"Sä ihmettelet miks mä rikon jonku vitun ikkunan? Mitä vittua muuta mä voin tehä?" - Julma Henri
".. yhteisön kunnianarvoisat johtajat tuomitsivat tapahtuneen tajuamatta että nämä 'huligaanit' olivat vain tavallisia turhautuneita ihmisiä jotka särkivät kaiken koska eivät mitenkään muuten pystyneet ilmaisemaan tyytymättömyyttään." - Bernadette Devlin
Sunnuntai. Istun Semaforissa ja odotan junaa. Pöydässä istuu melkoisen päihtynyt herrasmies, joka esittäytyy puolustusvoimien tarkka-ampujaksi ja kertoo seuranneensa Tampere-talon tapahtumia katolta. En tiedä uskoako sankaria vai ei.
“Ette tiedä, miten harmitti, kun te saitte toimia ja minä en.” Koko seurue repeää. Kerron, että jäi mellakointi vähemmälle, koska katsoin toimintaa linssin läpi. “On mullakin teidän kuvat. Kaikkien,” herrasmies jatkaa. Taas nauretaan, vaikka todellisuudessa ei paljon naurata.
Selkään koskee ja darrahiki valuu otsalla. Suomi-neidon on Itsenäisyyspäivän krapulasta selvittyään aika etsiä syyllistä tälle kaikelle. Aina objektiivisen päätoimittaja Appelsinin sanoin: “Tampereen mellakoiden jälkeen Suomi on joutunut katselemaan kuvia, jotka pakottavat pohtimaan, mitä oikein tapahtui ja miksi?” Olen kerrankin Ullan kanssa samaa mieltä, vaikken muuta veteraanioksennuksesta allekirjoitakaan.
Palataanpa hetkeksi perjantain tapahtumiin.
Tammelan tori alkaa täyttyä kellon lähestyessä viittä. Paikalla on aktivisteja, anarkisteja, poliittisia toimijoita, toimittajia, siviilikyttiä, sivullisia, lapsiperheitä, teinejä ja ties mitä. Torin päätyyn pystytetyllä lavalla vedetään keikkaa ja jaetaan Juti-naamareita. Myös Pateja löytyy ja seasta pilkahtaa satunnainen Kummola.
Puoli kuudelta yli neljään sataan kasvanut Jutien, Patejen ja Kummoloiden joukkio lähtee liikkeelle. Soihdut palavat ja rummut soivat. Ilmassa kaikuu “luokkasota” huudot. Vaikka osa protestoijista onkin “silminnähden humalassa”, meininki on leppoisa ja tunnelma iloinen.
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin kulkue pääsee Tampere-talolle. Helsingin Sanomat tietää, että osa protestoijista “valmistautuu yhteenottoon poliisin kanssa.” En tiedä, mistä Hesari puhuu, mutta poliisi on ainakin erittäin valmiina. Ratsupoliisit komennetaan päin ihmismassaa ennen kuin ensimmäiset pääsevät edes aidalle.
Suurin osa ihmisistä jää kauemmaksi pienen ryhmän hyökätessä aitaa ja mellakkavarusteisia poliiseja kohti. Aita uhkaa kaatua kerran pari, virkavalta saa kypärään lätkämailasta ja bissetölkin kilpeen. Ilmassa lentää ilotulitteita. Poliisi vastaa pippurisumutteella ja pampulla. Vauhkoontuneesti käyttäytyvät hevoset lähetetään uudestaan ja uudestaan kohti mielenosoittajia. Useita ihmisiä jää jalkoihin.
Kello kuudelta Aamulehti kertoo Sorsapuistossa olevan meneillään täysi mellakka. Kenties Tampereen mittapuulla, mutta todellisuudessa tilanne alkaa rauhoittua. Molemmat osapuolet kahakoivat, mutta provosoiminen jää kummaltakin taka-alalle. Mielenosoittajat lähtevät kohti keskustaa. Ennen rautatieasemaa hajoaa poliisiauton ikkuna ja virkavalta vetäytyy.
Poliisi blokkaa kansan pääsyn Hämeenkadulle ja ohjaa massan Kyttälänkadulle. Handesbankin ja Stockmanin ikkunat saavat sivuosumaa. Jättäydyn joukosta jälkeen ja kävelen ystäväni kanssa, joka on sokaistu pippurisumutteella. Otamme kuvia suutelevista miehistä Jack the Roosteria suojelevia mellakkapoliiseja vasten. Poliisia naurattaa. Toivotamme illanjatkoja. Nyökkäävät takaisin.
Päästessämme keskustorille koko areena on piiritetty maijoilla. Lasken kolmekymmentä. Joku rikkoo kirkon ikkunan ja saa osakseen kanssamielenosoittajien buuaukset. Saamme tiedon, että osa protestoijista on jatkamassa takaisin Tampere-talolle. Muutama autonomistaja joutuu ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön. Oletamme, että kiitos omaisuusvahinkojen kiinniotot alkavat pian ja päätämme jäädä keskustaan humaltuaksemme silminnähden.
Saan puhelun, jossa kerrotaan poliisin ottavan ihmisiä kiinni Tampere-talolla. Poliisi tiedottaa, että “joukkojenhallintajoukot ottavat mielenosoittajia hallintaansa". Kolmisenkymmentä ihmistä pidätetään, muutama saa lieviä vammoja, omaisuusvahingot nousevat tuhansiin euroihin ja sosiaalinen media, media ja poliisi sekoilevat salaliittoteoriapäissään. Samaan aikaan Helsingistä tulleen Kiakkovierasbussin ihmiset kuvataan ja nimet otetaan ylös. Syyllistä kaivataan.
Kuka suunnitteli ja ohjasi toimintaa on kuin kysyisi, missä “hakkeriryhmä” Anonymous kokoontuu? Kaikki paikalle tulleet sivulliset, osalliset ja duunissa olevat tiesivät, että kansa marssii Tampere-talolle. Eihän kukaan tule Linnanjuhliinkaan puvussa, jos ei toisin ilmoiteta. Mielenosoittajien puolelta tulleet ylilyönnin johtuivat nimenomaan siitä, ettei kukaan ohjannut toimintaa, ei poliisin sängyn alla elävästä “organisoitu rikollisryhmä” -möröstä.
Lopulta kaikkien yllätykseksi mitään yllättävää ei tapahtunut. Poliisi ei valitettavasti ymmärrä, että aina ei ole fiksua vastata voimalla ja provosoitua. Isot ukot seisoo mellakkavarusteissa aidan takana ja tuntevat olonsa uhatuiksi, kun punkkarit heittävät muutaman tölkin ja koettavat sohia lätkämailoilla aidan raoista. Mutta ei siinäkään ole mitään ihmeellistä. Suomessa mielenosoittamisen perinne on melko vaatimatonta, joten on ymmärrettävää, että myös reagointi on vielä lapsen kengissä.
Ja ne hevoset. En tiedä oliko kyseessä yritys kalastella sympatiapisteitä ja kannustaa rettelöitsijät ylilyönteihin. On vaikea ymmärtää, miksi hevoset olivat paikalla alun perinkään. Jokainen voi ihan itse kysyä onko fiksua tuoda yli 400 ihmisen pääosin rauhalliseen mielenilmaukseen hevosia ja olettaa, että tämä itsessään ei synnyttäisi ongelmia?
Pollet vielä ymmärtäisi, jos niille olisi jotain käyttöä. Aamulehden tietojen mukaan “hevosien toivottiin rauhoittavan mielenosoittajia.” Tuhatkiloinen elikko, joka juoksee kohti on eittämättä tehokas joukkojen hallitsija, mutta rauhoittavasta vaikutuksesta voi olla montaa mieltä. Valitettavasti hevosten alle jäi yhtä lailla sivullisia ja toimittajia, eikä pelkästään joukkoja joita koettiin hallita. Oma selkäni on tätä kirjoittaessa aika helvetin kipeä, kiitos hevosten voimasta niskaan lentäneiden punkkarien ja virkavallan niskaan työtämän aidan.
Collateral damage ei ole tämän tarinan opetus, vaikka moni on juuri sen turvin tuominnut tai oikeuttanut protestin. Minua ei henkilökohtaisesti Stockan ja Handelsbankin ikkunat itketä, mutta ilkivaltaa ei pidä silti hyväksyä. On kuitenkin olennaista erottaa toisistaan henkilövahingot ja omaisuusvahingot. Oli ikkunoiden hajottaminen sitten miten tyhmää hyvänsä, vielä typerämpää on vahingoittaa ihmisiä ja väittää sitä suojeluksi.
Toimiva demokratia vaatii suojelua siinä missä kutsuvieraatkin ja kansalaisyhteiskunnan, jolla on on vapaus osoittaa mieltään ja mielipiteensä. Ilman valtasuhteen jatkuvaa haastamista on riski, että valta korruptoituu ja karkaa entistä kauemmaksi kansalaisesta.
En hyväksy väkivaltaa tai ilkivaltaa, mutta mielestäni on ideologista köyhyyttä leimata perusoikeudet muutaman yksilön toimien takia. Olen nähnyt riittävästi yhteiskuntia, missä mielenosoittaminen ja sananvapaus ovat luksustuotteita ja missä mielenosoituksissa kuollaan. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna muutamasta ikkunasta itkeminen on varsin väsynyttä first world problems -kitinää.
