Monkey business prt1 - iPhone 4 S

Tämän kirjoituksen piti käsitellä korruptiota. Ei tullut takkia, tuli housut. Varsin kummallisen tapahtumaketjun seurauksena teksti käsittelee räätälin puhelinta. Koska poliisiasemalla kuvaaminen on hankalaa, viihdytän teitä turistikuvilla Jakartasta.

Suhteeni Applen tuotteisiin on monimutkainen. Sanovat, että kolmas kerta toden sanoo, joten ostan naapuriltani puhelimen. Kyseessä on ns. naimakauppa. Tulevan vaimon vanhemmat kaipaavat rahaa ja uudenkarhea iPhone 4 S lähtee edulliseen hintaan. Tämä tarina saa alkunsa rakkaudesta.

Ennen kuin eksyn aiheesta lopullisesti, lähdetäänpä Kuta Beachille a.k.a. Indonesian Pattaya/Phukettiin. Kaksi kuukautta Jakartassa riittää. Ilmanala tukahduttaa, liikenne vituttaa eikä paastoaminen sovi luonteenlaadulleni. Vaihdan puritanismin hedonismiksi. Lähden Balille. Täällä urpoillaan enkä tee poikkeusta.

Suhteeni neljä-ässään päättyy keskellä turistihelvetin pimeyden ydintä. Seison melko päissän Legian streetin ja Poppies streetin risteyksessä. Etsin savukkeitani. Koetan taskua ja tajuan menettäneeni jotain arvokasta. Tiedän syyllisen. Juoksen, mutta liian myöhään. Näen vilauksen skootterin takavaloista ja kiroan niin maan perkeleesti.

Juoksen hotellille kakkosluurin luokse ja tavoitan Indonesian numeroni Suomesta. Viimeinen toivoni on tavoittaa varas ja neuvotella sopimus. Puhelin on pois päältä. Heittelen omaisuuttani pitkin huonetta ja kiroan niin universumin perkeleesti.

Alan hyväksyä tilanteen, kun saan puhelun Jakartasta: "Dude, your phone is in the Kuta police station. Get there and fast." Jälleen juostaan. Lyön taksikuskin käteen liikaa rahaa ja käsken painamaan kaasun pohjaan.

Kehittyvissä maissa ja suurimmassa osassa maailmaa pelaa näppärä nyrkkisääntö: älä ole missään tekemisissä poliisin kanssa, jollei ole pakko. Poliisi on järjestäytyneistä rikollisista kenties vaarallisin. Jos joudut tekemisiin poliisin kanssa, olet a) tehnyt jotain aivan v***n tyhmää, b) joku on tehnyt sinulle jotain aivan v***n tyhmää tai c) olet idiootti. Olen herra c.

Kuski löytää kolme asemaa. Yhdestäkään ei löydy puhelintani. Löydämme oikean kyttiksen auringon noustessa. Kärsin lievästi ilmaistuna hirvittävästä krapulasta ja haisen vanhalle viinalle, mutta olen yhtä hymyä. Tilanne vaatii leveää virnistystä. Setä univormussa toivottaa tervetuloa.

Minut ohjataan takahuoneeseen. Huoneessa istuu kaksi vakavan näköistä konttoriapinaa, kaksi sutjakampaa katuapinaa, tässä vaiheessa minulle tuntemattomia siviilipukuisia herrasmiehiä ja syytetty, jota en ole koskaan nähnytkään. Katseemme kohtaavat. Myös hän on yhtä hymyä. Silmistä loistaa silkka kauhu.

Minulle kerrotaan, että syytetty, jonka hallusta puhelimeni löytyi, on jengiläinen ja ihmishirviö. Hirviö asettaa raudoitetut kätensä yhteen siunauksen merkiksi. Pyytää armoa, tarjoaa savuketta eikä sano sanaakaan.

Poliisi reagoi välittömästi. Tapahtuu asioita, joita en oman oikeusturvani vuoksi erittele. Apina laskee nyrkkinsä, karjuu suoraa huutoa bahasaksi ja syytetty nyökkäilee. Tilanne on erittäin kiusallinen. Levitän käteni ja väännän kysyvän ilmeen, ilmaisen turhautumisen ja toivon, että homma pysyy ihmisoikeussopimusten asettamissa rajoissa.

Indonesiassa poliisi on iso ongelma. Jos sinulla ei ole rahaa tai kontakteja, olet kusessa. Syytetyn oikeussuoja on olematon ja poliisiväkivalta systemaattista. Amnesty Internationalin vuoden 2011 maaraportti kertoo seuraavaa: "Indonesian turvallisuusjoukot syyllistyvät toistuvasti köyhistä ja marginaaliryhmistä tulevien epäiltyjen väärinkohteluun ja kiduttamiseen."

Annan lausunnon syytetyn läsnäollessa. Yksi siviileistä toimii tulkkina. Kerron, etten voi olla varma, onko puhelin varastettu vai kadonnut. Kääntäjän lausunto on huomattavasti omaani pidempi. Alan olla huolissani. En puhelimeni vaan raudoitetun toverin puolesta. Olemme molemmat syvällä systeemin rattaistossa.

Kerron, että haluan puhelimeni takaisin. Siinä kaikki. Kertovat, ettei todistuaineistoa voi luovuttaa. Tajuan, että puhelin olisi jo kädessäni, jos olisin ilmoittanut sen kadonneeksi. Pohdin onko tämä vittuilua. Katson lauman johtavaa urosta. Vaikuttaa olevan vakavissaan.

