Olen seurustellut ihanan miehen kanssa kolme vuotta. Olen melkoisen varma, että hän on Se Oikea: meillä on hauskaa yhdessä, arki sujuu ja tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat yhdenmukaisia, onneksi. Mies on minua liki kymmenen vuotta vanhempi.
Mies on käyttänyt nuoruudessaan huumeita ja tuhonnut aikaisempia parisuhteitaan päihteidenkäytöllä. Vieläkin hän tykkää juoda reilusti, mutta en koe sitä ongelmana, koska olen itsekin nuori ja menevä bilettäjäneitonen. Hän jäi työttömäksi suhteemme alussa, joten alku meni kotona kaljoitellessa. Nyt hän on pääsemässä takaisin työelämään ja on vähentänytkin juomistaan melko paljon. Varsinaisia ongelmia alkoholinkäytöstä ei ole ikinä ollut, mies ei ole väkivaltainen tai muuta sellaista, päinvastoin hän on aina hyvin seurallinen humalassa.
Nyt on ollut puhetta naimisiinmenosta. Sydämeni sanoo, että tuon miehen kanssa haluan olla. Mutta järki pohtii: pitäisikö kuitenkin etsiä mies, joka ei kuluta alkoholia ihan yhtä rankasti (ja pystyisi halutessaan vaikka lopettamaan sen käytön kokonaan)? Monet naiset kertovat netissä, millaista alkoholistimiehen kanssa asuminen ja eläminen on ja kehottavat nuoria tyttöjä juoksemaan kauas ja lujaa. Mitä jos mieheni alkaakin tulevaisuudessa käyttää runsaammin alkoholia? Pitäisikö valita "järkevämmin"? Olenko tyhmä, jos nain miehen, joka käyttää paljon rahaa alkoholiin ja tykkää kaljoitella kavereiden kanssa reilusti vielä aikuisenakin? Seuraanko sydäntäni?
Nainen, 24
Ihan aluksi onnittelut siitä, että olet löytänyt itsellesi ihanan miehen, ja olet kokenut hänen kanssaan hyviä asioita suhteenne aikana.
Kuvaat suhdettanne seurusteluksi, ja kysyisinkin sinulta että mitä ajattelet seurustelusta - onko sinulla teidän seurustelullenne jokin merkitys tai päämäärä, vai onko se ilmaus yhdessä olemisesta ja asumisesta, jossa ei vielä ole erityisiä sitoumuksia tai päämääriä? Olen nimittäin itse sitä mieltä, että koko seurustelukulttuurissamme on jotain pielessä, sillä seurustelusuhteen päätyminen eroon koetaan ikään kuin epäonnistumisena, vaikka eri teille lähtemisen (jos kyse on kahdesta aikuisesta ihmisestä ilman lapsia) voisi usein nähdä onnistumisenakin, siitäkin huolimatta, että tilanteeseen toki liittyy hankalia tunteita ja yksinjäämisen pelkoa.
Tästä syystä luin kysymystäsi ilolla, sillä sinä tunnut pohtivan oikeita asioita juuri oikeassa kohdassa. Palaan alkoholiasiaan, mutta sitä ennen rohkaisisin sinua kuitenkin enemmän tutkailemaan itseäsi ja omia toiveitasi. Et kerro mitä yhteiset suunnitelmanne naimisiinmenon lisäksi ovat, mutta kuvaat itseäsi sanalla "bilettäjäneitonen". Kuka haluat olla vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden päästä, mikä sana kuvaisi sitä kuka silloin haluat olla? Kun löydät sopivalta tuntuvan sanan tai sanoja, niin kysy itseltäsi, miten hyvin sekä yhteiset suunnitelmanne että kaikki se mitä kumppanistasi nyt tiedät, sopii yhteen sen plusmiinus kolmekymppisen naisen kanssa, joka haluaisit olla. Siinä on sinulle yksi vastaus. Tein tässä muuten oletuksen, ettet halua olla "bilettäjäneitonen" ikuisesti, mutta toki sekin on mahdollista eikä siinä ole mitään pahaa!
Joku on joskus sanonut, että ihmissuhteessa ei ole haastavaa sitoutuminen siihen, minkä kumppanistaan tietää, vaan sitoutuminen myös siihen, mitä hänestä ei vielä tiedä. Esimerkiksi työelämän vakiintuminen tai lasten syntyminen tuo elämään takuuvarmasti uusia kuvioita ja uusia haasteita, ja sitoutuminen toiseen ihmiseen kannattaa jo alusta asti nähdä toistuvana ja kertautuvana asiana, ei pistemäisenä ja jossain suhteen alkuvaiheessa "once and for all" tyyppisenä ratkaisuna.
Kysymyksessäsi pohdit nimenomaan kumppanisi alkoholinkäyttöä, ja se onkin hankala asia tässä yhteydessä. En ole mikään alan asiantuntija, mutta huomaan jääväni ajattelemaan sitä, miten pitkäaikainen alkoholin käyttö ihmiseen vaikuttaa: terveyteen, seksuaalisuuteen, elämänhallintaan, käyttäytymiseen jne. Jos suunnitelmissanne on perheen perustaminen, ja kumppanisi alkoholinkäyttö mietityttää sinua, niin eikö olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta suoraan? Mitä mieltä hän itse on asiasta, ja olisiko tässä elämäntilanteessa jossa hän on palamaassa työelämään hyvä sauma tehdä asialle jotakin?!
Jäin kyllä pohtimaan myös mainitsemiasi asioita, kuten hänen aiempaa huumeidenkäyttöään tai "aiempien parisuhteiden tuhoamisia". Ne kuulostavat asioilta, joiden käsittelyyn saattaisi olla ulkopuolinen apu tarpeen, niiden merkitystä on nyt tässä vaikea hahmottaa. Se mitä nyt voit tehdä ja teetkin, on sinun omien elämään ja parisuhteeseen liittyvien tarpeiden ja toiveiden tiedostaminen. Se, että teillä on nyt hauskaa yhdessä, arki sujuu ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat yhdenmukaisia, ei ole ollenkaan hassumpi aloitus pitkälle parisuhteelle. Se, että kumppanisi alkoholinkäyttö ikään kuin seisoo onnellisen tulevaisuuden edessä, on ehkä juuri teille kahdelle se haaste ja kasvun paikka, jonka ratkaiseminen on edellytys sille että suhteenne etenee seurustelusta haluamaanne vakiintuneeseen suuntaan. Tämä ei saa olla yksin sinun vastuullasi, joten vastuuta myös kumppaniasi kertomalla suunnitelmiinne liittyvistäsi peloista ja epävarmuuksista. Ehkä se on juuri se, mitä hän tarvitsee omaan kasvuunsa.
perheneuvoja Jarno