Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 37-vuotias sinkkunainen. En ihastu kovin helposti ja jokin aika sitten tapahtui jotain mitä en ole kovin usein kokenut. Työpaikallani on naimisissa oleva mies jonka kanssa en tee töitä mutta olemme firmamme virkistystoiminnassa mukana molemmat... Pientä flirttiä lukuunottamatta välillämme ei ole tapahtunut mitään enkä ole häntä oikeastaan ajatellutkaan muuna kuin kaverina. Kuitenkin hyvinkin kostean illan päätteeksi päädyimme suutelemaan intohimoisesti ja pitkään ja se vei jalat alta molemmilta. Puhuimme asiasta seuraavalla viikolla lyhykäisesti ja ja painoimme asian villaisella ja päätimme että ei oteta tavaksi. Tämän jälkeen välillämme on ollut hyvin voimakas jännite ja firman pikkujouluista homma repesi jälleen ja suutelimme pitkin iltaa aina kun tilaisuus vain oli. Seksiä emme kuitenkaan harrastaneet.

VASTAUS: Kerrot ihastumisestasi työpaikallasi olevaan naimisissa olevaan mieheen. Keskusteluissanne olette päätyneet siihen, että hän ei halua rikkoa perhettään etkä itsekään halua olla perheenrikkoja. Olette päättäneet, että ette jatka suhdettanne pidemmälle. Nyt kuitenkin kysyt, itseasiassa tosi vaikeita kysymyksiä. Voiko voimakkaita ihastumisen tunteita hallita loputtomiin? Voivatko voimakkaat ihastumisen tunteet olla tilanteessanne yksipuolisia? Miten ihastumisentunteista pääsee eroon kun joutuu olemaan toisen kanssa tekemisessä?

Sanot itsestäsi, että et ihastu kovin helposti. Oletko miettinyt miksiköhän et? Olet jo 37-vuotias. Se sai minut miettimään sinun parisuhdehistoriaasi. Oletko ollut pitkiä aikoja yksin, ilman parisuhdetta? Oletko odottanut, toivonut löytäväsi jonkun? Suurimmassa osassa meistä elää kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Joskus tämä kaipaus on jopa piilossa itseltämme. Kun sitten joudumme sattumalta olosuhteisiin, jossa tämä kaipuu löytää kohteen, olemme hyvin alttiita ihastumaan. Kuvaamissasi tilanteissa alkoholi todennäköisesti madalsi kynnystä ihastumiselle, mahdollisesti molemmilla teistä. Kun kaipuumme on löytänyt kohteensa, ihastumisentunne saattaa tulla hyvin voimakkaana ja siitä ei haluaisi millään päästää irti, vaikka järki sanoisi mitä.

Ihastumisen kohteesi elämäntilanne on erilainen. Hänellä on pitkä parisuhde ja lapsia. Mutta johonkin tarpeeseen ja kaipuuseen sinä hänessä osuit. Hänen tilanteensa on kuitenkin monimutkaisempi kuin sinun. Hän ei ole vapaa sitoumuksista kuten sinä olet. Hänellä on todennäköisesti vähemmän tilaa ja varaa päästää ihastumisentunteitaan valloilleen. Hänellä on enemmän pelissä.

Ihastuminen, joka ei saa täyttymystään, lienee tuttu asia meistä suurimmalle osalle. Ja suurin osa meistä suostuu kohtaloonsa, pystyy suremaan menetyksen pois ja jatkamaan elämäänsä. ”Elämä on luopumista”. Saattaa olla, että tällaisesta toteutumattomasta rakkaussuhteesta jää joskus parempi kokemus ja muisto, kuin siitä, että ryhdymme suhteeseen, jossa on paljon epävarmuutta ja rikkovia tekijöitä. Jos oikeasti ja aidosti haluaa lopettaa ihastumisen, on tehtävä aktiivisesti töitä sen eteen ja lakattava ruokkimasta ihastumista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ei pidä yhteyttä ihastumisen kohteeseen enempää kun mitä se työasioiden hoitamisen kannalta on välttämätöntä. Tämä tarkoittaa myös keskustelujen sisältöjä. Se tarkoittaa myös sitä, että pykii välttämään riskitilanteita, esim. epävirallisia tilaisuuksia joissa nautitaan alkoholia yhdessä. On pyrittävä aktiivisesti suuntautumaan uuteen. Teidän tilanteessanne on erityisen tärkeää sinulle, että pidät huolta itsestäsi etkä jää turhaan odottamaan ja sido itseäsi tunteillasi kiinni varattuun mieheen. Jatkuessaan se todennäköisesti tekisi sinut onnettomaksi ja estää myös sinua löytämästä jotain uutta ihmistä elämääsi. Kuten itsekin sanoit ”En halua haikailla ihmisen perää jota koskaan voi saada”.

On täysin mahdollista, että ihastumisen tunteet haalistuvat ajan mittaan. Joskus saattaa jopa jälkikäteen ihmetellä, että mitä oikein hänessä näin. Usein on myös niin, että ne ihmiset, joihin olemme kohdistaneet voimakkaita tunteita, jäävät meille erityisiksi vaikka itse ihastuminen lakkaisikin. Joskus käy niin, että tapaamme ihmisen joka osuu meihin tavalla, jota emme voi ohittaa, vaikka ulkoiset tekijät ja järki käskisivät tekemään jotain muuta. Silloin täytyy olla valmis kantamaan kaikki seuraamukset sekä vastuu tilanteesta ja valinnoistaan.

Toivotan elämääsi kaikkea hyvää ja rakkautta, mistä ikinä sen löydätkään!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen tavannut ihmisen 9kk sitten jonka kanssa olemme parisuhteessa. Suhteeseen on kuulunut paljon kränää johtuen mieheni työstä ja siitä johtuvasta ajanpuutteesta. Mieheni on useamman yrityksen johdossa, matkustelee ja on käytännössä koko ajan hälytystilassa, eli työpäivät venyvät ja näkemisemme siirtyvät.

VASTAUS: Viestisi luettuasi jäin miettimään, minkälaisen parisuhteen sinä haluat? Kuulostaa näet sitä, että se mitä sinä haluat ja toivot parisuhteelta, on kovin erilaista kuin mihin miehesi tällä hetkellä pystyy tai mitä hän haluaa. Silloin kun toiveemme ja odotuksemme yhteisen elämän suhteen ovat keskenään kovin erilaisia, edellytykset parisuhteelle ovat melko huonot, silloinkin kun meillä on vahvoja tunteita toisiamme kohtaan.

Kerrot, että miehelläsi on työ joka vaatii paljon poissaoloa. Se on todennäköisesti asia, jonka kanssa sinun pitää tavalla tai toisella oppia pärjäämään, jos päätätte jatkaa yhdessä. Sen lisäksi kuulostaa kieltämättä siltä, että hän ei ole täysin sitoutunut suhteeseenne, jostain syystä. Pelkästään ajanpuute ei riitä selittämään hänen käyttäytymistään. Meillä on yleensä aikaa asioille joita haluamme, mitä itsekin pohdit. Toisaalta toista ihmistä ei voi vaatia tai pakottaa haluamaan. Se usein pahentaa tilannetta. Voimme korkeintaan kertoa niitä asioita, joita haluamme ja tarvitsemme. Toinen voi ottaa kantaa, vastaavatko ne hänen toiveitaan.

Kerrot, että jätit ehkäisyn pois, mieheltäsi kysymättä. Oletko pysähtynyt miettimään miksi toimit näin? Halusitko lapsen vai halusitko näin sitouttaa miestäsi yhteiseen elämäänne? Joka tapauksessa on hyvin ymmärrettävää, että tämä vaikutti miehesi kykyyn luottaa sinuun, erityisesti tilanteessa jossa hänellä on aiemmistakin suhteista kokemusta siitä, että ei voi luottaa. On iso asia yksipuolisesti tehdä päätös, jolla saattaa olla niin isoja vaikutuksia toisen ihmisen ja yhteiseen elämään. Oletteko pystyneet käsittelemään tämän asian väliltänne? Oletko sinä omalta osaltasi ollut pahoillasi ja pyytänyt anteeksi toimintaasi? On myös tärkeää muistaa, että luottamus ei palaudu vain anteeksipyynnöstä vaan sen palautuminen vaatii aikaa. Kun parisuhteen alussa tapahtuu isoja pettymyksiä ja loukkauksia, ne saattavat vaikuttaa parisuhteen turvallisuuteen ja huonoimmillaan heikentää parisuhteen perusteita, erityisesti jos asia jää käsittelemättä. Luuletko, että tällä asialla voi olla osaltaan vaikutus miehesi haluun sitoutua suhteeseenne?

