Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunnan asialistalla oli marraskuun viimeisenä päivänä rahoitusmarkkinavero. Katainen "päätti", ettei ole Suomen edun mukaista lähteä mukaan piloottihankkeeseen, jota hallituspuolueiden enemmistö kannatti. Ylen mukaan hallituksen keskusteluissa ammuttiin kovilla ja vilautettiin jopa vaalikorttia. Ei yllättänyt. Se, miten näin tiukasti hallitusta ideologisesti jakavasta asiasta keskusteltiin, on paljon kiinnostavampaa. Kun markkinoille vittuillaan, finanssisektori ärähtää.
Rahoitusmarkkinavero tarkoittaa kahta veroa. Aktiviteettivero peritään pankkien liiketuloista ja transaktiovero arvopapereiden kaupankäynnistä. On siis syytä muistaa, että kolaus on kovin pankeille, ei valtiolle, joka kasvattaa verokertymää. Kataisen tarkoittamat pienet muutokset ovat komission esittämä 0,1 prosentin vero osakkeiden ja joukkolainojen ja 0,01 prosentin vastaava johdannaisten kaupan arvosta.
Katainen puolusteli päätöstä työpaikoilla. "Pienetkin liikkeet Suomessa voivat johtaa työttömyyden kasvuun siinä, että pankkiliiketoimintaa siirtyy Suomesta toisiin maihin", pääministeri kertoi toimittajille selitettyään Suomen kantaa Ranskan presidentti François Hollandelle. Työttömyys-kortin ohella rahoitusmarkkinavero on herättänyt useita lähihistoriasta tuttuja mörköjä.
Kun poliitikko väittää, että suuren rakenteellisen uudistuksen suurin yksittyinen este on 37 000 pankkitoimihenkilön työllisyysnäkymät, tai kun etujärjestö väittää pörssikaupan siirtyvän Ruotsiin, kyse on joko silkasta hämäyksestä tai puhtaasta tietämättömyydestä. Komission esityksen mukaan, arvopaperikaupasta maksetaan aina vero EU-alueella myönnetyistä arvopapereista. Nallewahlroosien verbaali haja-ammunta on pelkkää retoriikkaa. On pelottavaa, jos päättäjä tai toimittaja ei erota irrationaalista uhkausta rationaalisesta.
Rahoitusmarkkinavero ei ole rangaistusvero finanssisektorille toisin kuin Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi totesi tiedotteessa. Kun Katainen vielä epäilee, finanssiala tietää kyllä itse, miten asiat ovat: "Lakiesityksen mukaan pankkivero saattaa myös aiheuttaa paineita pankkien yritysjärjestelyihin, joilla puolestaan olisi vaikutusta veron kertymään. Lisäksi esityksessä myönnetään, että pankkiverolla voi vaikuttaa myös pankkien henkilökunnan määrään. Nämä arviot osuvat nappiin", Piia-Noora kirjoittaa. Pankkien henkilökunnasta on jälleen kova huoli vaikka viimeiset vuodet on leikattu.
Kaupin mainitsemien "yritysjärjestelyjen" myötä pääsemme itse asiaan eli kansainväliseen verokilpailuun. Rahoitusmarkkinavero on yksinkertainen keino rajoittaa verokikkailua välittäjämaiden välillä sekä toisaalta nopean kaupan ja kuuman rahan aiheuttamia kuplia. Toisin sanoen: veron keskeinen tarkoitus on estää nykyisen kaltaiset pankkikriisit. "Pragmaattisten kansallisten kustannus-hyöty-laskelmien sijaan veroa olisikin syytä arvioida siltä kannalta, mikä on sen vaikutus rahatalouden pitkän aikavälin institutionaaliseen kehitykseen ja kapitalismin muutokseen", Jussi Ahokas kirjoittaa Raha ja Talous -blogissa. Ei pahemmin arvioitu. On paradoksaalista, että finanssimekanismi, jonka tarkoitus on vaikeuttaa veronkiertoa kääntyi suomalaismediassa instrumentiksi, joka aiheuttaa veronkiertoa.
Vuonna 1994 Paul Krugman julkaisi kirjoituksen, jossa hän lyttäsi ns. Aasian ihmeen. Liki puolet kaikista kehittyviin maihin suuntautuvista investoinneista kohdistui Kaakkois-Aasiaan (eri toten Thaimaaseen, Etelä-Koreaa, Indonesiaan ja Malesiaan) korkeiden korkotuottojen toivossa. Samaan aikaan maat nauttivat 8-12 prosentin kasvuluvuista. Krugman huomautti, että tilanne on kestämätön, sillä kasvu ei perustunut kokonaistuotannon kasvuun vaan kuumaan spekulatiiviseen rahaan.
