KYSYMYS: Olen seurustellut miesystäväni kanssa useamman vuoden. Suhteemme aikana olemme kohdanneet erilaisia karikkoja ja pahin tapahtui jonkin aikaa sitten. Miehellä oli rankkaa rajujen mielenterveysongelmieni oireilujen takia ja purki sitä todella väärin minuun ja minä purin pahaa oloani takaisin häneen. Kuulin hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä.

Voiko luottamusta enää saada takaisin? Mitä meidän kannattaisi tehdä?

Rikkinäinen

VASTAUS: Kiitos rehellisestä ja koskettavasta viestistäsi! Ihan ensimmäisenä minulle tulee mieleen, että jos kertoisit kaiken tämän , minkä kirjoitat, miesystävällesi, hän varmasti ymmärtäisi. Kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti peloistasi ja heikkouksistasi, menneisyydestäsi ja tavoistasi yrittää selviytyä! En tietenkään voi olla varma miesystäväsi kyvystä tai halusta antaa anteeksi ja luottaa sinuun uudelleen, mutta ainakin tämä voisi auttaa häntä ymmärtämään sinua paremmin. Joskus on helpompi kirjoittaa vaikeista asioista, kuin puhua niistä. Yritykset puhua ja keskustella muuttuvat nopeasti riidoiksi, kun on kyse vaikeista ja kipeistä asioista.

Olet valinnut nimimerkiksesi sanan "rikkinäinen". Me olemme kaikki rikkinäisiä, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Yhteistä meille kaikille on se, että yritämme peittää rikkinäiset kohtamme muilta. Pelkäämme, että meitä loukataan tai me haavoitumme, jos näytämme totuuden itsestämme. Luulen, että sinulle on edellisessä suhteessa käynyt juuri näin, sinua vahingoitettiin psyykkisesti ja fyysisesti ja luottamuksesi, niin itseen kuin muihin vaurioitui pahasti. Kun nykyisessä suhteessa ajauduitte pahaan riitatilanteeseen, jossa kuulit "hänen suustaan hirvittäviä sanoja ja syytöksiä", pelästyit ja omien sanojesi mukaan päädyit hakemaan "turvaa ja hyväksyntää muualta". Juuri tuo "turva" on avainsana ja olennainen asia. Sinun tulisi tuntea olosi turvalliseksi nykyisessä suhteessa.

Ymmärrän, että miehesi kokee tulleensa petetyksi, mutta hänen tulisi antaa sinulle anteeksi, jotta voisitte jatkaa suhdettanne. Turvallisuutta ei lisää se, että hän uhkaa lähteä luotasi jos "hän saa kiinni sinut jostain asiasta , josta et ole ollut totuudenmukainen."

Kysyt kirjeessäsi, olemmeko tilivelvollisia kumppanillemme menneisyydestämme tai ajatuksistamme. Emme ole. Menneisyydestä kerromme sen minkä haluamme ja mihin olemme valmiita. Ja ajatuksemme taas ovat omiamme. Ne tulevat ja menevät, niitä ei voi pakottaa mihinkään suuntaan, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä.

Olet jo päässyt pitkälle, kun myönnät, että sinulle on kehittynyt tapa valehdella ja kaunistella asioita, suojellaksesi itseäsi ja muita. Myöntäminen on osa ratkaisua, toinen osa on halu muuttua ja uskallus ottaa askelia kohti totuudenmukaista tapaa puhua ja olla. Tavasta valehdella voi päästä eroon, mutta silloin sinun pitää pystyä luottamaan itseesi enemmän. Luottaa siihen, että kelpaat omana itsenäsi. Sellaisena kuin olet, sellaisen menneisyyden kanssa, kuin olet.

Kysyt, mitä teidän tulisi tehdä ja voiko luottamuta saada takaisin. Itse uskon, että voi. Et ole tehnyt mitään sellaista, jota ei voisi antaa anteeksi. Mutta jos miehesi ei ole valmis anteeksiantoon ja uuteen alkuun, niin silloin herää kysymys, rakastaako hän sinua aidosti ja onko todellisuudessa valmis antamaan teille uuden mahdollisuuden?

Sinulle kaikkea hyvää toivoo
perheneuvoja Kati