Rakas matkapäiväkirja, tänään oli tosi paska päivä matkustaa.
Herään darrassa. Pitäähän sitä viimeistä iltaa Ho Chi Minhissa juhlia. Lattialla makaa serbialainen. Toisella sängyllä toveri polttaa savuketta. Kutsukaamme tätä Pedroksi. Vaikea sanoa, onko tämä hereillä. Tarkkailen tulipäätä.
Kello on puoli yksi. Hyvän matkaa yli check outin. Katselen erinäisiä kasoja, jotka ovat matkatavarani. Huone on karmeassa kunnossa: tupakantumppeja, viinapulloja, johtoa ja piuhaa - erinäisiä epämääräisiä asioita. Sytytän savukkeen ja toivotan hyvää huomenta. Aika jatkaa matkaa.
Kaksi tuntia myöhemmin seison kohtuullisen tutkalla respassa. Yksi yö lisää, koska olette myöhässä? Nauran. Neljä taalaa kolmesta ylitetystä tunnista? Kohotan kumakarvani ja hymyilen. Kaksi taalaa serbin yöpymisestä? Pudistan päätäni. Naapuri ja lokaali, kamooooooooon... Kaksi taalaa vedestä, respa tyytyy? Tämän kerra. On se joskus vaikeaa.
Sliipperi on loppuunmyyty. Olemme junahierarkian kolmannes helvetissä: pehmeillä penkeillä. Se voittaa ainoastaan karjavaunut ja kovat penkit. Pelaamme perinteisen istumapaikkabingon: juna täyttyy tuntia ennen lähtöä toiveikkaista matkalaisista ilman paikkaa. Paikan varanneet tulevat seuraavaksi ja ottavat omansa. Tästä seuraa tavaroiden siirtelyn ja ihmiskaaoksen katastrofaalinen yhdistelmä. Pienet keltaiset ihmiset kimpoilevat ympäriinsä myyjien ängetessä välissä valikoimaansa huudellen. On se.
Elämä on. Se se vasta harmittaakin. Näin tarkemmin mietittynä, jokainen pidempi etappini on kärsinyt pienistä käytönnön kupruista. Se, että huomaa lähtöselvityksessä varanneensa lentoliput väärälle kuukaudelle; tai se, että paikallinen mafia uhkailee lykkäämään lentoa; tai se, että huomaa rajalla viisumin ruhtinaallisesti ylitettyään olevansa rahaton ja se, että vaihdelaatikot , renkaat sekä aikataulut paukkuvat on harmillista, mutta sattuuhan sitä.
22 tunnin junamatka on lähtökohtaisesti huonoja uutisia. Seisomme asemalla ja tuijotamme näyttöä. Tuijotamme jonotusnumeroa. 1487. Tuijotamme uudelleen näyttöä. 816. Tästä tulee pitkä ilta. Tilanteessa ei kannata luovuttaa. Kävelemme tiskin viereen lymyilemään ja hymyilemään, kunnes kiva miliisi käskee meidät kassalle. Olemme liki aikataulussa.
Saavuin Ho Chi Minhiin viikko aikaisemmin. Seison unettoman yön jälkeen keskellä vierasta miljoonakaupunkia. Tiedän sen verran, että olen väärällä districtillä. Katson paperiarkin kulmaa, jossa lukee vietnamiksi kadun ja hostellin nimi. Paperin toisella puolella on varsin epäselvät ohjeet rautatieasemalta hostellille. Sinällään hienoa, muttei auta bussilla matkustavaa. Pedro hoitaa.
Rahanvaihtaja kusettaa viisi euroa. Tajuan sen taksissa, joka kusettaa kymmenen lisää. Keroon kuskille, että tällä on Kaakkois-Aasian nopein mittari ja hymyilen. Tämä punastuu ja vastaa vaivaantuneella irvistyksellä. Ei sano mitään. Ei myöskään löydä hostellia, vaikka lupaili. Löytää kuitenkin rautatieaseman. Kerron maksavani kybäsen, mikä on vähemmän mitä mittari näyttää, mutta silti aivan liikaa. Kuski nyökkää. Ei vaivaannu rikostaan kiistämään.
Muutamaa päivää myöhemmin juomme vodkaa district kolmosessa. "I'll kill all the vietnamese", serbialainen sanoo ja kaataa kaikille kuusi, seitsemän senttiä. "Wait till tomorrow", ehdotan. "They're all like animals", hurjistunut bisnesnainen jatkaa. Vieressä ravintolan omistaja Phuc on puuhastelevinaan vaivaantuneesti. Serbin käsilaukku on varastettu kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Menossa on toinen pieni pullo Hanoi Vodkaa.