Etenkin medialta tuppaa unohtumaan ne yli 400 mielenosoittajaa - ne tavalliset turhautuneet ihmiset, jotka eivät tönineet aitaa ja heitelleet tölkkejä vaan osoittivat mieltään rauhanomaisesti karnevaalihengessä. Poliisin “rikollisorganisaatio” -huttu, hevoskuuri ja itsepäisen aggressiivinen mediastrategia ei juurikaan auta tilannetta. Tämäkään ei kuitenkaan tule yllätyksenä, sillä Helsingin hupon ja krp:n sekoilujen jälkeen poliisilla on kova tarve herättää luottamusta.
Yllätysten aika ei ole ohi. Kun vihdoin ihka oikeat tutkijat pääsivät analysoimaan tapahtumia, Ylen ja HS:n päätoimittajat yllättyivät siitä, että kansalaisaktivismin tutkija tuntee mielenosoittajia ja kansalaisaktivisteja. Paras tutkija on ilmeisesti tutkija, joka ei tunne tutkimuskohdettaan. Samaan aikaan puolueet yllättivät kilvan irtisanoutumalla protestista, jota yksikään ei ollut järjestämässä, koska somessa liikkui huhuja ja persu-Pete vittuili poliiseille.
Poliisi voi toki etsiä syyllisiä omaisuusvahinkoihin, mutta veikkaan, että tuloksetta. Kiakkovierasorganisaatio kun ei ole järjestäytynyt liike, kuten media ja iso osa kommentaattoreista, jotka eivät olleet lähelläkään Särsistä, antavat ymmärtää. Tämäkään ei ole suoranainen yllätys. Teppo Eskelinen muistuttaa blogissaan, että protesti on symbolinen performanssi symbolista juhlaa vastaan. On turha etsiä yhtä organisaatiota ja konsensusta, jota ei ole. Olleellista olisi kysyä Appelsinia lainaten, miksi?
Poliisihallituksen poliisijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi Maikkarille, että “Tampereen itsenäisyyspäivän mellakoitsijoiden tärkeimpänä tavoitteena oli vahingoittaa poliisia, poliisihevosia ja yhteistä omaisuutta.” Tunnen aika monta tapahtumaan osallistunutta ihmistä, mutten yhtään joka lähti paikalle mellakoimaan. Heidän syynsä ovat moninaiset toisin kuin poliisin julkisuudessa esittämät spekulaatiot.
Vuonna 2004 Nuorisotutkimuskeskuksen julkaisemassa Kuokkavieraat ja radikaali kansalaistoiminta -muistiossa protestin määriteltiin kohdistuvan “eliittiin, joka on toteuttanut yhteiskunnallista eriarvoisuutta kasvattanutta politiikkaa" ja kumpuavan “pätkätyö-Suomen uhatussa, turvattomassa, heikossa ja vaaranalaisessa asemassa olevien väestöryhmien elämäntilanteesta ja kokemuksesta."
Ei ole yllätys, että sama toistuu tuloerojen Suomessa, missä lama rankaisee kipeimmin köyhiä. Ihmiset hajottavat ikkunoita, koska eivät voi tehdä mitään muutakaan. Toivottomuus ja sosiaalinen pahoinvointi luovat konfliktin ei halu hajottaa ja satuttaa. Kiakkovierastapahtuman voi toki tulkita turvallisesti lokeroiden ja stereotypioita uusintaen, mutta syyllisten sijaan olisi kenties syytä etsiä syitä. On helppo puhua humalaisesta rikollisjoukosta, sen sijaan että ymmärtäisi Devlinia mukaillen tavallista turhautunutta kansalaista.
Dramaattisista otsikoista, hajonneista ikkunoista, henkilövahingoista ja hevosista huolimatta Kiakkovierastapahtuma oli luokattoman hyvä demo, joka sujui pääosin rauhallisesti. Ylilyönnit olivat lopulta varsin vaatimattomia, vahingot jopa poliisin mukaan lieviä ja suurin osa Kiakkokansasta käyttäytyi asiallisesti sekä pitivät toisistaan huolta.
Mielestäni on hienoa, että tässä kurjuuden ja kyynisyyden ilmapiirissä, toiset jaksavat yrittää. Tätä tarvitaan, vaikka ylilyönnit ovat väistämättömiä ja turpaan tulee. On myös hienoa huomata, että Suomi on vihdoin herännyt keskustelemaan kansalaisaktivismista ja todellisista syistä tapahtumien takana lapsellisen sormellaosoittelun sijaan.
Semaforissa puolustusvoimien setä tarjoaa kossut. Olemme erittäin eri mieltä erittäin monesta asiasta, mutta istumme samassa pöydässä ja olemme samaa mieltä siitä, että mielenosoittamiseen tulee olla oikeus. Ymmärrämme molemmat mielenosoittajia. Setä hörppää lasin tyhjäksi ja toteaa: “Tulkaa sitten ensi vuonna isommalla joukolla. Eihän tollaisella pelailulla pääse sisään” ja nauraa. Toivotan turvallista matkaa ja lähden Suomen Turkuun, missä juhlitaan ensi vuonna itsenäistä Suomea. Tervetuloa.