Käsittely saattaa kestää "pitkään", kertovat. Selitän, että mitä vittua? Puhelin on pöydällä, syytetty vieressä ja omistaja pöydän takana. Puhelin mulle, kuva todisteeksi ja jäbä linnaan, jos näyttö riittää. Mutta ei. Täällä kyttä ei ole kaveri.

Syytetty tuijottaa minua anelevasti, poliisi tuijottaa syytettyä vihaisesti ja minä tuijotan seinää. Koetan keksiä ratkaisua. Selitän uudelleen, että mies on tuntematon. Selitän, etten halua ongelmia paikallisten jengien kanssa. Selitän, ettei minua kiinnosta nostaa syytteitä. Selitykseni ei kiinnosta ketään.

Useissa länsimaissa pelaa näppärä nyrkkisääntö: syytön ennen kuin toisin todistetaan. Useissa kehittyvissä maissa pelaa näppärä nyrkkisääntö: unohda edeltävä nyrkkisääntö. Naivi oikeuskäsitys ja usko instituutioihin eivät paljoa kehitysmaavankilassa lohduta. Olet syyllinen joutuessasi tekemisiin poliisin kanssa eivätkä poliisipalvelut ole ilmaisia. Jos olet ulkomaalainen, olet joka tapauksessa syyllinen liian paksuun lompakkoon.

Olen istunut laitoksella kaksi tuntia. Näen pienestä peilistä seinällä, ettei hymyni ole enää luonnollisimmasta päästä. Tilanne on kuitenkin edelleen auki - negotiations are on.

Kolme tuntia myöhemmin tilanne on patti. Olen vaihtanut huonetta, katselen kun simpanssi taistelee Wordin kanssa ja koetan olla menettämättä hermojani.

Viereisestä huoneesta kuuluu ilkeää naurua, huutoa ja epämiellyttäviä ääniä. En pysty kuuntelemaan, joten menen moikkaamaan. On pakko. Syytetyn kasvot punottavat. Kaikki hymyilevät. Myös syytetty. Jään notkumaan ovenpieleen. On tilanteita, joita on vaikea kuvailla jälkeenpäin. Tämä on yksi niistä.

Tuntia myöhemmin tulostin laulaa paperia. Sivuja sivujen perään vaikka lausuntoni voi tiivistää virkkeeseen. Koetan vielä kerran oikoa, mutta tilanne on menetetty. On aivan sama mitä sanon, sillä syytetty on tuomittu ja minä menettänyt puhelimeni. Joku järkevämpi luovuttaisi. Jätän järkihommat muille.

Apina tottelee vain banaania, armeijaa ja esimiehiään. Koska sekä oikeus- että poliisilaitos ovat läpimätiä, kaiken voi ostaa. Yleinen nyrkkisääntö on: jos joudut turistina ongelmiin, maksa itsesi ulos. Mitä pidempään odotat, sen kalliimpi reissu. En missään nimessä kehota korruptioon vaan vaalimaan kallisarvoista vapautta ja käyttämään tervettä järkeä. Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Sen kanssa pitää vain elää.

MInulla ei ole armeijaa eikä kontakteja, joten koetan lahjoa. Poliisi ei joko ymmärrä tai huomioi ehdotuksiani "vaihtoehtoisesta ratkaisuista". Alan turhautua. Tivattuani aikani yksi siviileistä tuo minulle käsin kirjoitetun sopimuksen. Sovimme, että tämä hommaa minulle uuden puhelimen ja saa tutkinnan jälkeen vanhan. Tuijotan tuhruista aanelosta ja pidättelen epätoivoista naurua.

Otamme valokuvia. Poseeraan poliisien ja syytetyn kanssa. Kaikki paitsi minä hymyilevät.

Kello on yhdeksän aamulla. Poltan savuketta ja allekirjoitan noin 30 asiakirjaa. Kaikki bahasaksi. Poistun asemalta, syytetty jää lukkojen taakse. Olemme molemmat lyötyjä, mutta eri tavalla. Taskussani on raportti, josta en ymmärrä mitään ja suttuinen sopimus, joka lupaa minulle uuden puhelimen. Nyt on luovuttaminen lähellä.

Jakartalainen Mars myy bisseä Kuta Beachillä. Hän kuuntelee tarinani ja on pahoillaan. Kerron, että syyttä. Hän kysyy, paljonko maksoin? Kerron, että neuvottelut jatkuvat. Mars repeää nauramaan ja toteaa, että puhelin on mennyttä. Kommentit Jakartasta kertovat samaa. Jostain syystä kukaan ei usko, että minulle ostetaan uusi puhelin. En tosin usko itsekään.

Tappiot tulee minimoida, sillä ne ovat väistämättömiä. Päätän minimoida vitutuksen ja tilaan Marsilta oluen. Tämä kehottaa jättämään illan väliin. Lupaan olla noudattamatta ohjetta.

Poliisin kanssa asioidessa ulkomailla kannattaa varautua kaikkeen. Siis ihan kaikkeen. Apina ei ole kaveri vaan epäluotettava bisnestuttu, joka kusettaa tilaisuuden tullen. Oikealla asenteella ongelmat voi kuitenkin ratkaista. Kun poliisi sanoo Suomessa ei, se on jumalan totuus. Kun poliisi sanoo suurimmassa osassa maailmaa ei, se tarkoittaa lisäneuvotteluja

Käytännössä olen siis enää askeleen päässä puhelimestani. Teoriassa askel on pitkä. Tätä tarinaa ei ole kuitenkaan taputeltu. Seuraavassa osassa homma menee erikoiseksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tissejä ja räjähdyksiä. Tämä jatko-osa on edeltäjäänsä parempi.