Suhteemme on kestänyt viisi vuotta. Minulla on puolisooni moitteeton ystävyyssuhde. Viihdymme yhdessä, harrastamme yhdessä ja jaamme arjen huolet ja puuhat yhdessä. Läheisyyttäkin on yllin kyllin, mutta seksiä ei ole. Edellisestä seksikerrastamme on aikaa yli kaksi vuotta. Puolisoni puheista olen ymmärtänyt, että hän on kokenut aikaisemmissa suhteissaankin seksin taakaksi.
Pyytäessäni saan seksiä. Minun ei tarvitse edes kerjätä sitä. Tällainen järjestely kuitenkin tuntuu minusta sen verran kiusalliselta, etten tahdo siihen turvautua. Tahtoisin olla haluttu. Tahtoisin osata koskettaa sillä tavalla, että puolisoni nauttisi siitä. Tahtoisin kokea taas miehen ja naisen seksuaalisen kohtaamisen. Velvollisuudentunnosta allani makaava "ystävänainen" ei tällaista kohtaamista suo.
Suhteemme alussa seksiäkin oli, mutta se oli laimeaa, suorittavaa. Suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa, ei edes varsinaista ihastumista. Sitä ei ollut edes alkuaikoina, vaan suhdettamme on johdattanut eteenpäin alusta saakka tiivis ja läheinen ystävyys ja yhdessä viihtyminen.
Puolisoni on suhteeseemme silmin nähden tyytyväinen, mutta minä olen alkanut vilkuilla sivulle ja vähän ihastunutkin. Luulen, että ihastumiseni keskeinen motiivi on seksuaalisen vuorovaikutuksen kaipuu. Pettänyt en ole, mutta mieli tekisi. Tiedän, että pitkät parisuhteet laimenevat ja että niiden kantavaksi voimaksi muodostuu ystävyys ja arjen jakaminen, mutta silti en pysty hyväksymään nykytilannetta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Puhuminen ja aikataulutettu seksi on kokeiltu. Hellyyttä ei puutu eikä huomiointia. Ja lelukin on hankittu, mutta koska puolisossani ei ole "biologista perusvoimaa", joka vetäisi häntä seksin pariin, tilanne vaikuttaa minun näkökulmastani toivottomalta.
Olen myös sanonut puolisolleni, että hän voi tahtoessaan harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, jos hän vaikka sillä tavalla "löytäisi itsensä", mutta ei häntä sekään innosta.
Mies, 37
Kiitos kirjeestäsi.
Samantapaisiin tilanteisiin, josta kirjoitat, törmäämme perheneuvojan vastaanotolla aina silloin tällöin. Haluttomampi osapuoli voi yhtä olla myös mies.
Ymmärrän, että tilanne on sinun kannaltasi todella hankala. Teillä on monella tapaa erittäin hyvä suhde ja kuulostaa siltä, että pidät puolisostasi paljon. Yhteiselo sujuu hyvin ja teillä on mukavaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se.
Seksuaalisuus on olennainen osa parisuhdetta. Parisuhdeonnellisuuden kannalta olisi hyvä, jos molemmat saisivat toisiltaan ainakin toisinaan sellaista seksiä kuin haluavat. Ymmärrän hyvin, että kaipaat rakastelua, jossa molemmat nauttisivat toistensa koskettamisesta ja kosketuksesta. On luonnollista kaivata tunnetta, että on haluttu oman kumppaninsa taholta. Minusta kuulostaa tosi hyvältä, ettet ole suin päin heittäytynyt ulkopuoliseen suhteeseen, vaikka houkutusta on ollut, vaan haluat pohtia asiaa rauhassa.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, että puolisosi on seksuaalisesti erilainen kuin sinä. Hänen seksuaalienergiatasonsa on ehkä matalampi ja niinpä tällainen kuvaamasi ystävyystyyppinen suhde saattaa olla hänelle täysin tyydyttävä. Se, että intohimoa eikä edes kunnon ihastumista ollut alun perinkään, ei lupaa hyvää intohimoisuuden suhteen jatkossakaan.
Ajattelen, että sinun on viisasta pysähtyä miettimään tilannettasi. Ota paperi ja kynä, tai läppäri tms, ja kirjaa ylös kaikki ne asiat, joita pidät parisuhteessa tärkeinä. Mitä sinä toivot ja odotat? Mitä tarvitset? Pisteytä ne sitten painoarvon mukaan. Mieti sitten tämänhetkistä parisuhdettasi. Jaa kirjoittamasi toiveet kahteen ryhmään: asiat, jotka toteutuvat tässä suhteessa ja ne, joita vailla olet. Vertaile ryhmiä toiveittesi painoarvot huomioiden.
Kaikkea haluamaasi et voi yhdestä suhteesta saada. Ei kukaan voi. Olennaisinta on miettiä, painavatko vaakakupissa enemmän ne asiat, mitä tästä suhteesta saat, vai ne, joita vailla olet. Uskollisuus on tärkeää, niin puolisolle kuin omalle itsellesikin. Voitko olla onnellinen, jos olet koko aika jotain tärkeää vailla? Toisaalta, jos luovut puolisostasi, mitä kaikkea menetät? Isoja ja tärkeitä kysymyksiä, joihin vain sinulla itselläsi on vastaukset.
Suosittelen silti, että otat asian avoimesti puheeksi puolisosi kanssa. Näytä hänelle listasi ja keskustelkaa siitä yhdessä. Hän voi tehdä oman listansa samoin. Sitten voitte miettiä, onko teillä mahdollisuuksia kestävään onneen ja riittävän tyytyväiseen elämään yhdessä.
Toivon sinulle viisautta tehdä oman elämäsi kannalta oikea ratkaisu.
Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Paula