KYSYMYS: Olen parikymppinen nainen ja minulla on vähän kokemusta seurustelusta. Ainoa ”oikea” suhde kesti noin puoli vuotta ja ymmärtääkseni kaatui miehen itsetunto-ongelmiin.
Irto- ja seksisuhteista minulla on enemmän kokemusta, mutta ei mielestäni mitenkään epätavallisen paljon. Ongelma on, että tunnen itseni jotenkin eriarvoiseksi kuin muut ystäväni. Ilmeisesti en ole miesten mielestä ”vaimomatskua”, koska seurustelukumppaneita ei ole ikinä ollut jonoksi, mutta silti lähes jokaisen kaverini poikaystävä on flirttaillut tai lääppinyt ja ehdotellut minulle seksiä. Tämä johtaa tietysti vaikeisiin tilanteisiin ystävien kanssa, kun mietin, kertoako tilanteista vai ei...
Sama tilanne on toistunut satunnaisten seksikumppaneiden kanssa, kun olen jälkikäteen saanut tietää, että he ovatkin olleet varattuja.
En mielestäni ole edes erityisen hyvännäköinen tai mitenkään erikoinen, mutta jostain syystä miehet tuntuvat pitävän minua jonkinlaisena paheuden jumalattarena, ja he haluavat harrastaa kanssani seksiä, mutta kukaan ei tahdo seurustella, eikä etenkään jättää ”siveydensipuli ”-tyttöystäväänsä vuokseni.
Minulla on ollut aina hyvä itsetunto, mutta nyt alkaa tuntua, että olen joku kakkosluokan nainen. Vaikka olen fiksu, ystävällinen, opiskelen ja pukeudun ja käyttäydyn melko saman lailla kuin ystäväni, satun vain pitämään seksistä ja mielestäni olen oikeutettu turvallisiin irtosuhteisiin 2010-luvulla... Haluaako kukaan minusta koskaan vaimoa?
VASTAUS: Kirjeessä puhut monista asioista, mutta ylitse muun nousee kysymys eriarvoisuudesta. Tunnut vertaavan itseäsi ystäviisi ja muihin naisiin. Jollain tavalla tunnet itsesi erilaiseksi kuin he. Paljastavimmillaan se tulee esiin siinä, miten kerrot tuntemuksistasi ”kakkosluokan naisena”. Ristiriita tuntuu kärjistyvän siinä, miten ystäviesi poikaystävät kohtelevat sinua. Yrität löytää syyt siihen, miksi he toimivat seksuaalisesti suhteessa sinuun. Älä etsi syytä itsestäsi, ajattele asia mahdollisimman yksinkertaisesti. Sinä olet sopiva kohde lähentelyille, koska olet vapaa, etkä seurustele kenenkään kanssa. Sinussa ei ole mitään pahaa tai mitään muutakaan omituista. Olet vain saatavilla ja vapaa, ja joillekin se riittää. Se mitä, sinun tulee tehdä tuollaisessa tilanteessa on asettaa rajat heidän käytökselleen ja ilmaista, ettet ole halukas sellaiseen kanssakäymiseen.
Luulen, että sinun on aika pysähtyä miettimään, mitä itse todella haluat, eikä miettiä sitä, mitä muut sinusta haluavat. Jostain syystä olet eri elämäntilanteessa, kuin ystäväsi. Se ei tee sinusta vähemmän arvokasta. Sinä saat olla erilainen kuin muut ympärilläsi olevat ja käyttäytyä eri lailla, jos se on se mitä, sinä haluat.
Ehkä et halua vielä sitoutua, ehkä et ole vielä kypsä pysyvään suhteeseen. Jos saat tyydytystä irtosuhteista ja sitä kautta nautit seksuaalisuudesta, se on sinun valintasi, kunhan et riko itseäsi tai muita. Jostain syystä nimittäin monen irtosuhteen alla kytee toive johonkin vakavampaan suhteeseen. Siihen viittaa ehkä sinunkin kommenttisi siitä, ettei kukaan halua seurustella kanssasi. Älä turhaan käytä aikaasi varattuihin ihmisiin. Sillä tavoin suojelet itseäsi, jos vaikka haluaisitkin kokea jotain enemmän ja syvempää. Sillä jos toinen elää parisuhdetta jo jossain toisessa suhteessa, jää sinulle vain siitä ylijäävät palat. Sinä tarvitset enemmän. Sillä sinä et ole kakkosluokan nainen, sinä olet samaa ykkösluokkaa, kuin me muutkin. Sinun pitää itse muistaa se, ja piirtää ympärillesi sellaiset rajat, joita itse tarvitset.
Ehkä vastaasi ei ole tullut ihmistä, jota haluaisit rakastaa. Kun sellainen rakastettu joskus tulee kohdallesi, voit olla varma, että hänen silmissään olet varmasti mitä parhainta vaimomatskua.
Kaikkea hyvää elämääsi,
perheneuvoja Kati