On helppo ymmärtää hätäsi tilanteestanne. Joudut jatkuvasti odottamaan, pettymään ja elämään epävarmuudessa. Parisuhteen kannattelu ja ylläpitäminen eivät voi olla vain toisen osapuolen varassa. Se käy liian raskaaksi. Minkälaisiin asioihin ajattelet, että voisitte perustaa parisuhteenne? Oletteko puhuneet yhdessä toiveistanne - yhteisistä ja kummakin omista? Kun miehesi tulee matkalta, on varmaan keskustelun paikka, mitä haluatte tehdä suhteellenne. Jos päädytte siihen, että keskinäiset toiveenne ovat liian erilaisia jotta parisuhteenne voisi jatkua, voi olla hyvä miettiä, mikä auttaa teitä päättämään suhteenne. Tämä mahdollistaa sen, että kumpikin teistä voisi tahoillaan etsiä sellaista elämää ja suhdetta joka vastaa omia toiveita.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen tullut parisuhteessani tilanteeseen, jossa on tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että olen täysin umpikujassa.

Olen miettinyt rakastanko häntä. En osaa sanoa. Ehkä olen enemmänkin tottunut tilanteeseen ja vain menen siinä mukana. Perhoset eivät kutittele vatsanpohjaani hänet nähdessäni vaan enemmänkin ärsytys valtaa mielen. Olo on jotenkin arvoton...

Känkkäränkkä, 39v.

VASTAUS: Viestistäsi huokuu tunne, että olet todella väsynyt ja huolissasi tilanteesta, jossa parisuhteenne tällä hetkellä on. Sanot olevasi umpikujassa eli ilmeisesti koet, ettei näköpiirissä ole hyviä ratkaisuja tilanteen muuttamiseksi. Olosi on myös varmasti hyvin ristiriitainen: ehkä koet, ettei näin voi enää jatkua, mutta ajatus esim. erosta tuntuu erittäin vaikealta. Monenlaiset tunteet ovat pinnassa: suru, viha, pettymys, pelko.

Viestiäsi lukiessa mietin, mitä miehesi sanoisi, jos näkisi sen? Onko hän oikeasti ymmärtänyt, mitä tällä hetkellä ajattelet hänestä ja suhteestanne? Että olet todella yksinäinen ja jopa epätoivoinen, rakkautesi häneen on hiipumassa ja tilalle on tullut ärsytys – mitkä tunteet seuraavaksi jos näin jatkuu. Oman ammatillisen ja henkilökohtaisenkin kokemuksen perusteella olen huomannut, että valitettavan usein sitä ottaa toisen tilanteen tosissaan vasta sitten kun erokortti tai vastaava on ns. lyöty pöytään ja asiat ovat todella päässeet kärjistymään pahasti. En kuitenkaan kehota uhkailemaan erolla, mutta onko mitään sellaista, mitä voisit miehellesi sanoa, että hän näkisi perheenne tilanteen sinun näkökulmastasi? Kiinnitin huomiota viestissäsi siihen, että miehesi ihmettelee pahantuulisuuttasi – kertooko tämä juuri siitä, ettette oikein ole samalla kartalla vai eikö hän mielestäsi vain välitä tunteistasi? Jos ei saa vastakaikua omille asioilleen, niin on selvää, että silloin tulee kuvaamasi arvoton olo.

Tuntuu, että miehesi ajattelee tai on tottunut (?) siihen, että viime kädessä vastuu arjen pyörittämisestä on sinun vastuullasi ja hänellä on enemmän vapauksia omaan aikaan ja menemisiin. Miten itse ajattelet, että tällainen asetelma on ylipäätänsä syntynyt teidän suhteeseenne? Mitä tapahtuisi, jos lopettaisin ottamasta vastuuta yli oman osuutesi? Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla, mitä miehesi ajattelee siitä, mihin hän on tällä hetkellä omasta mielestään sitoutunut kun elää sinun kanssasi ja mitä hän odottaa suhteeltanne tulevaisuudessa? Olennaista kait sinun kannalta on myös miettiä sitä, mihin sinä olet lopulta valmis sitoutumaan tästä eteenpäin – voiko tilanne jatkua näin vielä kuukausia, vuosia eteenpäin vai tuleeko tilanteeseen jossain vaiheessa täydellinen stoppi? Viestissäsi perusteella jäin myös miettimään sitä, mitä tarkalleen ottaen pitäisi tapahtua, että olosi todella helpottuisi? Mitä odotat mieheltäsi, jotta voisit häntä jatkossa kunnioittaa ja rakastaa?

Vastauksessani oli paljon kysymyksiä, mutta toivottavasti niistä on sinulle jotain apua.

Perheneuvoja Juha