"They all know who he is", "They all know it", "They all know and won't do anything", "Fuck them", "I'll make them pay", serbi sanoo. Kävelemme kohti keskustaa. Väistelemme muutamaa miljoonaa mopoa ja sataatuhatta satunnaista katumaasturia. "I hate Vietnam", "I hate Vietnamese", serbi sanoo.
Matkustaminen on välillä vähän hankalaa. Kun äidin pikku kullannuput tulevat isin luottokortin kanssa reppureissaan, köyhät ihmiset ja kurjat olot tulevat yllätyksenä. Ei kaikille, mutta niille, jotka poistuvat resortin ulkopuolelle. Näille ihmisille paikallinen ihminen on yhtä vieras otus kuin se Sumatran sarvikuono ja kaikki mitä luonnosta löytyy. Ei yhteistä kieltä, ei ymmärrystä, eikä liiemmin edes halua ymmärtää.
Paikallisille sen suo, mutta ei ole mielenterveyden kannalta perusteltua taistella tuulimyllyjä vastaan. Joskus se on vaan hankalaa, mutta sitä voi olla ottamatta itseensä. Vaikka suurin osa "pienistä kupruista" johtuu kohdallani ihan omasta toiminnasta, joskus se rangas vaan puhkeaa tai taksi eksyy. Se on elämää.
Päädymme kantakapakkamme kautta kadun varteen juomaan edullista olutta pienilta muovituoleilta. Erittäin vietnamilaista. Lisää vodkaa. Muistikuvat hämärtyvät, paikallisia liittyy seuraan, eteläafrikkalaisia liittyy seuraan. Pedro ostaa lisää vodkaa.
Herään kipuun junassa. Pää hajoaa. Pystyn juuri ja juuri avaamaan oikea silmäni. Se on turvonnut umpeen ja lainehtii kyynelnestettä. Katson vasemmalla silmällä uutta digitaali-Casiotani ja totean uutiset edelleen huonoiksi. Yhdeksän tuntia jäljellä. Avaan luomeni sormin. Junan himmeät valot polttavat aivojeni läpi. Silmätulehdus. Erinomainen ajoitus.
Kuusi tuntia myöhemmin poltan savuketta vaunujen välissä. On pilvistä, mutta aurinkolasit päässäkin maailma on fissioräjähdys. Häikäisee ja koskee. Paikallisten täytyy pitää minua hulluna. Pesen jatkuvasti kasvojani ärsytyksen lievittämiseksi ja kyynelehdin lopun aikaa aurinkolasien alta.
Kolme tuntia myöhemmin kävelen keskellä katua Huessa. Ohi menee mopoa ja autoa. En näe mitään. Ihminen jonka näkö on ihan huolella miinuksella, ilman piilolaseja, ilman unta, silmätulehdus, nestehukka ja vastavalo. Pedro johtaa. Ehdotan nopeita toimenpiteitä, sillä pääni räjähtää. Käytännössä tämä tarkoittaa kahvia ja paskoja suunnitelmia. Eksymme vajaaksi tunniksi.
Matkustaa voi kitisten tai myötäillen. Suosittelen jälkimmäistä. Tulokset ovat huomattavasti parempia. Huutaminen, hermostuminen ja hattuilu eivät istu paikalliseen kulttuuriin. Terapeuttinen arvo on asia erikseen. Hymyllä ja toistuvilla hitailla kysymyksillä on paljon enemmän paivoarvoa kuin järjettömällä meuhkaamisella, joka pelottaa kaikki pois ympäriltäsi. Hymy on tärkein. Vaikka edessä olisi aseen piippu, ole yhtä hymyä matkustaessa.
Matkustaminen olisi aivan helvetin tylsää, jos se olisi samanlaista kuin Suomessa. En nyt tarkoita, että kaipaisimme paskaa infraa ja vaarallista liikennekulttuuria vaan vilpitöntä arjen kaaosta ilman byrokratian kaaosta. Inhmillisen maailman ääriolosuhteet lähentävät. Renkaan hajotessa tarjotaan tupakkaa ja vaihdetaan ajatuksia, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Tavanomaisesta poikkeavat tilanteet auttavat meitä ajattelemaan itsenäisesti ja olemaan ihmisiä.
Mitä matkustamiseen tulee, se bussi liikahtaa nopeammin, jos menet auttamaan sen renkaan kanssa. Ei se ole hiukkasfysikkaa. Jos haluat lomallasi harrastaa pääasiallisesti valittamista, suosittelen kotimaanmatkailua. Erojen etsiminen kulttuureista ja niille nauraminen jaksaa viihdyttää kuukauden, jonka jälkeen tajuaa, miten halpaa se on. Valittaminen on parhaimmillaan viihdyttävää. Karl Pilkington ja silleen. Kun ollaan vakavissaan, ei niinkään.
Siirrytäänpä viikolla menneisyyteen. Kello lähenee kolmea. Istumme Ho Chi Minhin keskustassa. Myyjä lähestyy serbia kohteliaasti. "Postcard, madam", hän hymyilee täydellisellä brittienglannilla. "No, fuck off, we want to be alone", serbi murahtaa. "Excuse me, madam. I find it awfully offensive that you talk to me like that. I'm just doing my job. You are acting stupid", myyjä jatkaa hovimestarin elkein. Serbi tuijottaa suu auki. Repeän nauramaan ja heitän jäbän kanssa femman. Tuntia ja vodka pulloa myöhemmin serbikin ymmärtää. Laukkuu katoo, mutta maailma ei vihaa sua. Se rakastaa sua.
E: Kaksi päivää selvinpäin, yökerho Pedron kanssa, viskipullo ja tunti aikaa ennen valomerkkiä. Jatkot ja herätys kahden tunnin päästä. Huhhuh. Suuntana Laos ja joulu. Se on hyvä viettää Mekongissa. Tsekkaillaas.
Kirjoitettaessa soi Yona - Pilvet liikkuu minä en
13 kommenttia
Anonyymi
12.12.2012 09:51
hei osta joku ohjelma jolla saat oikeinkirjoituksen tarkistettua, ihan vitusti virheitä tossa paskassa sepustuksessa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 13:35
Hyvää sisältöä jälleen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 13:54
hei anonyymi haista vittu ja älä lue jos jokanen, pilkku ja yhdys. sana virhe vituttaa. terveisiä perseestä
"Kommentit eivät saa sisältää loukkauksia tai asiattomuuksia."
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli
12.12.2012 14:52
Ainakin omasta mielestä viihdyttävä kirjoitus. Onhan sitä myöskin tullut nähtyä Thaimaa, joka varmasti on aika verrattavissa oleva kulttuuriltaan jne. Good job!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 15:23
En ymmärrä tätä blogia. Joku juoppo yrittää selvittää mitä maailmalla tapahtuu, vaikka ei itse juuri näe vodkalasia pidemmälle. Ehkä tämä passaa junnuille, jotka etsivät jotain "ääri"-kokemuksia, kun muuten ovat niin turtia, kun eivät ymmärrä mistä elämässä on kyse. Kunnon todellisuuden pakoilua mennä pällistelemään toisten todellisuutta, jotka ilomielin karkaisivat sieltä, jos voisivat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
12.12.2012 16:11
Anom0951: hei koetanpa etsiä sellaisen ohjelman josta puhut jos löydän laitan tarkemmat speksit myös sulle
Anom1335, Anom 1354 ja Ravenheart: Kiitos.
Anom1523: Vaikuttaisi, että ymmärrät blogia varsin hyvin. Syväluotaava analyysi. Kiitän. vaikken ymmärrä tätä palautetta. Arvostan sitti, että luet tätä soopaa, vaikket uskokaan ymmärtäväsi. Se on kiva. Niin kiva, että pitää ihan kysyä, mistäs sä haluaisit, et mä kirjoitan? Mites olis parhaat rantalomaresortit ja miten tilaat taksin Bangkokissa? Ruokablogauksia? Lisää seksiä?
Mitä tohon todellisuuden pakoiluun tulee, sellaista se on. Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Ei se silti tarkoita, että nämä ihmiset haluaisivat meidän todellisuuteemme vaan muuttaa omaansa. Jos todellisuuden kohtaaminen tarkoittaa yhdeksäntuntista päivää toimistossa, pakoilen ilolla. Itse näkisin, että muiden todellisuuden näkeminen on juurikin todellisuuden kohtaamista, ei sen pakoilua. Näkökulmakysymyksiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 12:00
"Matkustaminen olisi aivan helvetin tylsää, jos se olisi samanlaista kuin Suomessa."
