Istun terassilla. Tuijotan pimeää Mekongia ja hörpin liian lämmintä bisseä. Vieressäni helvetin humalainen laolainen karjuu viereisellä terassilla istuville poliiseille. Poliisit tuijottavat hiljaa. Kysyn kolmannen kerran omistajalta, mitäköhän vittua täällä tapahtuu? Oi ristii kätensä ranteiden kohdalta. Gangnam style? Nope. Kyseessä on kansainvälinen raudat ranteisiin -käsimerkki.
Olen jumittunut Si Phan Donille ja tarkemmin ottaen Don Detille Etelä-Laosiin Kamputsean rajan tuntumaan. Välillä ei nappaa. Viimeisen kuukausina matkustaminen on ollut hiukan tuskaista. Rahaongelmaa, puhelinongelmaa, kommunikaatio-ongelmaa, erinäistä ongelmaa...
Ongelmat voi vain ratkaista. Pitää ostaa uusi sim-kortti, pitää puhuu selvemmin ja juhlia vähemmän. Joskus pitää jopa tehdä töitä. Kaakkois-Aasiassa voi hengailla halvalla, jos on valmis tekemään erinäisiä paskaduuneja vaihdannan perusmekanismeja noudattaen. Jos olet jonkin sortin spesialisti tahi osaaja, täällä takoo myös tiliä. Osaamisalueeni on sen verran kilpailutettu, että joudun tyytymään paskaan.
Palataanpa terassille. Tämä kaikki nivoutuu jännästi yhteen. Poliisit ja duuni. Olen melko varma, että poliisi ovat paikalla edeltävän illan grillibileiden johdosta. Järjestin kemut, jotka tekivät tappiota ja suututtivat naapurit. Great success. Voi myös olla, että poliisi on paikalla eräässä toisessa baarissa belgialaisten kanssa järjestettyjen karkeloiden seurauksena. Mene ja tiedä.
Käytän systeemiä hyväkseni. Olen laiton työntekijä, joka vääristää kilpailua. Elintasopakolainen. Naapuria vituttaa ja tämä soittaa puhelun. Kolme päivää sitten saarella vieraili työlupiin erikoistunut sika. Sattumaa? Kenties.
Tilanne alkaa eskaloitua. Naapurin työntekijä tuo kyttien puhelimen baariin. Nauhoitus päälle ja menun alle piiloon. Kaveri puhuu itsensä vankilaan. Alan saada tarpeekseni. Kello on kahdeksan ja on aika aloittaa päivän toinen työvuoro.
Seuraavaksi muutama keino, joiden avulla budjettia voi runkata elintasosta juurikaan tinkimättä. Teknisesti ottaen jokainen optio on luonteeltaan jossain määrin laiton, joten älkää missään nimessä ottako ohjeina.
Hostellii/Ravintolaa/Baarii/ja se tiskijukka
"It makes you alcoholic and you don't even get paid. On the bright side you don't spend any money on alcohol", vanha viidakon sanonta.
"You won't make millions", baariyrittäjä Phnom Penhissa.
Suurin osa ravintoloissa työskentelevistä ihmisistä istuisi joka tapauksessa baarissa, joten kaksi kärpästä ja silleen. Tilanne on hieman erikoinen. Viinaa viinasta. Baarit tarvitsevat vakiasiakkaita houkutellakseen uusia ja ovat valmiita tarjoamaan etuuksia ihan läsnäolon riemusta. Tästä ymmärrettävästä ja täysin järjettömästä syystä johtuen low season on paras sesonki työnhakuun.
Solmin löyhän sopimuksen, jonka varjolla saan bisseä puoleen hintaan auttamalla oikeita työntekijöitä, jos jaksan ja kun satun olemaan paikalla. Vakituinen työntekijä nettoaa yleensä safkat, majoituksen ja viihteen. Bonuksena tulee paikallisia ystäviä, jotka kestitsevät.
Ravintolatyö vaihtelee paikan mukaan, muttei ole hiukkastiedettä: minä annan viinaa ja ruokaa, sinä rahaa. Tiedän ravintolatyöstä käsittämättömän paljon, vaikken ole koskaan alaa harrastanutkaan. Se on se empiirinen kokemus mikä puhuu.
Varoitus: guesthousessa työskentely saattaa johtaa oikeisiin töihin. Yleensä se on feissaamista ja sälän hoitamista. Esimerkkitilanne: asentele internetixiä puoli päivää ennen kuin kysyt omistajalta, laiittoiko tämä kortille credittiä. Clediiit... Waat? Dj:llä on puolestaan lyhyemmät päivät ja joskus jopa samat edut. Ja kaikki rakastaa sua.
Opettaja
"I just fuckin hate teaching. Yet I'm teaching. I hate myself", jenkki Vientianessa.
Suurin osa tapaamistani ex-pateista työskentelee opettajina. Englanti on kansainvälinen kieli ja sitä puhutaan täällä turismibusineksista huolimatta käsittämättömän heikosti. Toisaalta valkoinen naama on koululle statuskysymys, toisaalta ihan pedagoginen muuttuja. Esimerkiksi Thaimaan hallitus maksaa kouluille farang-opettajista, joten markkinat ovat valtavat
Tämä tuskin tulee yllätyksenä, mutta on virallinen tai epävirallinen tie. Mitä virallisempaa, sen paskempi diili. Paras tapa on kävellä kouluun ja kysyä duunia. Ihannetapauksessa rehtori heittää femman ja pääset pimeisiin töihin. Tämä on näppärää, sillä vältät ikävät asiat kuten verot. Jos et puhu englantia äidinkielenä tai sinulla ei ole virallisia asiakirjoja, no worries, ketään ei kiinnosta. Jos rehtori sanoo, et sä olet opiskellut Harvardissa, sit sä olet opiskellut Harvardissa.
Sukella/Surffaa/Melo/Haikkaa/Näytä kauniille
"Ihan jees", suomalainen sukellusopettaja mojito kädessä biitsillä.
Tee harrastuksesta duuni. Nauti työstä. Aika hankala konsepti, eikös vaan? Ei kuitenkaan mahdoton.
Turismibisneksen kasvaessa aktiviteettien kirjo laajenee. Silloin tarvitaan ammattilaista. Opasta ja sertifikaattia. Suurin osa tapaamistani kouluttajista ja oppaista työskentelee sukellusbisneksen ympärillä. Kun olet dyypännyt tarpeeksi, voit jatkaa kouluttajaksi. Kun kerran saat kortin taskuun (asiakirjoista tuonnempana), voit työskennellä ympär maailmaa. Sama pätee muuhun harrastustoimintaan.
Mitä mallin työhän tulee, meikä näyttää täällä Matt Damonin, Brad Pitin ja Deppiksen Johnyn kaksoisveljeltä. Aasialaiset rakastavat valkoista ihoa, blondia lettiä ja sinisiä silmiä. Rupees malliksi, siitä saa rahaa... Huhut kertovat. Intiassa kannattaa harkita Bollywood-uraa. Suuntaa Mumbaihin.
Vapaaehtoinen
"Volunteers are complete fucking retards. We need them though", NGO:n työntekijä.
Ylivoimaisesti jaloin ja paskin duuni Kaakkois-Aasiassa on vapaaehtoistyö. Jos aiot tehdä kaiken virallisesti maissa kuten Laos tai Kambodza, onnea matkaan. Työviisumia, työlupaa, lippua ja lappusta. Epävirallisesti homma sujuu mutkattomammin, mutta mutkan kohdalle sattuessa se on jyrkkä ja vauhti liian kova.
Homma on varsin yksinkertainen. Opetat, koulutat, häsläät, hakkaat päätä seinään ja teet kaikkea tässä tekstissä mainittua ilmaiseksi. Pelastat maailmaa. Yleensä vapaaehtoistoiminta pyörii kehitysavun ympärillä. Vaikka duuni on melko rahatonta, se vie sentään erikoisiin paikkoihin. Vapaaehtoistyöstä a.k.a. avustusturismista saa hyvän mielen lisäksi parhaimmillaan huoneen ja ruokaa. Huhu kertoo, että joku sai joskus palkkaa jossain...
Spesialisti/Con artist/Identiteettiratkaisu/Asiakirjahankinta
"Couple years ago Australian newspaper tested if passports bought from Khao San road would pass Australian customs. Most of them did. There are lot of people who disappear permanently on Khao San rd.", joku Bangkokissa.
"My boss gave me a degree to get visa. Now I have degree in health and safety. I've never studied health and safety in my life", skotti junassa.
Valelääkäri, valepsykologi, valetoimittaja. Ei oo tosi? Oikeassa maailmassa päästötodistus on pelkkä paperi ja paperi on halpaa. Uuden identiteetin, passin, ajokortin, pankkitilin, aseenkantoluvan ja virkamerkin saa monesti samasta liikkeestä kuin aidonkin. Vaihtoehdot ovat loputtomat ja rajana mielikuvitus, joten go for it. Itse jätän väliin. Riskii, riskii.
Huumehet/Petos/Nilkkeily/Prostituutio
"Spend your time. I managed to buy one backpack full of weed for only hundred bucks," kertoo anonyymi tuntemattomassa tilanteessa ja paikassa.
"My friends sold MDMA in South-Korea they made shit loads of money before they got caught and spend two years in prison", kertoo eri anonyymi eri mestassa.
En todellakaan suosittele, mutta hei, ei se rikollisuus maailmasta kieltämällä katoa. Eikä tartte edes myydä douppia ja vaaranta henkeään. Edellämainittujen asiakirjaväärennösten lisäksi reppureissaaja voi pitkittää lomaa muutamalla näppärällä toimenpiteellä, jotka kaikki ovat laittomia eivätkä siksi suositeltavia. Luotan harkintakykynne puutteeseen.
Vakuutuspetos on klassikko. Poliisilta saa paperia hinnasta ja puhelu Suomeen. Paperilla kaikki on laillista. Venaa muutama viikko ja massit on tilillä. On toki paskoja vakuutusyhtiöitä ja ehtoja, joten kannattaa tehdä kotityöt.
Sama pätee nilkkeilyyn. Osa varastaa toisilta matkustajilta, osa jättää huoneen maksamatta ja loput ovat vain kyrpiä kanssaihmisiään kohtaan ja tekevät kaikkien matkasta helvettiä taistelemalla sentin kymmnyksistä riksakuskin kanssa. Ihan vaan periaatteesta. Huoneen voi toki jättää maksamatta ja ravintolasta karata, mutta suosittelen omistamaan ainakin toisen henkilöllisyyden ja kevlar-liivit.
Kuten nilkkeilyä, huoraamistakin on monenlaista. Joidenkin mielestä kaikki palkkatyö on sellaista, joten en sano aiheesta sen enempää kuin, että persettä voi myydä monella tavalla. On huomattavasti helpompaa elää sugar maman/papan piikkiin, kuin ehdotella kadulla.
Hanki ammatti!
Opiskele, pänttää, luo ura, ota asuntolaina, vihaa elämää. Kyl se siitä. Aina voi polttaa sillat ja lähteä töihin ulkomaille.
E: Herään paahtavasta bungalowista. Tarkastan kalenterin ja tajuan, että se visa loppui just eilen eikä meikällä ole aavistustakaan minne olen menossa. Koska viisumin ylittäminen on kohtalaisen kallista, valitsen helpoimman vaihtoehdon ja ostan lipun Phnom Penhiin.
Helppo on suhteellista. Veneestä loppuu bensa, bussista hajoaa vaihdelaatikko ja koko ajan odotetaan jotain, mikä ei saavu koskaan. Seison keskiyöllä Phnom Penhin linja-autoasemalla ja arvon vaihtoehtoja. Kerron vieressäni viisitoista minuuttia kielloista ja selityksistä huolimatta molottaneelle tuk tuk-kuskille kohteliaasti: "Fuck off. I'll walk."
Puoli tuntia myhöhemmin istun terassilla, tuijotan pimeää Mekongia ja hörpin liian lämmintä bisseä. Vieressäni helvetin humalainen kambodzalainen karjuu. Jotkus asiat eivät muutu.
Kirjoitettaessa soi BassoRadio
