KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin 10 vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta. Jollain tasolla rakastan miestäni, mutta en ole rakastunut häneen. Mitään seksuaalisia haluja minulla ei ole ollut häntä kohtaan enää pitkään aikaan. Haen ja saan huomiota vierailta miehiltä, mutta suutelua pidemmälle en ole mennyt. Vielä.
En ole kiinnostunut hakemaan apua, kun olen sitä mieltä, ettei se auta. Miehen kanssa olemme puhuneet asioista ja avioerokin on ollut puheissa - hän ei sitä halua. Mietin asioita paljon ja luulen, että tähän tilanteeseen on tultu, koska molemmat raskaudet ja vauva-ajat olen ollut hyvin yksinäinen, ehkä jopa vähän masentunut. Mieheni vain jatkoi omaa elämäänsä vanhaan malliin ja minä koin, ettei häntä kiinnostanut, ei raskaudet tai vauvat. Raskaudet oli kuitenkin yhteisiä päätöksiä. Olen huono puhumaan asioista, vaikka minulla on hyviä ystäviä. Koen, että minun kuuluisi olla onnellinen, koska minulla on "kaikki"; perhe, talo, työ ja volvo pihassa. Miksi en olisi? Mies osallistuu nykyään paremmin, on lasten kanssa ja antaa minun harrastaa. Mutta en vain osaa olla onnellinen! Ajatus avioerosta tuntuu ulospääsyltä, mutta mietin, että ovatko syyt siihen "riittävät". Ei ole perheväkivaltaa tai päihdeongelmaa tai jotain oikeaa ongelmaa. En usko, että uusi parisuhde toisi onnea, haluaisin vain keskittyä lapsiin ja itseeni, en halua olla vaimo enää, vain äiti ja nainen.
Joskus mietin, että olenko tulossa hulluksi? Rakastinko miestäni oikeasti mennessämme naimisiin vai teinkö sen vain, koska avioliitto tuntui oikealta ratkaisulta siinä iässä ja halusin lapsia? Haluanko oikeasti olla hänen kanssaan loppuelämäni? En halua.
Onneton
VASTAUS: Kiitos mailista, jonka olet kirjoittanut harmaana hetkenä perhe-elämäsi keskeltä. Olet miettinyt paljon suhdettanne ja perhe-elämäänne. Tunnet tyytymättömyyttä nykytilaan. Haluaisit jotain muuta. Kertaat menneitä yhteisiä vaiheitanne. Löydät sieltä hyvää, mutta myös epätyydyttäviä asioita, joilla ehkä on yhteyttä nykyiseen tyytymättömyyteesi.
Joku vetovoima teillä on ollut toistenne puoleen, kun olette perheen perustaneet. Olette rakentaneet puitteiltaan hyvän perhe-elämän. Ulkoisesti kaikki on kohdallaan. Haluat olla äiti ja nainen. Naisellisuuttasi ruokkii muilta miehiltä saamasi huomio. Jäikö ensimmäisen ensimmäisen lapsen odotuksen ja saamisen jälkeen trauma siitä, kun miehesi ei ollutkaan mukana odotuksessa ja iloitsemassa kanssasi lapsesta? Olet jäänyt silloin liian yksin. Luonnollisesti odotit, että voisit jakaa tunteitasi ja ajatuksiasi ja että miehesi olisi ollut kiinnostunut voinnistasi ja olisistte voineet jakaa yhteisiä unelmia perhe-elämästänne. Kerrot, että olet huono puhumaan. Ehkä tuolloin nuorena kokemattomana äitinä kätkit sisällesi mielipahan ja pettymyksen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä selvitellä menneisyyden haavoittumisia. Voistko ottaa vielä miehesi kanssa puheeksi nuo sinua kuormittavat muistot. Luulen, että miehesi olisi valmis kuuntelemaan ja kuulemaan, koska hän ei halua menettää sinua ja perhettään. Jospa hänen silmänsä avautuisivat ja saisit tarvitsemaasi ymmärrystä.
Kerrot, että miehesi osallistuu nykyään enemmän perhe-elämäänne etkä muutenkaan moiti häntä. Ajattelet, että avioerosta löytyisi ulospääsy epätyydyttävästä tilanteesta. Kun ajattelet eroa, mistä haluaisit eroon? Voisiko siitä/niistä asioista päästä eroon muuten kuin eroamalla? Puhumalla. Kuuntelemalla. Selittelemällä. Kertomalla, mitä toivot parisuhteelta. Kertokaa kumpikin toisillenne, millainen on mielestänne hyvä parisuhde. Voisitteko kumpikin tehdä työtä, niin että edes joitain mainitsemistanne teille tärkeistä asioista voisi lähteä kasvuun.
Teillä on kaksi kasvavaa lasta. He ovat riittävä syy, yrittää parantaa parisuhdetta. Olettehan sanattomasti luvanneet heille kodin, isän ja äidin silloin kun olette kutsuneet heitä tähän maailmaan.
Minulla on sellainen tunne, että teillä on vielä kaikki mahdollisuudet tallella voidaksenne tehdä paremman parisuhteen. Kuulosti hyvältä, että olette puhuneet. Jatkakaa sitä edelleen. Kuunnelkaa toistenne toiveita ja pettymyksiä. Ottakaa pieniä askeleita kohti toisianne.
Sille matkalle toivon kaikkea hyvää.
Saara, perheneuvoja
8 kommenttia
Jäitä poltellessa
15.4.2015 00:18
Kuulostaa tutulta... Itse painiskelen samojen teemojen kanssa. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta tiedät että jos jatkat näin tulet kuolemaan onnettomana. Uskon, että olet väsynyt arjen pyörittämiseen, niin minäkin olen. Oma mies ei enää kiinnosta, ja yhdyn tuohon että et halua terapiaan, koska mikään ei voi siitä parantua. Asian ydin on ettet enää halua miestäsi miehenä. En minäkään. Siksi olisi armeliaampaa erota, ja antaa miehellekin mahdollisuus uuteen onneen ja naiseen joka häntäkin haluaa. Samoin uskon on sinun laitasi. Salaisesti toivot uutta rakkautta, siihen viittaa tuo tarpeesi saada listen huomiota. Aika aikaa kutakin. Olen itse ainakin juuri nyt niin uupunut, etten edes usko voivani kiinnostua kenestäkään juuri nyt. Unelmani olisi rakastua hullun lailla niin että se antaisi syyn hypätä harkitsemattomasti uuteen. Niin ei kuitenkaan tule olemaan. Koen että ero tulee, ennemmin tai myöhemmin. En aio elää näin. Haluan intohimoisen ja rakastavan suhteen, ja rakastan kuitenkin nykyistä miestäni myös niin paljon että toivon sitä hänellekin. Molemmat menevät hukkaan nyt. Jos kuolisin nyt, tuntisin etten ole elänyt kuten tahtoisin. Mutta eron tiellä on monia, monia käytännön kysymyksiä. Ei vähiten niitä taloudellisia. Myös meillä on erosta puhuttu. Miehet luonnostaan vastustavat ensimmäisiä puheita erosta. Kuitenkin kun murrat jään, huomaat että hän alkaa ajatella asioita. Huomaat luopumisen alkavan. Se huolestuttaakin. Minäkään en tiedä mitä tulee tapahtumaan, tulevaisuus näyttää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hohoijakkaa....
15.4.2015 08:42
Kirjoittaja on tyypillinen nykyajan itsekäs muija, joka ei kestä oikeaa elämää. Ohje aviomiehelle: Ota ero muijasta, ei kannata tuhlata elämääsi mokoman kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vihaan kyllästynyt
16.4.2015 10:26
Juuri näin. Tyypillinen mulle heti kaikki nyt Nainen, joka biologisen kellon tikittäessä on perustanut perheen, vaikka kuuluisi johonkin Arabien haaremiin. Siellä sitä huomiota saa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
19.4.2015 13:28
Melko perus tilanne mikä ei sinällään liity nykyaikaan mitenkään. Haluttiin lapsia joten valittiin mieheksi se jolla on parhaat saatavilla olevat geenit. Nyt sitten etsitään niille lapsille elättäjää jostain rikkaasta lapsettomasta joka toivottavasti kuolee heti avioliiton astuttua voimaan.
Vastaa kommenttiinAinoa ero vanhaan aikaan on se, että tällainen on mahdollista ja liuta miesvihaajia vielä kannustaa siihen. Sinällään ikävä tilanne miehille, mutta tästäkin selviää kun ymmärtää mistä on kyse. Huonoin tilanne on kuitenkin niille kunnollisille naisille, koska näiden itsekeskeisten tapausten määrä on massiivinen joka sitten osaltaan kyynistää kunnolliset miehet. Ei tässä varmaan kahta sukupolvea pidempään mene, ennen kuin mies alkaa näkemään naisen keskimäärin samoin kuin nainen keskimäärin näkee miehen nyt, välineenä jolla päästään tavoitteeseen oli se tavoite sitten mikä tahansa.
Vastaa kommenttiin
No justiisa..
19.4.2015 20:25
Juu maailmassahan kaikki on mustavalkosta ja tilanne aina tuo kuvaamasi... Ja kaiken pahan takana on nainen..???? Negatiiviset kommentit tuota parisuhdeongelman kertojaa varmasti auttaa ja vielä kun varmistaa, ettei vaan vahingossakaan kannusta, niin lopputulema on varmasti hyvä. Voi v***u meitä suomalaisia.
NeitiEtsivä
22.4.2015 20:15
Saat miehet kuullostamaan joiltain tahdottomilta nyhveröiltä, joita naiset voi viedä, miten haluaa. Eiköhän jokainen mies osaa itse päättää, ketä elättää ja mihin rahansa laittaa. Ja kenen kanssa on suhteessa - aikuiset ihmiset. Ei kukaan näitä aikuisia miehiä mihinkään pakota.
NeitiEtsivä
22.4.2015 20:12
Miksi jokaisessa vastauksessa aina neuvotaan jäämään suhteeseen? Naisilla on nykyään oma taloudellinen mahdollisuus erota ja elättää itsensä ja lapset, joten miksi ei? Tälläkin naisella on työ. Jos ei mies enää sytytä eikä parisuhde ole parisuhde, ei ole mitään mieltä jäädä, kun ei kerran tarvitse. On onnellisempi yksin tai uudessa suhteessa. Ja näin on aivan varmasti miehenkin kohdalla.
Ei tässä ole mitään itsekeskeistä vaan aivan normaalia elämää. Naisen kirjoituksen perusteella mies on muuttunut melkoiseksi vässykäksi - en itsekään sellaisesta syttyisi pidemmän päälle. Ero tekee miehellekin vain hyvää. Ei ihmistä ole sitäpaitsi luotu elämään lopunelämää yhdessä ja samassa suhteessa eikä eroaminen ole merkki epäonnistuneesta suhteesta. Jokainen suhde elää aikansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Heinäkuu
14.7.2015 11:01
En näe kuvattua tilannetta itsekeskeisen naisen kirjoituksena. Läheisyys, eroottisuus,parisuhde hyytyy helposti perheen arjessa. Ennenkuin lähtee mihinkään suuntaan mun mielestä voisi kokeilla taukoa, lomaa yksikseen ja kattoo miltä se tuntuu. Jos eroaa niin sitä yksinoloa tulee riittämään ellei heti jatka toiseen suhteeseen.
Etäisyyden päästä näkee myös enemmän.
Joskus nainen myös hukkaa itsensä itseltään ja silloin voisi tuntua hyvältä, jos myös puoliso huomaisi viritellä enemmän positiivisia ilmoille nimenomaan naiselleen. Äitiys nurkkaan välillä.
"Rakkaus elää vapaaehtoisuudessa"..ei velvollisuudesta,eikä tavan vuoksi.
Vastaa kommenttiinKaikkea hyvää kirjoittajalle, oikea suunta löytyy ennen pitkään.
Vastaa kommenttiin