Kuten Krugman ennusti, kupla puhkesi Yhdysvaltojen laskiessa korkoa ja Japanin ja Etelä-Korean devalvoidessa valuuttansa. Kiina kasvoi ja investoinnit karkasivat Kaakkois-Aasiasta. Ulkomaisen velan kasvettu 180 prosenttiin bruttokansantuotteesta, Thaimaa päästi Bahtin kellumaan. Yksityinen velka räjähti käsiin ja IMF riensi hätiin. Valitettavasti. Kansainvälinen valuuttarahasto esitti Kaakkois-Aasian tiikereille lääkettä, joka ei ole koskaan toiminut eikä tule koskaan toimimaan eli rakennesopeutusohjelmia. Talouden tasapainottamisen sijaan ohjelmat keskittyivät markkinoiden avaamiseen ja julkisen sektorin roolin kaventamiseen. IMF uskoi sokeasti samojen ulkomaalaisten investointien, jotka aiheuttivat alun perin kriisin ratkaisevan sen. Uusliberalistista leikkauspolitiikkaa. Kyllähän te siellä Suomessa tiedätte.
Kaakkois-Aasian tilanne muistutti latinalaisen Amerikan velkakriisiä ja useita tulevia. Satu Hassi muistuttaa Uuden Suomen Puheenvuorossa, että: "Rahoitusmarkkinaveron ainoa tarkoitus ei ole kerätä pankeilta ja finanssimaailmalta rahaa verokirstuun. Sen tarkoitus on myös hillitä nopeatahtista kauppaa, joka on silkkaa keinottelua. Juuri tämä nopeatahtinen ostaminen ja myyminen on ollut keskeinen tekijä niiden finanssikuplien luomisessa, joiden puhkeamisesta kaikki sitten kärsivät laman muodossa."
Ilman rahoitusmarkkinaveron kaltaisia instrumentteja kuljemme kriisistä kriisiin marginaalien takoessa tähtitieteellisiä voittoja. Se jos joku on lyhytkatseista ajattelua. Suomi on virallisesti taantumassa ja euro-alue historiansa pahimmassa kriisissä. Silti keskustelu rahoitusmarkkinaverosta kulminoituu pankkitoimihenkilöiden työllisyystilanteeseen (no offense, pankkitoimihenkilöt), liiketoiminnan pakoon ja kuluttajille siirtyviin kustannuksiin. Ennemminkin finanssisektorin uhkauksia kuin rakentavia avauksia.
Toinen argumentti on eläkerahastojen tappiot. Tämä on yhtä söpöä kuin pankkitoimihenkilöiden muistaminen. Nopea kaupankäynti, johon rahoitusmarkkinaverolla koetetaan puuttua, suosii lähinnä spekuloijia toisin kuin pitkäjänteisiä sijoittajia kuten eläkerahastot. Toki myös eläkerahastot harrastavat nopeaa kauppaa, mutta eläkejärjestelmän tulevaisuuden haasteet ovat hieman veroa monimutkaisemmat.
Katainen ei ollut Maikkarin haastattelussa yllättynyt siitä, kuinka monta jäsenmaata piloottihankkeeseen osallistui. Silti hän katsoi Suomen kuuluvan Maltan ja Luxemburgin kaltaisten maiden joukkoon, jotka ovat veroparatiisejä. Kolmas argumentti väittääkin, että ajatus on hyvä, mutta toimiva vain globaalisti toteutettuna. Tämä on melkoisen absurdi argumentti, sillä sen esittäjät tietävät varsin hyvin, ettei vastaavankaltaista projektia toteuteta koskaan samanaikaisesti globaalilla tasolla. Jonkun pitää olla pioneeri. Hassi muistuttaa, että EU-alue on yhteenlaskettuna maailman suurin talousalue, joten kyse ei ole täysin merkityksettömästä pioneerikokeilusta.
Lobbarit lähtivät liikkeelle jo paljon ennen komission esitystä. On ihastuttavaa, kun Kauppi ja Katainen muistavat tavallista veronmaksajaa. Retoriikka on huolella valittua. Vero on rangaistus, suomalainen etu ja työpaikoilla uhkailu. Ainoa mahdollisuus kilpailukyvyn säilyttämiseksi on kilpailla verotuksella. Kukaan ei kertonut, miten paljon verotuksen kohdentamat ongelmat maksavat suomalaisille työpaikkoina ja menetettyinä verotuloina. Odotamme uutta ihmettä. Aasian ja Euroopan ihmeet eivät herätä epäilyjä, vaikka näissä ihmeet ovat pelkkää ilmaa. Nykyisellään järjestelmä luo ihmeen toisensa perään jättäen jälkeen savuavia raunioita.
Eurobarometrin mukaan 66 prosentin enemmistö eurooppalaisista kannattaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa. Iso-Britanniaa lukuunottamatta kaikki EU-alueen isoimmat taloudet ovat mukana. Suomessa, jopa hallituksen enemmistö oli veron kannalla, mutta finanssisektori onnistui kokoomuksen, rkp:n ja kristillisdemokraattien avulla kampittamaan Suomen osallistumisen. Pitäisi keskustella siitä, mistä ei keskusteltu. Kun Jutta Urpilainen ei halua dramatisoida kädenvääntöä verosta, hän ei halua kertoa, mitä kulisseissa todella keskusteltiin, ja kenen kesken. Tietyillä etujärjestöillä sana on Suomessa poikkeuksellisen painava.
Aina kun demokrattinen enemmistö alistuu lobbauskoneiston päätökselle, on syytä keskustella lobbauskoneistosta ja äänivallasta. On helppo tehdä uutinen uhkakuvista. Toivoisin medialta kykyä kyseenalaistaan tiettyjen asiantuntijoiden jääviys rahoitusmarkkinaverosta keskustellessa. Kuten Kauppi muistuttaa: "Suomalainen finanssiala toimii terveellä pohjalla eikä se ole vastuussa Eurooppaa vaivaavasta kriisistä." Suomalainen finanssisektori ei ajaudu kaaokseen rahoitusmarkkinaverosta. Se on terveellä pohjalla. Rahoitusmarkkinaveron sisältöön voi vaikuttaa vain osallistumalla. Nyt tyydymme odottamaan seuraavaa tarjousta josta kieltäytyä.
Itse olen elänyt siinä uskossa, että taantuma on kansantaloudelle huomattavasti kalliimpaa kuin pankkien liiketappiot. Mene ja tiedä. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että markkinoiden olisi osallistuttava lamatalkoisiin uhkailun sijaan. Euroopan komission johtaja Jose Manuel Barroson sanoin: "finanssisektorin on aika maksaa oma osuutensa."
E: Istun oluella Saigonin keskustassa ja koetan luoda hedelmälliset olosuhteet matkustusaiheiseen blogaukseen. Se tulee lähiaikoina. Vietnam kuittaa.
Kirjoitettaessa soi Abba - Money, Money, Money
20 kommenttia
classyman
8.12.2012 15:21
Huvittavaa kun keinottelua pidetään jotenkin tuomittavana, mitenkäs talouden pitäisi toimia ilman pääomasijoittajia? Muutenkaan en pidä Satu Hassin ja muiden entisten bolsevikkien talousosaamista kovin suuressa arvossa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2012 17:29
Classyman yrittää sekoittaa pääomasijoittamisen ja keinottelun.
Blogissa kritisoidaan spekulatiivista kauppaa, jossa keinottelemalla ostetaan ja myydään rahoitusinstrumentteja sekunttien murto-osissa siten että normaalia markkinoiden tasapainoa saadaan heilutettua omaksi eduksi. Tämä on pääomasijoutusta varten luodun järjestelmän väärinkäyttöä.
Bolsevikeista ei tarvitse pitää, mutta jos aikoo keskustella asioista kannattaa niihin ensin perehtyä edes lukiosivistyksen verran.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
8.12.2012 22:34
Kiitos, Anom1729.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VilliMiesJKL
9.12.2012 18:33
Hieno artikkeli, josta puuttuu yksi näköala. On totta, että on huvittavaa viitata työttömyysnäkymään, jos se tarkottaisi pankkitoimihenkilöitä.
Kansantaloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vero vaikuttaa siihen, minkä hintaisia palveluja pankki tarjoaa, palkkojen lasku vaikuttaa siihen, millä tavalla tuottajat saavat myytyä kalliita tavaroitaan ja niin edelleen. Minusta on huvittavaa arvioida veron vaikutusta miettimällä ainoastaan pankkeja ja niihin kohdistuvia vaikutuksia. Fakta on, että verolla on vaikutusta kaikkialle yhteiskuntaan. Kansantalous ei koostu moduuleista, jotka ovat itsenäisiä ei prosessiin liittyviä paloja.
Totta on kuitenkin se, että vero ei ole kovin suuri ja sillä voi olla myös positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Olen itse veron vastustajia - en siksi, että säälisin pankkeja, vaan siksi, että näen pankki puolen armottomasti rokottavan veron avulla tavallisia kansalaisia jollain X-tavalla. Itse pankeille tuo vero ei merkitse mitään. Olen samaa mieltä kanssasi, että jos pankit, eivät noin pientä juttua kestä ja se tuo ongelmia niiden toimintaan, niin asialle voi hymyillä - en minä ainakaan enää laittaisi talletuksiani sellaiseen pankkiin. Mutta miksi itse alkaisin maksaa lisäveroa esimerkiksi velastani? Näennäisesti irrelevantti asia, mutta kun pankki alkaa miettimään ratkaisuja, joilla se kiertää verosta tulevat tappiot, niin uskoisin mielikuvituksellisten ratkaisujen tuovan uusia ihan perusteltuja ja ei mitenkään rahoitusmarkkinaveroon sinänsä liittyviä ideoita.
Vastaa kommenttiinVedän siis peliä omaan korteeni ja en maksa lisämaksuja pankille ainakaan vielä. Voi olla, että pankki vetäisee vähän suuremmalta kohteelta enemmän rahaa välistä kuin minulta. Ja koska alalla työssä olleena tiedän, millaisilla menetelmillä ihmisiltä huijataan rahaa laillisesti, niin, niin kyllä. Ehdottomasti vastustan veroa - riippumatta siitä ottettaisiinko se globaalisti käyttöön vai ei. Sillä ei ole mitään merkitystä. Tämä taitaa ollakin ainoa asia, jossa olen yleensäkään samaa mieltä kokoomuksen saati sitten puolueen tyhmimmän jäsenen Piian Noora Kaupin kanssa. En kuitekaan samoista perusteista, koska Piaa Noora tuskin on itsekään tajunnut, mikä on oikea syy vastustaa veroa.
Vastaa kommenttiin
VilliMiesJKL
9.12.2012 18:59
P.S. en usko, että rahoitusmarkkinavero estää marginaaleilla takomista millään lailla. Sen vastustaminen tai puolustaminen on vain itsekkäiden ajatusten ja oman edun tavoittelua. Itse vero muuttaa ihmisten elämää, mutta ei muuta pankkien käyttäytymistä juuri mitenkään. Ihminen ei muutu, vaan hakee uusia tapoja toteuttaa sitä mitä on toteuttanut aina. Mielikuvituksella ei ole rajoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2012 20:40
VilliMiehen maailmankatsomus on aika kyyninen ja naiivi. Usko tai älä kaikki eivät tavoittele vain omaa etuaan.
Pankit varmasti siirtävät kuluja asiakkailleen, tämä on juuri yksi pankkiveron tavoitekin. Pankkiverolla yritetään tehdä spekuloinnista ja markkinoiden äärinkäytöstä vähemmän kannattavaa. Jos jokin "ei-toivottu" toiminta tehdään vähemmän kannattavaksi kuin jokin "toivottu toiminta", varat siirtyvät kannattavampaan "toivottuun toimintaan".
Valitettavasti sivussa kärsivät tietysti tavallisetkin asiakkaat hieman, kuitenkin vähemmän kuin markkinoiden nykyisistä spekuloinnin aiheuttamista häiriöistä.
Ihminen kyllä keksii mielikuvituksellaan uusi tapoja toteuttaa tavoitteitaan, onneksi myös lainsäädäntöä rajoittaa vain sama mielikuvitus. Lainsäädäntö tulee tietysti aina hieman perässä, osittain jopa juuri Villimiehen kaltaisten vastustajien ansiosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 07:40
On se kumma, että uhkia nähdään vain ulkomailta, ja verotuksessa. Kukaan valtiovarainministeriössä ei liene vilkaissut Suomen luhistumispisteessä olevaan infraan, ja varautunut sen investointeihin sen ylläpitämiseksi. MIkä muuten lienee se matematiikan alalaji jonka kaavoilla ministeriön matematiikka toimii? Ihan perusalgebraa se ei kumminkaan ole. Eivätkä luvut reaalimaailmasta otettuja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 22:20
Sanon heti ensiksi, että minäkään en liiemmin pidä robottikaupasta, ja muusta ns. 'high-frequency-tradinginstä'...
Mutta väitteet, että nykyinen taloudellinen tila johtuisi keinottelusta on kyllä täyttä soopaa. Tämän hetken suurin ongelma on englanninkielellä ilmaistuna 'sovereign debt crisis', eli kyse on valtioiden velkakriisistä.
Kreikka on ehkä valtiona valtioiden joukossa yhtenä surkeimmista heti ensimmäisenä avustettavien jonossa, mutta totuus on se, että tällä hetkellä harva valtiontalous on oikeasti hyvässä kunnossa. Mielestäni Suomi on yksi niistä harvoista joilla asiat ovat hyvin, mutta sekin sellaisella sivuhuomautuksella, että mikäli maailmantalous ei ala elpymään, tulee täälläkin eteen vielä kovat ajat. Ja sille emme mahda oikein mitään. Suomi on auttamattoman riippuvainen ulkomaankaupasta, ja lamaantunut maailmantalous pysäyttää Suomen viennin joka on taloutemme perusta.
Jopa talouden mahtimaana pidetty USA on vaikeuksissa, tosin ei niin pahoissa kuin moni antiamerikkalainen haluaisi uskoa. USA:lla on itseasiassa oikein hyvät edellytykset pärjätä velkataakkansa alla, mikäli ongelmat vain otetaan vakavasti ja niihin todella puututaan. Ja henkilökohtaisesti uskon että näin on jo myös tapahtunutkin, liittovaltion velasta on tullut asia josta amerikan kärkipoliitikot puhuvat paljon. Puhe ei toki vielä paljoa paina, mutta jos se heijastelee muutosta asenteissa, niin odotettavissa lienee myös konkreettisia toimiakin.
Ja ennenkuin syytetään pankkialaa väenvähennyksistä ja muista tehostamistoimista, niin lienee syytä palauttaa mieliin, että poliittisilla päätöksillä on ihan hiljattain pakotettu pankit keräämään lisää rahaa rahastoihinsa. Ja vastoin yleistä luuloa, raha ei tule pankkiinkaan itsestään, vaan sitä täytyy kerätä joko asiakkailta tai omistajilta.. Tai kääntäen entistä suurempi osa asiakkailta tulevasta rahavirrasta saadaan osoitettua pankin holveihin leikkaamalla kustannuksia, eli suomeksi sanottuna potkimalla porukkaa pihalle.
Se toinen vaihtoehto toteuttaa uusia tiukentuneita vaatimuksia olisi kiristää lainanantoa, mikä on myös otettu käyttöön pankkialalla melko laajalti.. Mikä taas osaltaan aiheuttaa talousvaikeuksia ympärimaailmaa. Kun ihmiset ja yrittäjät eivät saa lainaa, raha ei liiku ja talous ei pyöri.
Toisaalta, en sinänsä halua kannustaa palaamaan entiseen holtittomaan rahanlainaamiseen. Kyllä talous voi pyöriä ja pyöriikin myös ilman suunnattomia velkojakin. Se on vaan se kun vähennetään velkojen määriä (tai ainakin pyritään siihen), niin silloin talous saattaa tilapäisesti hyytyä vähän.
Vastuuntuntoinen talous kyllä hyötyy rahoituksesta sen kaikissa muodoissaan, mutta kun rahoituksesta tulee kaiken inhimillisen toiminnan keskipiste, niin silloin ollaan ihan väärällä polulla, jos ollaan enää polulla ollenkaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 08:40
Suurelle osalle ihmisistä ja poliitikoistakin rahoituskriisin nimellä liikkeelle lähtenyt maailmanlaajuisen taantuman taustat tuntuvat menevän yli ymmärryksen.
Valtiot ovat ottaneet velkaa hyvässä taloustilanteessa matalilla koroilla, silloiseen tilanteeseen nähden pääasiallisesti kansantaloudellisesti arvioiden kestävän määrän. Oletuksena oli tietysti että taloustilanne pysyy pitkällä aikavälillä melkolailla muuttumattomana.
Erilaisten rahoitusvälineiden lisäännyttyä ja niiden kontrollin hävittyä valtioilta markkinat ylikuumenivat ja syntyi itseään ruokkiva rahoitusvälineiden kupla. Keksittiin uusia rahoitusvälineitä joiden avulla luotiin käytännössä uutta rahaa markkinoiden käyttöön, tämä johti tietysti markkinoiden kasvuun.
Jossain vaiheessa markkinat ylikuumenivat ja rahoitusvälineiden tarjonta romahti kuplan puhjettua, samalla rahoitusvälineiden hinnat nousivat suuriksi, korot nousivat.
Korkojen nousu aiheutti suuren lainataakan valtioille kestämättömän tilanteen, joka johti usean valtion kohdalla sopeutustoimenpiteisiin.
Pankkialaa on tosiaan turhaa syytellä, kansan valitsemat poliitikot päättävät pelisäännöistä joiden mukaan pankkialakin toimii.
Naiivia kuvitella että kyseessä olisi pelkästään robottikaupasta johtuvat ongelmat tai että sovereign debt crisis olisi ongelman todellinen tausta. Todellinen tausta on säätelemättömät rahoitusmarkkinat joilla tarpeeksi suuri toimija voi kuplaa kasvattamalla tehdä merkittäviä voittoja lähes tyhjästä ja samalla altistaa koko rahoitusmarkkinajärjestelmän toteutuneille riskeille. Toteutuneet riskit ovat nyt sitten mm. valtiot joutuneet kustantamaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
11.12.2012 22:43
Hyviä kommentteja. Mulle iski silmätulehdus, joten tän ruudun tuojpttaminen on silkaa tuskaa. Palailen ihan lähipäivinä. Tai sit lähden Thaikkuihin sairaalaan. Toivotaan edellistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 10:42
"Toisin sanoen: veron keskeinen tarkoitus on estää nykyisen kaltaiset pankkikriisit. "
Ideologisesti tämä toimii yhtä hyvin kuin Neuvostoliitto ja käytännöllisesti hävitään paljon enemmän kuin hyödytään.
Yksi syy miksi kirjoitta saattaa elää elintasopakolaisena ulkomailla on Suomen kova verotus, jota meinattiin taas nostaa, ja ihmisiä ajaa ulkomaille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 11:29
Anonyymi 10.42 kommentti oli yhtä tyhjän kanssa.
Ongelmien huomauttelijoita löytyy aina, ongelmien ratkaisujen esittäjiä tai edes jonkin ratkaisun tukijoita vähemmän.
On helppoa arvostella tukematta mitään vaihtoehtoa.
No ehkä kommentin kirjoitusasustakin näkee jo jotain.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 07:48
10:42 vastaa:
Blogin kirjoittaja koki sen ongelmaksi, etta tätä veroa ei saatu läpi. Minä kerroin vasta-argumentteja miksi vero olisi ollut ongelmallinen. Ano 8:40 kirjoitti jo liudan todellisuuspohjan omaavia argumentteja.
Tässä vaihtoehto sinullekkin, jos et sitä ole jo tajunnut: julkisen sektorin syöppöjen ja laiskojen pitää ottaa itsestään niskasta kiinni, ja lopettaa meiltä rahan lisääntyvä varastaminen sosialisoinnin eli verotuksen muodossa, ja vähentää kulutustaan. Ei ole oikein että nyt loppuvuodesta julkisen sektorin yksiköt etsivät kohteita dumpata vuoden budjettinsa turhuuksiin, jotta saisivat taas vähintään saman ensi vuonna. Ystäväni saa paljon tilauksia aivan turhiin projekteihin, jotta julkisen sektorin yksikko voisi näyttää että on käyttänyt rahansa, ja tarvitsee sitä taas seuraavaan budjettiin. Kuka tästä hyötyy?
Koko blogi oli rakennettu mielikuviin, joilla ei ole todellisuuspohjaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 10:25
"Valtiot ovat ottaneet velkaa hyvässä taloustilanteessa matalilla koroilla, silloiseen tilanteeseen nähden pääasiallisesti kansantaloudellisesti arvioiden kestävän määrän. Oletuksena oli tietysti että taloustilanne pysyy pitkällä aikavälillä melkolailla muuttumattomana."
Ongelma on vain siinä, että tuollaiset olettamat ovat realistisesti arvioiden kestämättömiä. Taloushistorian kannalta erilaiset lamat, taantumat ja muut markkinahäiriöt ovat lähestulkoot väistämättömiä. Toistaiseksi yleensä tarkat syyt eivät ole juuri toistuneet, koska taloudellisista kriiseistä on useimmiten opittu ainakin sen verran että pahimmat sudenkuopat osataan kiertää.
Ja rehellisesti sanottuna, esim. USA:n liittovaltion velka oli kestämättömällä tasolla jo ennen nk. finanssikriisiä.
Finanssikriisin synnystä itsestään ei ainakaan voi puhtaasti markkinoita syyttää, sillä itseasiassa asian ytimessä olleiden 'sub-prime-luottojen' taustalla soppaa hämmensivät nimenomaan etupäässä amerikkalaispoliitikot sen niinsanotun 'käytävän' kummallakin puolella. Demokraatit halusivat kannustaa lähestulkoot rajattomaan luotottamiseen ja republikaanit aatteensa mukaisesti vaativat mahdollisimman kevyttä sääntelyä.
Toisaalta, sääntelyä kuitenkin oli. Sitä oli itseasiassa monessakin portaassa, mutta sarja inhimillisiä erehdyksiä johti siihen että kukaan ei vaan tullut ajatelleeksi sub-prime-luottojen ja siihen liittyviin rahoitusmekanismeihin sisäänleivottuja riskejä. Korkovaatimukset mitoitettiin matalariskisten kohteiden mukaan, vaikka lainansaajien luottokelpoisuuden perusteella olisi pitänyt toimia korkeamman riskin pohjalta.
Valtion taholta on tälläisessa tilanteessa kuitenkaan aika turha odottaa tiukkaa valvontaa, mikäli valtio nimenomaan kannustaa luotottamaan.
Loppujen lopuksi itse finanssikriisi kuitenkin taltutettiin itseasiassa suhteellisen pienin vaurioin. Liittovaltion ns. TARP-ohjelma ei lopulta maksanut veronmaksajille oikeastaan mitään, sillä valtion pankeilta (alihintaan) lunastamat velkasaatavat maksoivat itse itsensä. Ehkäpä eniten kriisistä kärsi amerikan kiinteistösektori, joka lienee vieläkin melko surkeassa kunnossa.
Pääpiirteittäin USA:n talous on kuitenkin melko hyvällä mallilla ja toipumassa. Siellä eniten huolta aiheuttaa nyt nimenomaan valtiontalous ja se miten sitä lopulta lähdetään tasapainottamaan. Talouden elpymistä jarruttelee ehkä tehokkaimmin huoli siitä että erilaiset tasapainotustoimet veisivät pohjan talouskasvulta.
Mutta takaisin muuhun maailmaan. Jos maailmantalous riippuisi pelkästään niistä maista joiden valtionvelka oli kestävällä pohjalla ennen finanssikriisiä, niin väitän ettei pelkoa uudesta taantumasta tai laman pitkittymisestä olisi. Tällä hetkellä kaikkein pahimmassa kriisissä ovat euroalue, ja sen perässä ne maat jotka ovat riippuvaisia euroalueen kaupasta. Muualla maailmassa kärsitään erisuuruisista ulkomaankaupan ongelmista, joista nekin liittyvät useimmiten juuri ensisijaisesti euroalueen ongelmiin.
Euroalueen sisälläkin, ongelmia ei juuri ole sellaisissa maissa kuten Suomi ja Saksa, joissa siedettävällä tasolla pidetty valtionvelka kestää hyvin melko nopeankin julkisen velan kasvun kriisin keskellä. Ja väitän, että monikaan ei edes tajua miten nopeasti täälläkin se julkinen velka on kasvanut.
On selvää, että kovin pitkään tällaista velkaantumistahtia julkinen talous ei kestä. Verotulojen lisääntyminen ja kulujen karsiminen ovat väistämätön tosiasia.
Toki kaikkein helpoin tie verotulojen lisääntymiseen olisi reipas talouskasvu. Mutta pelkään pahoin että helppoa ja nopeaa tietä ulos tästä kriisistä ei ole.
Olipa sitten mukana eurossa tai ei, hajosipa euro tai ei, niin Euroopan maiden taloudet ovat kuitenkin sen verran kytköksissä toisiinsa ja koko maailman talouksiin, että nopeaa elpymistä on turha toivoa ellei kriisiä hoideta sen sydämessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 11:05
Edellisen anonyymin kommentti ei avaudu?
