Juhannusparadoksi

On vuoden älyvapaimman juhlan aika. Juhannus, jussi, mittumaari, yöttömän yön juhla, Ukon juhla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Juhannus juontaa juurensa muinaisuskonnoista, mutta on nimetty kristillistä perinnettä kunnioittaen Johannes Kastajan mukaan. Siihen kristilliset arvot sitten loppuvatkin. Meluaminen ja juopottelu ovat klassista minttumaaria parhaimmillaan, sillä molempien toimenpiteiden katsotaan karkottavan pahoja henkiä. Perinteet kunniaan.

Ystäväpiirilläni on perinne lyödä vetoa juhannuksen uhriluvusta. Ei kovin tyylikästä, myönnetään, mutta toissaalta, ei sen paskempi perinne kuin juopottelu ja meuhkaaminen kuumien kiukaiden, kokkojen ja vesistöjen äärellä. Perinteemme juontaa juurensa aina innokkaaseen mediaan, joka juhannuslomilta palattuaan kokoaa poliisitiedotteet uutiseksi, joka alkaa yleensä sanoin: ”Tänä vuonna juhannuksen juhlinta vaati useita kuolonuhreja.”

Onhan se kauheaa. Juhannus on piikki, joka pomppaa tilastoista. Ensin hehkutetaan kelejä, festareita, tansseja ja Alkon myydyimpiä ja sitten kolme päivää myöhemmin kauhistellaan, eivätkö ne suomalaiset ole vieläkään oppineet juomaan viinaa? Eikö viime juhannus opettanut mitään?

Kyllä se opetti. Vietin viime juhannuksen dengue-kuumeessa muutaman neliön kopissa keskellä Indonesian Jakartaa. Tämä opetti yhden ilmeisen asian: viinan juominen ja meuhkaaminen on paljon hauskempaa ja luultavasti myös tilastollisesti turvallisempaa kuin dengue.

Meillä suomalaisilla elää syvässä kieltolainhenki ja mielikuva itsestämme kovina ryyppäreinä. Kun sitä viinaa otetaan, sitä sitten otetaan kunnolla. Muistamme oikein kertoa maailmallakin, miten kovia olemme kuppia kallistamaan. Todellisuudessa olemme mediaanikuluttajia 12.27 litran vuosittaisella kulutuksella eurooppalaisen keskiarvon noustessa 12, 45 litraan. Dokaamme siis alle eurooppalaisen keskiarvon.

Miten tämä nyt sitten liittyy juhannukseen? No, juhannuksen ensin dokataan, sitten kauhistellaan ja jeesustellaan. Kukkahattutädit saavat muutaman päivän tilastoista lyömäaseen koko loppuvuodeksi. Muistutetaan, miten se viina on kauheaa, kun se tappaa kourallisen ihmistä parissa päivässä. Vaan eipä tapa. Viina tappaa äärettömän harvoin. Juhannuksen yleisin kuolinsyy on viinan ja euforian turruttama arvostelukyky. Toiset kutsuvat tätä luontaiseksi poistumaksi.

Joka juhannus toista miljoonaa suomalaista riipaisee kännit ja siitä huolimatta kuolleita on ainoastaan kymmenen. Ajamme tuntikausia veneille, joilla matkustamme periferian perälle tulen äärelle. Melko vaarallista, mutta silti vain kymmenen tippuu kelkasta. Minusta tämä on aika hyvin. Miettikääpä mitä tapahtuisi, jos joku muu kansa joisi viikonlopun viinaa eräolosuhteissa jättimäisiä nuotioita rakentaen. En usko, että selvittäisiin kymmenellä.

Vietin vuosia sitten juhannuksen ystävieni ja kuuden hengen japanilaisseurueen kanssa pienessä saaressa Itä-Suomessa. Olin kauhuissani japanilaisten reaktiosta suomalaisten juostessa munasiltaan ja kaatuillessa puukko kädessä kiukaaseen. Kysyin kolmen päivän elostelun jälkeen hieman pahoitellen, mitä tykkäsivät? Kertoivat, että haluavat tulla ensi vuonna uudestaan. Olemme paljon kauheampia omissa mielikuvisamme kuin todellisuudessa.

Juhannuksessa ei ole mitään järkeä, eikä siinä tarvitse ollakaan. Se on terapeuttista, osa kansallisromantiikkaa, osa perinteitä. Loma on aina hyvä, sehän on selvä, mutta miettikääpä, miten hienoa se on, että saa ihan luvan kanssa ottaa ilman minkäänlaista jeesustelua. Menemme luonnon helmaan, tanssilavoille ja festivaaleille nauttimaan. Miettikääpä, kuinka moni on syntynyt helmi maaliskuussa. Se ei ole sattumaa, se on juhannuksen taikaa.

Se, että viinanjuominen nostetaan aina esille, kertoo ehkä enemmän alkoholikulttuuristamme kuin juhannuksesta. Siinä ei ole yhtään mitään vikaa. Jos meillä olisi ongelma juhannusjuopottelun kanssa, luulisi aiheesta puhuttavan ennen juhannusta eikä vasta sen jälkeen. Perinteet kunniaan. Meuhkatkaa ja juopotelkaa niin että vastarannalla asti raikaa. Turvallista juhannusta.

Koska kelit ovat kauniit, tämänvuotinen veikkaukseni on 13.

Ps. Kun pitää verkkareita jalassa, ei tarvitse järveen kustessa avata vetoketjua eikä vahingossakaan päädy vääriin tilastoihin.

Kirjoitettaessa soi Kake Randelin - Juhannusyö