KYSYMYS: Haluaisin kuulla näkökulmia tilanteeseeni. Olen 1-vuotiaan vauvan äiti. Elämme avoliitossa vauvan isän kanssa ja olemme seurustelleet 3 vuotta. Vauva-aika on toki ollut haastavaa, mutta silti myös todella ihanaa. Mieheni osallistuu todella paljon vauvan hoitoon ja tällä hetkellä hän on kotona vauvan kanssa kun minä vuorostaan menin töihin. Parisuhteen kokemani hankaluudet eivät johdu siis siitä, etteikö mies osallistuisi arjessa. Jaettuun vanhemmuuteen olen erittäin tyytyväinen. Kyse on enemmänkin tunnetason yhteydestä parisuhteen osalta. Minä kaipaan enemmän kokemusta siitä, että olen haluttu, rakastettu ja että suhteemme on tärkeä. Koko vauvavuoden ja jo ennenkin sitä mies on ollut haluttomampi esimerkiksi seksin suhteen ja itse koen tulevani liian usein torjutuksi niin emotionaalisen kuin fyysisenkin läheisyyden osalta. Keskusteluyhteys meillä on ja voin puhua kaikesta tästä miehelleni. Ilmaisen itseäni joskus voimakkaasti ja vaatien, mutta toisaalta olen myös se, joka rakentaa yhteyttä, aloittaa keskustelut, pyytää että tekisimme suhdetta elävöittäviä asioita (esim. järjestää yhteistä aikaa, haluaa keskustella seksistä, kysyy mitä toinen haluaisi jne.).

Mieheni on tunneilmaisultaan suppea, mutta hän on myös todella kärsivällinen ja empaattinen sekä sanoo olevaansa suhteeseen tyytyväinen näin miten se on. Hän on kertonut, että kun ilmaisen itseäni voimakkaasti hän pelkää minua. Toisinaan häntä ahdistaa kun kysyn mitä hän tuntee, koska hän ei osaa sanoa. Tuolloin minua on helpottaanut jo se, että hän ilmaisee että pelkää tai kokee ahdistusta. Silloin koen yhteyttä. Monesti keskustelua käydään aloitteestani pitkään ennen kun hän on valmis puhumaan tunteistaan suoraan. Tunnen surua ja yksinäisyyttä suhteessa, koska usein en saa häneen minulle elintärkeää tunneyhteyttä. Parhaiten yhteys onnistuu fyysisen läheisyyden kautta, sillä hän osaa olla hellä. Itselläni on vaikea isäsuhde taustalla jonka vuoksi olen käynyt aikaisemmin (ennen tätä suhdetta) terapiassa sekä harjoitellut monia vuosia kurssien yms. kautta tunteiden ilmaisua ja vuorovaikutusta. Tunnen pelkoa ja surua, sillä suhteemme näyttää toistavan samaa kuviota: minä kaipaan läheisyyttä, teen esim. keskustelualoitteita tai tule fyysisesti lähelle, mies torjuu minut, minä petyn ja suutun ja ahdistun, koska en tiedä miten voin olla suhteessa jossa tulen jatkuvasti torjutuksi. Lopulta mies tulee vastaan koska ei kestä vihaisuuttani. Hän suostuu keskusteluun tai läheisyyteen. Jonkin aikaa kaikki sujuu mukavasti, kunnes koen, että läheisyys ja tunneyhteys alkaa taas katoamaan ja kaikki alkaa alusta. Onko kyse siitä, että en koe itseäni riittävästi rakastettavaksi ja siksi tunnen jatkuvasti puutetta läheisyydessä?

Toisaalta mietin, että odotukseni eivät ole kovin kummoisia: suukko muutaman kertaa päivässä, vierekkäin makoilua sohvalla ja omista ajatuksista ja tunteista puhumista muutaman kerran viikossa ja seksiä silloin tällöin. Haluaisin mennä pariterapiaan, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista, sillä vauva ei ole valmis jäämään hoitoon (voimakas vierastaminen). Mies olisi valmis pariterapiaan. Miten jaksaisin tätä vaihetta eteenpäin? Miten sietäisin omaa turvattomuuden tunnettani silloin kun en saa mieheeni tunneyhteyttä ja koen tulevani torjutuksi?

