KYSYMYS: Sydän palasina.Taas. Erosin 6v.sitten pitkästä (20v.) liitosta, jokseenkin yhteisymmärryksessä, lopullinen päätös oli toki ex- miehen. Kävin silloin myös terapiassa keventämässä mieltä, mutta pettymys ja sydänsuru oli valtava. Pikkuhiljaa siitä pääsi yli, silloin elämässä oli muitakin tapahtumia, mm. nuoremman lapsen ylioppilasjuhlat. 3,5 vuotta siinä meni kunnes tunsin olevani valmis uuteen suhteeseen. Netin deittipalstoilta löytyikin ihminen, joka aluksi tuntui sopivalta, mutta ilmeni alkoholiongelma ja suhteen lopettaminen oli vaikea mutta viisas päätös. Muutaman kuukauden päästä uskalsin uudelleen kokeilla onnea ja silloin tärppäsi oikein kunnolla.

Nyt koko hommasta on kuukausi ja minun kaipaus on edelleen kova, joteenkin tuntuu, että pienestä tämä napsahti, hyvä suhde ja yhdessäolo kaatui todella pieneen "riitaan". Hän haki tavaransa pois, oli hyvin ystävällinen ja etäinen. Juteltiin ja halattiin. Lähetin seuraavana päivänä viestin ja kysymyksen, miten hän pääsi niin helposti "meistä" yli. Hänen vastaus oli, että parhaiten etääntyy etääntymällä. Eli, toisin sanoin, hän ei halua olla tekemisissä. Minä vaan olen edelleen sydämellä kiinni hänessä, mutta kunnioitan toivetta, en laita viestiä tms. Tai nohh, laitoin ystävänpäiväviestin, siihen tuli kohtelias vastaus. Ja näin päättyi lähes 1,5 v. hyvä parisuhde. Minä vaan olen taas kerran sydän murskana, ajattelen häntä, katson lomakuvia ja muistelen ihania hetkiä. Jotenkin on epäuskoinen olo, en millään usko, että siinäkö se oli... Jotenkin koko ajan toivon, että hän soittaisi, viestittelisi tms. Samalla kyllä tiedän, ettäpitäisi vaan kohdata todellisuus ja antaa ajan hoitaa taas kerran sydän kuntoon. Miten tässä enää voi uskaltaa koskaan rakastaa, kun kaksi rakastamaani miestä on mut hylkänyt ? Toki ex- mieheni, kenen kanssa ollaan hyvissä väleissä, on myöntänyt tehneensä suuren virheen silloinkun pani eron vireille. Olen vasta 47 ja haluaisin onnea ja rakkautta, nyt tällä hetkellä tekisin mitä vaan että saisin miesystäväni takaisin. Miten tästä eteenpäin? Kiitos !

Särkynyt sydän, 47

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Viestisi aloitus ja nimimerkkisi kertovat epäilemättä paljon siitä tilanteesta ja niistä tunteista, joita nyt koet. Suhde on ollut sinulle hyvin merkityksellinen ja rakkaus miestä kohtaan syvää ja siksi kipu erosta on sen mukaista. Olet ollut suhteessa ns. täysillä mukana ja olet uskaltautunut todella heittäytyä siihen. Toipuminen erosta vie epäilemättä aikansa - kerroit, että erosta on (vasta) kuukausi.

Jotenkin itse luin viestisi niin, että kysyt mielessäsi sitä, että Miksi?! näin kävi ja onko ero todella lopullinen. Jäin erityisesti pohtimaan, mitä oikeastaan tarkoittaa se "viimeinen vaihe", jota mies ei kokenut tuntevansa tai mitä ei ollut? Olen itse taipuvainen ajattelemaan, etteivät suhteet aina pääty nimenomaan rakkauden puutteeseen tai että toinen ihminen olisi jotenkin väärä. Kysymys voi olla muustakin. Itsekin tunnut ajattelevan, että välillänne oli aitoa rakkautta. Yhteinen elämä ja arjen jakaminen voivat tuntua oman (ulkoisen tai sisäisen) elämänvaiheen takia mahdottomalta - voi haluta suhdetta, mutta ei voi olla siinä rehellisesti mukana. Ehkä mies ymmärsi, ettei hän voi lopulta antaa sinulle sitä, mitä tarvitset ja haluat? Mistä erosta on sinun mielestä oikeastaan kysymys - minkälainen olisi vastaus, joka sinusta tuntuu todelta ja, jonka voisit hyväksyä?

Uskon, että jokainen joka lukee viestisi kokee myötätuntoa särkynyttä sydäntäsi kohtaa ja toivoo, että tilannettasi voisi jotenkin helpottaa. Kun kysyt "miten tästä eteenpäin?", niin annat siihen myös osavastaukset itse "antaa ajan hoitaa taas kerran sydän kuntoon". Viestisi perusteella teet juuri niitä asioita, mikä auttaa tästä eteenpäin ja toipumaan: käsittelet eroa - kerrot tunteistasi ja jaat kokemuksiasi, uskallat olla rehellinen ja avoin itsellesi.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Juha