Terveisiä aurinkoisesta Thaimaasta!

"Thank you for flying with us, the weather in Bangkok is nice", kapteeni kuuluttaa. Katselen kaupungin siluettia salamoiden välkkyessä. JetStarin henkilökunnalla on joko erittäin hyvä huumorintaju tai yksinkertaisesti erilainen näkemys kivasta. Toisaalta, lentoyhtiön tason huomioon ottaen, on pakko olla optimisti.

Reilu tunti myöhemmin sataa kaatamalla. Kun tropiikissa sataa, silloin sataa ihan vakavissaan. Vuosi sitten Bangkok tulvi, tästä vuodesta ei ole varmuutta.

Pakenen pohjoisesta valuvia tulvavesiä. Sadan kilometrin päässä kadut lainehtivat. Hallitus on investoinut miljoonia Bangkokin suojelemiseksi, mutta tarkkaa summaa on vaikea sanoa. Olen etsinyt tietoa, mutta lähteiden kirjo on kirjava. Puhumme joka tapauksessa miljardien eurojen tulonsiirrosta julkiselta sektorilta yksityiselle.

Taksikuski kertoo, että viikon päästä kukaan ei lennä. Tämä tarkoittaa paljon vettä. Suurin osa thaimaalaisista suhtautuu skeptisesti hallituksen toimenpiteisiin. Ongelma ei itse asiassa ole toimenpiteissä vaan järjestelmässä. Kukaan ei usko, että puoletkaan rahoista päätyivät oikeasti tulvien torjuntaan. Tulvaraha ovat osa isompaa poliittista kamppailua, jonka myrskynsilmässä Thaimaa on jo pitkään ollut.

Sataa niin helvetisti. Ajamme keskellä jokea vuokra-Hiluxilla. Oman auton tuominen sademetsään näissä olosuhteissa olisi todella typerä ajatus. Olen melko varma, että halvalla ei selvitä. Hommassa on kuitenkin sen verran tekemisen makua, että olisi sääli jättää kesken. Ongelma vain on, että jos näin syvään jokeen pysähtyy kerran Hiluxilla kuin Hiluxilla, matka päättyy pikaisesti.

Olen palannut Koh Changilla, mistä aloitin matkani nelisen kuukautta sitten. Hörpin bisseä etupenkillä. Olemme tarkastamassa uusia tiluksia, joihin guesthouseni on tarkoitus laajentaa. Ystäväni on asunut saarella 15 vuotta, joten tiet ovat tutut. Autolla ajaminen sen sijaan on hieman hakusessa. Hymyä, kaasua ja muutaman neliö aluskasvillisuutta kaatuu koukkaamalla viidakon kautta.

Viimeisin tie, jolle käännyimme hiljensi takapenkin totaalisesti. Itse nauran. Olen aivan liian kauhuissani muuhun. Vettä tulee niin saatanasti, että autosta ei näe ulos, tietä ei käytännössä ole ja olemme keskellä sademetsää. Ainoa suunta on eteenpäin.

Thaimaa suuntaa tulevaisuuteen yhtä epävarmassa ja kaaottisessa poliittisessa tilanteessa kuin viisi vuotta sitten viimeeksi maassa vieraillessani. Viimeeksi kansa oli kaduilla, nyt kotona. Silti tilanne likimain sama. Kaakkois-Aasian politiikka on muutosvoimaisuudessaan vertaansa vailla: paljon spektaakkelia ja todella vähän konkretiaa.

Helvetillisen meuhkaamisen, sotilasvallankaappauksen, mellakoiden ja satojen ruumiiden jälkeen Thai Rak Thai ja Shinawatrat ovat jälleen vallassa. Tällä kertaa puolueen nimi on Pheu Thai ja jefen Yingluck. Entinen jefe, herra Thaksin, jonka syrjäyttämiseksi tarvittiin armeijan apua, elää maanpaossa ties missä. Mies on etsintäkuulutettu hämäräperäisistä maakaupoista, mutta tämä ei tunnu estävän viisumin saantia es. mes. Yhdysvaltoihin. Nyt vallassa on Thaksinin sisko ja monarkisteja vituttaa.

Palataanpa sademetsään. Kaadamme ensimmäisen isohkon puun. Seisomme ystäväni kanssa pöpelikössä ja ihailemme tuhoa. Kumpikaan ei kehtaa todeta ilmeistä ääneen, mutta kalliiksi tulee. Sataa niin järjettömän paljon. Oluen täyttyy samaa tahtia kuin juon sitä. Maku ei suoranaisesti parane. Ilmeisesti kyseessä on se pohjaton pullo.

Metsä alkaa tarttua matkaan. Kun polku on vihdoin niin kapea, ettei auto enää mahdu läpi, olemme perillä. Sitten seuraa totaalinen katastrofi nimeltä 180 asteen käännös. Viitisentoista erittäin häiritsevää minuuttia myöhemmin tuijotan auton kylkeä kauhunsekaisin tuntein. Se ei ole enää aivan tasainen eikä maalipintakaan ole ihan sitä priimaa. Jeesus, tästä tulee kallista.

Kannamme grillin, muutaman kiloa lihaa ja useamman litran olutta vuoren yli pienelle hiekkarannalle. Liukastelen likomärkänä mäkeä alas samalla tarkkaillen mahdollisia liikkuvia oksia. Keskustelen saksalaisen kollegan kanssa kuiskaillen potentiaalisista riskeistä. On kärmestä ja skorpioonia, mutta päähuolenaihe on joki, jonka ylitimme aikaisemmin. Sade ei näytä taukoamisen merkkejä. "Pienet peltivahingot" voi aina korjata ja korvata, mutta sitten kun se helvetin Hilux on ohjaamoa myöten tulvivassa vedessä, tilanne on toinen.

Vuosi sitten Bangkok oli veden vallassa. Puhumme kaupungista, joka kärsii kroonisesta tulvaongelmasta. Olen kuullut useita näkemyksiä, joiden mukaan tilanne on korjaamaton. On vaikea olla vetämättä hiuksenhienoa analogiaa vuosittaisten tulvien ja vuosittaisten poliittisten konfliktien kesken. Kenties se on mahdotonta. Tulvat ovat väline poliittisessa valtakamppailua monarkistien ja liberaalien bisnesmiesten välillä. Asia ei toki ole näin yksiselitteinen, tiedetään, mutta loppu peleissä kyse on eliitin kamppailusta.

Thaimaan poliittinen historia sisältää niin monta kansanpuoluetta, jotka vannovat oikeuden ja demokratian nimeen, että on vaikea uskoa moisen paskan menevän edelleenkin läpi. Kysymys ei ole missään vaiheessa kansasta, oikeudenmukaisuudesta tai demokratiasta. Kyse on vallasta kavaltaa veronmaksajien varallisuus. Hyvin samanlainen tilanne kuin meillä Euroopassa. Oli vallassa kuka hyvänsä, raha katoaa pankkisektorille. Thaimaassa sama raha katoaa omaan taskuun tai vaihtoehtoisesti rekka-autoon setelien ja asiakirjojen koosta riippuen.

Aikaisemmin viikolla kohtasin erinomaisen kysymyksen: tiedänkö, missä ovat rahat, jotka lahjoitettiin tsunamikatastrofin hoitoon? Hyvä kysymys. En tiedä eikä tietänyt kysyjäkään. Toinen hyvä kysymys on, missä helvetissä ovat tulvien estämiseen käytetyt varat, missä ovat rahat, jotka taottiin valtionyhtiöiden yksityistämisestä ja miksei näitä kysymyksiä kysytä?

