Maailman vaarallisin lomakohde

Kellun sisärenkaassa auringon paisteessa. Elämä on unelmaa ja loppu jumalaa. Living the dream. Naukkaan Beer Lao ja tajuan, etten omista voimassaolevaa matkavakuutusta. Paska homma. Vang Vieng on mitä luultavimmin yksi maailman vaarallisimmista turistikohteista kokoonsa suhteutettuna.

Virallisten tietojen mukaan vuonna 2011 pienessä kyläpahasessa muutaman tunnin matkan päässä Laosin pääkaupungista Vientianesta rekisteröitiin 27 turistikuolemaa. "Double the number and the figure might be close to truth", paikallinen YK:n työntekijä kertoo. Tarkkoja lukuja on vaikea arvioida, sillä loukkaantuneet siirretään Vientianeen tehohoitoon eikä hallitus ole kovin halukas julkaisemaan tilastoja. Kun yli 27-jotain ulkomaalaista kuolee vuodessa kylässä, jonka väkiluku on 50 000, kysymykset alkavat kasautua.

Tubing = jokea pitkin sisärenkaalla kelluminen. Te, jotka matkustatte, olette nähneet keharit t-paidat. Madventures esitteli konseptin ensimmäisessä tuotantokaudellaan teille, jotka ette. Vieraillessani kaupungissa viisi vuotta sitten tunnelma oli - totanoin - hurja. Ravintola ravintolan perään, happy pizzaa, magic shakea, oopiumia ja puoli-ilmaista kotipolttoa, jota tarjoillaan ämpäreissä. Joki täynnä urpoja pää täynnä vaarallisia aineita.

Katselen uskomattomia maisemia ja tyhjiä baareja. Alkuvuoden aikana kuoli kuusi. Se oli liikaa. Hallitus päätti sulkea joen varteen rakennetut baarit elokuun alussa. Huhujen mukaan Vang Viengin tulevaisuudesta päätetään lähiaikoina. Kellun kahden ruotsalaisen kanssa. Törmäämme etelä-afrikkalaisiin ja japanilaiseen. Muutama muu kelluu ohi. Siinä kaikki. Joki on tyhjillään. Viisi vuotta sitten meitä oli tuhat.

Kaikki sai alkunsa vuonna 1998. Matkailuyrittäjä Thanongsi Sorangkoun osti sisärenkaita vapaaehtoisille työntekijöilleen. Hän ajatteli tämän olevan ekologinen tapa ihailla kauniita maisemia ja monimuotoista ekosysteemia. Vahinko loi hirviön. Pian muut valjastivat konseptin kaupallisiin tarkoituksiin ja voilá: Tubing in Vang Vieng sai syntynsä.

Nykyään Vang Vieng on aavekaupunki. Low season, mutta tunnelma on eri. Kaikki on ennallaan, jopa suurempaa, mutta tunnelma on silti eri. Istun pienessä baarissa ja pelaan biljardia. Huomaan nurkassa tutun. Menen moikkaamaan Mama Laoa. Laoksi valtava nainen, mutta iso maine. Puhuu paljon, varoittelee nykyisestä asuinpaikastani ja lupaa hoitaa ongelmat.

Kysyn tubingista. Mama kertoo, että homma meni hulluksi. Liikaa ruumiita, paljon yksityiskohtia ja liikaa loukkaantumisia. Liikaa rahaa ja liikaa paskaa paikallisten kestettäväksi. Bisnes meni ja rahaa paloi. Laolaiset ovat ystävällisintä kansaa, johon olen koskaan elämässäni törmännyt: hymyileviä ja vilpittömiä. Kun muualla Kaakkois-Aasiassa joutuu laskemaan, sattuiko vaihtis, täällä lasketaan, josko sattui saamaan liikaa.

Eivät laolaiset toki mitään pyhäkoululaisia ole. Häppää otetaan huolella ja etenkin pohjoisessa opan polttelu on osa paikallista kulttuuria. Muuten homma on varsin konservatiivista buddhalaista yhteiskuntaa hymyllä. Kun tähän yhtälöön heitetään muutama juuri ja juuri täysi-ikäinen länkkäri-idiootti, jotka vetävät helikopteria ja näyttävät persettä ihan noin huvikseen kännissä, konflikti on valmis. Ei ole okei oksennella ilman paitaa tai horjua liikenteen tukkeena bikineissä. Paikallista kulttuuria pitää kunnioittaa. Se ei tapa.

Katselen tyhjää baaria, jonka portailla istuu yksinäinen mies. Nostan käden varovaisesti ilmaan. Tämä vastaa nyökkäämällä. Uin baarin ja tervehdin. Sabaidiit kehiin ja bisseä pöytään. Siirrymme syrjään tarkkailevilta katseilta. Hieman savuisaa. Hinnasta. Poliisi pitää huolen, että hallituksen käskyjä noudatetaan. Paikallinen kommunismi on tarpeen vaatiessa tehokasta.

Olis helppoa sanoa, että kaikki voittavat, kun turistit kantavat rahaa kylään ja paikalliset viinaa pöytään. Se ei valitettavastu ole koskaan näin yksinkertaista. Kun tubing buumasi, investoinnit alkoivat virrata kaupunkiin. Kun kaikki lähtevät mukaan samaan bisnekseen - oli sitten kyse ämpäreiden myynnistä, renkaiden vuokraamisesta tai majatalon pyörittämisestä - kukaan ei voita. Kilpailu tappaa yhteisöllisyyden ja ulkomaalaiset investoinnit jyräävät paikalliset. Sitten tulevat isot hotellit ja ulkomaalainen pääoma. Joskus lentokenttä. Länkkärin on aika paljon helpompi saada pankkilainaa kuin paikallisen. Eikä se ole loppupeleissä kiinni länkkäreistä vaan kilpailusta.

Katselen autiota jokea ja hörpin bisseä. Olemme siirtyneet joen toiseen auki olevaan baariin. Omistaja tarjoaa shotin laolaoa. Ennen tässä oli iso linko, josta humalaiset syöksyivät jokeen. Silloin oli asiakkaita. Nämä hyppyrit, lingot ja vesiliukumäet ovat se, mikä Vang Viengissä tappaa. Joessa kellumisessa ei ole mitään vaarallista, jos ei satu törmäämään kärmekseen tai harvinaisuuteen nimeltä krokotiili.

Kun päihtynyt pää, matala kivikkoinen joki ja usean metrin tiputus kohtaavat, päihtynyt pää kestää kiveä heikommin. Ihmiset luulivat, että tämä on kontrolloitu länsimainen vesipuisto. Ei ole. Jos et osu ruopattuun kuoppaan parhaillaan 30 senttiä syvässä joessa, joka on puolillaan terävää kiveä, olet vakavissa ongelmissa. Äidin pikku mussukoille tämän ymmärtäminen on kuitenkin liikaa. Eihän kukaan tekisi tällaista, jos se olisi vaarallista? Eihän? Niinpä. Paitsi, jos sillä takoo saatanasti rahaa. Turvallisuus on silloin sivuseikka.

Aurinkolasipäinen paikallinen savannihatussa tulee juttelemaan omistajan kanssa. Kehottaa meitä lähtemään. Ei ole pyyntö. Vastarannalta tarkkaillaan. On aika kellua.

Viisi vuotta sitten työskentelin Q-Barissa. Työskennellä tarkoittaa tässä yhteydessä loputtomia ilmaisia bileitä. Kukapa ei luottaisi toiseen falangiin? The Guardianin tietojen mukaan kaupungissa työskentelee high seasonin aikana noin 70 fänkkälityöntekijää. He ovat ilmaistyövoimaa, joka houkuttelee humalaiset baariin ja usuttaa hyppäämään liian korkealta liian matalaan jokeen.

Pimeys laskeutuu Vang Viengin ylle. En voi olla miettimättä, mikä on osuuteni kaupungin tuhoon. Minun kaltaiseni ignorantit idiootit ovat iso syy siihen, miksi paikallisten bisnekset kusevat, liian monta liian nuorta kuoli ja lapset, jotka kasvavat bileympäristössä ovat viturallaan. Ei sitä voi puolustella millään muulla kuin tietämättömyydellä ja väliinpitämättömyydellä. Tämä on yksi Aasian köyhimmistä maista. Anna köyhälle rahaa ja köyhä tottelee.

En aio sanoa, että turistit tuhosivat jälleen yhden kaupungin. Olisi liian helppoa. On kuitenkin syytä muistaa, että kun paska osuu tuulettimeen, todellisen laskun maksavat lokaalit. Köyhistä perheistä tulevat skidit myyvät pilveä ja piriä. Kun poliisi osuu paikalle, he voivat vain toivoa, että työnantaja maksaa laskun. Länkkärille kyse ei ole suhteutettuna kuin pikkuhillosta ja penneistä. Työntekijä menettää yleensä kaiken ja edessä on kivensisä, kun taas turisti menettää pahimmillaan kuun toimeentulotuet. Jokainen voi ihan itse miettiä, kuka tilanteessa käyttää ketäkin hyväkseen? Muuttuuko Vang Vieng turistien vai paikallisten ehdoilla?

The Guardianin toimittaja huomautti osuvasti, että Vang Viengissä on kyse eeppisestä cach22-tilanteesta. Kaupunki on täysin riippuvainen tubingista, mutta tubing on kestämättömällä pohjalla. Se ei voi loppua, muttei voi jatkuakaan.

Seuraavien kuukausien aikana alkaa sesonki. Koko maan turismi on riippuvainen Vang Viengin saastaisesta maineesta. Jos lähetystöt ja länsimainen media eivät olisi puuttuneet asiaan, mitään ei olisi tapahtunut. Nyt hallituksen on pakko toimia. Hallitus ei kuitenaan toimi, koska raha ja vapaa kilpailu.

Käytännössä tubing jatkuu turistikauden alkaessa ja raha ratkaisee. Vang Vieng on aivan liian tärkeä kohde Laosille. Mites ois, jos puretaan Luang Prabarangin temppelit, koska joku voi tippua sieltä... Käytännössä osaa baareista suljetaan ja hyppiminen jokeen loppuu. Käytännössä tubingiin tulee kypäräpakko ja tarkkailijoita lisätään.

Todellisuudessa mikään ei muutu. Viinaa saa edelleenkin ja hukkua voi monella tavalla. Lopulta se on juuri sinun vastuullasi, miten Vang Vieng kehittyy. Se voi olla same same, mutta myös same same but different. Kunnioittakaa paikallisia ja pitäkää järki matkassa. Toivon, että jokainen suomalainen kelluu pinnalla. Hengissä, eiks jeh?

E: Vang Viengin tunnelma on liian raskas. Liian paljon pahaa liian hyville ihmisille. On aika jatkaa matkaa. Pallottelen Vientianen ja etelän ja Luang Prabangin ja pohjoisen välillä.

Rajan ylitys Thaimaasta Laosiin osoittautui yllättävän haastavaksi. Tuuleteltuani puolityhjässä junassa hullujen skottien kanssa löysin itseni automaatilta, joka ilmoitti kohteliaasti: "No available funds." Se on vittumainen tilanne se, kun on lähettänyt vahingossa nettipankin tunnukset Suomeen, minkä takia luottokorttiin ei ole yhteyttä ja istuu thai-immigrationissa. Vihaisia virkamiehiä. Skotit pelastivat. Nyt jokainen suomalainen on heidän silmissään pike eli saatanan gypsy bastard. Kiittäkää minua.

Vientianessa meininki meni kummalliseksi. Kukaan ei kertonut meille, että kaupungissa on ASEAM-kokous eikä ulkonaliikkumiskiellosta, joka astuu voimaan siinä puolilta öin. Hortoillessamme ulos hämärästä homo-klubilta, joka oli kaupungin ainoa auki oleva anniskeluravintola, poliisi piiritti koko seurueen. Kolme motskaria, kolmesta suunnasta, kuusi lego-poliisia. "Where are you going?", kysyivät. "Home", kerroimme. Päästivät menemään. Puoli tuntia myöhemmin rälläsimme jälleen pitkin kaupungin laitakujia poliisia vältellen.

Tuntia myöhemmin istuimme kadun laidalla prostituoitujen kanssa ja pohdimme speksejä. Koko kaupungista ei irronnut edes kupillista riisiä. Kerromme leideille, että on aika jatkaa matkaa, koska eivät onnistuneet taikomaan safkaa. Teen saman seuraavana päivänä.

Vientiane ei juuri nappaa, joten suuntaan mitä luultavimmin pohjoiseen. Sen näkee aamusta. Aina ei voi tietää. Tämä suunnitelma ei voi spontaaniuttaan pettää.

Kirjoitettaessa soi Koska netti tökkii edelleen, Laineen Kasperi