VASTAUS: Kiitos yhteydenotostasi! Tuntuu, että olet hienosti tavoittanut itsesi osalta sen, mitä ja kaipaat ja tarvitset parisuhteessa. Puhut sinulle elintärkeästä tunneyhteydestä. Kerrot kaipaavasi enemmän kokemusta siitä, että olet haluttu, rakastettu ja että suhteenne on tärkeä. Löydät paljon hyviä puolia miehestäsi. Hän on sitoutunut vanhemmuuteen, jakaa sen kanssasi. Hän on kärsivällinen, empaattinen ja tyytyväinen suhteeseenne. Hän on hellä rakastellessanne ja silloin tunnet vahvimmin olevasi tunneyhteydessä häneen. Sanot voivasi kertoa hänelle kaikesta, mikä mielestäni kertoo luottamuksestasi häneen ja siitä, että pystyt turvautumaan häneen. Kerrot kärsineesi isäsuhteestasi ja käyneesi terapiassa, jossa olet harjoitellut tunteiden ilmaisua ja vuorovaikutustaitoja. Näin olet ilmeisesti miestäsi edistyneempi keskustelemaan avoimesti ja ilmaisemaan tunteitasi. Vaikka miehesi ei ole yhtä pystyvä ja nopea sanoittamaan tunteita, hän kuitenkin saanut kerrottua sinulle pelon ja ahdistuksen tunteistaan sinun kysellessäsi hänen tuntemuksistaan. Hänelle tulee sellainen olo, että hän ei osaa sanoa. Kun hän puhuu näin, tunnet jälleen yhteyttä häneen. Sellaista oloa kirjoitustasi lukiessa ei tule, että teillä ei olisi tunneyhteyttä. Yhteydessänne on hetkittäisiä katkoksia kuten parisuhteissa yleensäkin.

Tunnistat hyvin kaavan, jota tahtomattanne toistatte. Sinä tulet miehesi lähelle, hän torjuu sinut, sinä petyt, suutut ja ahdistut. Tätä voisi jatkaa keskustellen tutkimalla kanssanne miten hän reagoi sinun reaktioosi. Vetäytyykö, suuttuuko hän sinulle vai jotain muuta? Sinulta voisi tarkentaa miltä sinusta tuntuu, kun hän torjuu sinut. Kerrot ettet tunne itseäsi riittävän rakastettavaksi. Ja kun tunnet näin, sinulla on tapana pettyä, suuttua ja ahdistua. Tässä hetkessä et saakaan häneltä turvaa, vaan ehkä tunnet, ettet kelpaa tai riitä hänelle. Tähän on tärkeä pysähtyä! Voi olla, että kokemus on sinulle paljon vahvempi ja pulmallisempi kuin miehellesi. Kysyt viisaasti miten voisit sietää omaa turvattomuuden tunnettasi, kun koet itsesi torjutuksi. Tilanteessa on hyvä muistaa, että on kyse sinun ajatuksestasi ja tunteestasi, joka on olettamuksesi ja käsityksesi hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Voisitko jotenkin pehmeästi ja lempeästi tuoda olosi esiin? Kun tiedät, että hän voi pelästyä reaktiosi vahvuutta, kuinka pystyisit pysymään rauhallisena tilanteessa? Voiko sinua koskettaa? Voitko sinä koskettaa miestäsi? Tutun kaavan rikkominen on akuutissa tilanteessa erittäin haastavaa. Mutta jos edes toinen osapuoli pystyy pitämään itsensä rauhallisena ja tekemään jotain eri tavalla, vuorovaikutuskaavanne muuttuu. Tunnekeskeisessä pariterapiassa pari alkaa vähitellen nähdä kaavan (jota tunnekeskeiset pariterapeutit kutsuvat kehäksi) vihollisekseen toistensa sijaan. Yhteinen vihollinen yhdistää; aletaankin taistella kehää vastaan, joka aiheuttaa katkoksen tunneyhteydessä.

