naista pelkästään. Se oli outoa. Se alkuhuuma lopahti siihen minun osaltani. Ehkä miehenkin?
No seurustelu jatkui. Kävin välillä miehen luona lapseni kanssa. Ja hän välillä minun. Meni muutama kuukausi niin Mies sanoi että olisi parempi että oltaisiin ystäviä että se juttu toimisi paremmin ja voisin etsiä jotain parempaa. Siis täh???? No sanoi jo aikaisemmin ja ettei hän halua ketään lähelleen,mutta voi hengailla minun kanssani. Monet kerrat olin ihmeissäni ettei kaverit harrasta seksiä eikä ole näin kiinni ym..
Masennuin ja itkin paljon kun palasin kotiin. Tilanne parani välillä hyväksi. Ja mies halusi omaa aikaa miettiä mitä hän haluaa!? Ja että kummatkin miettii. Meni 2 viikkoa ettei nähty. Menin miehen pyynnöstä taas hänen luokseen ja kysyin onko mies miettinyt? Vastasi EI! En huomannut heti hyväksikäyttöäkään kun olin rakastunut.ja tämä mies alkuun lupaili kihlautumista kanssani ja loppuvuonna. Sekä selvinpäin että humalassa. ja kuinka olen ollut aina hänen ykkönen? Varako olen miettinyt? Mies sai puhuttua (manipuloimalla) minut ostamaan intiimivaatteita ja eri vaatteita itselleni ja hänelle kalliita tavaroita. Lempeydestä ostin ne. En silloin aavistanut että tämä mies on hyväksikäyttäjä. Monet kerrat ostin ruokaa hänen luokseen, kun sillä ei ollut kaapissa mitään. Söi aina työpaikallaan. No tietty minä ruuat itselleni ostan ja jaan myös toisille talouden väelle. Minun piti hänen mielestään laihtua. Olen suhtkoht normaalikokoinen mielestäni. Miehellä ollut ikänsä painon kanssa kamppailua. Minun olisi pitänyt muuttaa ulkonäköäni ja pukeutumista. Hän aina humalassa rupesi haukkumaan minua ja solvaamaan naisellisuuttani ym.. Se oli pelottavaa. Halusin aina lähteä karkuun,ja niin teinkin. Seuraavana aamuna mies ei ikinä muistanut mitä oli sanonut? Valehteliko?
Olin niin tämän miehen vietävissä ja naruista otteissa. Sanoi että on omistushalunen. Rupesin paljon lukemaan verkosta empaattiakyvyttönistä narsismimiehistä. Nappiin osui paljon tekstejä.
Loppuvuonna mies lähti pikkujouluja viettämään hotelliin. Aloin jo sitä ennen miettimään tätä suhdetta että ei ole hyvä olla mutta koitetaan.
Mies sanoi ennen matkaansa että minun pitää tietää missä mennään että ollaan pelkkiä kavereita. No vastasin kummaksuvasti. No jos ollaan kavereita niin silloinhan saa tapaa muitakin? Mies vastas joo. Eli petasi itelleen seksiä.Sitä ennen paljon oli samankaltaisia jolloin aina oli vastaus häneltä: EI saa olla muita jos ollaan yhdessä.
Marraskuussa 2014 mies alkoi oirehtimaan ja muka masentumaan jolloin itse maseennuin lisää kun pelkäsin menettäväni hänet. Ehkä heijastin pelkoani hänelle ja ehkä ajoin nurkkaan hänet. En tiedä? Rupesin satunnaisesti tapailemaan miestä. Aloin jo huomata muutoksia että harrastimme seksiäkään vähemmin. Aloin kyselemään onko miehellä joku toinen nainen? Vastasi ei ole! Hän haluu olla yksin eikä halua vakavaa suhdetta. Ja se oli väärin hänen mielestään kun mentiin alussa liian pitkälle. eikä lupaa mitään vielä yhtään mitään, mutta ollaan näin..! Kyllä se itketti minua kun toinen torjuu eikä sano suoraan ettei halua olla. Ilmapiiri kiristyi.
