KYSYMYS: Olen ollut 6,5 vuotta suhteessa meksikolaiseen mieheen. Tästä ajasta noin puolet ajasta elimme kaukosuhteessa, joka osaltamme toimi hyvin. Poikaystäväni yritti alkuun etsiä töitä Suomesta, mutta ei saanut työpaikkaa. Kylmä totuus oli siinä vaiheessa, että joko minä muutan hänen kotimaahansa tai sitten erotaan, koska kumpikaan ei nähnyt järkeä jatkaa suhdetta kaukosuhteena. Tein päätöksen ja muutin Meksikoon. Poikaystäväni perhe vastaanotti minut hyvin ja on tukenut tähän päivään asti minua ja poikaystävääni. Olen saanut jonkin verran kavereita, mutta tuntuu, että tosiystäviä ei kuitenkaan ole.
Nyt reilun kolmen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen koti-ikävä on kasvanut ja halu palata Suomeen on minulla kova. Perheeni on minulle todella läheinen ja haluaisin nähdä heitä enemmän, mutta välimatka on pitkä ja matkustaminen on kallista. Poikaystäväni ei alkuun arvostanut panostustani suhteeseen ja meillä on ollut paljon erimielisyyksiä jo kulttuurierojenkin takia. Ajan myötä tunteeni laimenivat häntä kohtaan, koska en tuntenut arvostusta hänen puoleltaan. Nyt kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen keräsin rohkeuteni ja ilmoitin haluni erota. Varauduin siihen, että hän ajaa minut pois yhteisestä kodistamme, mutta reaktio olikin päinvastainen. Hän haluaa yrittää vielä. Ehdotti jopa pariterapiaa. Tietenkin ostin lentolipun jo etukäteen ajatellen, että mitä nopeammin lähden maasta sen parempi. Tänään jopa sanoi haluavansa mennä naimisiin kanssani. Oloni on kurja enkä enää tiedä, että mietinkö suhteen pelastamista säälistä vai onko minulla vielä tunteita. En ole enää pitkään aikaan halunnut seksiä poikaystäväni kanssa enkä muutenkaan enää ole hänelle osoittanut hellyyttä.
Ikää minulla on jo 32 vuotta eikä minulla ole työuraa siitä huolimatta, että minulla on hyvä koulutus. Olin jo suunnitellut palaavani Suomeen ja laittaa elämäni järjestykseen, mutta poikaystävän voimakas reaktio sai minut epäröimään. Meillä ei ole enää aikaa mennä terapiaan ennen kuin lähden Suomeen eikä minulla oli kuitenkaan suunnitelmia palata Meksikoon. Kuitenkin ajatus kaihertaa mieltä, että olisiko jotain vielä voinut tehdä, vai onko meidän tulevaisuuden suunnitelmat liian eriävät...
VASTAUS: Olet tienhaarassa. Takana on aika jolloin olit syvästi rakastunut kumppaniisi. Satsasit paljon suhteeseenne ja teit paljon myös uhrauksia uskoen, että rakkautenne kantaa erilaisuudestanne huolimatta. Minulle tulee vaikutelma, että antauduit täysillä suhteeseen, sitouduit, ja uskoit, että tässä on sinun elämäsi kohtalo - positiivisessa mielessä. Luovuit työurasta kotimaassa, luovuit ystävistäsi ja perheestäsi. Sijoitit todella paljon suhteeseen.
Pettymys hiipi mieleesi, kun huomasit vähitellen, että kumppanisi ei nähnyt, miten paljon olit sijoittanut suhteeseen etkä kokenut arvostusta hänen puoleltaan. Koti-ikävä alkoi vaivata ja valmistauduit palaamaan Suomeen.
Asiat saivat uuden käänteen, kun kerroit aikeistasi. Kumppanillesi tuli yllätyksenä aikomuksesi. Hän ei halua ajatella eroa. Sinä olet hänelle tärkeä, mutta hän oli alkanut pitää sinua itsestäänselvyytenä. Nyt tiedät, että hän rakastaa sinua ja haluaa sitoutua suhteeseen menemällä naimisiin. Se tkee sinut epävarmaksi. Pallo on nyt sinulla.
Sinulla on lentoliput Suomeen kädessäsi. Nyt on miettimisen aika. Ehkä Suomessa välimatkan päässä sinulla on mahdollisuus rauhassa miettiä, mitä mies sinulle merkitsee, mitkä ovat olleet suhteenne kantavat säikeet, onko teillä riittävästi yhteistä, jotta voitte jatkaa yhdessä. Kertaa mennyttä, etsi sieltä suhteenne mahdolliset rakennusaineet. Varmaan viime päivinä olette puhuneet, millaista tulevaisuutenne tulisi olemaan yhdessä. Uskon, että sydämesi tulee sanomaan sinulle, mikä on oikea tie.
Viivähdä rauhassa tienhaarassa, niin oikea valinta selkiytyy.
Saara, perheneuvoja
1 kommentti
licence27
21.4.2015 00:13
Voihan sitä suunnitella vaikka rakentavansa hissin kuuhun, mutta elämä on kuitenkin elettävä päivä kerrallaan.
Juuri pari viikkoa sitten tapasi pariskunnan joilla oli vastaava tilanne päätynyt siihen että mies muutti Suomeen. Onko muutto sitten pysyvä vai ei- sitä ei tiedä kukaan. Näin ollen jos mies naimisiin haluaa niin se tapahtuu seuraavasti: Mies muuttaa perässä vaikka kuuhun ja opiskelee tarvittaessa uuden kielen ja uuden ammatin. Tietysti on aloja ja paikkakuntia joiden osalta työllistyminen voi olla aika toivotonta.
Myös itse olen ollut tilanteessa jossa olen sijoittanut suhteeseen kaiken muun kustannuksella monta vuotta ja siitä huolimatta todennut että suhdetta ei kannata viedä yhtään sen pidemmälle. Noilla tiedoilla kummankin kotimaa voi olla huonoin vaihtoehto toiselle. Muitakin maita on ja ehkä jossain myös sellainen missä olisi molemmille töitä ja suorat lennot kummankin kotimaahan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin