KYSYMYS: Olemme olleet pitkään naimisissa, yli 30 vuotta. Meillä on kolme täysi-ikäistä lasta, joista nuorin asuu vielä kotona. Olemme eläneet hyvin perhekeskeistä elämää, pitkälti lasten kanssa ja arki on kulunut arkisissa asioissa. Jotenkin pikkuhiljaa varmaan omat tunteeni miestä kohtaan on hiipuneet. Totuus on varmaan paljastunut sitä myötä kun lapset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja olisi vihdoin aikaa tehdä jotain kahdenkesken. Nyt sitten huomaa, että ei ole oikein mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja keskustelukin hyvin pintapuolista. Olen itse asiaa valtavasti miettinyt, syitä sille miten olemme tällaiseen tilanteeseen ajautuneet. Näiden pohdintojen myötä olen myös oivaltanut, että kyllä monet asiat, jotka tänä päivänä ovat minulle tyytymättömyyttä aiheuttavia, ovat olleet olemassa koko ajan. Niihin ei vain ole ehtinyt kiinnittää huomiota arjen pyörityksessä. Mieheni on ollut hyvä isä ja yhteinen aika perheen kanssa on aina mukavaa. Omat tunteeni vain ovat täysin kuolleet. Seksiä emme ole harrastaneet enää yli vuoteen ja kaikki muukin läheisyys on loppunut. Olemme asiasta kerran puhuneet ja silloin keskustelimme erostakin. Silloin päätimme kuitenkin katsoa jos tilanne jotenkin paranisi.
Muutosta on tapahtunut mielestöni van huonompaan suuntaan. Miehen alkoholin käyttö ja tietynlainen ryhdittömyys omasta elämästä huolehtimisesta on pahentunut. Olen itse aika tervettä elämää viettävä ja liikuntaa harrastava, mieheni käyttää vapaa-aikansa lähinnä televisiota katsellen ja kaljaa juoden. Itse ajattelen, että eroaisin, jos se ei pahoittaisi muiden mieltä, lasten sukulaisten. Myös kaikki omaisuuden jakaminen ja taloudelliset asiat huolettavat minua. En myöskään ole koskaan elämäni aikana asunut yksin ja sekin mietityttää.
Olen myös harkinnut parisuhdeneuvontaan menemistä, mutta en tiedä onko siitä apua, kun en usko että pystyn omaa suhtautumistani miestäni kohtaan enää muuttamaan. Jotenkin hän on menettänyt minun kunnioitukseni joka tuntuu pahalta. Haluaisin nyt kuulla, millaisia ajatuksia tilanteemme jossain ulkopuoisessa herättää.
Ero mielessä
VASTAUS: Kiitos yhteydenotostasi, jossa mietit pitkän parisuhteesi elvytysmahdollisuuksia. Kerrot, että olette olleet naimisissa yli 30 vuotta eläen hyvin perhekeskeistä elämää. Arki on pyörinyt lasten ympärillä. Nyt kun heistä enää nuorimmainen asuu kotona, olet huomannut tunteittesi miestäsi kohtaan hiipuneen, jopa kuolleen. Teillä ei kokemuksesi mukaan ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja elämäntapanne ovat erilaisia. Koet myös ettet pysty kunnioittamaan miestäsi ja epäilet, että parisuhdeneuvonta ei enää voisi muuttaa suhtautumistasi häneen.
Olet pohtinut elämäntilannettasi ja parisuhdettasi paljon. Tuntuu hyvältä, että vahvoista tuntemuksistasi huolimatta löydät myös hyviä asioita puolisostasi. Arvostat häntä isänä ja koet perheen yhteisen ajan mukavaksi. Kirjeestäsi saa sen vaikutelman, että yhteiset keskustelut parisuhteestanne ovat jääneet kovin vähäiseksi. Onko puolisosi yhtä tyytymätön tilanteeseen kuin sinä? Kerrot, että olette kerran puhuneet suhteenne seksittömyydestä ja myös erosta. Seksin loppuminen on usein selkeä merkki parisuhteen tilasta. Keskustelussa päädyitte katsomaan jos tilanne paranisi. Mietin sovitteko silloin kuinka tilanne voisi parantua? Päätittekö esimerkiksi tehdä jotain yhdessä? Parisuhde harvemmin voi parantua, jos osapuolet eivät vietä yhteistä aikaa. Kuten totesit, nyt, lasten ollessa isoja, teillä on aikaa toisillenne. Olisiko kuitenkin jotain mikä voisi kiinnostaa teitä molempia? Mitä olette ennen, parisuhteenne hyvinä aikoina ja ennen lapsia, tehneet yhdessä? Mietin myös syitä puolisosi kaljanjuonnille tv:n edessä. Millainen hänen elämäntilanteensa on? Onko hän tyytyväinen elämäänsä? Ja ennen kaikkea, olisiko puolisosi valmis keskustelemaan kanssasi tilanteesta ja motivoitunut työskentelemään suhteenne eteen?
Eroaminen ei tunnu helpolta ratkaisulta ja sitä se ei tietysti olekaan näin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen. Ilman perusteellisia keskusteluja ei ole järkevää tehdä elämää koskevia isoja päätöksiä. Jos pääsette kunnon keskusteluun voit yllättyä puolisosi tuntemuksista ja ajatuksista ja saada häneen jonkinlaisen yhteyden myös tunnetasolla. Yleensä ulkopuolinen apu on tarpeen pitkään jumiutuneessa tilanteessa. Suosittelen teille ehdottomasti keskustelua joko keskenänne, tai jos se ei onnistu, pariterapiassa. Pariterapeuttista apua voitte saada ilmaiseksi perheasiain neuvottelukeskuksista tai maksua vastaan yksityisiltä pariterapeuteilta.
Toivon sinulle ja puolisollesi hedelmällisiä keskusteluja ja niiden avulla helpotusta tilanteeseen!
Perheneuvoja Nina
2 kommenttia
shiwan8
7.9.2015 16:29
Tässä nyt on ilmeisesti taas jätetty huomioimatta se viesti mikä näillä puheilla välitetään. Lapset ovat kohta kaikki itsenäistyneet + naisen tunteet kuolevat = mies on ollut olemassa vain lasten hankkimista ja heidän elättämistään varten. Noin voi käydä, ei siinä mitään, mutta kun kenenkään tunteet eivät vain mystisesti lakkaa olemasta (ihminen toimii tunnetasolla hyvin selkeästi syy/seuraus-suhteilla) eikä mitään vikaa osata nimetä sen lisäksi, etteivät keskustelut ole mitään kosmista tajunnanvirtaa, niin ehkä tämäkin oli ennustettavissa alusta saakka. Itsetuntemuksessa on puutteita jos suhde toimii ja sitten "mystisesti" lakkaa toimimasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Puumatar
7.9.2015 17:51
Sä lähdet nyt mun mielestä siitä olettamuksesta, että ihmiset eivät kasva ja kehity (ihmisinä) läpi elämänsä. Mikä taas mun mielestä on perustavanlaatuinen virhe, ja torppaa sun koko "teorian". En mä usko että tässä on mitään muuta "mystiikkaa" kuin se, että naisen tähänastinen elämä on ollut niin kiireistä (so. sitä arjen pyörittämistä), ettei hän ole älynnyt vaatia omaa onneaan aikaisemmin. Nämä lähtökohdat huomioonottaen, kyllä ne tunteet vaan "mystisesti" voivat lakata olemasta.