Aloin huomaamaan enempi ja vaistoa että miehellä olisi jo joku toinen. Aina vastasi EI OLE.
Ja sitä mieltä olin että olisi toinen. Mies oli joulun kanssani. Kysyin uuden vuoden ajasta ollaanko yhdessä. Vastaus oli ei hän on lapsien kanssa. Ja tosiasia että oli kuitenkin tämän uuden salasuhteen kanssa.
Aina jos lähdin ystävieni kanssa ulos viihteelle kun siihen oli mahdollisuus. Mies ahdistui ja sanoi ettei tästä tule mitään kun häntä ahdistaa ja se kenen vierestä herään baari-illan jälkeen. Minä en siedä pettämistä. Edellisessä suhteessa ex mies petti jatkuvasti. Ja sanoin miesystävälleni sen.
Helmikuun 2015 mies jätti viestillä minut eikä kertonut selitystä. Ei vastanut minun viesteihin juuri ollenkaan. Alistavaa käytöstä.
Surulliseksi siintä tulin. No mies jäi nalkkiin kun huomasin Facebookissa että tämä mies ottaa kuvia kodin ulkopuolelta ja uusi nainen tykkää siintä. Aloin ihmettelemään ja ottamaan asioista selvää.
Ja sain tietää että tämä tykkääjä nuori nainen on samassa työpaikassa.
Ja marraskuusta asti olleet yhdessä samassa ryhmässä fb.bookissa. Vielä väitti ettei ole ketään ei ole puhunut kellekään eikä ole ketään naista jne viesteillä. Vastasin en usko. Yleensä hyväuskoinen olen. Mutten nyt.
Maaliskuussa mies jäi "rysänpäältä" kiinni kun kävin hänen luonaan odotin rapussa ja laitoin siintä viestin. Eipä mennyt kun vartti niin tämä nainen tulee miehen luota. Tämä ei nähnyt minua. Laitoin miehelle viestit monet. Saamatta vastauksia. Eikä uskaltanut lie avaa raukka ovea! Olisi kiva tietää säikähtikö tämä mies totaalisesti kun jäi kiinni? Mies kuitenkin lukee viestit. Nyt olen totaalisesti lopettanut viestittelyn,kun se on turhaa ja vie voimat arjesta. Paska mikä paska mies.
Mietin onko tämä mies jollain tasoa kiinnostunut minusta ja pelkääkö hän kun jäi kiinni? Miksi pitää mun numeron? Varallako? Viesteistä varmaan saanut itsetuntoa itselleen kun olen itkuviestejä lähettänyt. Ystävät varoitinkin niistä. Lopetin nyyhkyviestit ja laitoin selvän loppuviestin. Sain poistettua miehen fb:sta. Mutta huomasin että hänellä yhtäkkiä julkiset sivut. Pitääkö hän siksi kiusallaan niitä? Meillä on samoja ystäviä siellä. Ja välillä saan soittoja ei julkisista jossa tämä tyttö tykkää jos yhdessä jossain. En tiedä.
Olen niin surullinen näistä tapahtumista, kun luulin että saadaan vihdoinkin seurustella muutamankymmenten vuosien jälkeen. Tuloksetta.
Henkisesti mies sai minut hajoamaan ja itsetunnonkin alisti. Jota koitan kerää takasin. Haluan että tämä tunne loppuisi ja lopettaisin rakastumisen häntä kohtaan.
Onko tämä mies vai mikä blayermies??? Vastauksia kaivaten.
Levoton sielu
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Lähetit kaksi kysymystä, mutta ne liittyvät samoihin asioihin ja samaan suhteeseen. Vastaan tässä viimeiseksi lähettämääsi postiin, koska arvelen, että halusit ehkä jotain lisätä tai täydentää ensimmäiseen viestiisi. Luin molemmat kirjeesi, mutta vastaan siis enemmän viimeisimmän pohjalta.