Lasketaanko vasta-argumentiksi:
"Ideologisesti tämä toimii yhtä hyvin kuin Neuvostoliitto ja käytännöllisesti hävitään paljon enemmän kuin hyödytään."
Melko kevyesti perusteltuja vasta-argumentteja :)
Miten muuten julkisen sektorin niskasta kiinni ottaminen estää markkinoita heilauttelevat rahotuslaitosten spekulaatiot josta tämäkin taantuma lähti liikkeelle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 13:39
" kukaan ei vaan tullut ajatelleeksi sub-prime-luottojen ja siihen liittyviin rahoitusmekanismeihin sisäänleivottuja riskejä."
On lähestulkoon söpöä ajatella tuolla tavalla. Järjestelmästä etsitään jatkuvasti aukkoja joilla tienata rahaa, tässä on yksi sellainen löydetty.
Maailmantalous ei kestä enää tyhjästä rahaa luovia ja markkinoiden mekanisemeja väärinkäyttäviä yksityisiä yrityksiä jotka ovat kansalaisten demokraattisen ohjauksen saavuttamattomissa.
Markkinatalouden väärinkäytöksiä ei pidä sekoittaa markkinatalouteen kuuluviin toimintoihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2012 00:22
"On lähestulkoon söpöä ajatella tuolla tavalla. Järjestelmästä etsitään jatkuvasti aukkoja joilla tienata rahaa, tässä on yksi sellainen löydetty."
Siis, kun sub-prime-luottojen ongelma oli siinä, että sijoittajat eivät oikein tienneet miten suhtautua niihin. Ei kyseessä ollut mikään "aukko" jolla voi tienata rahaa, itseasiassa kyseessä oli rahoitusmuoto, jonka tuotto oli hyvinkin vaatimaton.
Vaatimatonta tuottoa perusteltiin suhteellisen pienellä riskillä. Matalaa riskiä perusteltiin puolestaan sillä, että luottojen vakuutena on amerikkalaisia asuntoja, siis vankkaa reaaliomaisuutta, jonka ei pitäisi kadota pahimmassakaan taloudellisessa kriisissä.
Se mikä monilta jäi huomaamatta, oli siinä, että näitä luottoja myönnettiin ihmisille joiden maksukyky oli vähintäänkin arveluttava (toki moni ihan aikuisten oikeasti maksoi lainansa, mutta..).
Sittenkin, luottoriskit eivät olisi olleet kovin vakavia, sillä olihan niiden vakuutena amerikkalaisia asuntoja. Siis jos joku ei pysty maksamaan, niin ääritapauksessa talon voisi kaupata jollekin jonka maksukyky riittää.
Valitettavasti vain valtion poliittinen painostus ja yleisön kiinnostus vakaata tuottoa lupailevaan järjestelyyn kasvatti sub-prime-luottojen mittakaavat melkoisen suureksi. Lopulta kävi niin, että luottohäiriöitä alkoi tulla ja asuntoja oli pakko ruveta kauppaamaan. Alkuun kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten asuntojen hintakehitys taittui.
Koska niin moni asunto oli pantattu savupiippua myöten, tultiin tilanteeseen jossa miljoonien amerikkalaisten velat olivat reilusti yli 100% velkojen panttina olleiden talojen markkina-arvosta. Tämä alkoi lopulta vaikuttaa jopa pankkien riskiluokituksiin, sillä panttien vakuusarvot eivät enää kattaneet myönnettyjä luottoja.
Asian vakavuus paljastui liian myöhään, ja luokituslaitosten myöhäinen reaktio oli lähinnä vain jälkiviisas toteamus, että 'tulipas tehtyä tyhmästi'.
Sub-prime-luottojen suhteen ongelmallista oli riskien ja tuottojen välinen suhde. Moni pitää itsestään selvänä että riskien ja oletettujen voittojen välinen suhde olisi likimain vakio, ja sub-prime-luottoihin sijoittivat monet juuri sellaiset yksilöt ja instituutiot jotka muuten olisivat hakeneet matala-riskisiä kohteita. Rahaa virtasi näihin kohteisiin liikaa ja vääristä paikoista.
"Maailmantalous ei kestä enää tyhjästä rahaa luovia ja markkinoiden mekanisemeja väärinkäyttäviä yksityisiä yrityksiä jotka ovat kansalaisten demokraattisen ohjauksen saavuttamattomissa."
Unohdat nyt sen tosiseikan, että sub-prime-luotot eivät syntyneet Wall-Streetillä, vaan Washingtonin sydämessä, ja niitä kannattivat sekä republikaanit että demokraatit. Sub-prime-luotot syntyivät ja kasvoivat nimenomaan poliittisessa ohjauksessa ja poliitikkojen sekä kansalaisten kannustuksessa.
Ja valvovia viranomaisiakin oli, minkä lisäksi luokituslaitoksillakin oli kaikki mahdollisuudet puuttua menoon varoittamalla sijoittajia mitoittamalla luokitukset oikein. Jostain syystä sub-prime-luotot kuitenkin putosivat useammastakin verkosta läpi, eikä kukaan huomannut mitään.