No jos näin on, niin miksi blogisti matkusti maailman ääriin ja siellä ollessaan käyttäytyy aivan samoin kuin Suomessa? Herätään darrassa ja mennään taksiin pöhnäisenä, silmät tomaatteina. Onko ihme, että taksikuski kusettaa matkustajaa, joka nolaa itsensä esiintymällä julkisella paikalla darrassa, röökiltä haisevana ja kaikin puolin sen näköisenä, että itsekunnioituksen taso on matala.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 20:05
Ihmettelen suunnattomasti, että ihmiset valittaa paskoista jutuista. Eihän näitä kaiketi ole pakko lukea? Itse oon lukenu näitä juttuja viimeaikoina reilusti ja mun mielestä (miten mä alleviivaan ton mun mielestä ettei jollai mee heti glögi väärään kurkkuun) tää Tanelin teksti on viihdyttävää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuntuu riittävän. Paljon mieluummin näitä lukee ku jotai iltasanomia missä on VAIN huonoja uutisia nykyään. Keep up the good work!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.12.2012 21:53
Mielestäni teksti oli erittäin sekavaa, enkä minä tarkoita kirjoitusvirheitä.
Voihan se olla, että olen tyhmä, mutta piti lukea hyvin hiiiittaaaaasti, jotta pysyisi matkassa. Lisäksi asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä, mikä ihme on district kolmonen???
Eikös tämä blogi pitäisi olla kaikille,, ei vain teille "maailmanmatkaajille"? Teksti on mielestäni muita vähättelevää. Mielipiteeni johtuu lauseesta
"Matkustaminen on välillä vähän hankalaa. Kun äidin pikku kullannuput tulevat isin luottokortin kanssa reppureissaan, köyhät ihmiset ja kurjat olot tulevat yllätyksenä."
Minä reissaan isin luottokortin kanssa, ihan turvallisuussyistä. Harmi kun minun isillä on rahaa ja luottoa minuun, jotta tällainen järjestely on onnistunut. Minä en kaipaa extremeä siitä, että jätän kortin kotiin.
Oletko olevinaan nyt jotenkin parempi ihminen, kun et matkaa luottokortin kanssa, vaan tienaat rahasi (ilmeisesti) kirjoittamalla suhteellisen paskaa blogia? Joka Suomeen tullessaan on olevinaan kaveripiirin kunkku vain siksi, että on lähtenyt kylmästä pohjolasta? Blogi toiveeni mukaan lopetetaan ja tilalle ehkä saataisiin jotain laadukkaampaa. Ehkä löydettäisi maailmanmatkaaja, joka ei brassaile kokemuksillaan.
Kysyit aiemmissa kommenteissa: pitää ihan kysyä, mistäs sä haluaisit, et mä kirjoitan? Mites olis parhaat rantalomaresortit ja miten tilaat taksin Bangkokissa? Ruokablogauksia? Lisää seksiä?
Minä en halua tätä. Minä haluaisin sinun kirjoittavan todellisuudesta. Minä haluaisin että kirjoitat mitä olet nähnyt, enkä syväluotaavaa raporttia silmätulehduksestasi. Esim. mitä tunsit odottaessasi vuoronumeroiden vaihtumista. Kauan jouduitte odottamaan, mitä näitte sillä aikaa? Miltä miliisi näytti?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.12.2012 12:02
Edellisen kommenttiin (15.12.2012 21:53) pakko vastata:
Kyllä olet tyhmä, jos ei teksti avaudu.
Pitääkö blogin olla suunnattu kaikille?
Isin luottokortilla reissaamisella tarkoitetaan sitä ilmiötä jossa kaiken ilmaiseksi saanut ylettömässä hyvinvoinnissa elävä ihminen näkee omastaan täysin poikkeavia ihmiskohtaloita. Tämä ilmeisesti ei avautunut.
Ja kyllä, itse rahansa tienaavaa ihmistä pidetään yleisesti parempana ihmisenä kuin sellaista joka saa kaiken ilman omaa panostaan.
Vastaa kommenttiinLopuksi vielä, hyi helvetti älä nyt vain muuta blogia lomaresorttien arvioinneiksi jne. sitä varten ovat mainokset ja muut foorumit.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.12.2012 19:55
Anonyymi 15.12.2012 21:53: "Minä haluaisin sinun kirjoittavan todellisuudesta. Minä haluaisin että kirjoitat mitä olet nähnyt, enkä syväluotaavaa raporttia silmätulehduksestasi. Esim. mitä tunsit odottaessasi vuoronumeroiden vaihtumista."