Kirjeesi lopussa kirjoitat, miten suhde mieheen on nyt päättynyt, mutta sinulle on vaikeaa päästää tästä miehestä irti. Kerrot miten ikävöit häntä vieläkin ja yhä on tunteita. Kirjoitat paljon siitä miten huonosti mies on sinua kohdellut. Hän oli mustasukkainen, hän käytti sinua taloudellisesti hyväksi, piti epävarmuudessa, alisti henkisesti, haukkui, solvasi ja uhkasi kostolla. Paljon ehti suhteessanne tapahtua sellaista, mikä loukkasi sinua. Näiden asioiden käsittelyyn olisi pitänyt molempien suostua, että olisitte voineet päästä suhteessanne eteenpäin.
Nyt mies on ilmoittanut, että ei halua ja jatkaa ja olet saanut selville, että hänellä on jo uusi suhde. Kyselet itseltäsi myös sitä, miten olet päätynyt toisen kerran samankaltaiseen suhteeseen, jossa sinua ei arvosteta ja kohdellaan huonosti. Silti välillä kaipaat miestä, vaikka hän kohteli sinua välinpitämättömästi. Näin ristiriitaista se joskus on. Tunteet ovat kummallisia eikä aina ole helppo ymmärtää miksi tuntee niin kuin tuntee.
Olet yrittänyt matkan varrella, ja nyt suhteen päättymisen jälkeen, selvittää mistä suhteessanne oli kysymys. Pohdit miehen kanssa etäisyyttä ja läheisyyttä ja sitä oletteko vain kavereita vai jotakin enemmän toisillenne. Huomiosi on aivan oikea, jos suhde on intiimi parisuhde, se ei ole pelkkä kaverisuhde. Tässä pohdinnassa näkyy jo yksi vastaus siihen, kun kysyt oliko mies koko aikana valmis sitoutumaan suhteeseenne kunnolla? Tulee olo, että hän ei ole halunnut sitoutua samalla tavalla kuin sinä olisit halunnut.
Jäljelle jää surua ja hämmennystä. Kerrot avoimesti miten masentaa, itkettää ja miten tuntuu siltä, että mies on vienyt itsetuntoasi ja syytät välillä itseäsi. En näiden kirjeiden perusteella oikein näe, että suhteenne voisi enää jatkua. Silloin jäljelle jäävät suru ja nämä isot kysymykset. Sanot toisen postisi lopussa, että yrität kerätä itseäsi taas kasaan. Siihen työhön haluaisin osata jotain rohkaisevaa sanoa.
Sanoit, että ystävätkin jäivät, kun seurustelunne alkoi. Onko nyt aika taas ottaa heihin yhteyttä? Itsetunnon paikkaaminen ei ole pikaista ja helppoa puuhaa. Siinä voi kuitenkin auttaa juuri tämä mitä olet jo lähtenyt tekemään. Olet avoin omille tunteillesi, kirjoitat surustasi ja itkuistasi. Tämä kaikki on näiden menneiden pettymysten käsittelyä.
Jokin vuosi sitten oli kampanja, jossa ehdotettiin jokaisen suomalaisen kylpyhuoneen peiliin kiinnitettäväksi tarra, jossa lukee ”Älä halveksi”. Tähän peiliin kun aamulla tuijottaa ja näkee tekstin oman kuvan yläpuolella, voi sitten muistaa, että jokainen on arvokas. Sitten voi olla joskus syytä etsiä ammattiapuakin, jos tuntuu, että ystävien ja läheisten tuki ei riitä ja masentunut olo syvenee.
Tuo kysymyksesi siitä miten olet kahdesti päätynyt näin hankalaan ihmissuhteeseen, on yhtä aikaa raskas ja toivoa herättävä. Olet siinä havahtunut pohtimaan omaa kasvuasi ja sitä millainen nainen haluat olla. Siinä samassa kysymyksessä voi olla masentuneelle mielelle raskaskin puoli. Omakin mieli tuntuu syyttävän jostakin epämääräisesti. Toivon, että näet tässä enemmän tuon kasvun mahdollisuuden. Jos uuden suhteen aika joskus tulee, tiedät, että ansaitset suhteen, joka on tasa-arvoisempi ja vastavuoroisempi kuin aikaisemmat. Hyvää kevättä!
KYSYMYS: Olen 50-vuotias nainen. Olen eronnut pitkästä avioliitosta pari vuotta sitten. Kun erosta oli kulunut n.vuosi kotona möllöttäessä päätin lähteä ihmisten ilmoille.. Nyt minulla on paljon uusia ystäviä, osa myös työkavereita joiden kanssa vietän paljon aikaa. Ystäväni ovat minua 10-15 vuotta nuorempia, myös miesystävät. Olen viimeisen vuoden aikana ollut 7 miehen kanssa suhteessa ja välillä, tälläkin hetkellä on kaksi yhtäaikaa.. tämä ahdistaa ja tuntuu kyllä ajoittain pahalta, mutta jotenkin olen vain ajautunut tilanteisiin. Ikäiseni mies haluaisi vakavampaa suhdetta, mutta heti kun asia tulee puheeksi, niin menen lukkoon, enkä pysty keskustelemaan asioista.. Pelkään sitoutumista, ystävien menetystä ja itsenäisyyden menetystä niin paljon, että en halua edes ajatella asiaa. Tuntuu, että olen jossakin umpikujassa, jumissa.. miten tästä jatkaisin, olisikohan ammattiauttajasta apua. Mielialani on nykyään myös alavireinen, nukkuminen huonoa ja työssä-jaksaminen ei ole parasta mahdollista.
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on ns. positiivinen ongelma. Olet eronnut viisikymppinen nainen, jolla on kaksi yhtäaikaista suhdetta itseäsi nuorempien miesten kanssa ja ikäisesi mies haluaisi vakavaa suhdetta kanssasi. Voin kertoa sinulle, että moni eronnut viisikymppinen vaihtaisi mielellään paikkaa kanssasi!
Viestiäsi lukiessani aloin miettiä, mitähän on se, mitä sinä itse haluat nyt? Noin vuosi sitten halusit lähteä ihmisten ilmoille ja tutustua uusiin ihmisiin. Se on toteutunut erinomaisesti. Olet saanut sekä nais- että miespuolisia uusia ystäviä ja useita seksisuhteita. Se ei kuitenkaan ole tehnyt sinua onnelliseksi.
Kerrot, että kahden miehen tapaileminen samanaikaisesti ahdistaa sinua. Olet ikään kuin vain ajautunut tilanteisiin. Mitähän se sinulle tarkoittaa? Onko se sitä, ettet osaa tai halua sanoa ei, jos joku tekee ehdotuksen? Mietin vastuullisuutta. Sitä en tiedä, onko näille kahdelle miehelle ok, että harrastat seksiä muidenkin kanssa. Sen kuitenkin kuulen, että se tuntuu sinusta pahalta, ainakin ajoittain. Toivoisin, että pysähtyisit miettimään, millainen toiminta, millaiset suhteet tekevät sinulle itsellesi hyvää. Mikä lisää onnellisuuttasi ja mikä vähentää sitä?
Kerrot, että viisikymppinen miestuttavasi haluaisi seurustella kanssasi vakavasti. Et kerro hänestä muuta. Onko hän sinusta kiinnostava? Pidätkö hänestä, rakastatko häntä? Kun hän ottaa suhteenne puheeksi, menet lukkoon. Ajattelen, että jos hän tai ajatus vakituisesta suhteesta olisi sinulle yhdentekevä, hänen kysymyksensä eivät heilauttaisi sinua millään lailla. Jostain syystä ne saavat sinut nyt kuitenkin lähes paniikkiin. Jos et halua edes ajatella sitoutumista hänen kanssaan tai ylipäätänsä, miksi sitä sitten teet?
Voiko olla niin, että kuitenkin kaipaat muutakin kuin sitä, mitä nuorten työ- ym. kavereittesi kanssa saat? Kun monta nuorta rakastajaa ei ole tehnyt sinua onnelliseksi, onko kaipuusi kuitenkin johonkin muuhun? Tunnet olevasi umpikujassa, jumissa elämäsi kanssa. Onko kyse siitä, että se, mitä sinulla on, ei tee sinua onnelliseksi, mutta silti pelkäät luopua siitä?
Pelkäät paitsi sitoutumista, myös itsenäisyyden ja ystäviesi menetystä. Mietin, millainen avioliittosi on mahtanut olla. Oliko niin, että siinä eläessäsi elämääsi ei mahtunut omia ystäviä etkä voinut kokea olevasi itsenäinen? Itse ajattelen, että kun viisikymppisenä aloittaa uuden suhteen, oma itsenäisyys säilyy myös suhteessa ollessa. Omat ystävät ovat niin tärkeä osa elämää, ettei niitä ja parisuhdetta voi eikä tarvitse asettaa vaihtoehdoiksi. Uudessa parisuhteessa on tietenkin tärkeää asettaa oma kumppani etusijalle ja antaa riittävästi aikaa yhdessäololle, mutta rakastuneena niin yleensä haluaakin tehdä.
Kuulostaa siltä, että olet elänyt hyvin Carpe Diem (tartu hetkeen) -periaatteen mukaisesti. Olet nauttinut vapaudestasi ja miesten huomiosta ja halusta. Mutta voiko olla, että ajatus vuosien kulumisesta ja vanhenemisesta nostaa ahdistusta? Oletko miettinyt, millaista toivot elämäsi olevan viiden tai 10 vuoden kuluttua? Kuuluuko toiveisiisi pitkä, kestävä parisuhde vai olisitko tyytyväinen itsenäisenä naisena ilman vakituista kumppania?
Olet elänyt viime vuosina hyvin erilaisia vaiheita: pitkän avioliiton, eron jälkeisen möllötysvuoden ja sosiaalisesti ja seksuaalisesti vilkkaan viimeisen vuoden. Sinulla on ollut mahdollisuus olla hyvinkin erilaisissa rooleissa ja elää kolmenlaista erilaista elämää. Olet tehnyt suuria muutoksia elämässäsi, siirtynyt rohkeasti vaiheesta toiseen. Nyt tunnet (taas?) ahdistusta, joka on merkki muutoksen tarpeesta. Mikä asia tai mitkä asiat elämässäsi pitäisi nyt muuttua, jotta voisit paremmin? Mitä seuraavaksi? Mihin suuntaan sielusi, sisäinen intuitiosi sinua johdattaa?
Tärkeintä on nyt, että hoidat hyvin suhdetta siihen kaikista lähimpään, itseesi. Tutustu itseesi uudelleen: kuka nyt tässä elämänvaiheessa olet, mitkä asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä, millaisia asioita haluat elämääsi, mitä et halua. Kun olet saanut selvyyden näihin kysymyksiin, uskon, että osaat nähdä polun oikeaan suuntaan. Joillekin auttaa kirjoittaminen, monille puhuminen. Mikäli lähipiiristäsi ei löydy sopivaa ihmistä keskustelukumppaniksi, ammattiauttajasta on hyötyä, hänen kanssaan voit peilata ajatuksia ja tunteitasi täysin avoimesti.
Toivon sinulle rakkautta itseäsi kohtaan ja rohkeutta elää sinulle sopivaa ja sinun näköistäsi elämää.