Palataanpa viidakkoon. Sataa muuten aika paljon. Uiskenteleen tulvarojun keskellä väistellen kookospähkinää ja ajopuuta. Aurinko laskee. Ystäväni mukaan tämä ei ole minkäänlainen ongelma, mutta minä ja saksalainen kollegani olemme eri mieltä. Viidakko ei ole erityisen kiva paikka öisin. Paljon pistävää terävää ja tappavaa.

Olen sen verran kännissä, että paluumatka on miellyttävä. Tällä kertaa menetämme ainoastaan peilin, mutta fiksaamme tilanteen lennosta ja jatkamme kohti jokea. Se tulvi. Olen aivan varma, että loppuu Hiluxin suorituskyky. Ystäväni ajattelee positiivisesti ja painaa läpi. Selviämme jopa joenpankasta, joka on puoliksi sortunut; poliisista, joka vaanii risteyksessä valtaväylälle ja auton palautuksesta. Ystäväni on olosuhteet huomioiden varsin hyvä kuski. Pitää perua puheitaan.

Yllättäviä asioita tapahtuu. Thaimaalla menee itseasiassa ihan kivasti. Noin suhteessa tilanteen sekavuuteen. Valtio tukee taloutta keynesilaisin liikkein ja jälki on ainakin paperilla vaikuttavaa. Kun Euroopassa leikataan, Thaimaassa investoidaan.

Poliittinen kuuma peruna on kuningas. Kuningas on todella rakastettu instituutio. Rama IX on pisimpään koskaan vallassa ollut kuninkaallinen, mutta minkään ei jatku loputtomasti. Kaikki tietävät, että kuningas on sairastellut ja perijä on himpun playboy. On valitettavan todennäköistä, että kuninkaan kuollessa paska osuu tuulettimeen.

Lohdullista koko sekavasta tilanteesta tekee sen, että koska mikään ei ole poliittisella tasolla juurikaan muuttunut sataan vuoteen, tuskin mitään tapahtuu tulevaisuudessakaan. Pheu Thai on Suomen mittakaavalla oikeistopopulistinen puolue samoin kuin oppositiossa istuva Democrat Party. Korvaa vain populismi monarkismilla ja voilá. Sitten mukaan pitää heittää aika monta muuta peluria, joista edellä mainittu kunkku ja armeija ovat keskeisimmät. Ja sitten tietenkin kiinalaiset rahavirrat, mutta jätetäänpä tämä myöhemmäksi. Kansa ja eritoten köyhät viljelijät eivät ole tässä listassa kovinkaan korkealla.

E: Ystäväni aloittaa keskustelun hieman vaivaantuneesti: "The car..." Yep, I know. Selviämme melko mittavista vahingoista 50 eurolla. Normaalista valkolainen maksaisi enemmän, mutta koska ystäväni on paikallisia, mutkat ovat suorempia. Kirjaimellisesti.

Useassa paikassa maksaisin turistihinnan joka tapauksessa. Tämä on jännä saari. Kaikki on hieman Ting Tong eli hullua. En valita. Monesti kyse on osatekijöistä. Ihmiset, jotka tapaat tekevät matkan, sanovat. Onhan se vittu klisee, mutta kliseissä on aina perää. Täällä sen sijaan sama henki jatkuu ihmisistä huolimatta. Se on harvinasita.

Pahoittelen, että blogia ei ole päivitetty yli viikkoon. Olen viettänyt henkilökohtaista lomaa Ting Tongin - sateesta huolimatta - aurinkoisen henkilökunnan ja kymmenien uusien hienojen ystävien seurassa Koh Changin Lonely Beachilla. Liian monta nimeä ja tarinaa kerrottavaksi.

On aika jatkaa matkaa. Suuntaan takaisin Bangkokiin ja sitten etelään. Ajattelin viedä vanhempani maailman suurimmille ördäysfestivaaleille Koh Phanganille. Full moon partyt ja silleen. Tämä suunnitelma ei voi epäonnistua.

Kirjoitettaessa soi Mendy Indigo - http://soundcloud.com/mendy-indigo/mendys-flow-live-deephouse