Kun on matkustanut vähänkin enemmän omatoimisesti, niin ei tunne paljoa mitään kun edessä on 400 numeroa vuorossa ennen sua aasialaisella juna-asemalla. Nauraa vaan, jälleen kerran, että voi saakeli ja yrittää luovia tilanteen tai lähtee vaikka bisselle. Se ON todellisuutta monelle. Isin luottokortilla ekaa kertaa reissaavat alkavat valittamaan, vali, vali, vali kun on niin hurjia tuntemuksia ja miliisinkin ulkonäköön vielä jaksaa kiinnittää huomiota.
Toki tekstin tyylilajin ymmärtäminen saattais kanssa avata blogistin tekstiä, mutta vissiin liikaa vaadittu monilta. Eiks joku tekstitaito pitäisi jo olla lukion äidinkielen opetuksen osana, vai muistanko väärin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.12.2012 21:21
Aiemmin kirjoittanut:
Minä ymmärrän kyllä, mita kirjoittaja tarkoitti isin luottokortilla reissaamisella.
Vastaus seuraavaan:
Kun on matkustanut vähänkin enemmän omatoimisesti, niin ei tunne paljoa mitään kun edessä on 400 numeroa vuorossa ennen sua aasialaisella juna-asemalla. Nauraa vaan, jälleen kerran, että voi saakeli ja yrittää luovia tilanteen tai lähtee vaikka bisselle. Se ON todellisuutta monelle. Isin luottokortilla ekaa kertaa reissaavat alkavat valittamaan, vali, vali, vali kun on niin hurjia tuntemuksia ja miliisinkin ulkonäköön vielä jaksaa kiinnittää huomiota.
Jos tämä on niin normaalia ja lähetään vain bisselle, niin miksi siitä edes vaivautua kirjoittamaan? Ja miksi sä luet tätä blogia, kun sä tiedät tän jutun jo niin hyvin, KUN TÄÄ ON NIIN NORMAALIA SULLE.
Harva reppureissulainen sitä kuule valittaa, oli se isin luottokortti tai ei. Te "tosimatkaajat" vain kuvittelette, että näin toimii "ei-niin-tosi-matkaajat" jotta saisitte pönkittää omaa egoanne maailmaa nähneenä.
-Minä kun en ole mikään maailman eniten matkustanut, niin olisipa mukava lukea siitä, mitä siellä maassa on, miltä siellä näyttää, millaisia ihmiset ovat. Tokihan ajattelet, että ajattelen miliisin vaatetusta tms. No lähinnä tarkoitin ihan yleisolemusta ja tämäkin toimi ihan esimerkkinä, asia joka kiinnostaa enemmän kuin blogin kirjoittajan silmätulehdus. Hyvä kirjoittaja mielestäni saa sanat muuttumaan kuviksi ja tämä blogi ei kuvannut minulle yhtään mitään.
Mutta selkeästi tällä blogilla on oma kannattajakuntansa, eli tyypit, jotka itsekin reissaavat. Minä etsin ehkä mielummin blogin, joka sopii minulle paremmin. Onneksi niitä on netti pullollaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.12.2012 10:56
Anonyymi 17.12.2012 19:55 tässä. Mä luen tätä blogia, koska mun mielestä tässä sanat todellakin muuttuvat kuviksi ja tuntemuksiksi. Pystyn peilaamaan omia kokemuksiani, nauramaan tutuille tilanteille, saamaan pari ahaa elämystä ja ennekaikkea tää on mun mielestä viihdyttävää. Krapulassa (vai edelleen päissään) guesthousesta herääminen ja check outin missaaminen, been there, done that.
Ei me "tosimatkaajat" kuvitella, että jotkut vähemmän reissanneet on vali, vali, valittajia. Me ollaan nähty sitä käytöstä miljoona kertaa reissukavereiden, bussin kanssamatkustajien ja guesthousen pakollisen kiintiöisraelilaisen toimesta. Ja hei, ehkä sorruttu siihen joskus itsekkin.
Egoaan ei tartte reppureissuilla myöskään tietyn pisteen jälkeen enää paisuttaa, kun huomaa, ettette te vähemmän reissanneet edelleenkään vaan tajuu, joten mitä väliä? ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin