Kokoontumisrikkomus, kaupunkikulttuuri ja kulttuuriuutisointi

"Ei tämä Nekalan mainetta varsinaisesti paranna." - tyrmistynyt naapuri Aamulehdessä

Aamulehdestä päivää. Blockfest teki sen taas, Blockfest käynnistyi mahtavassa kesäsäässä, Blockfest huipentui Cheek-hurmokseen! Elämä on fantastista, jos maksaa 252,50 euroa kahden päivän all exclusive lipusta ja kahdeksan euroa keskikaljasta. Elämä on kuitenkin vähemmän fantastista, kesäsää vähemmän mahtavaa ja Cheek-hurmoskin vaisumpi, mikäli haluaa juoda Pirkka-olutta ja kuunnella hyvää musiikkia hyvässä seurassa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Blockfestissa ei ole Cheek-hurmoksesta huolimatta mitään vikaa. Ongelma piilee siinä, että festivaalit ovat epätasa-arvoisessa asemassa mitä viranomaisten vaatimuksiin tule. Voittotavoittelemattomat ja vapaaehtoisuuden varassa lahjoistusvaroin toimivat marginaalifestivaalit eivät pysty täyttämään tiukkoja vaatimuksia, jotka eivät muodostu kynnyskysymyksiksi isoille kaupallisille festivaaleille isoine resursseineen ja tähtiesiintyjineen.

Kyse on myös asenteista ja uutisoinnista. Viikonloppuna järjestetty ilmaisfestivaali Vapaa Nekala teki sen taas ja keräsi järjestäjien mukaan 1 500 juhlijaa. Tapahtumaa vuodesta 2011 järjestänyt Vapaa Nekala ry ei saanut Tampereen kaupungilta lupaa festivaalin järjestämiseen aikaisempien vuosien kokemusten perusteella, joten Vapaa Nekala 2014 oli juridisesti mielenosoitus, ei yleisötapahtuma.

En juo Pirkkaa vaan seuraan Aamulehden toimittajia, jotka kuvaavat videota lehden verkkosivuille. Kuvaavat festivaaliyleisöä, mutta haastattelevat sivullisia paheksujia. Samaan aikaan Nekalan puisto täyttyy hiljakseen paikalle valuvasta juhlayleisöstä. Meininki on rauhallinen. Naureskelen yhden tapahtuman järjestäjän kanssa, että tämä taitaa olla leppoisin mielenosoitus koskaan.

Myös Poliisin mukaan tapahtuma sujui rauhallisesti, mutta paikallislehti päätti keskittyä festivaaliuutisoinnin sijaan rikosuutisointiin. Aamulehti kertoi, miten ”ongelmia aiheuttanut” festivaali jäi ilman lupia, vaikka isoin ongelma oli wc-tilojen määrä. Aamulehti myös muisti kertoa, miten ihmiset makasivat kännissä pitkin puistoa, lähikaupat olivat palkanneet vartijoita ja olipa toimittaja jopa nähnyt kiljupänikänkin. Kun mitään ei tapahtunutkaan, ihmeteltiin miten tämä on mahdollista ja petyttiin pöhnäisiin krusteihin. Positiivisin uutinen tapahtumasta oli, että vastoin odotuksia ongelmia ei ilmennyt.

Vapaa Nekala ei ole ainoa festivaali, joka kohtasi ongelmia. MetsäFestivalin järjestäjä Henry Geitel kertoi Länsi-Savolle, että kesä jää luultavasti festivaalien viimeiseksi, koska lupakäytännöt käyvät liian kalliiksi. Geitelin mukaan ”Viranomaisilla on liikaa mahdollisuuksia toimia mielivaltaisesti.” Tuntuisikin, että festivaalin kävijäprofiili vaikuttaa päätöksiin enemmän kuin ongelmien määrä.

Ei ole sattumaa, että toisille festivaaleista irtoaa luvat toisia helpommin. Ei ole aivan sama, lobbaako paikallista festivaalia paikallinen keskuskauppakamari, K- tai S-ryhmä tai poliittiset toimijat. Juttelin Down by the Laiturin aikana erään pitkänlinjan baariyrittäjän kanssa. Tämä kertoi, että päivä on yksi kesän tärkeimpiä, mutta myynti on kuollutta baarikansan juhliessa ketjuravintoloissa festivaalien jatkoja. Jos festivaali ei tavoittele voittoa, täytä hotelleja ja tuo lisää veroeuroja, luvat ovat tiukassa. Samoin ovat resurssit viranomaisten vaatimusten täyttämiseksi.

Suomalainen kaupunkikulttuuri kärsii kasvukauden jälkeistä krapulaa. Kansan köyhtyessä festivaalien hinnat ovat nousseet tasaisesti ja ilmaisfestivaalit ovat kuihtuneet säätelyn ja ostovoiman myötä. Yrittäjiä kyllä löytyy, mutta vuodesta toiseen pään takominen seinään ei suoranaisesti kannusta järjestämään tapahtumia, jotka eivät tuota tuottoa vaan mahdollisesti jopa henkilökohtaisia tappioita.

Vapaan Nekalan kaltaiset festivaalit eivät kilpaile ongelmineen edes samana päivänä Tangomarkkinoiden ja Kotkan meripäivien kaltaisten spektaakkelien kanssa. Viikonlopun jälkeen Aamulehti julkaisi kuvia Tampereen keskustan kaaoksesta. Nekalasta ei kuvia löytynyt, sillä alue siivottiin järjestäjien ja osallistujien toimesta. Tämä ei kuitenkaan estänyt Aamulehteä leimaamasta festivaalia ongelmalliseksi vain muutaman kuseskelijan tähden.

Tampereen kaupungin kaupunkikulttuurintappotalkoot kulkevat linjakkaasti käsi kädessä vuosia sitten aloitetun ihmisroskakeskustelun kanssa. Keskuskauppakamarin ja kokoomuksen Tosi Siisti Tampere –kamppanja herätti kysymyksen, kenellä on oikeus julkiseen tilaan? Tampereen kaupungin ja eräiden kykypuolueen kaupunginvaltuutettujen mielestä haalariväki, köyhät ja kodittomat rumentavat kaupunkikuvaa. Eihän sitä ole kiva katsoa. Samoin edulliset kapakat Hämeenkadun päässä. Suomalaiseen kaupunkikuvaan mahtuu sedulat, rallisirkus ja Dom Perignon, muttei yhteiskunnalliset ongelmat ja monimuotoinen kaupunkikulttuuri.

Vapaa Nekala alkaa lähestyä loppuaan. Anarkialarppi jatkuu hupiluvan yli biisillä. Paikalla ei näy poliiseja, ongelmia eikä kiljupöniköitä. Eipä näy myöskään Aamulehden toimittajia. Ja miksipä näkyisi? Jos etsii pelkkiä ongelmia, ei löydä kuin ongelmia. Harmi vain, että Vapaa Nekala oli jälleen yksi kesän parhaista ja rauhallisimmista festivaaleista. Se unohtui ongelmia etsiessä mainita.

E: Juttua editoitu kokoontumisrikkomuksen osalta, koska kirjoittaja luki vuosi sitten linkattuja uutisia somesta kiireessä. Pahoittelen. Rapatessa roiskuu.

Kirjoitettaessa soi Huge L - Vihellellen feat. Ai