Olette olleet yhdessä kolme vuotta. Alkuhuuman aikana olet tullut raskaaksi ja lapsi on ollut kanssanne vuoden. Parisuhteenne on väkisinkin muuttunut vauvan myötä. Parisuhteessa on vaiheita, joissa toinen on turvattomampi ja tarvitsevampi kuin toinen. Nyt on selvästi se vaihe, jolloin sinä tarvitset kumppaniltasi paljon. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että toisaalta et pyydä paljoa eli olisit pienistä hellyydenosoituksista, sohvalla sylikkäin makoilusta ja keskusteluhetkistä. Miehesi sanoo olevansa tyytyväinen parisuhteeseenne. Miehet usein ovat naisia tyytyväisempiä. Heille riittää tavallinen hyvä arki ja riittävä läheisyys kumppanin kanssa. Aina parisuhteessa seksuaaliset halut eivät kohtaa. Usein äidin ja isän rooliin asettuminen ja vauvan hoitoon liittyvä kaikki uuden oppiminen ja jatkuva univaje voivat aiheuttaa seksuaalisten halujen katoamisen joksikin aikaa. Mietin voisiko miehesi ottama koti-isän rooli tällä hetkellä vaikeuttaa myös hänen heittäytymistään seksielämään ja parisuhteeseen panostamiseen? Jos on niin, että hänellä ei yksinkertaisesti nyt ole voimia muuhun kuin vauvaan liittyviin asioihin? Painaako hänen mieltään jokin muu asia elämässään?

Toisaalta kuvaat tilanteen olleen näin jo ennen vauvaa. Ilmeisesti hän on sinuun verrattuna aina ollut passiivisempi teidän yhteisten menojen järjestämisen suhteen. Kyse on varmaan osittain temperamenttieroista aktiivisuuden ja aloitteellisuuden suhteen. Joskus puolison on helppo asettua passiiviseen rooliin, koska toinen hoitaa aina kaiken tehokkaasti. Joskus passiivisempi osapuoli kokee, että hänen mielipiteillään ja ehdotuksillaan ei kuitenkaan olisi vaikutusta käytäntöön. Toista ei voi muuttaa haluamakseen, minkä varmasti hyvin tiedät. Jos kumppanillasi on tahtoa ja voimia, hän voi toki kiinnittää huomiota asioihin, joita toivot. Ehkä hän on jo yrittänytkin. Ehkä hänelläkin on sellainen olo, että hän ei riitä tai kelpaa sinulle. Miten voisit ilmaista tuntemuksiasi niin, etteivät ne kuulosta vaatimuksilta? Silloin hän ei ahdistuisi ja pelästyisi reaktioitasi, vaan voisi antaa sinulle tarvitsemaasi turvaa.

Jos tilanteenne ei kotikonstein helpotu, pariterapia on hyvä vaihtoehto. Ajattelet, että pariterapia ei käytännön syistä onnistu tällä hetkellä. Voisiko se kuitenkin onnistua myös vauvan päiväunien aikana? Keskimäärin pari-istunnot kestävät 1 h 15 minuuttia. Vauva voi olla mukana tai uskaltaisitteko jättää hänet hoitoon päiväunien ajaksi? Vauva-aika ja pikkulapsiaika ovat haastavia aikoja parisuhteelle. Parisuhteeseen panostaminen kannattaa, monen vuoden ajan jatkunut kahdenkeskisen ajan puute on vaikeampi korjata myöhemmin. Pariterapian avulla tunneilmaisultaan niukatkin ihmiset ovat oppineet sanoittamaan tunteitaan. Ilmaisia parisuhdepalveluja tarjotaan perheasiain neuvottelukeskuksissa ja pikkulapsiperheille perheneuvoloissa, maksullisia tarjoavat muun muassa yksityiset terapeutit. Jos lukeminen on sinulle tai teille molemmille tässä elämäntilanteessa mahdollista, voisitte lukea Sue Johnsonin tunnekeskeiseen pariterapiaan liittyviä kirjoja (Kunpa sinut tuntisin paremmin ja Suojelen sinua kaikelta). Näistä kirjoista jokainen pari varmasti löytää ajattelemisen arvoisia uusi näkökulmia omaan parisuhteeseen.

Tilanteen helpottumista toivoen,

Perheneuvoja Nina