"Miten muuten julkisen sektorin niskasta kiinni ottaminen estää markkinoita heilauttelevat rahotuslaitosten spekulaatiot josta tämäkin taantuma lähti liikkeelle."
Ehkäpä vaikka siten, että ensinnäkään tämä taantuma ei lähtenyt liikkeelle spekulaatioista, vaan asuntolainoista ja tarkemmin sanottuna sellaisista asuntolainoista jotka oli tarkoitettu nimenomaan sellaisille ihmisille joille ei normaalisti asuntolainaa edes myönnettäisi. Tarkoituksena oli saada ns. "trailer-tom'it" (~asuntovaunu-anssit) oikeaan taloon.
Ja vaikka ns. finanssikriisi oli se mikä tämän taantuman laukaisi, niin tämän hetken suurimmat huolet liittyvät suurilta osin nimenomaan julkistalouksien velkakierteisiin ja niiden katkaisemiseksi tarkoitettuihin tasapainotustoimiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2012 11:12
"kyseessä ollut mikään "aukko" jolla voi tienata rahaa, itseasiassa kyseessä oli rahoitusmuoto, jonka tuotto oli hyvinkin vaatimaton"
On tosiaan söpöä ajatelle noinkin sinisilmäisesti, rahoitusmuodon tavoitteena oli imuroida kaikki mahdollinen voitto sieltäkin missä voiton tavoittelu aiheutti suuren riskin, joka sitten toteutuikin. Riski ulkoistetaan ja voitto pidetään itsellä. Tämä on täysin markkinatalouden vastainen mekanismi, joka vie pohjan koko markkinatalouden teorialta.
Hämmentävän pitkiä sepostuksia asiasta jonka taustalla on yksinkertainen ahneus saada lisää voittoja ja ulkoistaa riskit muille. Toiminnan taustalla ei ole kansanvaltainen demokraattinen järjestelmä vaan pääomia ja siten politiikkaa hallitsevat. Selittelemällä asiaa voi yrittää hämätä, tosiasiaa se ei muuta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.12.2012 00:50
"Hämmentävän pitkiä sepostuksia asiasta jonka taustalla on yksinkertainen ahneus saada lisää voittoja ja ulkoistaa riskit muille. Toiminnan taustalla ei ole kansanvaltainen demokraattinen järjestelmä vaan pääomia ja siten politiikkaa hallitsevat. Selittelemällä asiaa voi yrittää hämätä, tosiasiaa se ei muuta."
Ei se ole mikään 'sepostus', vaan looginen ja perusteltu vastaus siihen mitä tapahtui ja miksi.
Mitä sitten itse olet kirjoittanut? Olet sanonut kahdesti että "on söpöä ajatella noin".. Luuletko että juttusi muuttuu uskottavammaksi toistelemalla sitä?
En tiedä mistä olet saanut käsityksesi siitä että Washingtonin poliitikoilla ei olisi ollut lusikkansa siinä sopassa jossa sub-prime-luottoja keiteltiin. Et ole esittänyt ensimmäistäkään perustetta sille, etteikö esim. luottoluokittajilla olisi ollut täydet vapaudet määritellä luokituksia oman harkintansa mukaan. Etkä ole osoittanut sitäkään etteikö viranomaisilla olisi ollut omat mahdollisuutensa puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin. Et ole perustellut sitäkään, miksi kuvittelet että riskit olisi "ulkoistettu muille". Tai kenelle ne on oikeastaan ulkoistettu?
Jos puhutaan suorista kustannuksista, niin pankit ja sijoittajathan joutuivat maksumiehiksi, TARP-ohjelmasta huolimatta, sillä sijoitukset menivät alihintaan ja liittovaltio (veronmaksajat) saivat omansa pois. Epäsuorien kustannusten laskeminen on hyvin vaikeaa.. Mutta olisi naiivia kuvitella että edes isorikkaat olisivat seurauksilta välttyneet, kyllä esim. osakeindeksit romahtivat sen verran reippaasti että nykymenolla menee vielä vuosia ennenkuin vauriot on paikattu. Keskimääräinen sijoittaja menetti, ja paljon.
Myös tuhannet pankkialalla työskennelleet menettivät työnsä, ja voin kuvitella että mikäli CV:ssä lukee että oli asian ytimessä silloin kun finanssi-kriisin aineksia keiteltiin kokoon, niin se on vähän 'lycka till' jos aikoo alalta vielä töitä löytää.
Mutta turhaan minä näkemystäni sinulle perustelen. Heitäpä edes jotain perusteluja näkemyksellesi, niin sitten asiasta voidaan edes keskustella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.12.2012 23:18
Ehkä et ymmärtänyt vieläkään, poliitikot, raha ja pankkisektori ovat Yhdysvalloissa yhteen kietoutuneita. Rahalla ostetaan mainokset joiden avulla poliitikot saavat ääniä. Rahan tarjoaja saa haluamaansa lainsäädäntöä.
Mekaniikkaa voit selitellä ja perustella. Jätät kuitenkin menemättä syvemmin ongelmaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin